Vancouver Canucks 2012-2013

[Moustache Dave #44]

Tappioputki saatiin poikki Dallasissa. Starsilla oli enemmän hyviä paikkoja ja he johtivatkin pariin otteeseen, Canucks kuitenkin paransi kolmannessa erässä, mikä riitti 4-3 voittoon.

Ykkös- ja kolmosketju (Booth-Schroeder-Raymond) pelasivat hyvin. Kakkosketjulta (Higgins-Kesler-Kassian) peli oli heikompi, he olivat pahasti alakynnessä suurimmaksi osaksi vastaan peluutettua Benn, Jagr, Morrow kolmikkoa vastaan. Kassian pelasi heti kärkeen pari huonoa vaihtoa, joista ensimmäinen johti Starsin maaliin. Kassian pudotettiinkin pian nelosketjuun. Dale Weise siellä muun muassa hääri kakkosessa sitten ja vaikka hän puolustuspäässä onkin Kassiania varmempi, ei hän ketjun mahdollisuuksia kiekolliseen hallintaan juuri lisää. Eipä ketjun johtaja Keslerkään, laitureista riippumatta, nyt ihan terävimmillään ollut.

Kassian sai myöhemmin Antoine Rousselia vastaan käymänsä tappelun palkintona taas vaihtoja Keslerin ketjussa ja keräsi siinä syöttöpisteen Jason Garrisonin viivalta pommittamaan maaliin, johon myös vaadittiin Antoine Roussel ottamaan osumaa (Roussel blokkasi Garrisonin ekan vedon ja tuupertui tuskaisena maahan, Garrison tuli lähemmäs ja latasi uudestaan).

Siinä missä Kassianin osakkeet ovat kokoonpanossa laskusuunnassa, näyttää Jordan Schroederin kurssi vakaammalta. Schroeder sai nyt tavallista enemmän puolustuspään vastuuta ja hoiti hommansa aloituksia myöten varsin mallikkaasti. Yksi takaisku kentälle tosin tuli, nopeassa vastahyökkäyksessä Schroeder hukkasi Ryderin, jonka löysähkö rysty upposi Schneiderille.

Uudet pakkiparit toimivat ilman suurempia moitteita. Puolustuksellisesti alkukauden suurimmat ongelmat ovat ehkä olleet Bieksalla ja voikin olla, että suurin syy parien vaihtoon oli Bieksa eikä Garrison, vaikka hänen ”pudotuksestaan” on ehkä tehty suurempi numero. Etenkin alivoimalla Hamhuis-Tanev & Garrison-Ballard parien peli oli paljon paremmin tasapainossa kuin Garrison-Bieksalla aiemmin. Tanevin tavallista isompi AV-vastuu johtui varmasti osin siitä, että Bieksa sai kaksi kakkosta, mutta ei haittaisi, jos Hamhuis-Tanev olisi alivoiman erikoisparina toistekin. Jos ei Bieksalla omassa päässä mene ihan putkeen, tehoja löytyy kuitenkin kiitettävästi, upea puolikoominen puoliläpiajomaali Hamhuisin avauksesta tässä pelissä.

Cory Schneider torjui riittävän hyvin, muutama näyttävä pelastus mahtui peliin, mutta peli ei ehkä kokonaisuutena kuitenkaan ollut aivan hänen parasta tasoaan.

Ylivoimapelin parantuminen on ollut mukava havaita, muutenkin ykkösketjulla on parempi vaihe menossa, highlight reel tason suorituksia mahtuu mukavasti peleihin. Lopussa Henrik Sedin piti kiekkoa suunnilleen kaksi minuuttia itsekseen ylivoimalla ja kulutti kellon loppuun, varmasti hänen uransa tähtihetkiä, kun sai mielin määrin leipoa ja rystysyötellä eikä kukaan laukonut kertaakaan.

Stephane Robidalla hyvä kalasaalis tänään.

 

[Moustache Dave #44]

Canucks pelaa tänään Detroitissa päiväpelin, peli alkaa ”jo” puoliltaöin suomenaikaa. Ottelu päättää hieman nihkeähkön mutta pisterikkaan vierasputken. Nashville kaatui perjantaina 1-0. Pelissä ei aktiivisuutta löytynyt kummaltakaan joukkueelta. Vancouver seisoi avauserän paikallaan, mutta otti toisessa erässä enemmän otetta itselleen. Dale Weisen kauden ensimmäinen maali päätöserässä jäi ottelun ainoaksi. Luongo piti nollan. Hansen palasi Keslerin ja Higginsin ketjuun, tuo olikin pelin lähimmäksi pirteää yltänyt ketju. Kassian pelasi nelosessa.

Kevin Bieksa jätti nivusvamman takia Nashville-pelin kesken. Vamman vakavuudesta ei ole tiedotettu sen enempää. Vigneaultin mukaan Andrew Alberts pelaa, jos Bieksa ei ole tänään pelikunnossa. Luulisi Luongon saavan jatkaa maalilla, kun nollapeli on alla.

-- --

Chicago Wolves teki eilisellä Peoria-voitollaan AHL-ennätyksen kategoriassa ”nopeimmin 500 runkosarjavoittoa kerännyt organisaatio”. Wolvesilla meni 500:n voiton keräämiseen 925 ottelua, jolla alitettiin Hartfordin AHL-franchisen aiempi nopeusennätys 937 ottelua.

Matt Climien tervehdyttyä vähälle peliajalle jäänyt maalivahti Joe Cannata on lähetetty ECHL:ään.

 

[Moustache Dave #44]

Bieksa ei ollut treeneissä, joten Alberts tekee kauden debyyttinsä. Sivussa on myös David Booth, hieman huolestuttavaa, ettei Booth pysynyt paria peliä pidempään ehjänä.

Kokoonpano Detroitia vastaan:

Sedin-Sedin-Burrows
Higgins-Kesler-Hansen
Raymond-Schroeder-Kassian
Weise-Lapierre-Volpatti

Garrison-Edler
Hamhuis-Tanev
Alberts-Ballard

Luongo

Garrison saanee Bieksan poissa ollessa YV-aikaa.
Ballardin siirtyminen oikealle puolelle on nyt parin pelin otoksella sujunut viimekautista paremmin, mikä on pakiston joustavuuden kannalta hyvä juttu.

 

[KokkosEsa]

Ellen ihan väärässä ole, ni Boothilla on vaan flunssaa ja on siksi sivussa...

 

[Moustache Dave #44]

Canucksin peli on useana iltana näyttänyt siltä, että huonommalla maalivahtipelillä ja huonommalla tuurilla voisi taululla olla rumat lukemat, ja eilen oli Detroitissa sitten tuollainen ilta, kun mikään ei mennyt putkeen.

Pari jännää pomppua, pari jännää vihellystä, vähän kurittomuutta ja bensa loppui ekaan erään. Ei tuosta mitään hyvää sanottavaa oikein keksi, kollektiivisesti kehno esitys yhdistettynä normipäivää huonompaan tuuriin, ei tuollaisen jälkeen edes viitsi alkaa yksittäisten pelaajien epäonnistumisia listaamaan.

Jimmy Howard ei vakuuttanut yhtään, mutta kun häntä vastaan saatiin kahdessa viimeisessä erässä ehkä kaksi maalipaikkaa ja omiin pomppii kaikki kiekot, niin samapa se miten siellä toisella maalilla pelaa.

Sedinien toinen maali oli toki ihan hieno, yksi esimerkki pohjoisamerikkalaisen pitkäkiekkosäännön hyvistä puolista.

Erikoistilannetehokkuuskin valahti vauhdilla takaisin alkukauden synkempiin lukemiin.

Kanada+Ruotsi+Kanada+Ruotsi+Sveitsi+Sveitsi+Ruotsi+Ruotsi=U S A !

 

[Henkka]

Kanada+Ruotsi+Kanada+Ruotsi+Sveitsi+Sveitsi+Ruotsi+Ruotsi=U S A !

Ruotsi+Ruotsi+USA = K A N A D A !

 

[Moustache Dave #44]

^
Henkka, tämä oli viittaus Detroit-yleisön pelin lopun huutoihin, eikä eri kansalaisuuksien osuuksiin joukkueiden maaleista sinänsä. Eikä sillä, että siinä olisi mitään väärää huutaa USA:ta katsomossa, hyvä vaan jos yleisössä on jotain elämää, mutta eurooppalaisesta vinkkelistä tuo on välillä hieman huvittavaa, ja huutojen ”huvittavuus” korostui tuossa pelissä, jossa tuli noinkin paljon maaleja kotijoukkueelle kaikkien muiden kuin amerikkalaisten toimesta. Samaa chanttia kuuluu kyllä muissakin amerikkalaisissa NHL-kaupungeissa, eli ei edes sinänsä liity pelkästään Detroitiin.

 

[Mr. Smith]

Seitsemästä viimeisestä pelistä sitten 2 voittoa, joten tuska alkaa näkymään. Viime yönä Schneider pelasti mitä pystyi, mutta voittoon asti ei Schneiderkaan voinut tuota joukkuetta viedä. Puolustaminen on tällä hetkellä surkeaa eikä tuo Alberts tuolla ainakaan hommia helpota. Toki ei voinut odottaakaan, kun koko alkukausi meni katsomossa.

Nyt on viime peleissä jätetty moket täysin yksin ja kyllähän sen on taululla näyttävä ennen pitkää. Hetkeen en muista tilannetta, että kahdessa pelissä olisi 12 maalia päästetty. Nyt on.

Seuraava peli on vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, joten nyt taitaa olla kauden pisin tauko Vancouverin osalta. En laittaisi pahakseni vaikka joukkuetta hieman heräteltäisiin vaikkapa kaupoilla. Yksi puolustava sentteri olisi ainakin tilauksessa eikä nyt koodinimi "maalintekijä" olisi huono asia. Ei tunnu nyt kukaan onnistuvan kakkosen laidassa, vaikka nimet selässä ovat Hansen, Higgins, Booth, Kassian, Raymond... Higgins ollut viime peleissä mielestäni paras noista ja Hansenin paikka on kolmosessa - ei kakkosessa. Booth voisi olla vireeseen päästyään tuo kakkosen maalintekijä, mutta pääseekö hän vireeseen tällä kaudella? Samoin Kassianin ylempien ketjujen tasainen suorittaminen taitaa mennä seuraavaan kauteen.

 

[Mr. Smith]

Ja hyvät uutiset senkun jatkuvat. Ryan Kesler rikkoi jo Dallasia vastaan jalasta jonkun luun. Harjoitukset ainakin jäävät nyt väliin, joten tauko tuli hänelle hyvään aikaan. Mutta ei tunnu Kesler pysyvän kasassa sitten millään.

Volpatti heitettiin sitten waiveriin, joten jotain muutoksia olisi varmaan tulossa.

 

[Moustache Dave #44]

Kesleriltä löytyi tosiaan murtuma jalasta ja arviot toipumisajan suhteen ovat kuukaudesta kahteen. Paha takaisku. Keslerin kahdensuunnanpeli ei ollut hänen pelaamissaan seitsemässä pelissä aivan parhaimmillaan, mutta erikoistilanteissa ja aloituksissa hän oli selkeä vahvistus. Viiden tehopisteen verran hänelle tuli tehoja, mutta vain kaksi voittoa tuli siis joukkueelle Keslerin palattua.

Ykkösketju on onneksi sentään kohtuullisessa vireessä, Phoenixiä vastaankin heillä oli lukuisia hyviä paikkoja, mutta muulta osin on pelottavan hiljaista, eikä Andrew Ebbettin todennäköinen paluu kokoonpanoon juurikaan lisää luottamusta tehojen löytymiseen. Luotto Ebbettin tehoihin on sitä tasoa, että jättäisin hänet nelossentteriksi, Schroeder kakkoseen, Lapierre kolmoseen.

Näen piilevää potentiaalia Raymond-Schroeder-Booth koostumuksessa, josta voisi saada kaiken mennessä putkeen, toimivan kakkosketjun. Raymond on parantanut viime kaudesta, Schroeder on ylittänyt odotukset (joskin vaatimattomat sellaiset) ja Raymond & Schroeder tuntuvat lukevan peliä samalla tavalla. Boothin piilevät numerot neljästä pelistä ovat lupaavia, hänen ollessaan jäällä Canucks on hallinnut n. 70%:sti corsitapahtumia. Toki on muistettava, että Boothia on ajettu sisään melko helpoilla minuuteilla ja plusmiinuksessa hän on kuitenkin kaksi maalia pakkasella. Silti, jos pelitapahtumien hallinta pysyy edes lähellä nykyistä tasoa on todennäköistä, että pian jotain tulosta alkaisi tehopisteidenkin valossa näkymään. Booth, sen lisäksi että pystyy kääntämään peliä, tuo Raymondin ja Schroederin ketjuun kokoa ja taklausvoimaa. Toivottavaa olisi, että hän vielä jonkinlaisen maalijyvän joskus löytäisi.

Aaron Volpatti lähti siis alas. Kuvio oli kaikkinensa hieman sekava, sillä tervehtynyt Steve Pinizzotto oli ilmeisesti NHL-puolen IR-listalla ja hänet vapauttaakseen Canucks tarvitsi yhden rosteripaikan, ja tuota ennen tieto Keslerin murtumasta ei ollut vielä vahvistunut. Joka tapauksessa Volpatti on ilmeisesti menossa alas myös pelillisistä syistä, Laurence Gilman sanoi, että Canucks haluaa Volpattiin treenaavan alivoimia Wolvesissa. Volpatti on ollut peliminuutteihin nähden Canucksin ahkerin taklaaja ja hän lyö kovempaa kuin Weise, mutta mitään muuta annettavaa hänellä ei nyt ole ollut. Alivoimien opettelu olisi onnistuessaan iso plussa ja voisi nostaa Volpattin upsidea sellaiseksi köyhän miehen Rypieniksi.

Puolustuksessa Alberts on tosiaan ollut vähintään niin huono kuin näillä lähtökohdilla osasi pelätä. Phoenix pelissä siellä oli kyllä muutkin pakit unessa, Ballardille ja Edlerille tuli kämmejä, Tanev & Hamhuis menettivät poikkeuksellisesti kiekkoja. Garrison ylipelasi Vermetten maaliin johtaneessa tilanteessa, mutta muuten Garrison onnistui melko hyvin. Huomionarvoista, että pitkän odotuksen jälkeen Garrisonia peluutettiin nyt Canuckseissa ensimmäistä kertaa oikealla puolella ja tuo puolenvaihto ei tuntunut vaikuttavan hänen peliinsä negatiivisesti. Saa nyt nähdä jättäisikö valmennus Garrisonin Bieksankin paluun jälkeen oikealle ja antaisi Edlerin ja Ballardin pelata vahvimmilla puolillaan.

Yleisesti Phoenix-pelistä vielä todettakoon, että matsi ei ollut mikään huipputasoinen, mutta mielestäni ihan voitettavissa. Canucksilla (lähinnä ykkösellä) oli riittävästi paikkoja (vastustajan paikkoihin nähden), mutta syvyyspelaajilta ja pakeilta peli oli aika karseaa ja väsynyttä, Lapierrellä oli ehkäpä vaikuttavimmat näytöt antisankarin titteliin. Schneider soimasi itseään aika rankasti pelin jälkeen, mutta eipä tappiota voi yksin hänen piikkinsä laittaa. Toisaalta se mitä Cory sanoi - jos haluan olla huippumaalivahti minun on voitettava myös niitä pelejä, joissa joukkue ei ole parhaimmillaan - pitää täysin paikkansa.

Henrik Sedinille Phoenix-peli oli muuten 600. perättäinen NHL-runkosarjaottelu. Henrik ei kuitenkaan aivan yllä aktiivipelaajien teräsmiestilaston kärkeen, sillä Jay Bouwmeesterillä on menossa 609 ottelua kestänyt putki. NHL:n historiassa Henrikin putki on seitsemänneksi pisin.

Seuraavaksi Pinizzotto lähetettäneen alas joko waiverien tai conditioning stint -pykälän kautta, Kesler laitetaan IR:ään ja Ebbett nostetaan ylös. Jos pysyin kärryillä niin Canucksilla olisi siis yksi pelaaja vähemmän ylhäällä kuin lähtötilanteessa. Ei tuo välttämättä mitään kauppaa tarkoita, mutta enpä minäkään laittaisi sellaista pahakseni. ”Hyvä” asia tuossa Keslerin vammassa on, että jos saadaan pudotuspeleihin oikeuttava määrä pisteitä raavittua, Keslerin pitäisi olla playoffeissa kunnossa. Sikäli Canucks ei tarvitsisi ihan top 6 sentteriä, mutta jollekin vahvemmalle syvyysvaihtoehdolle keskelle olisi kyllä kysyntää. Torontossa olisi esimerkiksi päättyvällä sopimuksella vähälle käytölle jäänyt Dave Steckel, Minnesotasta voisi lähteä päättyvällä sopimuksella pelaava Matt Cullen, mutta ehkä Wild odottaa deadlinelle hänen mahdollisen siirtonsa kanssa. Ja jos jotain vielä isompaa palasta sitten miettii, niin Ryan O’Reillyhän kiukuttelee vissiin vielä jossain päin Venäjää.

Odotettavissa on varmasti lisää tylsähköjä pelejä, iskukyky ei nyt ole parhaimmillaan, mutta pisteitä on vaan otettava. Toivottavasti pieni tauko ja hyvässä vireessä oleva playoff-vihulainen ja hallitseva mestari Kings sytyttäisivät lauantaina kuitenkin hyvätasoiseen ja viihdyttävään esitykseen.

 

[Mr. Smith]

Aaron Volpatti lähti siis alas. Kuvio oli kaikkinensa hieman sekava, sillä tervehtynyt Steve Pinizzotto oli ilmeisesti NHL-puolen IR-listalla ja hänet vapauttaakseen Canucks tarvitsi yhden rosteripaikan, ja tuota ennen tieto Keslerin murtumasta ei ollut vielä vahvistunut. Joka tapauksessa Volpatti on ilmeisesti menossa alas myös pelillisistä syistä, Laurence Gilman sanoi, että Canucks haluaa Volpattiin treenaavan alivoimia Wolvesissa. Volpatti on ollut peliminuutteihin nähden Canucksin ahkerin taklaaja ja hän lyö kovempaa kuin Weise, mutta mitään muuta annettavaa hänellä ei nyt ole ollut. Alivoimien opettelu olisi onnistuessaan iso plussa ja voisi nostaa Volpattin upsidea sellaiseksi köyhän miehen Rypieniksi.

Sekin meni sitten melkoisen putkeen, kun useampia ottajia löytyi Volpattille. Washington sai riveihinsä tämän hyvän taklaajan, mutta kovin paljoa nelosta korkeammalle Volpatti ei tule nousemaan. Toki tuota alivoimaa voi vielä opiskella ja nousta lisäksi jäähyjen tappajaksi.

Mutta eipä Vancouverilla ole tuonne neloseen oikein edes paikkaajaa Volpatille. Pinizzotto olisi mukava nähdä kokeilemassa, mutta Desbiens tai Gordon eivät juuri vakuuta. Eipä kyllä nelonen tule paljoa peliaikaa saamaan, jos siellä on Weise - Ebbett - Kassian. Sääliksi käy hyvän alkukauden (ekat 10 matsia) pelannutta Kassiania.

 

[Moustache Dave #44]

Sekin meni sitten melkoisen putkeen /.../ Mutta eipä Vancouverilla ole tuonne neloseen oikein edes paikkaajaa Volpatille.

Pahus… Kyllähän käyttökelpoisen pelaajan menettäminen ilmaiseksi harmittaa, mutta Volpatti nyt oli kuitenkin käytännössä vain 13. hyökkääjä, joten ehkä tätä kautta nyt ei kuitenkaan tämän takia vielä ole hävitty.

Ja vaikka Volpattin lailla painavaa taklaajaa ei välttämättä nyt reservistä löydy, onhan tuonne neloseen periaatteessa noita pelaajia heittää:

- Weise on kiekollisesti järjettömän paljon parempi ja nuorempi ja on pelannut alivoimia, tappelee, mutta heikohkosti.
- Kassianin upside on top 6:ssa, iskukovuus lähempänä Volpattia kuin Weisella.
- Pinizzotto on hieman Volpattia kookkaampi, kiekollisempi ja pystyy taklauspeliin (tosin hän ei ole ikinä pelannut NHL:ssä).
- Andrew Gordon on näkemissäni peleissä ollut AHL:ssä varsin hyvä, hän on hyvä luistelija ja potentiaalinen työteliäs energiapelaaja, mutta fyysisessä pelissä Volpattiin verrattuna lapanen.
- Guillaume Desbiens pystyy ottamaan iskuja naamaansa tarpeen vaatiessa, puolustuspään pelaajana en tiedä yltääkö kuitenkaan sille tasolle, että Vigneault uskaltaisi miestä peluuttaa.
- Jim Vandermeer pystyy pelaamaan laidassa ja hanskaamaan, en ole miehen otteita kuitenkaan AHL:ssä nyt seurannut, mielikuvani on, että olisi yllä mainittuihin verrattuna selkeästi hitaampiliikkeinen.

Waivereiden kautta tuntuu muutenkin kohtuullisesti liikkuvan noita tappeluihin kykeneviä pelaajia, jos sille osa-alueelle vahvistuksia tarvitaan. Iso Tom Sestito sieltä löytyisi parhaillaan. Pelkkää tappelijaa Canucks ei kuitenkaan Vigneaultin aikana tule peluuttamaan, puolustuspeli ja kiekon omasta päästä pois tuominen pitäisi vähintään myös löytyä repertuaarista.

 

[SimBLi]

Antipatia/sympatia -ketjussa hieman alkanut keskustelu voisi jatkua täällä. Siellä listasin Vancouverin selkeäksi ykköseksi antipatialistallani. Ei mikään suuri juttu, hieman vain "helpohkosti" tulleet Presidents Trophyt ärsyttää.

Olen Vancouveria pitänyt NHL:n heikoimman divisioonan ainoana hyvänä joukkueena, ainakin viimeiset kaksi vuotta. Tällä kaudella, ja tällä laskutoimituksella, kantani sen kuin vahvistuu. Nyt kun 19 peliä on takana, Vancouver on pelannut oman divarin joukkueita vastaan 7 peliä saalistaen 13 pinnaa. Toisia divareita vastaan on tahkottu 12 peliä ja tuloksena 11 pistettä. Aivan mistään suonenvedoista ei ole voitot omassa divarissa tulleet, sillä tällä hetkellä muut joukkueet ovat sijoilla 7,12,13,14. Minnesota nousi viime yön voitollaan yli pudotuspelirajan.

Southeast on äitynyt haastamaa Northwestiä liigan heikoimpana divarina, mutta kyseenalainen kunnia olkoon vielä teillä. Jotain keskustelun alussa oli lukemia edellisiltä kausilta, mutta tämän kauden lukemat ovat hyvinkin selkeät.

 

[Moustache Dave #44]

Olen Vancouveria pitänyt NHL:n heikoimman divisioonan ainoana hyvänä joukkueena, ainakin viimeiset kaksi vuotta. Tällä kaudella, ja tällä laskutoimituksella, kantani sen kuin vahvistuu. Nyt kun 19 peliä on takana...

Rangers fani tulee avautumaan Canucksin liian helpoista Presidents Trophyistä, arvostan ironiantajuasi, jos tämä oli tarkoituksellista…

…Jos taas itse asia askarruttaa, niin todettakoon, että parinkymmenen vuoden seuraamisella ei ole kovinkaan merkityksellinen asia onko joku divari nyt ollut huono viimeiset kaksi kautta tai pidempään (tai viimeiset 19 peliä). Joukkueiden voimasuhteet menevät sykleissä (toisilla pidemmissä kuin toisilla). Northwest tuli 1998, Vancouver oli tuolloin divisioonan jumbo, eikä ollut päässyt edellisestä Pacific divisioonastakaan playoffeihin kahdella edellisellä kaudella, eikä päässyt toisella kaudellaan Northwestissäkään. Colorado voitti divisioonan 5 kertaa putkeen (ja vei myös Presidents Trophyn). Colorado on muuten jäänyt playoffien ulkopuolelle divisioonasta neljä kertaa, tasan yhtä monta kertaa kuin Vancouver. Onpa Northwestin elinkaaren varrella ollut vuosiakin, jolloin divisioonaa sanottiin liigan kovimmaksi.

Jos divisioona jatkaisi samanlaisena, muuttuisivat voimasuhteet varmasti ennen pitkää, Canucksin runko alkaa olla parhaan peli-ikänsä yläpuolella, Minnesota, Edmonton ja Colorado ovat selvästi nousevia joukkueita. Calgaryn edellinen huippu oli edellisen työsulun tietämillä, eikä joukkue ole vielä ottanut isoja askeleita uudistuakseen.

Toki Canucks on viime vuosina runkosarjapisteiden valossa hyötynyt divisioonastaan, mutta joukkueen runko on samaan aikaan ollut elinkaarensa huipulla, NHL:ssä joukkueilla on ihan täysi vapaus tehdä itsestään kilpailukykyisiä. Lähes yhtä relevanttia voisi olla toisaalta kääntää tämä homma niin, että Canucks on kärsinyt heikosta divisioonastaan, ei ole päässyt haasteiden puuttuessa kehittymään kovia pelejä varten, kun on joutunut pelaamaan tasoaan heikompien kanssa enemmän, eikä ole siksi päässyt kuin voiton päähän mestaruudesta. Tämä on Northwestin syytä… ja lentomailien.

 

[Bosco]

Sekin meni sitten melkoisen putkeen, kun useampia ottajia löytyi Volpattille. Washington sai riveihinsä tämän hyvän taklaajan, mutta kovin paljoa nelosta korkeammalle Volpatti ei tule nousemaan. Toki tuota alivoimaa voi vielä opiskella ja nousta lisäksi jäähyjen tappajaksi.

Vancouver korvasi Volpattin menetyksen nappaamalla waivereista Tom Sestiton. Eiköhän tuo pieni parannus ole. Sestito on hieman kookkaampi ja käsiä taitaa löytyä myös hieman enemmän.

 

[Parker27]

Hyvä liike Vancouverilta poimia Sestito "korvaamaan" Volpatti. Mutta pysyykö Sestito kunnossa kun tuntuu että joka kaudella hänellä ollut loukkaantumisia ja jotain vaivoja. Tästä olikin enemmän tuolla Flyers ketjussa. Tuo kyllä kokoa hyökkäykseen ja osaa pistää kiekon reppuun tarvittaessa.

Joutui vähän Lavin koirankoppiin Philadelphiassa ja peliaikaa tuli todella vähän vaikka otteet peleissä olivat mielestäni oikein hyviä rooliin nähden. Tom Sestito on enemmän raskaansarjan ottelija jos vertaa esim Volpattiin. Mutta katsellaan mitä tapahtuu. Hyvä kuitenkin ettei tilalle otettu mitään pehmeää pörrääjää vaan korvattiin menetetty fyysisyys lisäfyysisyydellä.

 

[Jay79]

Itse tykkäsin kovasti Sestitosta, mutta tosiaan loukkaantumiset sekä Lavin kopittamiset olivat hänen uransa edessä Flyers nutussa. Hienon pelurin saitte, kaikkea hyvää kaverille Kanadan puolelle.

 

[SimBLi]

Koko viesti.

Hienosti osasit kaivaa tiedonhaluni ja vastata Vancouverin sekä divarin sykleistä hieman pidemmältä ajalta. Antipatiat ja sympatiat myös elävät sykleissä, ja nyt viimeiset pari kautta Vancouver on miehittänyt A-listan kärkipäätä.

Voidaan hyvillä mielin todeta yhteen ääneen, että Vancouverin kasvettua erittäin kilpailukykyiseksi joukkueeksi, muut divisioonan joukkueet ovat jälleenrakennusvaiheessa tai sen akuutissa tarpeessa. Edmonton ja Colorado ovat selkeästi nuorentaneet ryhmityksiään, Minnesota on siltä väliltä ja Calgary on aivan oma lukunsa.

 

[Moustache Dave #44]

Kokoonpanossa riitti tosiaan draamantapaista viikonloppuna, kun Tom Sestito löytyi waivereista. Andrew Ebbett ehti käydä kääntymässä Vancouverin lentokentällä, jossa hänelle ilmoitettiin, että hyppääkin takasin Chicagon koneeseen, me otettiin Sestito Waivereista ja tehdään Raymondista sentteri. Ehkä Andrew saa lentomaileista edes jotain bonusta…

Puolustuksen kestojuoni on palannut vanhoille urilleen, Keith Ballardin ja Vigneaultin välit ovat taas ristissä ja Ballardin agentti soittelee hätäpuheluita Canucks-toimistolle, kun V:n pelaavassa kokoonpanossa esiintyy Alberts ja Barker hänen asiakkaansa edellä.

Ketjut on muodostettu nyt seuraavasti:

Sedin - Sedin - Burrows
Higgins - Raymond - Hansen
Kassian - Lapierre - Booth
Weise - Schroeder - Sestito

Hamhuis - Garrison
Edler - Barker (/ Kingsiä vastaan Bieksa)
Alberts - Tanev

Lauantaina Kingsiä vastaan kakkosylivoiman muodosti vielä ”vanha” Schroederin ketju, jossa laidoilla olivat Raymond ja Booth. Sunnuntaina Flamesia vastaan, kun Bieksa ei pystynyt pelaamaan, Schroeder siirtyi ykkösylivoiman viivaan ja kakkosylivoimassa pelasi Raymondin kanssa Hansen ja Kassian.

Kings-peli oli ykkösketjulta ja ykkösparilta varsin hyvä, kauden parhaita kokonaisuudessaan. Sedineiltä nähtiin muutamia todella näyttäviä vaihtoja. Raymondin ketju teki vastahyökkäyksistä myös pari maalia, mutta peli pyöri melko paljon puolustuspäässä heidän ollessa jäällä.

Calgaryyn Canucks laskeutui lumimyräkän takia vasta kaksi tuntia ennen pelin alkua. Peli oli ykkösketjulta ja -parilta lähes edellisen peilikuva, väsynyttä omassa päässä pyörimistä. Raymondin ketjun kokonaispeli oli Flamesia vastaan parempaa. Pelin paras osa-alue oli ehkä kuitenkin kolmosketju, jossa Kassianilta nähtiin vaihteeksi pirteitä otteita.

Kommentteja muutamien pelaajien tilanteista:

Tom Sestito

Gino Odjickin vanhan pelinumeron 29 valinnut Sestito on kookkain tappelija Canuckseissa vähään aikaan. Pelaajana hän on vähän arvoitus, NHL-pelejä kun on kertynyt vasta 36 kappaletta, erikoistilanteita Sestito ei ole juuri pelannut, jäähyminuutteja on kertynyt paljon, joten aika yksipuolinen ensivaikutelma tuosta tulee. Kuukausi sitten Sestito tosin kynäsi Tampaa vastaan Flyersin molemmat maalit 2-1 voittopelissä. (Youtube: maali 1 ja maali 2)

Ennen tätä kautta Sestito oli tehnyt urallaan vain kaksi maalia, jotka molemmat Canucksia vastaan Columbuksen paidassa, eri otteluissa, joulukuussa 2010. Sestiton uran avausmaali syntyi Luongon taakse ja toinen maali Schneiderin taakse.

Sestito sanoi Vancouveriin tullessaan, ettei tiedä Canuckseista muuta kuin Manny Malhotran ja että joukkue voittaa paljon pelejä. Zack Kassiania hän ei maininnut, Sestiton viime kausi käytännössä päättyi Zack Kassianin kanssa käytyyn tappeluun(YT), jossa Sestito loukkasi nivusensa.

Kahdessa Canucksissa pelaamassaan ottelussa Sestito on tehnyt ihan hyvän ensivaikutelman. Hän on pystynyt pelaamaan normaalit nelosketjun minuutit, ei ole tehnyt suuria virheitä, eikä ottanut turhia jäähyjä. Kingsiä vastaan Sestito tarjoili pari hyvää taklausta ja vastasi Jordan Nolanin haastoon. Flames pelissä McGrattan oli päässyt pari kertaa taklaamaan Canucksin ykkösketjua. Sestito haki miehen tappeluun ja vaikka tappelun hävisikin, ei McGrattan taklannut pelissä tämän jälkeen enää kertaakaan. Toki McGrattan sai (aiheettoman) kympin, eikä pelannut tuon jälkeen kuin yhden vaihdon, mutta ilman Sestiton haastoa, McGrattan olisi voinut jatkaa vauhdikasta peliään pidempään. Yhteenvetona siis, molemmat tappelut olivat Sestitolta hyvin ajoitettuja, ei pelkästään ”täytyy näyttää uudelle seuralle” -tyyppisiä väkinäisiä myllyjä, vaan pelinkulun kannalta perusteltuja tappeluja.

Sestitolle on molemmissa peleissä tullut yksi miinusmaali, mutta ne ovat molemmat menneet maalivahtien piikkiin. Kings-maali oli Schneiderin kiekonkäsittelykämmi maalin takana ja Flames-maali Luongon hörppy räpylän kautta.

Sestitolla on kenties vajaan kahden viikon näyttöpaikka. Steve Pinizzotto aloitti perjantaina kuntoutus stinttinsä AHL:ssä ja uskoisin, että Canucksilla on aikomus kokeilla Pinzzottoa ylhäällä, jos hän pysyy ehjänä. Pinizzotto on kuitenkin pelaaja, joka toissa kesänä vei leirillä Volpattilta pelipaikan, mutta loukkaantui. Periaatteessa Pinizzotto on enemmän Canucksin viimeaikaisen nelosketjun tyylinen pelaaja, ja jos hän on edelleen parannus Volpattiin nähden, Sestitolla voi tulla tiukkaa pitää paikkansa. Sestiton hyvät otteet toki tekevät Canucksille päätöksestä vaikean.

Keith Ballard

Ei ehkä pitäisi yllättää, mutta yllättää silti taas hieman, mitä Vigneault kolmosparinsa suhteen säätää. Keith Ballard heitettiin siis viime viikolla pakkihierarkiassa Andrew Albertsin ja Cam Barkerin alapuolelle. Ballardin alkukausi on ollut minusta varsin hyvä, hän on saanut paljon puolustuspään vastuuta, joskin helpohkoja vastakkain peluutuksia, ja Canucks on hallinnut pelitapahtumia Ballardin ollessa jäällä. Alivoimat eivät ole Ballardilta menneet nappiin, mutta ne ovat olleet ongelma koko joukkueelle.

Ballardin peliaikaa vähennettiin viikko sitten Phoenixia vastaan pelatussa ottelussa, eikä hän ole sen jälkeen päässyt pelaamaan. Tuossa ottelussa Ballard oli kahden nelosketjua vastaan tulleen takaiskun aikana jäällä. Molemmissa maaleissa Maxim Lapierrellä oli näkyvin rooli. Ensimmäisessä Chipchuran maalissa Lapierre ja Alberts sotkeutuvat toisiinsa, antaen Chipchuralle vapaan väylän maalintekoon. Ballard on aiemmin hävinnyt laitakamppailun Bissonnettelle.

Toisessa maalissa kiekko pomppaa Lapierren jalasta Boedkerille, joka luistelee estelevästä Lapierrestä sivuun ja laukoo maalin. Paikan johon Boedker luistelee, on hetki sitten hylännyt Keith Ballard, joka on luistellut toisen Phoenix pelaajan perässä Canucks maalin taakse. Tuota voi ehkä pitää kyseenalaisena ratkaisuna Ballardilta.

Seuraavassa pelissä Canucks sai Bieksan takaisin ja Vigneault piti Albertsin kokoonpanossa, pudottaen Ballardin katsomoon. Seuraavana päivänä Bieksa ei pystynyt pelaamaan, mutta Ballard pysyi katsomossa ja tilalle kokoonpanoon nousi Cam Barker.

Ballardin hihna on ilmeisen lyhyt. Andrew Alberts on vaikuttanut heikolta, mutta saa pelata. Alberts on tosin pelannut enemmän puolustuspään aloituksia ja ”vaikeampia” vastustajia kuin Ballard. Cam Barker pelasi helpohkoja minuutteja, hän ei ollut ihan niin huono kuin voisi pelätä. Barker teki hyökkäyspäässä Edlerin parina järkeviä ratkaisuja, mutta puolustuspään sijoittuminen ei herätä suurta luottamusta, enkä tuon vuoksi näe juuri ideaa Barkerin peluuttamisessa Edlerin parina.

Mason Raymond

Nykyinen kakkosketjun sentterikokeilu Mason Raymond on viimeksi pelannut sentteriä Malhotran loukkaannuttua kaudella 2010-2011. Tuolloin Raymond stunttasi keskustassa kokoonpanossa alempana, kohtalaisen hyvällä menestyksellä, mutta Kesler oli tuolloin terveenä, joten Raymondin minuutteja pystyttiin suojaamaan. Nyt tuota mahdollisuutta ei ole, joten Raymond on kovemmassa paikassa. Burrowshan pelasi tätä paikkaa kauden alussa, mutta ykkönen toimii nyt niin hyvin, ettei sitä nähtävästi haluttu rikkoa.

Olen aavistuksen pettynyt, ettei Raymond - Schroeder - Booth saanut kokeilla kakkosketjuna. Schroeder on ilman kemioitaan Raymondin kanssa nyt selvästi epäsopivammassa paikassa, kääpiönä Weisen ja Sestiton välissä. Eihän Schroeder vielä valmis kakkosketjun sentteri ole, mutta en nyt tiedä ovatko nuo muut vaihtoehdot hirvittävän paljon parempia. Alkukaudella Burrows ei ollut katastrofi ja Kassianin hyvä vire täytti puutteen ykkösessä. Raymond ei myöskään ollut viikonloppuna huono, mutta ei näistä kumpikaan tuossa roolissa varsinaisesti vie peliä. Kakkossentterien peli on Keslerin puuttuessa ollut tällä kaudella nimestä riippumatta lähinnä puolustus- ja viivytystaistelua, mistä kertoo sekin, että siinä on laidoilla ollut puolustusvoimaiset Higgins ja Hansen sekä Raymondia että Burrowsia tukemassa.

-- --

Pari viivaa:

- Canucksin Calgaryn lennon myöhästyttyä, Jannik Hansen ehti vaimonsa mukaan synnytykseen ennen peliä. Vastasyntyneiden kaksospoikien kunniaksi Hansen iski pelissä sopivat tehot 1+1. Kaksosten nimiksi tulee muuten kuulemma tietenkin Daniel ja Hen.. ei vaan Daniel ja Lucas.

- Calgary-pelin tuomarilla taisi olla kalsarit vinossa, kun pisti McGrattanille turhan kympin ja Vigneaultille kaksiminuuttisen. Vigneault oli aika kriittisenä pelin jälkeen, sillä Calgary teki voittomaalin sekunti tuon bench minorin päättymisen jälkeen. ”I didn't use the f-word. I stood on the bench for .5 seconds and I said, 'That's an elbow.' And that's how I got two minutes and that's how they scored the goal.” Vigneault kommentoi.

- Tänään vastassa Vancouverissa San Jose. Sharks on ilmeisesti huomannut, että Vancouverissa kannattaa peluuttaa mitä tahansa random Vancouverissa syntyneitä farmipelaajia (tervetuloa Bracken Kearns), jostain syystä onnistuvat aina kotikaupungissaan.

 

[Moustache Dave #44]

Viimeisestä 11 pelistä Canucks on voittanut 3. Edellisistä Sharks ja Blue Jackets peleistä Canucks sai sentään säälipisteen molemmista. Sharks-peli oli oikeastaan ihan hyvää pelaamista, Columbuksessa hieman heikompaa. Molemmat pelit olivat voitettavissa, mutta maaleja ei vain nyt saada aikaan.

Ylivoima on todella tuskaista. Canucks on nyt pelannut 16 ylivoimaa putkeen ilman maalia. Kuvaavaa on, että Canucks on 5 vs 4 laukausten määrässä NHL:n 29. kun viime kaudella oli 3. ja edellisinäkin kausina järjestäen top 10:ssä. Laukausten määrään vaikuttaa toki Ryan Keslerin puuttuminen, joka on Canucksin ahkerin laukoja ylivoimalla. Mutta lisäksi on hämmentävää, että Daniel Sedinillä ei ole laukaustakaan maalia kohden ylivoimalla viimeiseen viiteen peliin. Viimeisen 28 ylivoiman aikana Daniel on saanut aikaan yhden laukauksen. Koko kaudella Danielillä on 7 ylivoimalaukausta, Canucks on pelannut 89 ylivoimaa. Laukausten puuttuessa en oikein ymmärrä Schroederin käyttöä ykkösylivoiman viivassa, hän ei ole mikään laukoja. Ok, hän on rightin pelaaja, mutta ei hän mikään one-timer pelote ole. Edler on nyt ainoa joka tuolla tuntuu laukovan ja tämä yksipuolisuus helpottaa vastustajan alivoimapelaajia.

Kahden viime pelin pohjalta vielä mietteitä:

En ole oikein vakuuttunut Schroederin pelistä nelosketjussa, enkä vastaavasti Lapierren pelistä kolmosketjussa. Vigneault tuntuikin vaihtelevan heidän paikkojaan Columbus-pelissä, ehkä jatkossa Schroederiä nähdään enemmän Boothin ja Kassianin kanssa, jotka molemmat ovat olleet viime peleissä pirteitä. Lapierre heidän välissään ei ole oikein pysynyt hyökkäyspään aivoituksissa mukana.

Tom Sestito otti San Josea vastaan taas miinusmaalin (Gomezin maali) ja tällä kertaa voi maalia hieman hänen piikkiinsäkin laittaa, Sestito valui turhaan alaspäin ja jätti viivalle tilaa, Jordan Schroeder oli myös hölmössä paikassa ja peitti Schneiderilta näkyvyyden vetoon, muuta maskia kun ei olisi ollut. Sestitolla on ollut myös pari paikkaa hyökkäyspäässä, mutta käsiä ei ole riittävästi löytynyt.

Hyökkäyksessä ykkönen, Raymondin ketju ja kolmosen laidat saavat periaatteessa paikkoja luotua. Ylivoima on suurin ongelma ja tuo Schroederin ja Lapierren roolitus pienempi ongelma.

Puolustuksessa Hamhuis ja Garrison ovat olleet varmin kaksikko. Edler-Tanev parilta Columbus-peli oli karmea. Sekoilivat keskenään, olivat molempien takaiskujen aikana jäällä ja muutenkin antoivat vastustajille paikkoja. Henrik Sedin toki passiivisuudellaan ja Tanevin syliin peruuttamisellaan vielä avitti Calvertin nousua maalille voittomaalissa. Edler oli myös molempien San Jose-pelin takaiskujen aikana jäällä.

Tanev, vaikka vetää loistavasti kolmosparissa, ei kuitenkaan oli mikään Dan Hamhuis, jolle voi huoletta antaa ykkösparin minuutteja, tämä on valitettavasti hieman näkynyt kun minuutteja on tullut enemmän. Edler tarvitsisi astetta kovemman varmistavan pakin kuin Tanev, jollainen ei ole Vigneaultin välillä paikassa käyttämä Cam Barker. Toki auttaisi myös, jos Edler saisi oman puolustuspelinsä paremmalle tasolle.

Keith Ballard palasi San Josea vastaan kokoonpanoon, mutta loukkaantui kolmannessa erässä ja on puujalan vuoksi sivussa. Ballard pelasi mielestäni ihan kelvollisesti. Avauksissa hänellä oli ongelmia, joita on ollut koko kauden, muutama epäonnistunut nousuyritys ja pitkäksi kiekoksi / ohi menneitä syöttöjä.

Alberts ja Barker selviytyivät maltillisista minuuteistaan ihan kohtuullisesti. Barker teki San Josea vastaan näyttävän kämmin (jonka Schneider pelasti torjunnallaan) ja näyttävän pelastuksen (blokkasi maaliviivalta vedon). Hänen puolustuspelinsä on arvoituksellista, mutta kun Canucksilla on kiekko, Barker on useimmiten hyödyllinen pelaaja.

Alberts päätti taklauksellaan ikävä kyllä Derek Dorsettin kauden. Taklauksessa sinänsä en nähnyt vikaa, mutta lopputulos oli harmillinen. Dorsett nousi kovalla vauhdilla maalin eteen, jossa Alberts torppasi miehen voimalla (mutta nähdäkseni puhtaasti) kumoon. Dorsettin solisluu murtui.

-- --

Canucksin ykkösprospekti Nicklas Jensen lentää tiettävästi tänään Chicagoon liittyäkseen Wolvesin ryhmään viikonloppuna. Wolves pudotti Alex Mallettin ECHL:ään. Jensenin Elitserien joukkueen AIK:n kausi päättyi kohtuullisesta loppukiristä huolimatta runkosarjaan. Jensenin tehot olivat 50 pelissä 17+6 = 23. Hän oli joukkueensa tehokkain maalintekijä ja liigan maalipörssissä sijalla 11.

Peliaikaa Jensen sai keskimäärin 15:33/peli, AIK vaihtoi joulukuussa valmentajaa ja Jensen oli välillä uuden valmentajan epäsuosiossa ja joutui istumaan katsomossa. Valmentaja ei pitänyt Jensenin kahdensuunnan pelistä, mikä on aavistuksen yllättävää, sillä OHL:ssä hän sai kehuja nimenomaan kahdensuunnan pelistä. Toki Elitserienissä puolustaminen on varmaan tiukempaa kuin OHL:ssä ja miehiä vastaan vaikeampaakin. Jensenin plus/miinus (-12) oli myös joukkueen kolmanneksi huonoin.

AIK:n huhuttiin myös yrittäneen treidata Jenseniä johonkin Elitserienin playoff-joukkueeseen, mutta Canucksin sanottiin estäneen tämän, minkä on spekuloitu aiheuttaneen jonkinlaista kitkaa Jensenin ja AIK:n välille. Epäselvyyttä on ollut myös siitä, voiko Jensen pelata vielä AHL:ssä, kun hänen OHL-oikeutensa omistava Oshawa jatkaa vielä kauttaan. Laurence Gilmanin mukaan Jensen on AHL-kelpoinen, Oshawan GM ei ole samaa mieltä, kaikki merkit kuitenkin viittaavat siihen, että Wolves aikoo peluuttaa Jenseniä lauantaina tai sunnuntaina.

Tässä Youtube highlighteja Jensenin kaudesta. Kärkkäästi ajaa maalille ja veto lähtee nopeasti. Saa nähdä tuleeko NHL:ssä yhtä helposti tilaa maalinedustoilta, mutta isona pelaajana Jensenillä on kyllä mahdollisuuksia tuolla tyylilläkin pärjätä.

-- --
Linkitetään nyt vielä tällainenkin: Vancouver Canucks Top 5 Plays of the Month, February 2013 (Youtube)

 

[ipaz]

Ensi lauantain matsissa Detroitia vastaan tällaista.

 

[Moustache Dave #44]

Kysyn vaan onko NHL:ssä voitettu montakin peliä siten, että Andrew Alberts on joukkueensa paras pelaaja… On, kaikki ne on voitettu, mutta Andrew Alberts on tällöin pelannut todennäköisesti hävinneessä joukkueessa, kuten tänään.

Lähtökohtiin ja ottelun tärkeyteen nähden täysin ala-arvoinen esitys Wildia vastaan. Jotain napinaa siellä yritettiin saada aikaan, mutta pelillinen efortti oli täysin hukassa.

Dan Hamhuis, onko koskaan pelannut näin huonosti…?

Jos unissakävelijän saa herättää, niin Alex Edleriä voisi joku käydä läpsimässä pelin tuoksinassa.

Chris Tanev ja Keith Ballard, kun eivät osaa pelata erikseen, niin onko pakko peluuttaa heitä erikseen.

Jason Garrison, mä tuun nyt tähän ykkösylivoimaan mut älkää vaan mulle syöttäkö.

Mason Raymond, miten tuhoan urani sentterinä kahdeksassa sekunnissa. (Menen häviämäni keskialoituksen jälkeen nylkyttämään laitaa ja jätän keskustan avoimeksi.)

Niin todellakin, Raymond heitettiin keskeltä mäkeen yhden vaihdon jälkeen, päivän kakkossentteri tikun veti tämän jälkeen Chris Higgins.

Pienikokoinen pelaaja voi paikata puutteensa kulmapelissä hyvällä sijoittumisella, mutta koska se vaan on tylsää, voi luottaa myös raakaan voimaan, kuten Jordan Schroeder. Toki jos haluaisi pelata jatkossakin NHL:ää eikä jotain pygmiliigaa voisi miettiä tätä asiaa uudestaan.

Schneider voisi alkaa pikkuhiljaa pelaamaan paremmin kuin Luongo, tai muuten pitää vakavasti miettiä, kannattaako vaihtaa parempaa maalivahtia huonompaan vastineeseen kuin mitä huonommasta maalivahdista ehkä saisi.

Pelin loppua kohden mentiin niin, että Higgins pelasi Kassianin ja Boothin kanssa. Schroeder Raymondin ja Hansenin. Lapierre nelosketjussa. Ballard pelasi Edlerin parina Tanevin sijaan, joka siirtyi Albertsin pariksi.

Schroeder heitettiin vihdoin pois ykkösylivoimasta, jonne tuli siis Garrison. Kassian pelasi myös alkuun ykkösYV:ssä Burrowsin paikalla. Peräkkäisiä ylivoimia ilman maalia laskuri taitaa nyt olla luvussa 24. Tänään saatiin kuitenkin 7 laukausta maalille asti ylivoimalla ja jopa Daniel Sedin sai yhden.

Chris Tanev ja Henrik Sedin saivat pelin tuoksinassa jonkinasteisia vammoja, mutta pystyivät kuitenkin pelaamaan pelin loppuun.

Nyt olisi ihan kokonainen päivä aikaa painaa paniikkinappulaa ja keksiä jotain jänniä muutoksia kuumaa Columbusta vastaan. (Todella mieltä ylentävä road trip muuten, Columbus-Minnesota- ja vielä kerran Columbus, tätä parantaisi enää joku tuplavierailu Nashvilleen, mutta onneksi Predators kohdataan sentään kotona heti Columbuksessa käynnin jälkeen.)

Ensi lauantain matsissa Detroitia vastaan tällaista.

Tässä vielä pidempi intro Millionairesista (Youtube). Sitkeästi on myös huhuja liikkeellä, että tuossa pelissä nähtäisiin jonkinlainen tribuutti Pavel Burelle, mutta huhuja ei ole vahvistettu missään, joten taitaa jäädä toiveajatteluksi.

Millionaires teema on sinänsä ihan hieno idea nostaa paikallishistoriaa ja ammattilaisjääkiekkoilun pioneereja esiin, mutta samalla on sanottava, että sen lisäksi, että Patrickit toivat Millionairesin myötä ammattilaiskiekkoilun Kanadan länsirannikolle ja Vancouveriin, ei Canucksilla ja Millionairesilla kyllä ole mitään varsinaista yhteyttä. Juniorijoukkue Vancouver Giants on muuten tehnyt vastaavan Millionnaires tempun jo pari kertaa aiemmin, pienemmässä mittakaavassa toki.

Millionaires (myöhemmin Maroons nimellä tunnettu) franchise hajosi jo vuonna 1926, länsirannikon liigojen luhistuttua. Tuon jälkeen Stanley Cupista pääsivätkin kamppailemaan vain NHL:n jäsenseurat. Patrickien työnäyte, aikansa maailman suurin jäähalli, Vancouverin Denman Arena, paloi maan tasalle kymmenen vuotta myöhemmin.

Mitenkään edellisiin liittymättä, vuonna 1945 silloisessa amatöörisarja PCHL:ssä, alkoi pelata porukka nimeltä Vancouver Canucks, joka jatkoi myöhemmin ammattilaissarjaksi kehittyneeseen WHL:ään (ei pidä sekoittaa nykyiseen junioriliigaan). WHL-Canucksin omistaja Fred Hume (jonka mukaan on muuten nimetty Canucksin nykyinen joukkueen sisäinen unsung hero -palkinto ”Fred J. Hume Award”) pyrki aktiivisesti liittymään NHL:ään ja oli myötävaikuttamassa Pacific Coliseumin rakennuttamiseen vuonna 1967. Lopulta 1970, kun Vancouver sai NHL-lisenssin, lisenssin sai ostettua minnesotalainen liikemies Tom Scallen, joka osti samalla Humelta Vancouver Canucksin, tehden siitä NHL-joukkueensa. Toki pelaajisto muuttui lähes täysin, mutta tuttu joukkue varmasti vetosi paikallisiin paremmin, kuin ulkoa tuotu ostojoukkue olisi tehnyt.

Vancouver Millionaires oli pitkään melko lailla unohdettu joukkue, kaikki tuotteisto oli tuhoutunut Denman Arenan palossa 1936, eikä tuotemerkkiä omistanut kukaan. Millionairesin tarinan kaivoi aikanaan tuhkista niinkin yllättävä toimija kuin vancouverilainen kehonrakentaja / rokkari / ilmeisen kova urheilufani Jon Mikl Thor (youtube). Thor alkoi 70-luvun lopulla vaimonsa kanssa kyhäilemään Millionaires tuotteita valokuvien pohjalta ja rekisteröi tuotemerkin itselleen. Vancouver Canucks osti Millionaires tuotemerkin herra Thorilta vuonna 2010.

 

[Moustache Dave #44]

Schroeder lähti farmiin, Ebbett nostettiin tilalle. Schroederille kävi granlundit, eli alamäki alkoi kun hänet pudotettiin nelosketjuun. Nelosen sentteri + ylivoimat viivamiehenä yhdistelmä ei vaan toiminut yhtään. Itse olisin katsonut Raymond-Schroeder-Booth ketjua pidempään, tuossa paikassa Schroeder esiintyi lupaavasti ja ketju vei peliä hyvin vastustajan päätyyn. Weisen ja Sestiton välissä Schroederin peli oli enemmän omassa päässä painimista ja siinä painissa hän ei pärjännyt.

Ebbett pelannee tänään Columbusta vastaan Raymondin ja Hansenin välissä. Higgins jatkaa Boothin ja Kassianin sentterinä. Lapierre palaa nelosketjuun, johon hän nykytasollaan sopii parhaiten. Sopiiko Ebbett sitten nykytasollaan parhaiten NHL:n kolmossentteriksi on toinen kysymys. Luulen, että jos Ebbett ei täysin sössi tätä saumaansa, Schroeder saattaa pysyä alhaalla runkosarjan loppuun asti. Schroeder voi farmissa vielä kehittyäkin ja Ebbettin caphit on pienempi.

Bieksa ei pelaa vieläkään. Ballard tai Barker jää ylimääräiseksi pakiksi, mutta ei ole vahvistusta kumpi. Luongo aloittaa.

 

[Moustache Dave #44]

Canucksin vuoden 2009 neljännen kierroksen varaus Jeremy Price on päättänyt neljän vuoden yliopistorupeamansa ja liittyy Chicago Wolvesin miehistöön AHL:n try-out sopimuksella. Price on oikealta laukova puolustaja, jonka vahvuudet ovat kiekollisessa pelissä, pelin avaamisessa ja liikkumisessa.

Kolmen viime kauden aikana Price oli yliopistojoukkueensa Colgaten tehokkain puolustaja. Hän pelasi molempia erikoistilanteita ja toimi viimeisen vuotensa joukkueensa kapteenina. Mitoiksi Pricelle annetaan 185 cm / 86 kg, ei mikään jättiläinen, mutta ihan riittävät kiekolliselle NHL-pakille. NHL-sopimusta Pricella ei siis vielä ole.

Jos Pricelle peliaikaa Wolvesissa tulee, mielenkiintoinen vertailukohde on vuotta vanhempi, saman kokoinen hyökkäävä puolustaja, Kevin Connauton.

Potentiaalisista Wolvesiin liittyjistä olisivat, Jensenin lisäksi, mielenkiintoisimpia Canucksin kärkiprospekteihin kuuluvat Frank Corrado ja Brendan Gaunce, mutta heidän kautensa jatkuu varmasti OHL:n playoffeihin, OHL:n runkosarjaa on noin kolme kierrosta jäljellä, joten ihan heti heitä ei tulla Wolvesissa näkemään.

Jensenin kauden ensimmäisistä AHL-peleistä en ole kuullut mitään kommentteja. Ilmeisesti on jäänyt hyvin vähälle peliajalle, tehoja ei ole tullut, eikä plus tai miinusmaaleja.

 

[Moustache Dave #44]

Tappioputki katkesi Columbuksessa nihkeähköllä pelillä. Canucks hallitsi kiekkoa, muttei silti päässyt kunnon maalipaikoille. Ykkösketju oli kohtuullinen, muut eivät saaneet mitään aikaan. Hamhuis palasi puolustuksessa huonon pelin jälkeen tasolleen. Luongo otti muutaman tärkeän ”ison” torjunnan.

Ykkösylivoimaan Edlerin pariksi oli nyt otettu Dan Hamhuis. Kakkosylivoimaa pelasi Hansen-Higgins-Raymond-Garrison-Barker koostumus. Ylivoiman nollaputki oli lähellä katketa, Canucksin jälkimmäinen ylivoima pyöri miltei kaksi minuuttia hyökkäysalueella ja juuri jäähyn päätyttyä Garrisonin veto tasoitti pelin.

Columbuksen maalissa Letestu pääsi helpohkosti Albertsin ohi, kun Alberts jäi ihailemaan Letestun ensimmäistä vetoa.

Fedor Tyutinillä on kyllä tehokas tyyli jatkuvasti roikkua, sitoa ja estää, niin ettei tuomari huomaa.

Tom Sestiton osalta näyttöpaikat hupenevat, sillä Steve Pinizzotton conditioning stint AHL:ssä päättyi viime yön otteluun ja Pinizzotto lentää tänään Vancouveriin. Sestito pääsi Columbuksessa kolmannessa erässä vain kerran jäälle, heitti pitkän kiekon, joka johti epäsuotuisaan peluutukseen seuranneessa aloituksessa, jossa nelosketjulle tuli pieni paniikki ja Lapierre menetti kiekon parhaaseen vetosektoriin, josta Brassard veti tolppaan ja Johnson pääsi vielä vetämään uudestaan, mutta Tanev blokkasi vedon.

On hyvin epätodennäköistä, että Pinizzotto pelaisi tänään eilisen pelin ja lentomatkan päälle, mutta lähiaikoina Sestito <> Pinizzotto vaihdos kokoonpanossa varmaankin tapahtuu. Canucksin ei tarvitse vapauttaa rosteripaikkaa Pinizzotton tullessa ylös, eli Sestito voidaan myös pitää joukkueessa vaikkei hän jatkossa kaikkia pelejä pelaisikaan. Toki Keslerin palatessa joku kolmikosta Sestito, Pinizzotto, Ebbett joutunee waivereihin.

-- --

Wolves hävisi viime yönä jatkoajalla Grand Rapidsille 2-3, Griffins on karkaamassa divisioonan voittoon, joten sikäli olisi ollut tärkeä ottaa pisteet tuosta matsista. Uskon kuitenkin Wolvesin selviävän playoffeihin ilman divisioonavoittoakin, sijoitus on nyt konferenssin seitsemäs ja Wolves on pelannut vähemmän otteluita kuin muut viivan tuntumassa olevat joukkueet.

Jordan Schroeder oli mukana molemmissa Wolves maaleissa tehoin 1+1. Schroederin maali oli ohjuri Derek Joslinin viivavetoon.

Nicklas Jensen avasi myös maalitilinsä tehden Wolvesin toisen osuman ylivoimalla. Maali oli miehen bravuuri Elitserienistä, nopea ranneveto keskeltä pisteiden välistä. Jensen pelasi pääosin Pinizzotton ja Longpren kanssa ja pääsi ylivoimaan kenties siksi, että Darren Haydar kiukutteli itsensä suihkuun. Jensenille tuli pelistä myös kaksi miinusmaalia, ensimmäisen laittaisin pakkiparin piikkiin. Toinen miinusmaali oli Griffinsin jatkoaikamaali, joka tuli jatkoajan ensimmäisessä vaihdossa. Jensen pääsi aloittamaan jatkoajan Schroederin parina, Griffins pelasi kiekon aloituksesta Wolves päätyyn, jonne Jensen valui auttaakseen pakkia, Griffins voitti kuitenkin kulmaväännön ja pelasi kiekon täysin vapaalle viivamiehelle (Jensenin mies), joka ratkaisi pelin.