Vancouver Canucks 2012-2013

[lunde]

Uskon, että näemme monta kertaa hanskat jäässä ensi yönä. Duncan Keith saa varmasti jonkin sortin ehdotteluita ottelun aikana, mutta tuskin hän kuitenkaan valssiin lähtee. Mahdollisuuksia jonkin sortin ylilyönteihinkin on, saa nähdä. Kellot joka tapauksessa soimaan viideltä, tämä peli on nähtävä...

Asetelmiin nähden peli oli pettymys ja jopa aika tylsä. Jos yleisö ei olisi buuannut joka kerta Keithin koskiessa kiekkoon, ei olisi edes huomannut, että hampaankolossa oli jotain. Sedinit taisivat olla ainuita, jotka onnistuivat taklaamaan Keithiä toisessa erässä. Molemmat joukkueet puolustivat vastustajan maalipaikat vähiin ja maalivahdit hoitivat loput. Luongo oli hyvä ja hänen ohi menneet kiekotkin kilisivät tolppiin. No, onhan tässä vielä kaksi kohtaamista jäljellä. Ja pudotuspelit...

Kotijoukkue pelasi tällaisella ilmeisesti aika vakiintuneella kokoonpanolla nyt kun Kesler on poissa:

22 D. Sedin - 33 H. Sedin - 9 Kassian
20 Higgins - 14 Burrows - 36 Hansen
21 Raymond - 45 Schroeder - 32 Weise
15 Volpatti - 27 Malhotra - 40 Lapierre

2 Hamhuis - 23 Edler
3 Bieksa - 5 Garrison
4 Ballard - 8 Tanev

1 Luongo 27/28
(35 Schneider)

 

[ipaz]

Vancouverissa vietetään tänä vuonna Frank ja Lester Patrickin kaupunkiin saapumisen 100-vuotisjuhlaa. Veljekset lähtivät kehittämään alueen jääkiekkoa isosti ja perustivat Vancouver Millionaires-seuran joka voitti Stanley Cupin 1915. Tämän vuoksi Canucks pelaa millionaiserin throwback peliasuissaan la 16.3. Detroitia vastaan.

Kuva peliasusta.

 

[Canucks#1]

Noniin, Mike Gillis joukkoineen bongattu katselemassa Washingtonissa Capitalsin ja Penguensin välistä matsia. Kumman veikkaatte mahdollisesti lähtevän, Luongon vai Schneiderin? Entäs ketä haluaisitte vaihdossa?

Itse uskon, että jos kaupoille Capitalsin kanssa lähdetään niin lähtijä on Schneider. Ensinnäkin Luongon peliesitykset ovat kauden alussa olleet Schneideriin verrattuna niin huikeat, että olisi tässä vaiheessa virhe kaupata Luongo pihalle, ennen kuin nähdään mihin Schneider todella kykenee. Vaihdossa mielestäni pitäisi saada vähintään joku lahjakas tulevaisuuden prospekti.

 

[Vele]

Vaihdossa mielestäni pitäisi saada vähintään joku lahjakas tulevaisuuden prospekti.

John Carlson?

 

[Timbit]

Vaihdossa mielestäni pitäisi saada vähintään joku lahjakas tulevaisuuden prospekti.

Olisi kyllä aika huono kauppa Canucksin kannalta. Vaihdossa pitäisi saada mielellään myös joku lahjakas tulevaisuuden prospekti.

 

[Moustache Dave #44]

Itse uskon, että jos kaupoille Capitalsin kanssa lähdetään niin lähtijä on Schneider. Ensinnäkin Luongon peliesitykset ovat kauden alussa olleet Schneideriin verrattuna niin huikeat, että olisi tässä vaiheessa virhe kaupata Luongo pihalle, ennen kuin nähdään mihin Schneider todella kykenee.

Tuskin treidipreferenssit parin pelin perusteella muuttuu mihinkään. Luulisin, ettei Canucks myöskään halua pudottaa kaupattavan pelaajan treidiarvoa pitämällä häntä penkillä, vaan antamalla hänelle tilaisuuksia pelata hyvin ja korottaa arvoaan, kuten kävi Hodgsoninkin kanssa.

Kyllähän Luongo on alkaneella kaudella ollut toistaiseksi joukkueen paras pelaaja, joten sikäli olen samaa mieltä, että hänen vaihtaminen tässä vaiheessa jättäisi kysymysmerkkejä, vaikkakin Schneider on mielestäni ollut se joukkueen toistaiseksi toisiksi paras pelaaja. Luongon vaihtoarvo on ehkä kesken kauden kovempi kuin kesällä, mutta Canucksille olisi pienempi riski treidata hänet vasta kesällä.

John Carlsonin huhuttiin olleen Canucksin shortlistillä, kun Hodgsonia kaupattiin, joten sikäli ihan osuvasti huudettu nimi Veleltä. Olisihan Washingtonissa Johansson ja Brouwer sitten sellaisia pelaajia, jotka voisivat myös sopia valaspaitaan, mutta turhapa näitä on enempiä spekuloida ennen kuin jotain tapahtuu.

-- --

Chicago-peli oli Chicago-peliksi todella tylsä. Molemmilla joukkueilla oli lähes täydellinen hermokontrolli, pelissä ei ollut yhtään vihellyksen jälkeistä torikokousta, Burrowsin paitsiovetoa lukuun ottamatta. Chicago ei nähtävästi edes yrittänyt taklata, mutta se on ilmeisesti heidän tämän kauden pelityylinsä. Canuckskaan ei taklaillut mitenkään normipeliä enempää. Ainoa joka onnistui taklaamaan Duncan Keithin kumoon, oli niinkin pelätty rouhija kuin Henrik Sedin.

Pelillisesti Chicago oli parempi ja heillä oli enemmän hyviä maalipaikkoja. Canucks vedot tulivat enimmäkseen viivasta, parhaan sektorin vetopaikat taisivat olla yhden käden sormella laskettavissa. Luongon torjunnat toivat kuitenkin voiton. Rankkareissa Luongo oli epätavallisen varma, pelasi aggressiivisesti kiekon ja mailankin pois salibandyveivaaja Kanelta ja tämä tuntui huvittavan herroja itseäänkin tilanteen jälkeen.

Huonoin osa-alue Canucksilta oli Burrowsin ketju, Malhotra ei myöskään vakuuttanut. Vigneault aloitti peluuttamalla Burrowseja Toewseja vastaan ja tuo vastakkain peluutus ei toiminut lainkaan. Pelin edetessä tuosta sitten pyrittiin luopumaan ja Sedinit pelasivat enemmän Toewseja vastaan. Puolustuksellisesti tuo toimi ehkä paremmin, mutta söi vastaavasti tehoja Sedinien hyökkäyspelistä ja tappoi pelin laiskaa tempoa entisestään. Schroederin ketju pelasi ihan hyvin, enimmäkseen Chicagon alempia kenttiä vastaan.

Pakkipareista peli ei mennyt täydellisesti keneltäkään, mutta kyllä tuokin paremmalta näyttää kuin kauden alussa. Edleriltä ihan hieno maali, pohjusti tilanteen avaussyötöllään, Henrikin & Kassianin maltilliset oivallukset siinä välissä mahdollistivat sitten Edlerin nousun parhaaseen vetosektoriin. Omassa päässä Edlerin ohi luistellaan näköjään aina se pari kertaa pelissä, tällä kertaa Brandon Saad oli Edlerille täysin pitelemätön. Saad oli vihulaiselta muutenkin hyvä, samoin Hossa.

-- --

Wes ”Rickin veli” Rypien kävi tuossa Chicago-pelissä pudottamassa avauskiekon. Wes promotoi Rickin muistoksi perustettuja mielenterveys-kampanjoita, kuten mindcheck.ca-sivustoa, sekä Chicago-pelin myötä käynnistynyttä ”Hockey Talks” -kampanjaa, jossa ovat mukana muutkin kanadalaiset NHL-joukkueet. Tässä Vancouver Sunin, paljolti Rickiä sivuava, juttu Wes Rypienistä Big brother watching mental health legacy.

-- --

Tänään divisioonan kärkiottelussa (joo me kaikesta huolimatta kuitenkin johdetaan taas sitä aneemista northwestiä) vastassa Oilers. Luongo jatkaa maalilla. Jos ei tarvitse pelata kauheasti erikoistilanteita, veikkaisin Canucksin vievän pisteet.

 

[Moustache Dave #44]

Vigneault on treeneissä leikitellyt ketjumuutoksella, saa nähdä kantaako muutos peliin asti. Osittain tämä johtuu vain siitä, että Kesler on palannut normaaleihin joukkueharjoituksiin, joten siellä on nyt yksi ylimääräinen hyökkääjä lisää (Kesler ei kuitenkaan ole vielä palaamassa pelikokoonpanoon). Joka tapauksessa, treeneissä oli kaksi hyökkäysketjua vakiona, jotka olivat Sedin-Sedin-Kassian ja Raymond-Schroeder-Burrows. Olen aiemmin kommentoinutkin, että Weise tappaa toisinaan tuota Schroederin ketjun kiekollista peliä, joten Burrows hänen tilallaan olisi huima parannus. Toki tuo jättäisi sitten Higginsin ja Hansenin pelaamaan jonkun bottom 6 miehen kanssa, joista loogisimpana tulisi mieleen Lapierre. Tällöin Weise putoaisi neloseen, mikä olisi mielestäni oikea paikka hänelle.

 

[Mr. Smith]

Joka tapauksessa, treeneissä oli kaksi hyökkäysketjua vakiona, jotka olivat Sedin-Sedin-Kassian ja Raymond-Schroeder-Burrows. Olen aiemmin kommentoinutkin, että Weise tappaa toisinaan tuota Schroederin ketjun kiekollista peliä, joten Burrows hänen tilallaan olisi huima parannus. Toki tuo jättäisi sitten Higginsin ja Hansenin pelaamaan jonkun bottom 6 miehen kanssa, joista loogisimpana tulisi mieleen Lapierre. Tällöin Weise putoaisi neloseen, mikä olisi mielestäni oikea paikka hänelle.

Nuo ketjut tuntuvat itseasiassa varsin hyviltä ja ehkäpä roolit olisivat noissa paremmin selvillä. Sikäli siis kun tuo Lappyn kolmikko olisi kolmosketju. Omasta mielestä nyt alkaa varmistua, että Hansen on parhaimmaan kolmosessa ja sitä ylemmäs hänestä ei vaan ole. Higgins vähän sama juttu, mutta Higgins saa suonenvetoja pari kertaa kaudessa jolloin lämpöisenä pelaajana hän menee kakkosessakin. Hyvistä paikoista ja mm yv-vastuusta huolimatta kyseinen kaksikko onkin vielä nollilla maaleissa.

Vastaavasti Schroeder on yllättänyt kypsällä ja fiksulla pelillään. Aiemmin näytti siltä, että kolmosessa menisi hänen maksiminsa, mutta nyt häntä voisi ajatella kakkoseenkin. Toki tehot ovat puuttuneet häneltäkin, mutta ainakin oma pää on pysynyt maalittomana. Ainoana tiimistä muuten.

 

[Mr. Smith]

Omasta mielestä nyt alkaa varmistua, että Hansen on parhaimmaan kolmosessa ja sitä ylemmäs hänestä ei vaan ole. Higgins vähän sama juttu, mutta Higgins saa suonenvetoja pari kertaa kaudessa jolloin lämpöisenä pelaajana hän menee kakkosessakin. Hyvistä paikoista ja mm yv-vastuusta huolimatta kyseinen kaksikko onkin vielä nollilla maaleissa.

Otetaan nyt eilisestä lainausta, kun hyvin Hansen näitä juttuja näyttää lukevan. Heti meni kuparinen rikki. Olihan se toki Dubnykin imaisu, mutta kaikki lasketaan. Kaksi ensimmäistä maalia tehtiin, kun jäällä olivat Raymond - Schroeder - Hansen kolmikko, mutta ensimmäiseen maaliin Higgins sai siitä huolimatta syöttöpisteen. Bieksa teki myös kauden avausmaalinsa ja voittomaalin teki Tanev, jolle maali oli uran ensimmäinen.

Tanevista voisi kirjoittaakin vähän enemmän sillä hän näyttää nyt todella hyvältä tuolla vähän epävarmassa pakistossa. Toki hänellekin silloin tällöin virheitä sattuu, mutta yleensä ne eivät osu merkittäviin kohtiin, kuten Bieksan tai Edlerin virheet. Pari ensimmäistä kauttahan Tanev pelasi käytännössä ilman jäähyjä, kun meniköhän lähes 50 ottelua ensimmäiseen jäähyyn. Vieläkään jäähyjä ei ole kasassa kuin 6 minuuttia, joten todella siististi Tanev pelaa. Ja tästä huolimatta hänen aikanaan vastustaja ei maaleilla juhli. Tällä kaudella Tanev on ollut vain kerran jäällä, kun vastustaja on juhlinut maalia. Vastaavasti kärkipakit ovat olleet 8-11 kertaa jäällä, toki näistä sitten noin puolet vastustajan ollessa ylivoimalla. Tasakentällisin Tanev on pelannut vain noin minuutin vähemmän kuin kärkipakit, joten tuo 1 päästetty maali on hieno lukema.

Hyvän puolustuspelin lisäksi Tanev sivuaa jo nyt omaa piste-ennätystään, joka ei toki kova ollutkaan. Mutta joka tapauksessa nyt tuntuu luottoa omaan tekemiseen kiekon kanssa olevan enemmän, mutta silti hän pitää oman pelinsä simppelinä.

 

[Moustache Dave #44]

hyvin Hansen näitä juttuja näyttää lukevan. Heti meni kuparinen rikki.

Hyvin psyykattu! Hansen oli ehdottomasti Canucksin parhaimmistoa Oilersia vastaan. Sekalaisia juttuja itse pelistä…

Pelkäsin etukäteen Oilersin vievän erikoistilanteet ja niiden osalta maalit menikin heille 2-0. Canucks teki kuitenkin pelin kaikki kolme tasavoimin tehtyä maalia, joten voittohan sieltä lopulta jatkoajan jälkeen kaivettiin.

Peliin lähdettiin noilla eilen ennakoiduilla ketjuilla, mutta pelin ensimmäinen puolikas oli Canucksilta sen verran surkea, että Vigneault sekoitti pakan uudestaan. Oilersin vietyä alkuun maalipaikat selvästi ja mentyä ennen pelin puoltaväliä 2-0 johtoon, Vigneault herätti jenginsä takaa-ajoon pistämällä ketjut seuraavasti:

Sedin- Sedin-Burrows
Raymond-Schroeder-Hansen
Higgins-Lapierre-Kassian
Weise-Malhotra-Volpatti

Oilersin ensimmäinen maali syntyi ylivoimalla, suorasta hyökkäyksestä, jossa kiekko hämmentävästi lirutettiin Canucks alueelle ja parhaaseen vetosektoriin, Canucks-ryhmän seisoskellessa passiivisena siniviivalla, vailla minkäänlaista porrastusta. Luongokin olisi saattanut aggressiivisemmalla pelillä ehtiä kiekkoa vastaan.

Toisen maalinsa Oilers teki alivoimalla. Kiekko oli Canucks ylivoimalla Canucksin omassa päässä, josta Edler päätti avata peliä vaihteeksi selkä pelisuuntaan päin toteutetulla sokkorystysohaisulla. Melkein meni avaus omille, muttei ihan, näitä lisää.

Ketjumuutosten myötä pelin painopiste siirtyi Canucksille, vaikka Oilerskin sai toisinaan vaarallisia maalipaikkoja. Canucks tuli tasoihin paljolti Jannik Hansenin valtavan työmäärään myötä, joka palkittiin parilla ei niin kauniilla maalilla. Schroederin ja Hansenin kulmavääntövoittojen myötä, Hansen pääsi ensin kaventamaan lähes nollakulmasta lähteneellä laukauksella. Toisen maalin pohjalla oli myös Hansenin kaksinkamppailuvoitto, josta kiekko ajautui hieman tuurilla Raymodin kautta Bieksalle, joka lämäsi pelin tasoihin.

Luongo oli pelin loppuvaiheilla erittäin varma, pysäyttäen mm. Eberlen poikittaissyötöstä lähteneen vedon ja jatkoajalla Hallin rankkarin. 20 sekuntia ennen jatkoajan loppua pelin sankariksi nousi Chris Tanev. Tanev toi itse kiekon hyökkäysalueelle ja voitti kulmapelin, luoden paineen Oilers päätyyn. Lopulta Sedinit ajautuivat laitavääntöön, josta he löysivät pienellä give-and-go:lla tilaa itselleen, Oilersit jäivät ihailemaan Sedinejä, jotka löysivät taaempaa vapaaksi unohdetun Tanevin. Tanev liukui pisteiden väliin, pisti ranteet lukkoon ja teki uransa ensimmäisen NHL-maalin melkoisen makeaan paikkaan.

- Canucksin työmäärä ottelun loppupuolella oli kiitettävää luokkaa
- Ratkaisut eivät silti ihan kiitettävää tasoa
- Hansenin lisäksi Schroederilla riitti virtaa, peliaikaa tuli paljon ja asenne oli kohdallaan, puolustustehtävissä olisi kuitenkin vielä parannettavaa
- Sedinit piristyivät, kun saivat Burrowsin vierelleen, vaikkei Kassian sinänsä huonosti pelannut
- Saisikohan top4 pakeilta jossain vaiheessa hyvän 60 minuutin suorituksen, taas ihme kämmejä, vaikka Bieksa varsinkin oli tänään varsin energinen. Garrisonin peliä olen katsellut vähän sormien läpi, koska kuviot ovat hänelle uusia, mutta pikkuhiljaa toivoisi näkevänsä häneltäkin parempaa tasoa.

Ottelun ratkaisu oli hieno ja reaktioista näki, että Tanevin uran ensimmäinen maali oli sekä miehelle itselleen että koko joukkueelle iso juttu. Taneville tämä ottelu oli uran 63. Lisäksi Tanev on pelannut kymmenen play-off peliä ilman maalia.

Tasakentällisin Tanev on pelannut vain noin minuutin vähemmän kuin kärkipakit, joten tuo 1 päästetty maali on hieno lukema.

Vigneault on peluuttanut kolmosparia tavallista enemmän nimenomaan tasakentällisin. Osin syy tähän on varmaan Ballard-Tanevin hyvässä pelissä, osin siinä, että Edler ja Garrison olivat kauden alkaessa ehkä loukkaantumisten jäljiltä vielä aavistuksen puolikuntoisia. Kolmosparin vastakkain peluutukset on myös haettu tavallista enemmän vastustajan bottom 6:tta vastaan. Esim. Romen pelatessa kolmosparin peluutuksessa oli enemmän puolustuspään aloituksia ja shutdown tehtäviä, Tanev-Ballard parilla näyttäisi olevan hieman enemmän vapauksia ja pahimmat puolustukselliset paikat menee nyt top4 osastolle, mikä ehkä osin selittää sitäkin, että näkyviä virheitä on sattunut heille enemmän.

 

[Timbit]

Otetaan nyt eilisestä lainausta, kun hyvin Hansen näitä juttuja näyttää lukevan. Heti meni kuparinen rikki. Olihan se toki Dubnykin imaisu, mutta kaikki lasketaan.

Se maali oli kaksikon Schroeder - Hansen periksiantamattomuuden ja loppuun asti pelaamisen seurausta, ja mielestani Schroederille olisi tullut antaa syottopiste. Nollakulmastahan se meni joten Dubnykin avustuksella tuli, mutta monelta muulta olisi jaanyt laittamatta kiekko maalille.

Ketjumuutokset eilen oli pakko tehda. Sita ennen pelista ei tullut mitaan, ja lopetin harhasyottojen havainnoinnin vahan ennen Oilersin toista maalia sarakkeen tultua tayteen. Ote siirtyi lahes kokonaan Canucksille kavennusmaalin jalkeen.

 

[Moustache Dave #44]

Canucks on viiden pelin voittoputkessa, joukkue on nyt osunut tuloksellisesti hyvään vaiheeseen hieman keskinkertaisella pelilläkin. Calgaryä toki hallittiin, Minnesotaa vastaan hallinta oli oikeastaan Wildilla, mutta täytyy huomioida, että Wild oli hallitessaan takaa-ajoasemassa, Canucks kun otti kuskin paikan jo pelin alussa ja pelasi sitten riittävällä efortilla loppuun. Maalivahdit ovat olleet huikeita ja ainakin toistaiseksi näyttää, että kilpailuasetelma sopii veskarikaksikolle hyvin.

Ylivoima on ollut yksi joukkueen heikkouksista ja Calgarya vastaan Vigneault oli muokannut uudet YV-koostumukset. Mielenkiintoista oli, että Jason Garrison oli otettu ylivoimista pois kokonaan. Ykkösylivoimassa Daniel Sedin pelasi vasemman pakin paikalla. Hyökkäyksessä pelasivat Henrik ja Burrows sekä Danieliä stuntannut Jordan Schroeder. Oikeana pakkina Edler. Kakkosylivoima oli koostumuksessa Raymond-Hansen-Kassian / Hamhuis-Bieksa.

Aika outo veto ottaa Daniel viivaan ja joukkueen kovin lämäri kokonaan pois valikoimasta. Selväähän tuossa on, että Edler on nyt ainoa vetäjä viivassa ja Danielin kautta haetaan luovempia ratkaisuja, vielä ei oikein auennut, mitä ne voisivat olla, kun kuvio tuntui nyt hakevan lähinnä ohjurikiekkoja Burrowsille maalin eteen. Schroederille tuo sauma toi kuitenkin uran avausmaalin ja Sedineiden dominointi Calgaryä vastaan oli paikoitellen huikeaa. Tuosta ei kuitenkaan uskalla vielä tehdä johtopäätöksiä, miten homma toimisi jotain joukkuetta vastaan, jolla olisi heittää Sedinejä vastaan joku ihan oikeakin keskushyökkääjä. Calgaryllä ei nyt näyttänyt olevan ketään, joka osaisi tuota paikkaa pelata.

Schroederin ja Sedinin ketjut olivat tasavoiminkin Calgaryä vastaan parhaat aseet, bottom6-osastolta peli oli nyt hieman heikompaa. Minnesotaa vastaan uusi kolmonen, Higgins-Lapierre-Kassian, näytti sen sijaan erittäin toimivalta. Schroeder on aloituksissa edelleen heikko, mutta Vigneault pyrkii luottamaan häneen hyökkäyspään aloituksissa alkukautta enemmän, aloittajien peluutus on nyt normaalimpaa Vigneaultia, puolustuspään spesialistejä ei enää ole käytetty hyökkäyspään aloitusapuna. Puolustuksessa ei Garrisonin ylivoimasta poiston lisäksi ole oikein tapahtunut kehitystä tai muutoksia suuntaan tai toiseen. Chris Tanevilta tosin nähtiin epätavallisen epävarmaa peliä Calgaryä vastaan.

- Mason Raymond sai kiekon ikävän näköisesti suuhunsa Calgary pelin avauserässä, mutta pystyi verenvuodon tyrehtymisen jälkeen palaamaan peliin, joten pahemmilta vaurioilta onneksi säästyttiin.

- Henrik Sedin tarvitsee vielä yhden pisteen noustakseen Canucksin all-time pistetilaston kärkipaikalle. Markus Näslund pitää vielä piikkipaikkaa 756:lla pisteellä, Henrikillä siis 755. Trevor Linden on kolmantena 733 pisteessä, josta Daniel Sedin on viiden pisteen päässä.

- Canucks höntsäili sunnuntaina perinteiset taitokisat, joukkueen nopein luistelija oli hiukan yllättäen Dale Weise. Hollannissa taitavat tuon ympyrää luistelemisen, joten ehkä sieltä on Dalelle hieman kaarrostekniikkaa tarttunut. Mason Raymondin aika oli toiseksi nopein. Raymond jäi tarkkuusammunnassakin niukasti kakkoseksi. Hän ja Lapierre rikkoivat ainoina neljä lautasta suoraan neljällä vedolla, mutta Lapierren aika oli nopeampi. Kovin lämäri lähti vähemmän yllättäen Jason Garrisonilta, joka rikkoi ainoana sadan mailin rajan, Edler jäi kakkoseksi.

- Olympiakarsinnat päättyivät yllätyksellisesti Tanskan ja Saksan putoamisiin. Canucks-varaus Nicklas Jensen pelasi karsinnoissa Tanskan paidassa kaksi peliä ilman tehoja. (Elitserienin puolella Jensen johtaa edelleen AIK:n maalipörssiä, kauden kokonaistehojen ollessa 42 pelissä 15+6.) Jannik Hansenin olympiahaave jää täten myös toteutumatta.

 

[Mr. Smith]

Nihkeän esityksen jälkeen tuli 2-1 voitto Wildista. Luongo jatkoi hienoja esityksiä, Hansen ja Bieksa tekivät maalit ja siinäpä se. No Kassian jatkaa edelleen hyvää peliään ja maalien lisäksi järkkäilee hienosti paikkoja, kuten tuon Bieksan maalin.

Nelosessa Ebbett tuurasi Malhotraa ja pakko vähän ihmetellä Ebbettin saamaa luottoa varsinkin alivoimalla. Ebbett pelasi kolme ja puoli minuuttia alivoimaa ja ainoa maali tehtiin hänen ollessa kentällä. Tämän kauden saldo alivoimista on Ebbettin osalta 4 maalia / 11 minuuttia. Vertailun vuoksi pienemmän alivoima-ajan pelaajista Weise 1 / 8, Raymond 2 / 8, Tanev 0 / 12, Ballard 2 / 14. Ja jos verrataan vaikkapa Malhotraan, jota hän tuurasi, niin lukema on 3 / 25. Toki minuutit vertailussa ovat pieniä, jolloin erot korostuvat, mutta joka tapauksessa ihmetyttää Ebbettin vastuu alivoimissa. Vaikka sitten antaisi Schroederille tuon av-ajan - ei hän tuota huonommin voisi pelata.

 

[orpo]

Nihkeän esityksen jälkeen tuli 2-1 voitto Wildista. Luongo jatkoi hienoja esityksiä, Hansen ja Bieksa tekivät maalit ja siinäpä se. No Kassian jatkaa edelleen hyvää peliään ja maalien lisäksi järkkäilee hienosti paikkoja, kuten tuon Bieksan maalin.

Nihkeistä esityksistä huolimatta Canucks on kuuden ottelun voittoputkessa, mikä tuntuu jotenkin oudolta ku raporttien ja koosteiden perusteella pelit on ollut aika nihkeitä muutamaa poikkeutta lukuunottamatta? Itsehän en ole yhtään matsia nähnyt, kun en saa itteeni pelien kellonaikaan ylös. (Playoffeihin ehkä Viaplay helpottamaan tuskaa)

Se mistä oon todelle iloinen on Kassianin pisteiden teko. Kuten sanoin, matseja en oo nähnyt mutta koosteiden ja highlightsien perusteella on pelannu ihan mallikkaasti, kuten juuri viime yön Bieksan maalissa. Toivon mukaan pojasta saadaan se Cam Neely, joka joskus ripuloitiin muualle. Pistepörssissähän Canucksit ei vielä mässäile viime vuosien tapaan, Daniel taisi olla ensimmäisenä sijalla 62? Cody Hodgson on Vanekin imussa kuitenkin top20, eli joku "meikäläinen" pitää perinteitä yllä :)

 

[Mr. Smith]

Se mistä oon todelle iloinen on Kassianin pisteiden teko. Kuten sanoin, matseja en oo nähnyt mutta koosteiden ja highlightsien perusteella on pelannu ihan mallikkaasti, kuten juuri viime yön Bieksan maalissa.

Kassian on tosiaan pelannut lähes kaikissa matseissa hyvin. Senkin jälkeen, kun erotettiin Sedineistä, on peli toiminut ja hän on ollut ketjunsa parhaita ellei se paras pelaaja. Hyvää fyysistä tekemistä, suoraviivaista maalille menoa jonka lisäksi myös tekee peliä hyvin ja järjestää paikkoja muille. Kyllä on Kassianin peli yllättänyt ainakin itseni.

Toinen joka pelaa tällä hetkellä hyvin on Jannik Hansen. Tuntuu, että Hansenillekin sopi että rooli vähän pieneni kärkiketjuista, mutta oma paikka löytyi paremmin. Hienoa alivoimapeliä, karvausta ja nopeita vastaiskuja. Ja kuin sattumalta on sitten alkanut taas tehojakin tulemaan.

Ylivoima onkin se mikä omasta mielestä ei toimi, vaikka nyt viime matseissa on yv-maaleja jokunen tehtykin. Tänään ykkösylivoimassa oli vain yksi pakki (Edler), mutta enpä tiedä onko tuostakaan nyt ratkaisuksi ylivoimaan. On se nyt ihme, jos Garrisonille ei löydetä ylivoimassa käyttöä. Bieksa on onneksi lämmennyt jääkylmän alun jälkeen (8 ottelua 0+0, 4 ottelua 3+1). On se itseluottamus ihme juttu.

 

[Timbit]

Nihkeistä esityksistä huolimatta Canucks on kuuden ottelun voittoputkessa, mikä tuntuu jotenkin oudolta ku raporttien ja koosteiden perusteella pelit on ollut aika nihkeitä muutamaa poikkeutta lukuunottamatta? Itsehän en ole yhtään matsia nähnyt, kun en saa itteeni pelien kellonaikaan ylös. (Playoffeihin ehkä Viaplay helpottamaan tuskaa)

Eilinen esitys Wildia vastaan oli nihkeä, mutta esimerkiksi Flamesia vastaan edellisessä pelissä joukkue oli toisessa ja kolmannessa erässä hyvinkin ryhdikäs. Yhdessäkään näkemässäni pelissä paketti ei ole ollut kasassa täyttä peliä, mutta toistaiseksi se on riittänyt nättiin voittoputkeen. Kamalan alun jälkeen joukkueen rutiinitaso on noussut nopeasti hyvälle tasolle. Sedinit ovat vielä lomatunnelmissa, mutta alemmista ketjuista on löytynyt ratkaisijoita kuten Kassian, Hansen ja Schroeder (visiitit Sedinien ketjussa tiedostettu).

On mielenkiintoista nähdä, miten rosteri muuttuu Keslerin paluun myötä. Itse lähtisin siitä, että Kassian palaa ykköseen, kakkosessa on Raymond - Kesler - Hansen, ja kolmos/nelosketjuissa mennään päivän vireen mukaan. Todennäköisesti Mr. V tekee asiat jotenkin tyystin muuten, ja hyvä niin.

 

[Mr. Smith]

Itse lähtisin siitä, että Kassian palaa ykköseen, kakkosessa on Raymond - Kesler - Hansen, ja kolmos/nelosketjuissa mennään päivän vireen mukaan. Todennäköisesti Mr. V tekee asiat jotenkin tyystin muuten, ja hyvä niin.

Itsekin tekisin tyystin muuten :) Burrows joko ykköseen tai sitten Kesler - Burrows kaksikko yhteen. Itse en näe Keslerin paluun jälkeen Burrowsia sitten millään kolmosessa. Itse laittaisin ykkösen samalla tavalla, mutta kakkosen hyvin pitkälti eri tavalla. Higgins - Kesler - Burrows mahdollistaisi hyvän kolmosen eli Raymond - Lapierre / Schroeder - Hansen. Sitten jos haluaa ketjuja muokkailla niin Raymond ja Higgins voidaan laittaa toistekin päin. Mutta tuollain omasta mielestä saataisiin hyvät 1-3 ketjut. Ainoaksi puutteeksi jäisi se kakkosen toinen laita, Boothin paluuseen asti.

 

[Moustache Dave #44]

On mielenkiintoista nähdä, miten rosteri muuttuu Keslerin paluun myötä.

On, harvinaisen positiivinen ongelma Canucksin hyökkäyksessä. Viime kauteen verrattuna Schroederin, Raymondin ja Kassianin pykälää parempi peli antaa nyt niin paljon ketjuvaihtoehtoja Keslerin ja Boothin palatessa, että hyvin voisi päivän jos toisenkin kuluttaa niitä pohtimalla. Yksi jännä variaatio voisi olla Kesler ja Schroeder samassa ketjussa, jolloin Kesler voisi pelata laitaa hyökkäyspäässä ja hoitaa sentterin tehtävät puolustuspäässä. Burrows voisi sitten olla kolmas lenkki tuossa. Ketjussa voisi olla jotain samaa kuin Demitra-Sundin-Kesler ketjussa aikanaan, jossa kaikki pystyivät pelaamaan keskellä ja siten vaihtelemaan hyökkäyksissä aika luontevasti paikkoja.

 

[Mr. Smith]

Malhotra on sitten loppukauden IR-listalla. Canucks' Malhotra placed on IR, will miss rest of season
Melkoisista puskista tuli tämä tieto.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut niin Ebbett ei riitä sitten millään nelosessa. Onneksi Kesler tulee takaisin jolloin voitaisiin mennä Sedin-Kesler-Schroeder-Lapierre nelikolla. Joka tapauksessa näkisin taas melkeinpä välttämättömäksi sen hyvän 3/4-sentterin hankinnan viimeistään trade deadlinella. Tilaahan on kohtuu hyvin capissa ja vielä kun Malhotran laittaa IR-listalla niin mahtuu lähes kuka tahansa tuonne alempiin ketjuihin.

Toivotaan, ettei Malhotran ura ollut nyt tuossa. Pelit Vancouverin riveissä saattavat joka tapauksella olla nyt pelattu.

 

[Moustache Dave #44]

Voimia Malhotralle silmävamman kanssa elämiseen. Tietysti toivoisi, että Manny pystyisi vielä kentille palaamaan, mutta aika vakavat fiilikset tulee tällaisesta yllätyksellisestä ja hieman arvoituksellisesta sivuun jäämisestä. Malhotrille tuli hiljattain perheenlisäystäkin, jollaiset tuppaavat aiheuttamaan myös toisinaan jonkinlaista sisäistä ”riskit ja preferenssit”- uudelleenarviota, mutta tämä sisäisten tilojen arvuuttelu menee kyllä jo turhan spekulaation puolelle. Gillisin puheista, että oli organisaation päätös ottaa Manny loppukaudeksi sivuun, voisi jopa tulkita, että Malhotra olisi saattanut halutakin pelata, mutta Canucks organisaatio ei halua ottaa riskiä, että heidän pelaajansa näkö lähtisi pelitilanteessa, tuollainen tilanne olisi inhottava koko jääkiekkoilulle laajemminkin ajateltuna (vaikka onhan vastaava riski toki jossain määrin olemassa terveilläkin silmillä pelaavilla).

Pelaajana Malhotra ei koskaan toipunut vammaa edeltäneelle 2011 tasolleen. Tämän hetken Malhotran arvo oli aloituksissa ja Ebbettiä paremmassa alivoimapelissä, mutta tasavoimin hänen roolinsa on ollut vähäinen. Jopa niin vähäinen, että välillä on vaikea muistaa, kuinka vasta vähän aikaa sitten Malhotra pelasi Selke-tasoista pimennyspeliä vastustajan parhaimpia pelaajia vastaan. Tässä esim. NHL.comin juttu tuolta ajalta: Malhotra making a play for the Selke Award: “Malhotra is still the best pure defensive center in the game right now, constantly facing the offensive stars of the opposition”.

Loukkaantumisen jälkeen tuo varjostusvastuu on jäänyt ja Malhotra on pelannut enemmän vastustajan botton 6 pelaajia vastaan, vaikka ottaakin edelleen paljon puolustuspään aloituksia. Käytännössä Malhotra on loukkaantumisensa jälkeen ollut nelosketjun pelaaja, Maxim Lapierre on ottanut osan Selke-Malhotran tehtävistä, samoin Ryan Kesler (terveenä ollessaan).

Jos ajattelee pelkästään nykyistä pelillistä roolia, Malhotra ei kenties ole 2,5 miljoonan caphittinsä arvoinen pelaaja. Sikäli, kuten Mr. Smith sanoi, vapautuvalla caphitillä voisi olla hankittavissa melko hyvätasoinenkin korvaaja, jos sellaisia markkinoilta löytyy. Nuo aloitukset on kyllä pirun hankala korvata, Vancouver on ollut Malhotran kanssa liigan parhaita joukkueita aloituksissa ja tuo nyt pitää pelityylissä jotenkin huomioida, että aloitustilastoissa saattaa olla edessä valuminen keskikastiin.

 

[Moustache Dave #44]

pakko vähän ihmetellä Ebbettin saamaa luottoa varsinkin alivoimalla. Ebbett pelasi kolme ja puoli minuuttia alivoimaa ja ainoa maali tehtiin hänen ollessa kentällä. Tämän kauden saldo alivoimista on Ebbettin osalta 4 maalia / 11 minuuttia. Vertailun vuoksi pienemmän alivoima-ajan pelaajista Weise 1 / 8, Raymond 2 / 8, Tanev 0 / 12, Ballard 2 / 14. Ja jos verrataan vaikkapa Malhotraan, jota hän tuurasi, niin lukema on 3 / 25. Toki minuutit vertailussa ovat pieniä, jolloin erot korostuvat, mutta joka tapauksessa ihmetyttää Ebbettin vastuu alivoimissa. Vaikka sitten antaisi Schroederille tuon av-ajan - ei hän tuota huonommin voisi pelata.

Tämä on jännä huomio, vaikka otos on tosiaan pieni. Minuutteihin suhteutettuna Burrows taitaisi olla Ebbettin jälkeen toiseksi huonoin tässä tilastossa, vaikka silmämääräisesti Burrows on pelannut ihan hyvää alivoimaa, joten luvut eivät välttämättä kerro kaikkea. Siispä kelasin nuo Ebbettin takaiskut alivoimalla vielä läpi... ja kyllähän niissä Ebbettin omaakin vikaa on, joskaan ei pelikaveritkaan ole tilanteita täydellisesti pelanneet. Alla vielä detailit Ebbettin alivoimalla päästämistä maaleista.

Vs. Wild 12. helmikuuta: Granlundin sisääntuonnin & kulmaväännön myötä Setoguchin nousu mallinkulmalle, josta häkki. Ebbettin rooli tilanteessa:

- Ebbett menee vastaanottamaan mahdollista rännikiekkoa paikkaan, johon Garrison ei voi kiekkoa pelata, koska Setoguchi peittää rännimahdollisuuden maalin takana.
- Koska Garrison ei voi pelata kiekkoa ränniin, hän päättää kääntyä ja joutuu Granlundin taklaamaksi.
- Bieksan mennessä estämään kiekollista Cullenia kulmaan maalinedusta jää tyhjäksi.
- Ebbettin alempana hyökkääjänä pitäisi tällöin mielestäni ottaa maalin edusta, mutta hän jää laitaan, jossa odotti rännikiekkoa.
- Cullenin syötön lähtiessä Setoguchille, Ebbett huomaa tämän nousevan maalin eteen, mutta Ebbettillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia ehtiä laidasta paikkaamaan tilannetta.

Tuomio: Maalista voi laittaa miinuksen Ebbettille, vaikka puolustuskaan ei tilanteesta puhtaita papereita saa.

Vs. Sharks 27. tammikuuta, Sharksin 3. maali: Sharksin armoton, lähes kaksi minuuttia Canucks-alueella pyörivä, YV-mylly tuottaa lopulta tulosta, Marleau hakkaa maalin edustalta kiekon sisään. Ebbettin rooli tilanteessa:

- Ebbett häviää puolustuspään aloituksen Thorntonille, Sharks saa heti hallinnan.
- Sharks pelaa pääosin päädyn kautta paikkoja maalin eteen, Canucks puolustus pystyy blokkaamaan lukuisat syöttöyritykset keskustaan.
- Blokeista huolimatta kiekot jäävät Sharksin haltuun, Ebbettillä on vaihdossa yksi puolittainen purkumahdollisuus, jossa hän epäonnistuu (Bieksalle purkupaikkoja tulee enemmän, mutta hän epäonnistuu niissä kaikissa).
- Kulmasta-keskelle -kuvion jäädessä aina blokkiin, Sharks heittää kiekon välillä painottomalle puolelle, josta Pavelski pääsee vetämään.
- Ebbett blokkaa Pavelskin vedon mailallaan, Ebbettin maila katkeaa.
- Sharks käyttää mailattoman Ebbettin hyväkseen ja nostaa Boylen viivasta maalin eteen.
- Sharksin lisätessä maalineduspainetta, ja Ebbettin pelatessa ilman mailaa, Canucks neliö valuu sumppuun kaarien väliin, Sharks ottaa tilan pois ja tuo viivamiehensä lähemmäs.
- Sharks vetää syötöillään Canucksin sumpusta Ebbettin, Hansenin & Garrisonin levälleen, jotka seuraavat kiekkoa kuin…öh, sika limppua. Bieksa päivystää ainoana paikallaan maalinedustaa.
- Näinpä Bieksa jää maalin edessä 1 vs. 3 tilanteeseen, kiekon jäädessä vedon jälkeen maalin eteen, Sharks miehet ovat lähimpänä hakkaamaan sen sisään.

Tuomio: Ebbettiltä kohtalokas hävitty aloitus, mutta en laita maalia yksinomaan hänen piikkiinsä, koko AV-nelikon pelissä kommunikaatiovaikeuksia, epäonnekkaan mailankatkeamisen jälkeen Ebbett oli täysin hyödytön, pitkä vaihto painoi miehet sumppuun.

Vs. Sharks 27. tammikuuta, Sharksin 4. maali: Pavelski vetää kaarelta suoraan syötöstä kiekon maaliin. Ebbettin rooli tilanteessa:

- Ebbett häviää puolustuspään aloituksen Pavelskille, Sharks saa hallinnan. Canucks pakit purkavat ekan viivavedon.
- Sharks pääsee helpohkosti alueelle uudestaan ja pyrkii tällä kertaa pelaamaan enemmän viivan kuin päädyn kautta.
- Ebbett peittää Sharksin oikeaa viivamiestä ja irtoilee vauhdikkaasti laitaan, jos kiekkoa pelataan sivuun.
- Sharks pelaa kiekon päätyyn, Ebbett seuraa katseellaan kiekkoa ja valuu viivan tuntumasta aloituspisteelle asti.
- Molemmat Canucks pakit menevät Sharks miesten perässä maalin taakse, Ebbett siirtyy maalin edustalle.
- Ebbett liukuu kiekon perässä sivuun maalin edestä, pelin painolliselle puolelle, jossa koko Canucksin nelikko nyt on. Sharksin viivamiehet ovat kauempana viivalla ja Thornton yksin päädyssä painottomalla puolella, Ebbett ei oikeastaan pidä ketään.
- Sharks pelaa kiekon painottomalle puolelle vapaalle Thorntonille, joka siirtää kiekon oikealle viivamiehelle, jolla on tilaa tulla tyhjällä puolella kaarelle asti syöttöä vastaan. Viivamies Pavelski vetää suoraan syötöstä kiekon ohi Schneiderin.

Tuomio: Ensinnäkin, maalin teki Ebbettin mies. Toiseksi, jos Ebbett olisi vaihtanut miestä tullessaan periaatteessa ihan hyvin paikkaamaan maalin edustaa, hänen olisi pitänyt kiinnittää huomionsa Thorntoniin, eikä valua kiekon perässä sivuun. Nyt Ebbett oli tyhjässä tilassa Thorntonin ja viivamiehen välissä pitämättä kumpaakaan, tai peittämättä linjaa heidän välillään. Maalista voi ehdottomasti laittaa miinuksen Ebbettille.

Vs. Ducks 19. tammikuuta: Selänteen 100-0 aloitusvoitto, johon Sourayn suora veto ja maali. Ebbettin rooli tilanteessa:

- Malhotra on häviämässä aloitusta, Ebbett tulkitsee ehkä aloituksen mahdolliseksi tasapeliksi ja siirtyy lähemmäs pistettä. Perry on kuitenkin jo askeleen Ebbettiä edellä ja blokkaa Ebbettin linjan mahdolliseen tasapelikiekkoon.
- Selänne kaivaa kuin kaivaakin polviltaan kiekon suoraan viivaan, josta Souray vetää pomminsa.
- Oikea viivamies Souray on periaatteessa Ebbettin mies. Ebbett ei heittäytymisestä huolimatta kuitenkaan ehdi blokkaamaan vetolinjaa, koska liikkuu heti aloituksessa vetolinjasta sivuun (tasapelikiekon / voitetun aloituksen toivossa).

Tuomio: Ebbett pelaa tilanteen oletuksella, että Malhotra ei häviä aloitusta 100-0, mikä on ehkä ihan ymmärrettävä oletus, kuitenkaan Ebbett ei olisi Perryn takaa pystynyt tilanteessa auttamaan. Lopulta maali kuitenkin enemmän Malhotran kuin Ebbettin piikkiin.

-- --
Miksei Schroederia sitten voisi kokeilla alivoimalla, en tiedä. Vigneault haluaa roolittaa pelaajiaan hyökkääviin ja puolustaviin, ja Schroeder on nyt saanut hyökkäävän roolin, mutta ei kai se mikään syy voi olla. Kuitenkin Schroeder on pelannut alivoimia AHL:ssä ja Ebbett ei ole nyt onnistunut AV:lla järin hyvin. Schroeder on lisäksi ainoa Canucks pelaaja, jolla ei ole yhtään takaiskumaalia tasavoimin (ES peliminuutteja 108). Tosin Schroederilla on yksi ylivoimalla tullut takaiskumaali tilillään, kyseessä oli Ryan Smythin AV-maali, jonka pääarkkitehtinä oli Alex ”nyt yllättävä sokkoavaus rystyllä” Edler.
-- --

Kesler saattaa palata jo tänään. Pelivire on varmaan alkuun hakusessa, mutta kyllähän tuo paluu tuota alivoimaa ja Malhotran jättämää aukkoa paikkaisi. Jos Kesler pelaa hänen laiturinsa ovat treenien perusteella Higgins ja Kassian. Tuo tarkoittaisi, että jatketaan mahdollisimman pienillä muutoksilla, Kesler ottaa Lapierren paikan, Lapierre neloseen, Ebbett katsomoon, Sedinin ja Schroederin ketjut ennallaan. Maalilla aloittaa Schneider.

 

[Moustache Dave #44]

Viikonvaihteen peleistä muutama sana. Canucks on harvoin tällä kaudella vienyt maalipaikat nimiinsä, vaikka onkin ottanut hyvin pisteitä, nyt tuuri hieman tasoittui, sillä sekä Dallasia että St. Louisia vastaan Canucksilla oli enemmän laatupaikkoja, mutta maalivahdeilta (varsinkaan Schneiderilta) ei nyt saatu totuttuja huippupelejä ja molemmista peleistä oli tuloksena tappio. Dallas vei pelin varsinaisella peliajalla 4-3 ja Blues rankkareiden jälkeen samoin lukemin.

Dallas-peli oli yllättävän vauhdikastempoista, avointa, fyysistä kiekkoa. Kokonaisuudessaan yksi Canucksin parhaita pelejä tällä kaudella. Avauserässä Canucksilta hylättiin täysin selvä maali, kun maalin eteen vauhdilla luistelleen ja kiekon sisään ohjanneen Raymondin katsottiin häirinneen Stars-vahti Bachmania. Raymond oli pysäyttänyt liikkeensä maalin eteen ja kiekko meni Bachmanin ohi ennen kuin kontaktia Raymondin ja Bachmanin välillä tapahtui. Seuraavassa vaihdossa Reilly Smith veti kiekon laidanvierestä kohti Schneideria, joka imaisi vedon etukulmasta sisään, tuloksena Smithin uran ensimmäinen maali.

Toisessa erässä nähtiin Canucks historiaa. Daniel Sedin tasoitti ensin pelin veljensä syötöstä, pomputtamalla kiekon nollakulmasta maalivahdin kautta sisään. Vajaa minuutti myöhemmin Chris Higgins veti kaarelta Canucksin 2-1 johtoon, syöttäjinä kauden avauspisteensä saalistaneet Kesler ja Weise. Hieman ennen erän puoltaväliä, suora Canucks hyökkäys, kiekko laidassa Henrik Sedinillä, neljä Stars pelaajaa odottaa syöttöä keskelle Daniel Sedinille, mutta Henrik odottaa ja heittää lätyn kentän poikki toiselle puolelle vapaaksi unohdetulle Burrowsille, joka vetää suoraan syötöstä Canucksin 3-1 johtoon. Henrik Sedinin illan toinen syöttöpiste nostaa hänet yksin kaikkien aikojen Canucks pistepörssin kärkeen, ohi Markus Näslundin. Maalikuulutusta seuraa parin minuutin standing ovation.

Viitisen minuuttia ennen toisen erän loppua nähtiin sitten monessa paikassa kulminaatiopisteenä pidetty kolmen tappelun neljäsekuntinen. Tokihan Dallas teki tuon jälkeen kolme maalia ja voitti pelin, mutta kyllä Canucks edelleen loi maalipaikkoja Starsia enemmän. Starsin tappelujen jälkeisistä maaleista ensimmäinen meni helposti Cory Schneiderin piikkiin, toinen osin Schneiderin, osin miehensä kadottaneen Chris Higginsin piikkiin ja voittomaalissa Zack Kassian unohti seurata Brenden Dillonia viivalla. BC lähtöinen pakki pääsi siten vapaasti sivaltamaan voittomaalin ensimmäisessä Vancouverissa pelaamassaan NHL-ottelussa. Tasoitusmaalin tehnyt Antoine Roussel oli myöskin entisenä treenileirikävijänä Canuckslaisittain varsin tuttu pelaaja.

Blues-peli oli pari erää melkoista nyhjäämistä, toinen erä Bluesin hallintaa, kolmanteen erään löytyi lisää intensiteettiä, Volpatti haastoi Reavesin tappeluun ja Canucksilta löytyi pelillisesti uusi vaihde. Canucks dominoi päätöserän ja jatkoajan kenttätapahtumia.

Avauserässä Kesler avasi kauden maalitilinsä hienolla YV-maalilla Sedineiden syötöstä. Ennen erän päätöstä kauden ensimmäisensä teki myös Henrik Sedin, joka pääsi ohjaamaan Burrowsin syötön käytännössä tyhjään maaliin. Mason Raymondin YV-maali vajaa pari minuuttia ennen kolmannen erän loppua tasoitti pelin ja toi Canucksille säälipisteen.

Takaiskumaaleista, Oshien maaliin johtanut tilanne lähti, kun Kesler ei saanut Tanevin avausta haltuunsa keskialueella, Luongo antoi myös ison reboundin. McDonaldin maalia edelsi Edlerin surkea avaus. Bluesin kolmas maali syntyi Patrik Berglundin takapuolen kautta, Bluesin kolmannen erän ensimmäisellä laukauksella, joka tuli kahdeksan minuutin kohdalla.

-- --
Yleisiä viivoja:

- Blues-peli oli Alexander Edlerille uran 400. NHL-runkosarjapeli.

- Kokoonpanoon palannut Ryan Kesler näyttää heti yllättävän hyvältä. Erikoistilanteet vaikuttavat toimivan Keslerin paluun myötä paremmin. Kesler on antanut ja ottanut iskuja pelottavankin kovalla sykkeellä, loukkaantumiset eivät näytä hidastavan, eikä minkäänlaista ylimääräistä varomista näy (muutamassa tilanteessa olen jo ajatellut, että kuinkahan kauan tätä kestää kunnes Kesler hajoaa uudestaan).

- YV:llä Kesler pelaa Edlerin kanssa viivassa Sedinien ja Burrowsin takana. KakkosYV:ssä olivat Starsia vastaan Raymond - Schroeder - Kassian - Hamhuis - Bieksa. Bluesia vastaan Kassian oli otettu pois YV:stä ja hänen tilallaan oli Hansen. Jason Garrison ei edelleenkään mahdu ylivoimaan.

- Blues pelin kolmannessa erässä Vigneault vaihtoi Schroederin ja Keslerin paikkoja, eli Kesler pelasi Hansenin ja Raymondin kanssa ja Schroeder Higginsin ja Kassianin. V tuntui haluavan pudottaa hieman lepsusti pelanneen Kassianin peliaikaa, Kassian pelasi pari vaihtoa nelosessakin.

- Viimeksi kirjoittaessani jinxsasin Jordan Schroederin, kun totesin ettei hänellä ole kaudella yhtään tasavoimin tullutta miinusmaalia, no nyt näiden kahden pelin jälkeen niitä on kolme.

- Henrik Sedin meni siis vauhdilla Näslundin ohi Canucksin all-time pisteissä, nyt eroa on jo kolme pistettä. Mielenkiintoista, että Henrik ei kuitenkaan mahdu Canucksin all-time maalintekijöiden listalla edes kymmenen kärkeen. Kymmenettä sijaa maaleissa pitävä Greg Adams on seitsemän maalia Henrikiä edellä.

-- --
Ihan lopuksi vielä hatunnosto uransa ehkä päättämään joutuvalle Manny Malhotralle: Manny Malhotra - Top 5 Moments as a Canuck (youtube, sisältää mm. Mr. Takakarvan itsensä, eli Datsyukin, takakarvaus kiekonriiston kohteena.)

Edit. Vielä pari tilastoa, Malhotra Canucks-paidassa:
- ennen loukkaantumista 0,41 PPG plusmiinus +9
- loukkaantumisen jälkeen 0,19 PPG plusmiinus -14

 

[Mr. Smith]

Viikonvaihteen peleistä muutama sana. Canucks on harvoin tällä kaudella vienyt maalipaikat nimiinsä, vaikka onkin ottanut hyvin pisteitä, nyt tuuri hieman tasoittui, sillä sekä Dallasia että St. Louisia vastaan Canucksilla oli enemmän laatupaikkoja, mutta maalivahdeilta (varsinkaan Schneiderilta) ei nyt saatu totuttuja huippupelejä ja molemmista peleistä oli tuloksena tappio.

Samalla tavalla tuli itsekin pelit nähtyä. Kyllä Dallas-tappio meni omissa papereissa lähes täysin Schneiderin piikkiin, vaikkakin kenttäpelaajat saavat ottaa hivenen tuosta tappiosta. Ja vaikkapa myöskin nelosketjun rivitanssit.

Viime yön matsi oli kohtuu viihdyttävä, mutta siinäkään pelissä meidän maalivahti ei ollut parhaimmillaan. Tällä kertaa Luongo ei pystynyt ottamaan niitä tarvittavia pelastuksia ja vähän helposti upposi pari maalia - osittain hirveällä munkillakin.

Siinä kun Kesler parantaa nopeasti peliään niin nuorisolle (Tanev, Schroeder) tuntuu tulevan pieni väsy puseroon. Ehkäpä voisi olla aika antaa Albertsille tai jopa Barkerille peli tai parikin. Eihän kaksikko ole istunut kuin kaikki kauden pelit pressiboksissa, joten pelivire mahtaa olla melko kohdillaan. Hyökkäykseen ei edelleenkään ole oikein vaihtoehtoja, kun ei Ebbett ole sen parempi kuin Schroeder.

 

[Mr. Smith]

Ehkäpä voisi olla aika antaa Albertsille tai jopa Barkerille peli tai parikin. Eihän kaksikko ole istunut kuin kaikki kauden pelit pressiboksissa, joten pelivire mahtaa olla melko kohdillaan. Hyökkäykseen ei edelleenkään ole oikein vaihtoehtoja, kun ei Ebbett ole sen parempi kuin Schroeder.

Ja vähän on liikehdintää pressiboksissakin, kun Andrew Ebbett laitettiin waiveriin. Tämän kauden Ebbett ei kyllä ketään kiinnosta, mutta toivottavasti joku on katsellut viime kauden matseja riittävästi.

Ebbettin waiveriin laittaminen tarkoittanee Boothin paluuta lähiaikoina. Ketjut menevät uusiksi ja mielenkiintoisin onkin Kassianin kohtalo. Hienosti kauden aloittanut Kassian saattaa löytyy itsensä nelosesta, jos Booth ottaa paikan Keslerin rinnalta ja kolmoseen ei kosketa. Joka tapauksessa lisää vaihtoehtoja Booth tuo hyökkäykseen.

 

[Moustache Dave #44]

Kauden toinen Chicago-peli oli edellistä tapahtumarikkaampi. Cory Schneider käytännössä ryösti pahassa pulassa olleelle Canucksille pisteen, vaikka loppunousun mahdollistivatkin pari simppeliä viivakuviota ja Burrowsin erinomainen maskipeli.

Vaikea sanoa tarkalleen mikä pelissä mätti, pakka vain oli jotenkin levällään, pelaajien välit ja sijoittumiset tuntuivat olevan pielessä, Chicagolle annettiin normipeliin nähden varmasti tuplamäärä hyviä maalipaikkoja. Vaikutti myös, että Chicago luki Canucksin peliä erittäin hyvin ja pystyi ennakoimaan Canucksin yritykset, mutta pelasi tästä huolimatta paikoin lepsusti.

David Booth teki paluun kokoonpanoon, pelasi nelosketjussa Volpattin paikalla, muiden ketjujen ollessa ennallaan. Vaikea arvioida tämän pelin perusteella Boothin kuntoa, ei hän mitään merkittävää saanut aikaan, mitä nyt muutaman taklauksen antoi. Boothilla oli eilen tilastoissa syöttöpiste Edlerin YV-maalin, mikä oli hämmentävää, sillä Booth ei ollut tilanteessa edes jäällä. Nyt tuo kakkossyöttö on näköjään korjattu Daniel Sedinille.

-- --

Seuraavaan kuuteen päivään mahtuukin sitten neljä peliä. Tänään kohdataan Stars Dallasissa. Odotettavissa on muutoksia kokoonpanoon. Vigneault on treeneissä rikkonut pakkiparit, vanha tuttu Hamhuis-Bieksa on palautettu yhteen, Tanev on siirretty Edlerin pariksi ja Garrison Ballardin pariksi.

Edlerin oikealla puolella peluuttaminen siis päättyy tähän. Edler siirtyy vasemmalle, jossa hän on aiemmin pelannut selvästi paremmin kuin oikealla. Tanev nousee Edlerin oikealle puolelle, tehden hivenen erikoisen Romemaisen loikan top 4:ään. Garrison-Ballardissa Ballard vaihtaa oikealle puolelle. Erikoista, että Garrisonia ei vieläkään kokeilla oikealla, Ballard ei ole väärällä puolellaan aiemmin vakuuttanut. Joku haluaa kuitenkin tarkistaa tuon kolmosparin cap hitin, no ei se ole kuin 8,8 miljoonaa.

Hyökkäyksen kokoonpano on hieman auki, sillä pelikieltoa saanut Hansen oli treeniketjuissa mukana. Periaatteessa ketjuissa oli vain yksi muutos, Booth oli nostettu Schroederin ja Raymondin ketjuun ja Kassian pudotettu siitä neloseen. Nyt Hansen kuitenkin putoaa Keslerin ja Higginsin ketjusta pois, joten tuolle paikalle tullee Kassian tai Booth ja Volpatti palaa neloseen.

Maalilla jatkaa Schneider.

-- --

Chicago Wolvesista pientä päivitystä. Wolves pelasi työsulkuajan recordilla 14-12-5. Työsulun päättymisen jälkeen on pelattu recordilla 11-4-2. Eli työsulun aikana Wolves keräsi 53% mahdollisista pisteistä, työsulun jälkeen pisteitä on napsittu 71% maksimista. Sijoitus on tällä hetkellä konferenssin seitsemäs, pari edellä olevaa jengiä on heikommilla voittoprosenteilla liikkeellä. Divisioonaa johtavaan Grand Rapidsiin on matkaa viisi pistettä, Grand Rapidsillä on yksi peli enemmän pelattuna.

Andrew Ebbett ehti eilen pelaavaan kokoonpanoon, kun peli oli Chicagossa, jonne Ebbett siis Canucksin mukana lensi. Heatia vastaan pelattu ottelu päättyi rankkareilla Wolvesin 4-3 voittoon. Wolves johti kolmannessa erässä kahdella maalilla, mutta meinasi sössiä voiton. Heat pääsi tasoitettuaan vielä kolisuttamaan tolppia. Ebbettin ketju, laidoilla Sweatt ja Haydar, vastasi Wolvesin kaikista maaleista. Ebbett keräsi yhden syöttöpisteen vapautettuaan Sweattin läpiajoon, jonka reboundista Haydar teki maalin.

Ebbett on tarpeellinen vahvistus Wolvesille, jolla on useampi runkohyökkääjä loukkaantuneena. Brett Sterling & Steve Pinizzotto ovat olleet sivussa pidempään, Andrew Gordon & Anton Rödin hieman vähemmän aikaa. Rödin käväisi leikkauspöydällä hoidattamassa nivusiaan, hänen ei kuitenkaan pitäisi olla sivussa paria viikkoa pidempään.

-- --

Canucksin viime kesänä kuudennella kierroksella varaama hyökkääjä Wesley Myron on lopettanut yliopiston kesken ja tehnyt sopimuksen Canucksin farmin farmin Kalamazoo Wingsin kanssa. Myronilla on kuudessa ECHL-pelissä kovat tehot 2+4, kun ottaa huomioon, että yliopistosarjaa hän pelasi 21 peliä vaatimattomilla tehoilla 2+1.

Aiemmin kaudella Harvardista vuodeksi erotettu 2010 neloskierroksen varaus Patrick McNally ei ole pelannut erotuksen jälkeen missään. Tämä kertonee siitä, että McNally aikoo kärsiä rangaistuksensa ja jatkaa sen jälkeen opintojaan. McNally on junioreihin liian vanha ja ammattilaisjoukkueessa esiintyminen tietäisi opiskeluoikeuden menettämistä.