Vancouver Canucks 2009-2010

[Ferris]

Itse olen ymmärtänyt, että Wellwoodille on tarvinnut tarjota vain 5 % korotusta edelliseen ja sekin sillain että 1 000 000 dollaria on maksimi. Eli kun Wellwood tienasi 998 000 dollari niin QO on ollut vain 2 000 dollaria suurempi.

Juu, näköjään on muuttunut (iteltä jääny ainakin huomaamatta) tuo QO:n %-määrä seuraavanlaiseksi:

Players earning $660,000 or less will be entitled to qualifying offers (QO) at 110% of their prior year's salary; players earning more than $660,000 and up to $1 million will be entitled to QOs at 105% of prior year's salary; players earning more than $1 million will be entitled to QO at 100% of their prior year's salary.

Tuota miljoonan rajaamista maksimiksi en usko lailliseksi, koska CBA:nhan mukaan Wellwoodille täytyy tarjota se 105% eli 1 047 900 dollaria.

 

[Mr. Smith]

Tuota miljoonan rajaamista maksimiksi en usko lailliseksi, koska CBA:nhan mukaan Wellwoodille täytyy tarjota se 105% eli 1 047 900 dollaria.

If the Player's prior year's Paragraph 1 NHL Salary is greater than $660 000, but less than $1 000 000 for that League Year, 105% of his prior year's Paragraph 1 NHL Salary, but in no event to exceed $1 000 000.

Suora lainaus CBA:sta ja ymmärsin tuon boldatun kohdan, ettei saa ylittää miljoonaa tuo 5% korotus. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.

 

[Ferris]

If the Player's prior year's Paragraph 1 NHL Salary is greater than $660 000, but less than $1 000 000 for that League Year, 105% of his prior year's Paragraph 1 NHL Salary, but in no event to exceed $1 000 000.

Suora lainaus CBA:sta ja ymmärsin tuon boldatun kohdan, ettei saa ylittää miljoonaa tuo 5% korotus. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.

Kassos vaan, tuollaista kohtaa en ollut huomannutkaan. Olen kanssasi kyllä aivan samaa mieltä tuon nähtyäni.

 

[Mr. Smith]

Nyt sitten pommin tiputtivat, kun Raycroftin Vancouveriin toivat. Ei voi tajua mikä järki tässä oikein. Vielä kun paljastavat, että kolmen vuoden soppari reilun parin millin vuosipalkalla niin jippii.

On muuten nätit noi Reiskan neljä viimeistä kautta Bostonissa, Torontossa ja Coloradossa; 87,9 % - 89,4 % - 87,6 % - 89,2 %. Taitaa olla paskimmat kaikista mokeista, jotka ovat neljä viimeistä vuotta NHL:ssä pelanneet.

Alla vielä linkki uutiseen:

http://canucks.nhl.com/team/app/?service=page&page=NewsPage&articleid=433543

 

[Ferris]

Nyt sitten pommin tiputtivat, kun Raycroftin Vancouveriin toivat. Ei voi tajua mikä järki tässä oikein. Vielä kun paljastavat, että kolmen vuoden soppari reilun parin millin vuosipalkalla niin jippii.

Ei kauhukuvasi toteutunut, Stricklandin mukaan 1 yr for $500,000.

Edit: TSN kertoo, että Shane O'Brien on tehnyt 1,6 millin hintaisen jatkosopparin Nucksien kanssa.

 

[Pontus Toikka]

Shane O´Brien kanssa tehtiin 1-vuoden jatko. Linkki
Minun mielestä 1,6 miljoona on aika paljon 6 pakille, kovuutta kyllä löytyy mutta liike ei tahdo riittää.

 

[Chip Whitley]

Jep eli kaksi uutta sopimusta oli Gillisin aamupäivän saldo.

Maalille tuli Andrew Raycroft, ehkä NHL'n huonoin maalivahti viime vuosina, mutta minimipalkan ja yhden vuoden sopimuksen myötä riskejä ei juurikaan ole. Mielestäni ihan ok sopimus sillä ei Raycrap tule NHL'ssa uskoakseni 10 ottelua enempää pelaamaan, ja on turha maksaa tuollaisen roolin pelaajasta enempää (vaikka laatu olisikin vähän parempi) varsinkaan nyt kun katto on vähän tiukassa.

Tämä ei sinänsä Schneiderin tulevaisuuteen vaikuta, sillä Luongon jatkosopimuksen (joka siis pitäisi syntyä jossain vaiheessa) myötä Schneider lähtee organisaatiosta kuitenkin. Ja jos jostain syystä ei lähde (ei sopivaa treidiä, tai kenties Luongon sopimuksenteossa kestää aikansa), voittaa Canucks kuitenkin palkoissa noin puoli miljoonaa pitämällä Raycrapia avaamassa vaihtopenkin luukkua siinä missä Schneider puolestaan pelaa Winnipegissa suuria minuutteja Moosen paidassa. Win-win-tilanne.

Toinen sopimus oli SOBin jatko. Palkka oli hieman suurempi mitä ennalta ajatteli/toivoi, mutta onhan hän edelleen kehittyvä pelaaja joka saanee ensi kaudella hieman suurempaa rooliakin. Yksi iso asia on myös se, että yhden vuoden sopimuksen myötä O'Brien on RFA vielä ensi kesänä, ja täten Gillisilla on hyvät saumat sainata pidempikin jatko miehen kanssa mikäli hän ensi kaudella hieman isommassa roolissaan onnistuu.

Ja jälleen päivitetty kokoonpano:

Sedin - Sedin - Samuelsson (6.1mil, 6.1mil, 2.5mil)
Burrows - Kesler - Demitra (2mil, 1.75mil, 4mil)
Raymond - Hodgson - Bernier (0.883mil, 1.725mil, 2mil)
Hordichuk - Johnson - Rypien (0.775mil, 1.15mil, 0.550mil)
Hansen (0.725mil)

~30 miljoonaa

Mitchell - Salo (3.5mil, 3.5mil)
Edler - xxx (3.25mil, xxx)
SOB - Bieksa (1.6mil, 3.75mil)
Rome (0.550mil)

~16 miljoonaa

Luongo (6.75mil)
Raycrap (0.550mil)

~7.3 miljoonaa

= 53.3 miljoonaa

Eli siis kokonaispalkka pysyi samassa tässä 22 pelaajan kokoonpanossa. Kiekollinen pakki edelleen hakusessa, ja siihen on varaa käyttää noin 3 miljoonaa. Kauppatavarana Schneider (oletuksella että Luongo sainaa), Hansen, Raymond, Grabner ja pickit.

 

[nuck]

Pitää palata lomilta tännekin, kun on saanut viimein koneen toimimaan.

Tuoreimmista uutisista Raycroftin hankinta tuli alkuun samanlaisena shokkina, kuin Kyle Wellwoodin hankinta viime kesänä. Sopimus on onneksi vain minimipalkalla ja roolina lienee pelaaminen Luongon takana selvänä kakkosena (jos Schneider kaupataan), joten tuossa mielessä sopimus on jopa hyväksyttävissä. Tosin, jos Luongo loukkaantuu, kuka voi luottaa Andrew'hin?

Raycroftilla on takanaan hieno tulevaisuus. Hän oli aikanaan (1999-2000) OHL:n arvokkain pelaaja, Kanadan junnuliigojen vuoden maalivahti, OHL:n vuoden maalivahti ja OHL:n ykköstähdistöön valittu maalivahti. Sen jälkeen hän pelasi erinomaisen tulokaskauden NHL:ssä (2003-04) ja hänet valittiin vuoden tulokkaana.

Sitten tuli työsulkukausi ja hän kävi Euroopassa. Sen jälkeen hän on ollut jostain syystä pääosin surkea. Ensin pelit menivät Bostonissa penkin alle ja tuli siirto Torontoon - kaupassa Tuukka Rask siirtyi toiseen suuntaan. Torontossa hän sai pelata ensimmäisellä kaudella peräti 71 peliä (saldolla 37-25-9), mutta hänen tilastonsa olivat heikot (89.4%, 2.99GAA).

Noin suuri ottelumäärä noilla tilastoilla herättää minussa kysymyksen valmentajan/managerin sokeudesta tai sitten siitä, että hän oli tilastojaan parempi... (epäilen ensimmäistä - Leafs-fanit saavat kertoa)? Toisella Leafs-kaudella hän jäi selvästi Toskalan kakkoseksi, eikä pelannut kuin 19 peliä todella heikoilla tilastoilla (87.6%, 3.92!!). Viimeistään tuon kauden jälkeen Raycroft sai ansaitusti lähtöpassit Torontosta.

Viime kausi Raycroftilta meni Coloradossa. Luulin jo alkukaudesta, että Jeff Hackettin opit olisivat saaneet jotain tulokaskauden loistosta takaisin, sillä hän voitti yhdeksän (kokonaista) peräkkäistä ensimmäistä peliään Avalanchessa (tilastot olivat tosin monissa noissakin heikkoja). Loppukausi menikin sitten jo tutummin, ja tappioita tuli toisensa perään (Avsin AHL-puolustuksella oli tosin noissa varmasti osansa).

Hänen tulonsa vuoksi nyt pitää rukoilla joka ilta Luongon nivusten puolesta. Minulla ei ole tippaakaan luottoa Raycroftiin - luottaisin melkein enemmän jopa Cloutieriin, sillä hän sentään pärjäsi tappeluissa. Raycroftin tulon jälkeen voisin kaikesta huolimatta ennustaa, että Schneider on liipaisimella jo nyt kesällä johonkin suuntaan. Sen jälkeen pitää vain toivoa, että Luongo jaksaisi pelata kauden läpi.

Toisaalta eihän edes Raycroft laivaa jaksa yksin kaataa, sillä Canucks hankki viime kaudenkin aikana Labarberan kesken kautta seitsemännen kierroksen varausta vastaan, kun kakkosvahtien pelit eivät menneet ihan putkeen. Nyt on odotettavissa vastaava liike, mikäli Luongo loukkaantuu jossain vaiheessa, Schneider on kaupattu ja Raycroft on Raycroft.

Hyvä video Raycroftin urasta.

Eilisen illan toisesta uutisesta olin sen sijaan tyytyväinen. Toki SOB:in 35%:n palkankorotus oli isompi mitä olin toivonut hänelle, mutta toisaalta kyseessä on vielä kehittyvä puolustaja, joka tuo alakertaan paljon tärkeää fyysistä osaamista ja joka paransi kauden mittaan peliään. Lisäksi on tärkeää, että hänestä ei tule ensi kauden jälkeen UFA-pelaajaa, vaan hänen kanssaan voidaan vielä neuvotella uudesta sopimuksesta ensi kauden näyttöjen perusteella.

Muihin viime aikojen tapahtumiin (draftista tähän päivään) palailen vielä myöhemmin.

 

[AllEternity]

Michael Funk (D) Signed as an unrestricted free agent by the Vancouver Canucks.

Tässä taas yksi pakki lisää Vancouverille. Tosin epäilen pahasti että farmiin mies menee, kuten Buffalossakin farmin puolella meni aika.

 

[Mr. Smith]

Michael Funk (D) Signed as an unrestricted free agent by the Vancouver Canucks.

Manitobaan menee ja tuskin ihan ensimmäisenä on listalla ylös. Isokokoinen ja ehkä sen takia myös kankea pakki. Itse olisin hakenut ennemmin sitä liikkuvuutta Manitoban pakistoon, mutta katsotaan nyt pari peliä Funkilta ensin.

Alla linkki TSN:n juttuun, jossa Gillis avaa Schneiderin kohtaloa, Wellwoodin ja Sundinin kohtaloa, NHL:n tutkintaa Torontoa kohtaan (case Sedin's), pakin hankintaa yms. Yksi pakki on siis tulossa ennen kesän loppumista ja toivotaan että se olisi kiekollinen ja hyvin liikkuva pakki.

http://tsn.ca/nhl/story/?id=284010

 

[nuck]

Draft 2009

Vancouverilla oli varaustilaisuudessa kuusi ensimmäistä vuoroa käytössä. Vain seitsemännen kierroksen vuoro puuttui, sillä tuo vuoro oli Kingsin käytössä Jason Labarberan siirron myötä. Tilanne oli harvinaisen hyvä, sillä edellisen kerran joukkue oli onnistunut säilyttämään ensimmäisen-, toisen- ja kolmannen kierroksen varausvuorot 11 vuotta sitten.

Tälläkin kerralla käytiin tuttuun tapaan spekulaatioita mahdollisuudesta varausvuorojen kauppaamisen suhteen. Onneksi joukkue piti kuitenkin kiinni noista vuoroista, sillä Canucks sai kasaan varsin mielenkiintoisen listan uusia prospecteja. Käyn heitä hieman läpi.

1. varaus: JORDAN SCHROEDER:

Etukäteen toivoin ensimmäisen kierroksen varauksen kohdistuvan ryhmään Kris Kreider, David Rundblad, Calvin de Haan ja Landon Ferraro (kirjoittelin heistä aikaisemmin jotain tähänkin ketjuun). Omat toiveeni asetin tuohon nelikkoon paitsi nelikosta luetun ja nähdyn mielenkiinnon vuoksi, mutta myös siksi, että isojen scouttitoimistojen listojen perusteella he olisivat saattaneet olla vielä vapaana Canucksin vuorolla.

Tuosta nelikosta de Haan lähti kuitenkin jo 12 vuorolla NY Islandersiin. Hänen jälkeen Rundblad varattiin 17. vuorolla St. Louisiin ja Kreider siirtyi 19. vuorolla NY Rangersiin. Vain kotikylän poika Ferraro jäi jäljelle Vancouverin vuorolle. Muiden seurojen varausten pohjalta Canucksille tuli kuitenkin ennalta odottamaton tilanne.

Kun New Jersey Devils kauppasi ylös hankkiakseen 20. vuoron ja varatakseen Jacob Josefsonin, Vancouverilla oli mahdollisuus päästä käsiksi ennakkoon paljon korkeammalle rankattuihin pelaajiin puolustaja John Mooreen tai hyökkääjä Jordan Schroederiin. Jo toisessa varaustilaisuudessa peräkkäin (viime vuonna Cody Hodgson) Canucksin vuorolle oli lipsumassa pelaaja, jota en uskonut olevan mahdollista saada.

Mooresta olin lukenut paljon tekstiä etukäteen ja hän oli minun salainen toiveeni (en uskonut kuitenkaan, että hänet olisi mahdollista saada). Schroederia tuli seurattua puolestaan nuorten MM-kisoissa, mutta häntä en laskenut ennen varaustilaisuutta laskuihini ollenkaan - esimerkiksi Hockey Newssissa hän oli kaikista varattavista peräti sijalle 9. rankattu pelaaja, Central Scoutin rankkasi hänet 5. pohjois-amerikkalaisista pelaajista ja siksi hän oli siis varsin epätodennäköinen mahdollisuus Canucksin vuorolle.

Niin kuitenkin kävi, että Columbuksenkin kaupattua ylös varatakseen Mooren, hyökkääjä Jordan Schroeder lipsui Canucksin vuorolle. Yliopistojoukkue Minnesota Gophersissa sentterinä ja laiturina pelannutta Schroederia pidettiin ennen varaustilaisuutta yhtenä ikäluokkansa parhaimmista hyökkäyskoneista.

Kysymysmerkkinä on lähinnä koko (5-8, 175) ja varmasti tuon vuoksi hän putosi lopullisessa järjestyksessä noinkin kauas. Toinen Schroederiin kohdistunut kritiikin aihe oli nuorten MM-kisat, joissa hän (eikä oikein kukaan toinenkaan USA:n ykkösketjusta) noussut kovia maita vastaan niin hyvin esiin, mitä joukkue olisi toivonut.

Schroeder pelasi viime kaudella samassa joukkueessa Vancouverin kesän 2007 ykkösvarauksen Patrick Whiten kanssa. Lisäksi samassa Gophersin joukkueessa kiekkoili Canucksin kesän 2007 kuudennen kierroksen varaus Taylor Matson (jolta viime kausi jäi lyhyeen loukkaantumisen vuoksi). Näin ollen Schroeder oli varmasti hyvinkin tuttu pelaaja Canucksin scouteille. Vancouver olikin rankannut Schroederin sijalle 8. kaikista varattavista pelaajista.

Schroederin tilastot kertovat hyvää kieltään hänen hyökkäyspään taidoista. Hän pääsi ainoana WCHA-liigan tulokkaana selvästi vanhempien seurassa WCHA:n pistepörssissä 50 parhaan joukkoon tekemällä 35 pelissä 13+32=45 pistettä. Omassa joukkueessaan Schroeder tuli pistepörssin kakkoseksi, vain pisteen Coloradon toisen kierroksen varauksen (2005) Ryan Stoan jälkeen.

Schroeder teki kaksi vuotta aikaisemmin varattuun Whiteen nähden 30 pistettä enemmän ja iski ikäisekseen huimat 1.3 pistettä pelissä yliopistosarjassa. Kauden jälkeen Schroeder palkittiinkin WCHA:n kauden tulokkaana ja hän pääsi WCHA:n toiseen tähdistökentälliseen. Kansainvälisissä peleissä hän oli USA:n joukkueessa nuorten MM-kisoissa pistepörssin ykkönen (ennen mm. vanhempia James van Riemsdykia ja Colin Wilsonia) ja oli koko turnauksen pistepörssin kuudes saldolla 6gp, 3+8=11pts.

Schroederin pelissä silmiin pistävintä on hänen luistelunsa, kiekonkäsittelytaitonsa ja pelisilmänsä. Hän menestyy myös fyysisissä tilanteissa kokoaan paremmin, mikä on perusedellytys hänen kokoiselle pelaajalle. Central Scouting rankkasi hänet koko ikäluokasta toiseksi parhaaksi luistelijaksi (tasoihin Magnus Svensson Pääjärven kanssa). Schroederissa nähdään yleisesti ottaen yhtäläisyyksiä ainakin Patrick Kaneen. Schroeder on nopeampi kuin Kane, mutta ei yhtä hyvä laukoja. Lisäksi (jopa) Kane on pidempi.

ISS:n kuvaus Schroederista oli seuraavanlainen:

14. JORDAN SCHROEDER

Minnesota- WCHA
Position: Right Wing
Born: 29 Sept 90
Height: 5.08.2 Weight: 175

Report Card

Size/Strength: Good
Skating: Excellent
Puck Skills: Excellent
Shot: Good
Offensive Play: Excellent
Defensive Play: Good
Physical Play: Good
Competitiveness: Very Good
Hockey Sense: Excellent

Strengths

1. Puck control and puck
quickness
2. Vision in all areas of ice
3. Passing Skills

Area’s For Improvement

1. Physical play along walls
2. Size Limitations will show
Skill:

He makes plays that some players
just don’t make at this level.

Scouting Report:

Jordan is a very dynamic player
with high-level skills. An agile and
speedy playmaker, Schroeder’s
perimeter quickness gets opponents
defenses into a panic. His game
changing scoring abilities put him in
the top ten of the talent pool in this
year’s draft class. He played
consistent all year long and put up
impressive freshmen numbers. His
speed and agility in open ice make
him an immediate danger whenever
he touches the puck. His vision and
decision making skills happen fast
and create a lot of problems for
defenders when he is rushing the
puck or setting up on the PP. His
intelligence on the ice, ability to
adjust to the physical game will
make him a very sought after
player in the top twenty picks.

NHL Potential:

Goal scorers are hard to find, so he
could go high in the draft.

Style compares to: Paul
Kariya

Schroeder sai nimensä myös ISS:n listalle, jossa ISS listasi varaustilaisuuden Wildcardseja ja Sleeperseja. Tuossa listauksessa kuvaus kertoi seuraavaa:

An explosive skater who can beat D in the blink of an eye. He needs very little space to fly away from his opponents – has that extra gear that pulls him away. A fun player to watch skate with the puck.

Hockey Newssissa Schroederin kuvaus oli puolestaan seuraava:

Critics contend Jordan Schroeder ran up his scoring totals against the weak teams at the world juniors and disappeared once his USA team faced the powers of the tournament. There is some truth to that, but it ignores the fact Schroeder had a productive season in college, finishing second on his team despite the fact he was an 18 year-old freshman.

"The world juniors is fair criticism, but he also scored 45 points as one of the youngest kids in college," a scout said. "He has been a world-class player for the past three years." Schroeder has a tremendous package of skills that will trnslate well to the pro level if you can overlook the fact he's undersized. Some scouts have compared him to Brian Gionta. "Schroeder is an offensive machine," another scout said, "He's short and stocky, but his size doesn't affect him as much as it would other players because he has such a strong core."

Schroeder kertoi itse nuorten MM-kisoista ja niiden vaikutuksesta (sekä häneen kohdistuneesta kritiikistä) seuraavaa:

I think that's fair. I didn't play my best late in the tournament. It happens to players and I learned from it. I'm a better player because of it."

Vancouverin apulaismanageri Lorne Henning kertoi Schroederista:

He's great kid. He's shifty. Great hands. Really, really skilled. And he's great character kid. He just loves to play. When the chips are on the line, he wants to be out there.

Schroeder oli Vancouverilta mielenkiintoinen varaus tuolla numerolla. Kokoa on vähän, mutta Vancouverin kipeästi kaipaamaa taitoa ja nopeutta sitäkin enemmän. Hänellä on selkeää kiekollista lahjakkuutta tulevaisuudessa aina NHL:n ykkösketjuun saakka ja ykkösvarauksen käyttäminen tuollaiseen pelaajaan on yleisesti ottaen aina perusteltua. Schroederilla on valtava upside ja tämä varaus saattaa kääntyä parin seuraavan kauden sisään todelliseksi ryöstöksi.

Ensi kaudella on mielenkiintoista seurata Schroederin otteita vuotta kokeneempana WCHA:ssa. Pisteitä on luvassa paljon ja toivottavasti myös mittaa tulisi vielä hieman lisää. Tulevaisuudessa minä näen Schroederin ennemmin polkemassa laidalla kuin keskellä. Ehkä kaksikko Hodgson - Schroeder voisi olla muutaman kauden päästä todellisuutta NHL:ssä...

Laitetaan vielä tänne HFBoardsin kesäkuun lopun ketju, jossa keskustellaan Schroederista.

2. varaus: ANTON RÖDIN

Odotin Canucksilta toisella kierroksella puolustajaa, mutta sen sijaan joukkue varasi ruotsalaisen laitahyökkääjän Anton Rödinin. Rödin pelasi viime kaudella Ruotsin nuorten sarjassa Brynäsin joukkueessa, jossa hän oli sarjan paras maalintekijä: 37 peliä, 29 maalia ja 55 pistettä. Lupaavan oloiset tilastot nuorelle hyökkääjälle saivat jatkoa Turussa pelatuissa 20 vuotiaiden viiden maan turnauksessa, jossa Rödin teki 4+3=7 pistettä neljässä pelissä ja hänet valittiin kahdessa pelissä Ruotsin arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu...

Vancouver oli rankannut Rödinin jopa ensimmäiselle kierrokselle, joten joukkue oli varmasti tyytyväinen saadessaan hänet toisen kierroksen loppupuolella. Vaikka olisinkin toivonut tälle varaukselle puolustajaa, niin usko Gradinin kykyjenetsintään ja tuota kautta Rödinin kiekollisiin taitoihin on vahva.

ISS:n kauden aikaisessa jutussa Rödinistä kerrottiin seuraavaa:

RISING:

Anton Rodin - W (Brynas Jr.) 11/21/90, 5-11/174

Rodin tore up the U20 5 Nations tournament in Turku, Finland in early Feb, scoring 4 goals and 3 assists in 4 games, including a big 2 goal, 1 assist performance in a 4-1 win over Switzerland and was named game MVP. Rodin also took game MVP honours in a 5-4 shootout loss to Finland during the tournament.

Perhaps the fastest rising and improving talent in Sweden at the moment, Rodin has proved to be an effective scorer, and can score unbelievable goals on a regular basis. A tremendous puck handler, Rodin has top tier offensive talent, but does need to build his physical strength to continue to able to play the style he brings at the next level.

Kauden jälkeen ISS kirjoitti Rödinistä puolestaan:

79. ANTON RODIN

Brynas
Position: Right Wing
Born: 21 Nov 90
Height: 5.11 Weight: 176

Report Card

Size/Strength: Good
Skating: Good
Puck Skills: Excellent
Shot: Excellent
Hockey Sense: Excellent

Scouting Report:

Rodin has proved to be an effective
scorer, and can score unbelievable goals
on a regular basis. He is a tremendous
puck handler. His outstanding play on
the International scene coupled with the
fact he kept elevating his game
throughout the year has secured his
ranking here at ISS for the upcoming
NHL draft. Rodin finished with 55 pts in
37 games with Brynas in the Swedish
J20 SuperElit league and has also seen
time with Oskarshamn in the
Allsvenskan, which is the 2nd highest
Swedish Men’s league.

Rödin on hieman samanlainen pelaaja kuin Schroeder: pienikokoinen (tosin Rödin on sentään 180 senttinen), mutta taitava ja hyvä luistelija. Vancouver sai näin ollen kahdella ensimmäisellä varauksellaan ainakin suuren määrän kiekollista taitoa tulevaisuuteen. Kysymysmerkkinä Rödininkin varauksessa oli Schroederin tapaan se, että hän on selkeä "boom&bust -pelaaja".

Ensi kaudella Rödin pääsee mitä luultavimmin Brynäsin miesten joukkueeseen tehokkaiden A-nuorten pelien jälkeen näyttämään kykyjään. Taas siis nousee Elitserienin mielenkiinto, ja onneksi C+ näyttää kiitettävästi Elitserieniäkin.

3. varaus: KEVIN CONNAUTON

Vancouverin kolmannen kierroksen varaus osui viimein siihen kaipaamaani puolustajaan. Haaviin tarttui tuolla varauksella yliopistosarja CCHA:ssa Michiganin joukkueessa pelaava Kevin Connauton. Hän pelasi viime kaudella Michiganissa 40 peliä tehoin 7+11=18 pistettä. Connautonia pidetään hyvänä luistelijana ja hyökkäävänä puolustajana, joten hän sopii hienosti siihen muottiin, mitä olisin itsekin hakenut tämän vuoden kärkipään varauksilta.

Hän jäi varaamatta viime kesänä ja ISS arvioikin hänet myöhäiskehittyväksi pelaajaksi. Hän on myös siinä mielessä hyvän oloinen valinta, että Canucksin yliopisto-/koulusarjoista varatut pelaajat (Kesler, Umberger, Bieksa, Schneider, Raymond) ovat ennenkin osuneet (Patrick White tosin on tekemässä poikkeusta). Connauton valittiin viime kaudella CCHA:n tulokkaiden tähtikentälliseen ja hän teki seuransa puolustajista toiseksi eniten tehoja.

Hockey's Futuren raportti Connautonia koskien oli seuraava:

Kevin Connauton, D
Freshman, Western Michigan University
6’1, 185
Feb. 23, 1990

Connauton may be one of the best young defensemen that no one is talking about. But the rookie rearguard has certainly been one of the bright spots for the Broncos thus far. In 16 games, the Edmonton native has posted eight points (two goals, six assists). His eight points is tied for the team lead in defensive scoring. Connauton also leads Western Michigan with a plus-3 and averages roughly 25 minutes of ice time per game.

Connauton is an offensive defenseman with great poise and patience with the puck. He is also an outstanding skater who transitions quite well, adding a more mobile dimension to the Broncos blueline.

ISS:lla Connauton arvioitiin puolestaan seuraavasti:

128. KEVIN CONNAUTON

Western Michigan - CCHA
Position: Defense
Born: 23 Feb 90
Height: 6.01 Weight: 185

Scouting Report:

An puck-moving defenseman with
excellent offensive instincts.
He can quarterback the PP and isn't
afraid to jump into the high slot or go
back door on the PP. Not really a
physical D-man. Very good ice
awareness. Just wrapped up Freshman
season at Western Michigan where he
played a regular shift and was used in
all situations. Has good size and moves
well. Passed over during last years
draft, this left handed defenceman is a
late bloomer who will get a chance to
further develop his skills at the NCAA
level over the next 3 seasons and then
should be ready for the pro game.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu..

Western Michiganin päävalmentaja Jim Culhane sanoi puolestaan Connautonista:

Kevin came in and impressed immediately. He came here and was in fantastic physical shape. He had prepared himself diligently and he just continued to make strides all year. I think some of Kevin’s best assets are his offensive instincts and his ability to make plays from the blueline. I think what Kevin has to work on right now is just becoming a complete player.

Mielenkiintoinen lisä Connautonin varauksessa on se mahdollisuus, että hän saattaa pelata ensi kaudella WHL:ssä Vancouver Giantsien paidassa. Farhan Devji kirjoitti hänestä blogissaan seuraavaa:

I've learned that there is indeed a possibility that Kevin Connauton, Vancouver's 3rd round selection in yesterday's NHL Entry Draft, may be joining the Vancouver Giants of the WHL next season. The Giants own Connauton's rights, but he played with the Western Michigan Broncos last season.

I just spoke to Vancouver Giants Director of Player Personnel Jason Ripplinger, and he informed me that the Giants had discussions with Connauton and his father about the possibility of moving to Vancouver prior to the draft, and at that time, "they were very interested." However, they wanted to wait and see which NHL team would select him before they made a decision.

Now that Connauton is property of the Canucks, I think the possibility of him moving to the Giants increases significantly. Canucks General Manager Mike Gillis has been preaching a more hands-on approach when it comes to the development of his prospects, and to have Connauton move to Vancouver and the CHL (where there are far less limitations on NHL involvement compared to the NCAA) would certainly faciliate that.

Additionally, Giants defenceman Jonathon Blum will be turning pro next season, which leaves a hole on the back end, and Connauton's hometown is Edmonton, so moving to Vancouver would bring him closer to home. Oh, and I forgot to mention that Don Hay and the Vancouver Giants are building a very strong reputation of successfully preparing their players for professional hockey.

4. varaus: JEREMY PRICE

Vancouver jatkoi puolustajien varaamista neljännellä kierroksella. Oikealta laukova hyökkäävä puolustaja Jeremy Price pelasi viime kaudella CJHL:ssa, jossa hän teki sarjan puolustajista eniten maaleja ja hänet valittiin ensimmäiseen tähdistöön. Ensi kaudeksi Price siirtyy pelaamaan yliopistokiekkoa Colgaten (ECAC) joukkueeseen.

ISS arvioi Pricea seuraavasti:

149. JEREMY PRICE

Nepean Raiders-CJHL
Position: Defense
Born: 26 Sep 90
Height: 6.00 Weight: 175

Scouting Report:

Price is a reliable defenceman played 2
season’s with Milton in the OJHL before
moving to Nepean in the CJHL for the
08-09 season. A member of Team
Canada East at the World Jr A Challenge
held in Camrose, AB last November,
Price was selected by the Oshawa
Generals in the 11th Round, 202nd
Overall in 2006 OHL Draft, Price opted
to play Junior A and has made a verbal
commitment to Colgate University for
the 2009-2010 season. The righthanded
defeceman, does a good job in his own
zone and is rarely caught out of
position. While he does have the ability
to make a good clean first pass out of
his own zone, som eof his decisions with
the puck at times could be questioned.
His 51 pts during the regular season
placed him 5th among CJHL defenceman
in scoring.

Price on tällä hetkellä aika lailla tuntematon kortti viime kauden sarjansa vuoksi. Ensi kauden aikana hänen kyvyistään saadaankin jo hieman parempi kuva, vaikka ECAC ei sarjana olekaan NCAA:n eturivissä.

5. varaus: PETER ANDERSSON

Puolustajien varaaminen jatkui myös viidennellä kierroksella, kun varattavaksi tuli isokokoinen ruotsalaispakki Peter Andersson. Hän pelasi viime kaudella Frölundan junioreissa 36 peliä ja teki siellä 3+5=8 pistettä. Hän oli mukana myös Ruotsin 18-vuotisten MM-joukkueessa.

Gradin sanoi Anderssonia erittäin hyväksi luistelijaksi ja hyväksi antamaan avauksia. Toisaalta hän sanoi, että Andersson ei ole fyysisiltä ominaisuuksiltaan vielä lähellekään valmis. Eli kokonaisuutena Andersson lienee projektivaraus - ei välttämättä mikään huono asia, sillä myös mm. Edler oli muutama vuosi sitten Gradinin löytämä projekti.

ISS:n kuvaus Anderssonista:

152. PETER ANDERSSON

Frolunda
Position: Right defense
Born: 13 April 91
Height: 6.03
Weight: 194

Comments
- Solid frame
- Good mobility
- Good reads
- Good puck skill
- Needs to make quicker
decisions
- Used on PK unit

6. varaus: JOE CANNATA

Vancouverin varaustilaisuuden ensimmäinen maalivahtivaraus kohdistui jenkkivahti Joe Cannataan. Cannata oli Central Scoutingin listoilla sijalle 15. rankattu maalivahti. Hän pelasi viime kauden Merrimackin joukkueessa Hockey Eastissa lukemilla 91.8% ja 2.35GAA. Hän oli voittamassa USA:lle pronssia 18-vuotisten MM-kisoissa 2008.

Taustasta HF-poimintaa:

2006-07: Playing for Boston College High School, Cannata played in 18 games, going 16-1-1 with a goals against average of 1.01 and a save percentage of .968%. He was named as the Boston College Most Valuable Player, and was named to the Boston Globe Catholic Conference All-Star roster, the Patriot Ledger All-Scholastic Team, and the Boston Herald Dream Team.

2007-08: Cannata joined the US NTDP and appeared in 31 games, compiling a 16-14-3 record with a goals against average of 2.56 and a save percentage of .899%. Cannata played in two of the four games at the 2008 U-18 Five Nations tournament, a tournament won by Team USA. Cannata went 2-0 with a 2.67 goals against average there. According to NHL Central Scouting’s final rankings, Cannata is the 13th overall ranked North American goalie according to NHL Central Scouting.

2008-09: Cannata was named Merrimack’s Defensive Player of the Year after appearing in 23 games and posting a 7-11-4 record that included two shutouts. Despite a sub-.500 record, Cannata posted outstanding numbers in goals against average (2.35) and save percentage (.918), both of which ranked in the top 25 nationally.

Valmentajan suusta:

“He is a big-time goalie,” Merrimack coach Mark Dennehy said of Cannata. “Having been lucky enough to coach and recruit David Stathos at Princeton University and Jon Quick at UMass . . . I feel Joe Cannata has the potential to be an NHL player.”

“Joe wound up leading BC High to the state championship when they probably weren’t as good as they were the year before. Then he went to the U.S. National Development program where he competed against two other top guys.

“So he doesn’t get rattled,” Dennehy added. “He took a risk at Merrimack and we think he’s a player who can take us where we want to go.”

Hockey's Futuren raportti:

Cannata is a goaltender that plays with loads of confidence and is tremendously calm and focused under pressure. He isn’t one to get rattled easily. Cannata possesses good athleticism and is technically very sound. He is intelligent and follows plays quite well. Cannata also possesses very good hand-eye coordination for a goaltender. He does a good job of playing his angles well and staying square to shooters, but could be a bit more aggressive in challenging them.

Kokonaisuutena Cannata on maalivahtina pitkä projekti, mutta eivät nuo raportit mitään kovin huonoa kuvaa ainakaan anna. Etenkin jos noita vertaa viime kesänä varattuun maalivahtiin Morgan Clarkiin, niin nuo ovat suorastaan uskomattoman lupaavia. Katsotaan parin kauden päästä, missä Cannata menee. Tällä hetkellä kuudennen kierroksen varauksen käyttäminen häneen ei tunnu kuitenkaan turhalta.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu..

7. varaus: STEVEN ANTHONY

Vancouverilla ei ollut alunperin omaa seitsemännen kierroksen varaustaan, mutta joukkue kauppasi varaustilaisuuden yhteydessä farmipuolustaja Shaun Heshkan Phoenixiin, ja sai sieltä seitsemännen kierroksen varauksen, jolla Canucks varasi hyökkääjä Steven Anthonyn. Canucksilla oli selvästikin siis Anthonyyn kiinnostusta, ja hänen taustoihin tutustuttani Anthonyn on kieltämättä mielenkiintoinen tapaus.

Anthony on kesän 2008 Vancouverin toisen kierroksen varauksen Yann Sauven seurakaveri Saint John'ista ja hänellä kerrotaan olevan ykköskierroksen varauksen lahjakkuus, mutta heikko motivaatio. Kyse on siis pelaajasta, josta saattaa kasvaa vielä kovakin tekijä, jos saa iän myötä nöyryyttä harjoitteluun.

Viime kaudella Anthony (6-2, 205) pelasi Saint John'issa 67 peliä ja teki 19+29=48 pistettä. Ihan kohtalaiset tehot, mutta paremminkin hän olisi voinut pelata, jos olisi pelannut koko kauden samalla lailla kuin kevään. Anthonyn viimeiset 29 peliä kun toivat hänelle 30 pistettä. Kauden loppu antaa siis pientä toivoa paremmasta huomisesta.

Anthonylla(kin) oli viime kauden aikana juttujen mukaan riitoja seuran kovasanaisen valmentajan Jacques Beaulieu'n kanssa. Beaulieu sai monoa kauden jälkeen, ja ensi kaudesta lähtien Saint John'ia valmentaa Gerald Gallant. Mielenkiintoinen yksityiskohta tuossa Saint Johnin valmentajakuviossa on se, että seuran kakkosvalmentajana toimii ensi kaudesta lähtien entinen Vancouverin kakkosvalmentaja Mike Kelly.

Central Scoutingin E.J. McGuire sanoi Anthonysta:

If he more consistently played his best game, he’d be in the top echelon of the draft. We’d be talking about him as a first-rounder.

Myös vanhat kommentit HF:lla kertoivat Anthonyn lahjoista aikanaan hyvin:

best talent I have seen since Sidney Crosby in the Midget ranks, this guy is really special, he is a step down from Crosby, but I would say his game and style reminds me of a young Joe Thornton, playmaking wizard, great awarness and size, he just needs to start hitting more. Everytime he is out there he creates something and he just makes you take notice.

Nova Scotia isn't a weak Midget league anymore, it is a pretty good development league now, Sidney Crosby, James Sheppard, Ryan Hillier, Brad Marchand, Colin White, etc have all came from there.

Watched him last Sunday...2 goals 2 assists and it looked like he was still adjusting to the AAA level.

He has size, speed and strength, and top end skills to boot.

He scored a beauty where he took a bad pass off the skate and put it top shelf in 1 motion. You dont see that at the AAA level but it looked effortless to him.

Is he as good as Crosby? No. But he is a damn good player.

Also the Subways coach said he reminds him of a more skilled, speedier James Sheppard.

Sitten oli hiljaista, kunnes tämän vuoden keväällä:

Finally a Steve Anthony showing....offensive player of the week with 8 points in 2 games. 6 point in one game.

This guy will probably go early 2nd round and maybe even 1st if someone seen him lately. He really has a skill set that could translate to the NHL. Very good vision for a 17 year old, actually makes passes on the tape. Horrible on faceoffs, doesn't take the body all that often but will go to the front of the net and compete in the corners. Good offensive awareness, knows where the puck will end up, average shot right now. Great size already, 6`2 205. Very good skater for his size.

He is one of the safest picks in the draft...good skater who can play in his own end...downside is probably something like a Rob Niedermayer (guy who plays bottom 6 possession and who is good in his own zone)...has offensive skills and should have been on the U-18 team...likely a 4th rounder or lower though he should go higher (CSB has him 174th amongst CHLers which is beyond disgustingly underrated)

ISS:lla Anthonyn raportti oli seuraava:

127. STEVEN ANTHONY
Saint John Sea Dogs-QMJHL
Position: Centre
Born: 21 Mar 91
Height: 6.01 Weight: 205
Scouting Report:
Anthony has a lot of the offensive tools
scouts look for; skating, puck skills and
shot. Unfortunately, he lacks the
hockey sense and some would argue the
heart to play at the next level. Anthony
has had a roller coaster of a year; he
started extremely slow, he started to
play better around Jan. The improved
play got him an invitation to the QMJHL
Team who played during the CHL
Russian Challenge. He had a below
average performance, one scout
commented that “he needed a Heart
Transplant.”

ISS listasi myös Anthonyn noihin varaustilaisuuden Wildcardseihin&Sleeperseihin seuraavasti:

Steven Anthony –1st round talent will be lucky to be drafted. He needs to bring intensity throughout his on-ice shifts and not
dial-down at times.

Eli kokonaisuutena Anthony on epäilemättä pienen riskin arvoinen sijoitus. Toki hän on kaikkea muuta kuin varma tulevaisuuden NHL-pelaaja, mutta hän on joka tapauksessa varsin mielenkiintoinen seurattava lähikausien aikana. Gillis nosti varaustilaisuuden jälkeen juuri Anthonyn (Connautonin lisäksi) erikseen esiin varauksina, joista hän on poikkeuksellisen tyytyväinen.

Varaustilaisuuden saldoksi jäi siis kolme hyökkääjää (Schroeder, Rödin ja Anthony), kolme puolustajaa (Connauton, Price ja Andersson) sekä yksi maalivahti (Cannata). Kokonaisuutena kattava kirjo eri pelipaikoille tuo hyvin syvyyttä kapeaan prospect-tarjontaan.

Ja seuraavaksi sitten muihin aiheisiin lähipäivien aikana...

 

[secord]

Hei moi nuck! Niin oliko sulla jotain asiaa? Sie oot kone..Täällä tarjotaan (taas) Canucks faneille hjerkkua, kiitos nakin..

 

[Ferris]

Saisko samanlaisen satsin Capsien varauksista tuonne meitin ketjuun? ;) Huikeaa luettavaa!

 

[nuck]

Kiitos secordille ja Ferrikselle hyvästä palautteesta.

Tämän vuoden varaukset tuntuvat mielenkiintoisilta, mutta kaikkein mielenkiintoisin Canucks-varaus viimeisiin 10 vuoteen on "yllättäen" Cody Hodgson, josta Vancouver Province kirjoitti pienen jutun. Hänelle tuli viime kauden aikana ihan kohtalainen määrä pelejä - 120 ottelua 19-vuotiaalle on todella paljon. Noiden aikana hänet valittiin kuitenkin OHL:n parhaaksi pelaajaksi, Kanadan junioriliigojen parhaaksi pelaajaksi, hän voitti nuorten MM-kisojen pistepörssin (samalla kun pelasi Kanadan ykkösalivoimassa) ja nuorten MM-kullan ja hän pääsi pelaamaan vielä sekä OHL:n finaaleita (Bramptonin kapteeni), että AHL:n finaaleita.

Ensi kaudella bustiksi ristitty pelaaja päässee pelaamaan ensimmäisiä vetojaan NHL:ssä. Häneen kohdistuvat ne suurimmat odotukset nuorista pelaajista tulevaisuudessa.

 

[nuck]

Tämän kesän muista Vancouverin siirroista pientä juttua;

Kesäkuun lopussa Vancouverilla on tänne aiemmin kirjoitetut muutamat vaihtoehdot. Suurin kysymys kohdistui Sedinin kaksosiin, joista oli tulossa UFA-hyökkääjiä. Vaihtoehtoina oli:

- päästää Kaksoset rajoittamattomiksi vapaiksi agenteiksi ja vapauttaa runsaasti tilaa muille hankinnoille,

tai sitten

- yrittää tehdä heidän kanssaan jatkosopimukset heidän vaatimilla NTC-pykälillä, pitää hyökkäyksen isot rahat vuosiksi eteenpäin Kaksosissa ja pitää muut hankinnat melkein minimissä (kun puhutaan UFA-hankinnoista).

Olin itse aiemmin sillä kannalla, että joukkueen pitäisi ehkä ottaa uusi suunta ja päästää Kaksoset pois. Tuo ajatus johtui lähinnä siitä, että minulla on mahdoton ajatus kuvitella Kaksosia nostamassa joskus ykkösketjun pelaajina Stanley Cupia, vaikka miten yrittäisin.

He ovat erinomaisia pelaajia runkosarjassa, kun otetaan huomioon kokonaisuus - ei pelkästään heidän tehonsa (kummatkin viime kaudella Läntisen konferenssin pisteissä seitsemän parhaan sisällä), vaan heidän pelinsä kaikilla kolmella kentän alueella, heidän terveystaustansa (kaukana mm. Gaborikista tai Havlatista) ja heidän jäljellä olevat pelivuotensa.

Mutta he eivät ole olleet playoffeissa sellaisia johtajia, joita toivoisin ykkösketjun pelaajien olevan. Toki koko taakkaa ei voi kaataa pelkästään heidän niskaan ja tietysti heitä vartioidaan tarkasti, mutta paljon enemmän olisi silti pitänyt tärkeillä hetkillä saada. Esimerkiksi Daniel Sedin veti tällä kaudella Chicago-sarjassa viisi ensimmäistä peliä maaleitta ja keväällä 2007 hän teki yhden maalin Anaheimia vastaan viidessä pelissä vastaavassa tilanteessa.

Gillis teki siis kuitenkin ratkaisunsa ja piti Sedinit, joten nyt pitää mennä näillä jaoilla. Eikä tuo välttämättä huono ratkaisu ollut, vaikka minä heistä narisinkin. Heidän runkosarjan menestys on melkein taattu asia jatkossakin, ja jos Kaksoset saavat lisää onnistumisia playoffeissa, niin heidän sopimuksensa on joukkueelle erinomainen asia.

Yksi asia Kaksosten jatkoilla on jo nyt melkein varma. He tulevat ottamaan seurahistorian kärkipaikan (tai menemään ainakin hyvin lähelle kärkeä) tärkeissä tilastoissa nykyisen viiden vuoden sopimuksensa sisällä:

CANUCKSIN SEURAHISTORIAN PISTEPÖRSSI:

Markus Naslund 884 peliä 756 pistettä
Trevor Linden 1,140 733
Stan Smyl 896 673
Thomas Gradin 613 550
Pavel Bure 428 478
Tony Tanti 531 470
Daniel Sedin 642 462
Henrik Sedin 646 460

CANUCKSIN SEURAHISTORIAN MAALIPÖRSSI:

Markus Naslund 884 peliä, 346 maalia
Trevor Linden 1,140 318
Stan Smyl 896 262
Pavel Bure 428 254
Tony Tanti 531 250
Thomas Gradin 613 197
Todd Bertuzzi 518 188
Daniel Sedin 642 179

CANUCKSIN SEURAHISTORIAN SYÖTTÖPÖRSSI:

Trevor Linden 1,140 peliä, 415 syöttöä
Stan Smyl 896 411
Markus Naslund 884 410
Thomas Gradin 613 353
Henrik Sedin 646 351
Dennis Kearns 677 290
Daniel Sedin 642 283

He tulevat olemaan siis seurahistorian ykkösnimiä pisteissä, jos pelaavat viisi vuotta putkeen noin 60 pisteen keskiarvolla. Enemmän kuin realistinen toive pelaajilta, jotka ovat olleet työsulkukauden jälkeen piste/ottelu -pelaajia (Henrik tehnyt 0.96 pistettä peli ja Daniel 0.95 pts/peli).

Daniel Sedin tulee olemaan seurahistorian paras maalintekijä, jos hän tekee viiden seuraavan vuoden sisään keskimäärin 34 maalia kaudessa. Kova 'tavoite' pelaajalle, joka on 30 maalin, mutta ei välttämättä +30 maalin pelaaja.

Ja Henrik Sedin tulee olemaan puolestaan seurahistorian paras syöttäjä, jos hän kerää viiden seuraavan kauden sisään keskimäärin kaudessa edes 12 syöttöä. Viimeisten kolmen kauden sisään hän on antanut keskimäärin 64 syöttöä, joten tuo Lindenin ennätys saattaa paukkua rikki jo ensi kaudella (matkaa ennätykseen on tuo 64 syöttöä).

Pisteissä ja syötöissä he siis tulevat mitä luultavimmin ottamaan nykyisen sopimuksensa sisään seurahistorian ykköspaikan, maalipörssin kärkipaikka sen sijaan jäänee Näslundin haltuun. Osalle Canucks-faneista Sedinien näkeminen seurahistorian ykköspelaajina tärkeissä tilastoissa on ehkä hieman hankalaa (kun siellä on jo ennestään "pehmeä ja väritön" Näslund), mutta siellä he tulevat joka tapauksessa olemaan.

Ehkä hieman huono asia, kun "pehmeät eurooppalaiset" valtaavat ykköspaikan, mutta ovat he sentään omia varauksia, jotka ovat edustaneet seuraa sopimuksensa jälkeen kunnioitettavat 13 kautta.

Toinen asia, mikä Sedinien jatkoilla käytännössä varmistui, oli muiden isojen hankintojen tekemisen mahdottomuus. Kaksosten sopimusten jälkeen joukkueen palkkatilanne näytti nimittäin seuraavalta:

D. Sedin (6.1) - H. Sedin (6.1) - Burrows (2)
? - Kesler (1.75) - Demitra (4)
Raymond (0.883) - Bust (1.725) - HolyBernier (2)
Hordi (0.775) - Johnson (1.15) - Ryp (0.550)

Mitchell - Salo (3.5, 3.5)
Edler - xxx (3.25, xxx)
(SOB?)/? - Bieksa (xxx, 3.75)
Roomalainen (0.550)

Luongo (6.75)
Schneider (1.084)

Yhteensä (ilman kakkosen laitaa, kakkosparin pakkia ja kolmosparin pakkia): n. 49 miljoonaa.

Tilaa kattoon jäi siis kaksosten jatkon jälkeen n. seitsemän miljoonaa, ja...

Kolme pelipaikkaa piti vielä varmistaa ja samalla pitää jättää tilaa katon alle jonkin verran kauden loppuun. Lisäksi Keslerista tulee ensi kauden jälkeen RFA ja Luongo sekä Mitchell ovat UFA-pelaajia, joten tuokin heikensi joukkueen sopimustilannetta UFA-markkinoilla. Käytännössä Vancouverin kädet olivat siis (jälleen) lähes sidotut isompien UFA-hankintojen suhteen.

Tuo käsien sitominen tiesi sitä, että joukkue ei tulisi saamaan paperilla viime kauden kaltaista joukkuetta kasaan (ei ainakaan ilman hyvin epärealistisia todellisia ryöstöjä kaupoilla). Kaksoset tienaavat ensi kaudesta lähtien viime kauteen nähden noin viisi miljoonaa enemmän, ja tuolla viidellä miljoonalla joukkue olisi ehkä saanut sen kiekollisen puolustajan tai yhden top6-hyökkääjän mukaan.

Mutta vaikka kaksosten jatko ei joukkuetta parantanut viime kauteen nähden paperilla, niin ehkä heidän sopimuksensa on kuitenkin pidemmällä aikavälillä hyvä asia. Ennemmin minä heille maksaisin kuitenkin tuon kuusi miljoonaa, kuin esimerkiksi Cammallerille saman, Gomezille 7.3 tai Gaborikin nivusille 7.5. Lisäksi tuon pitkän sopimuksen vuoksi ykkösketjusta on nyt kasassa viideksi seuraavaksi vuodeksi 2/3 ja joukkueen nuoret saavat kasvaa takana.

Kahden seuraavan kauden sisään joukkueella tuskin tulee kuitenkaan olemaan varaa satsata isomman luokan hankintoihin. Näin ollen mahdolliset menestystoiveet kohdistuvat siihen, että joukkueen nuoremmat pelaajat Keslerin, Edlerin, Bernierin ja Raymondin johdolla pystyisivät ottamaan aikaisempaa isompaa vastuuta ja Hodgson/Shirokov/Grabner -ryhmästä ainakin yksi pystyisi ottamaan pelipaikan edes kelvollisella menestyksellä.

Jatkuu...

***

 

[nuck]

Jatkuu...

Yhden päälle kahden miljoonan hankinnan Gillis kaikesta huolimatta teki, kun Mikael Samuelsson siirtyi Detroitista kolmevuotisella ja yhteensä 7.5 miljoonan dollarin sopimuksella. Kyseessä oli hieman puskista tullut siirto, jota piti vähän sulatella.

Ensinnäkin Samuelssonin sopimus tuntui paitsi hieman kalliilta (2.5 miljoonaa kausi), mutta myös pitkältä siihen nähden, millainen tilanne joukkueella on nuorissa tulevaisuuden laitahyökkääjissä (Grabner, Raymond, Hansen, Bernier ja Shirokov yrittämässä tehdä läpimurtoa/parantaa asemiaan NHL:ssä kahden seuraavan kauden aikana, Schroeder toivottavasti myös - jos pelaa laidalla tulevaisuudessa).

Samuelsson tuntuu hyökkääjältä, jota suunnitellaan mahdollisesti jonkin verran ajatuksissa Kaksosten ketjun toiseen laitaan. Ei siinä mitään, heillä on yhteistä taustaa Ruotsin maajoukkueesta, mutta Alex Burrows pelasi viime kauden viimeiset noin 30 peliä siinä paremmin kuin kukaan toinen Kaksosten kanssa aikaisemmin yrittäneistä monista vaihtoehdoista ja hänen pelinsä sopi tuohon paikkaan kaikilta alueilta loistavasti.

Toki Burrowsin tulevaisuus ei ole tuossa paikassa mikään varma ja viime kausi saattoi vaikka olla hänen uransa kohokohta, mutta juuri tällä hetkellä hän tuntuu sopivan tuohon paikkaan erinomaisen hyvin. Kun vielä ottaa huomioon sen, että Burrows on mennyt NHL:ssä joka kausi hyvin askelin eteenpäin, niin ainakin minulla on luottoa siihen, että hän pystyy tuossa jatkossakin pelaamaan (ei välttämättä tekemään viime kauden tapaan "ovetchkinmaisia" maalimääriä, mutta tekemään 30 maalia ja pelaamaan hyvää kahden suunnan peliä + tuomaan ketjuun paljon kiekotonta osaamista).

Samuelsson tuntuu siis hieman turhalta hankinnalta tähän tilanteeseen. Toisaalta ymmärrän sitä enemmistöä Canucks-faneista, joka pitää Samuelssonin hankintaa tarpeellisena:

- hän on pätevä kahden suunnan syvyyspelaaja,
- hänellä on yhteistä taustaa Kaksosten kanssa,
- häntä voidaan käyttää ylivoimassa pointilla,
- hän voi olla tehokas pelaaja hyökkäävissä ketjuissa (etenkin jos pääsee pelaamaan Kaksosten kanssa), tai käyttökelpoinen pelaaja alemmissa ketjuissa,
- hän tuo seuraan paljon kokemusta (mm. Stanley Cup, Olympiakulta ja MM - yhdelläkään toisella pelaajalla ei ole esimerkiksi Stanley Cupia),
- hän on melko hyvä luistelija sekä kohtalaisen kokoinen hyökkääjäksi (6-2, 214lbs).
- hän on luontainen oikea laitahyökkääjä, joita ei meillä liikaa ole.

Mielenkiintoinen yksityiskohta Samuelssonin Wings-uraa koskien on hänen laukausmääränsä. Detroit käytti häntä ylivoimissa mm. pointilla. Hän pelasi viime kaudella Wingsin hyökkääjistä 7. eniten ylivoimaa peliä kohden ja laukoi 257 kertaa. Tuo määrä oli kolmanneksi eniten koko joukkueesta.

Toissa kaudella Samuelsson laukoi 249 kertaa (jälleen 3. eniten Detroitista) ja kaudella 2006-07 hän laukoi 4. eniten joukkueesta. Noihin laukausmääriin nähden hänen maalimääränsä (viime kaudella 19 maalia) ovat vaatimattomat, mutta normaalisti liikaa ruutia säästävien Canucks-hyökkääjien sekaan tuollainen ahkera ampuja on tervetullut lisä.

Vaikka minua ei tuo hankinta sinällään säväyttänytkään, niin hyökkäys sai ainakin tärkeää syvyyttä ja vaihtoehtoja. Nyt Canucks saattaa palauttaa akselin Kesler - Burrows yhteen (ja laittaa Samuelsson Sedinien kanssa samaan ketjuun) tai sitten käyttää viime kauden ykköstä (minun ykkösvaihtoehtoni) ja käyttää Samuelssonia Keslerin tai vaikka Hodgsonin ketjussa.

Siitä minä joka tapauksessa lähtisin liikkeelle, että viime kaudella loistavasti toiminutta (niin kauan, kunnes Burrows oli rikki kolmesta paikasta Chicagoa vastaan playoffeissa) ykkösketjua ei kannata rikkoa. Jos niin kuitenkin käy, että Burrows on kesän aikana kadottanut taistelutahtonsa jonnekin, niin ei muuta kuin Samuelssonia kehiin. Ketjumuutoksia tullaan näkemään varmuudella siinäkin tapauksessa, jos (ja jossain vaiheessa luultavasti kun) koko joukkueen peli ei toimi.

Eli tämän hetken oma suunnitelmani ensi kauden hyökkäykseen olisi seuraava:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Demitra* (Grabner/Shirokov) - Kesler - Samuelsson
Raymond - Hodgson - Bernier
Hordi - Johnson - Rypien

*=toivottavasti kaupataan vaikka Martti Servon CD:hen, jotta nuoret saisivat paremmat mahdollisuudet isommassa roolissa.

Hyökkäyksen poistumia ovat Pyatt, Sundin ja mahdollisesti Wellwood. Tilalle on tullut Samuelsson ja Hodgson. Nimissä on menty siis takapakkia, mutta Samuelsson on parannus Pyattista laidalla. Hodgsonista riippuu sitten aika paljon miten sentteriosastolle tulee käymään (kuinka suuri pudotus siellä nähdään). Mutta ehkä Keslerin mahdollinen eteenpäin meno olisi vielä sekin mahdollista ja tuota kautta keskustan parantuminen.

Syvyyspuolella Jaffrayn lähtö oli ikävä uutinen, ja vielä Calgaryyn. Kun hänen lisäkseen Moosesta lähti vielä Krog, niin Mooseen on toiveissa lisää mahdollisia paikkaajia ainakin keskelle. Laidalla Grabner ja Shirokov (olettaen, että eivät saa heti paikkaa ylhäältä) ovat hyviä hätävaroja.

Puolustus on sitten vielä yhtä vahvistusta vaille, kun Öhlund lähti Tampaan yllättävän pitkällä sopimuksella Hedmanin opastajaksi. Rome on ihan mielenkiintoinen syvyyspakki tuonne, mutta yhtä top4 pakkia sinne haetaan. Huhuissa on ollut mm. "nuoren ja lupaavan" Mathieu Schneiderin nimi, joka voisikin olla yhden kauden hätävara alakertaan.

Mitchell - Salo
Edler - Schneider
SOB - Bieksa
Roomalainen

Maalilla Luongon odotettua pitkää jatkosopimusta ei olla vieläkään julkaistu, vaikka juttujen mukaan se olisi pitänyt tulla heti heinäkuun alussa. Suuttuikohan hän(kin) Samuelssonista, vai onko hän vihainen Kyle Wellwoodin mahdollisesta poistumasta...?

 

[nuck]

Vancouver julkaisi harjoituspelien otteluohjelman.

Maanantai 14.9: NY Islanders (koti)
to 17.9: Anaheim (vieras)
pe 18.9: San Jose (vieras)
la 19.9: Edmonton (koti)
ma 21.9: Calgary (koti)
ke 23.9: San Jose (koti)
to 24.9: Anaheim (koti)
la 26.9: Calgary (vieras)
su 27.9: Edmonton (vieras)

Ensimmäinen peli noista pelataan siis erikoisesti Itäisen konferenssin NY Islandersia vastaan, kun kaikki muut pelataan Läntisen konferenssin perinteisiä harjoitusvastustajia vastaan (Edmonton, Calgary, San Jose ja Anaheim ovat ennenkin nähty noissa peleissä). Ensimmäisessä pelissä mielenkiinto kohdistunee akselille Hodgson - Tavares, jotka olivat Kanadan maajoukkueessa joukkuekavereita ja pelasivat OHL:ssa vastakkain (bustin viedessä 'totta kai' voitot).

 

[nuck]

Hansen

Tanskalaisen lehden Politikenin mukaan Canucks olisi tarjonnut tanskalaishyökkääjä Jannik Hansenille odotetusti jatkosopimusta. Tarjottu sopimus on kaksisuuntainen, ja Hansen haluaa yksisuuntaisen paperin. Mielestäni tuossa sopimuksen syntymisessä ei pitäisi olla kuitenkaan epäselvyyksiä: Hansen on halpa, monikäyttöinen ja kehittyvä pelaaja, joka kannattaa pitää mukana.

Hansen pelasi viime kaudella tulokaskautensa NHL:ssä. Hän aloitti kauden hyvin, mutta hyvän startin jälkeen tuli pieni suvantovaihe, jota seurasi nivusvamma ja hän putosi peluutushierarkiassa. Helmikuussa tullut sormivamma pilasi nuoren hyökkääjän loppukauden sitten melkein kokonaan. Tulokaskauden tehoiksi tuli 55 pelissä 21 pistettä, mikä oli alkukauteen nähden pettymys, mutta kolmos- ja nelosketjuissa tulokaskauttaan pelaavalle hyökkääjälle kuitenkin ihan kohtalainen tulos.

Hansen sai tulokaskaudellaan joukkueen viidenneksi eniten alivoima-aikaa peliä kohden (yv-aikaa ei tullut juuri ollenkaan). Edellä olevista Taylor Pyatt ei tule jatkamaan seurassa, joten Hansenin av-vastuu tullee nousemaan jatkossa. Hän oli jo viime kaudella alivoimissa käyttökelpoinen pelaaja, ja menestyi myös tasakentin. Hansen teki paremmalla keskiarvolla tasakentin tehoja kuin esimerkiksi Sundin, Wellwood, Bernier, Pyatt tai Raymond. Lisäksi hänen puolustuspelinsä oli kunnossa.

Olen verrannut Jannik'ia aikaisemmin köyhän miehen Jere Lehtiseen. Hän ei tule koskaan voittamaan Selkea (hyökkäyspeli ei riitä isoon rooliin), mutta hänestä voi hyvinkin tulla kolmosketjuun arvokas kahden suunnan laitahyökkääjä (on parhaimmillaan tuota jo nyt), joka tekee noin 40 pistettä, tekee paljon arvokasta kiekotonta työtä ja pelaa isossa roolissa joukkueen alivoimissa.

Hansenin tausta on sikäli erikoinen, että paitsi hän on tanskalaispelaaja, hän on kesän 2004 varaustilaisuuden viidenneksi viimeisenä varattu (numerolla 287) pelaaja - kiitos Gradinille tästä projektista. Canucks on ajanut häntä sisään WHL:n ja farmin kautta, ja hänen ensimmäiset pelinsä NHL:ssä tulivat hieman erikoisella tavalla suoraan kevään 2007 playoffeissa Dallasia ja Anaheimia vastaan.

Seuraavana syksynä hän sai isot kehut harjoitusleirillä ja olisi todennäköisesti ottanut pelipaikan Vancouverista, ellei peukalovamma ja sitä seurannut leikkaus olisi pilannut kauden alkua pahasti. Lopulta kauden aikana tuli vain muutama peli NHL:ssä, mutta farmissa pelit menivät keväällä kahden suunnan hyökkääjänä hyvin: kauden viimeiset 32 peliä toivat Hansenille AHL:ssä 18+20=38 pistettä ja tehosaldon +24.

Viime syksynä hän sai siis pelattua onnekseen ehjän leirin ja lunasti paikkansa NHL:stä. Vaikka tuo tulokaskausi menikin loppua kohden alaspäin (osasyynä olivat nuo kaksi loukkaantumista), niin hän jätti ainakin minulle loppujen lopuksi positiivisen kuvan ja kehityskelpoisen hyökkääjän leiman. En näe oikeastaan mitään järkisyytä, miksei hänen kanssaan tehtäisi jatkoa.

No, oikeastaan ainoa asia, mikä sotii Hansenin jatkoa vastaan edes jollain tavalla, on pelipaikka. Vancouverilla kun on heittää oikealle laidalle kolmeen ensimmäiseen ketjuun Burrows, Samuelsson ja Bernier sekä neloseen Rypien. Periaatteessa paikat ovat siis oikealla laidalla vähän kiinni, mutta...

Ryp ei pysy kuitenkaan kunnossa, ja vaikka pysyisikin, Hansenia ja V:n suosikkia Rypienia voitaisiin vuorotella. Lisäksi hyökkäyksen syvyyttä ei ole liikaa ja kun Hansen pystyy pelaamaan hyvänä kahden suunnan hyökkääjänä missä ketjussa tahansa (ei välttämättä tekemään paljon pisteitä, mutta luomaan kokonaisuudesta hyvää), niin juuri mikään ei sodi hänen NHL-jatkoaan vastaan.

 

[nuck]

Gillis ilmoitti tänään, että valmentaja Scott Arniel saa jatkoa Moosen penkin takana. Tärkeä sopimus nuorille pelaajille, sillä viime kaudella AHL:n parhaaksi valmentajaksi nimetyn Arnielin joukkueessa nuorten voisi kuvitella saavan jatkossakin menestystä ja toivottavasti myös viime kauden tapaan paljon kovia pelejä AHL:n playoffeissa.

Manitobahan pelasi viime kaudella historiansa parhaan kauden. Joukkue voitti koko AHL:n runkosarjan ja meni Calder Cupin finaaleihin. Siellä matka tyssäsi Hersheyta vastaan, mutta ei ollut Arnielin vika, että joukkueiden puolustuksissa oli niin suuret erot Hersheyn hyväksi.

In three seasons under Arniel, the Moose have won over 45 games each season and compiled a record of 141-73-8-18 in 240 games and earned two North Division regular season titles (2006-07 & 2008-09). In each of the past two seasons, the Moose have used over 50 different players in their line-up, including 51 last season – the second-most of any team in the AHL – as well as 14 players who have seen action in the NHL at some point in their careers.

Aika hyvää tulosta kokonaisuudessa...

 

[nuck]

Manitoban valmentajan Scott Arnielin sopimus on kolmevuotinen ja sisältää NHL-pykälän, eli hän voi lähteä muualle, jos joku seura osoittaa kiinnostusta. Hänen edeltäjänsä Manitobassa, Randy Carlyle ja Alain Vigneault, show'ssa jo ovatkin.

Arniel arvioi Vancouverin farmissa viime kaudella pelanneita ykköskierroksen varauksia seuraavasti täällä:

CORY SCHNEIDER: AHL:n vuoden paras maalivahti

"He had a super year right from training camp right to June 12 (when the Moose lost the AHL final). He had a chance to play in Vancouver when Louie was hurt and kind of got some humble pie. But he came back here and never took a step back. I'm not sure whether he and (Michael) Grabner are full-season ready for the NHL but they're really close."

CODY HODGSON: CHL:n paras pelaaja, joka tuli loppukaudella mukaan kesken playoffien

"He was a little bit worn-down when he got here, but whatever level of play he's confronted with he adjusts to the speed of the game and the players he's playing with. He's got real good hands, good vision. I think -- if everybody, the media and the fans -- have patience he'll be a bit like (Steven) Stamkos in that it might take him a little bit to get going but once he gets comfortable he'll be good."

MICHAEL GRABNER: Iski 30 maalia joukkueelle, joka teki runkosarjassa yhdeksänneksi eniten maaleja. Oli AHL:n toiseksi nuorin päälle 30 maalia tehnyt pelaaja.

"His rookie season he had 20 goals (22), last year he came back with 30 and I thought his game was a lot more consistent. I think he started to realize he was more than just speed and a shot. He started to become a playmaker, started to hold on to the puck more, started going into high traffic areas to create goals. He's also getting better in his own end of the rink."

Lisäksi hän arvioi Sabresin organisaatiosta siirtynyttä puolustajaa Michael Funk'ia seuraavasti:

"He's a big-bodied defenceman, he's got a great stick, real mobile. He's a 'tweener between offence and defence, a guy who'll get involved in the rush at our level but more stay at home in the NHL. When Vancouver asked me about Michael I was very positive. I think he'll be a good defenceman."

Funk'ista kertova pieni juttu Provincessa kertoo tuoreen puolustajan taustoista.

***

Mitä muuten täällä ollaan mieltä välimiehelle sopimuksensa kanssa menneen Kyle Wellwoodin jatkosta seurassa? Jos veikkaa, että hän tulisi saamaan 1.25 miljoonan dollarin yksivuotisen sopimuksen, niin kannattaisiko joukkueen tarttua siihen?

Wellwood teki viime kaudella ennen Sundinin tuloa (ja sentterihierarkiassa putoamista) 36 pelissä 14+5=19 pistettä, kolme voittomaalia, oli erinomainen aloittaja ja oli tehopörssissä +7. Runkosarjan loppu meni pisteiden mukaan heikosti, mutta hän yllätti minut täysin kahden suunnan pelillä. Playoffeissa hän oli taas yksi joukkueen parhaista hyökkääjistä, ja oli playoffien pistepörssissä Canucks-hyökkääjien neljäs (edellä Sedinit ja Sundin).

Hän pelasi viime kauden jälkimmäisen puolikkaan kolmosen keskellä ja tuohon rooliin olisi nyt tyrkyllä Cody Hodgson. Sen sijaan hän voisi tulla kyseeseen kakkosen keskellä viime kauden ensimmäisen puolikkaan tavoin, mutta onko häneen luottoa kakkossentterinä? Entä jos hän tulee leirille taas "Krutov-kunnossa"? Tai entä jos hän tuleekin leirille viime kautta paremmassa kunnossa ja pelaa vielä tehokkaammin kuin viime kauden ensimmäisen puolikkaan?

Lahjoja on minun nähdäkseni kuitenkin sinne 20+40 lukemiin parhaimmillaan, ja tuo riittäisi kakkossentterille todella hyvin. Aivan erinomainen sijoitus tuo olisi pelaajalle, joka voittaa hänen tavoin aloituksia, nostaa tasoaan playoffeissa ja pelaa tuolla noin miljoonan palkalla. Eihän tuota parempaa tulosta tuohon rahaan voisi saada oikein mistään. Mutta tuo lahjakkuuden irti saaminen hänestä...

Vancouverilla olisi nyt joka tapauksessa kaksi vaihtoehtoa:

1. Tehdä Wellwoodin kanssa vuoden jatkosopimus, laittaa hänet kakkosen keskelle (laitureiksi kaksi kolmikosta Kesler, Samuelsson, Burrows) ja uskoa häneen vielä ainakin ensi kausi.

D. Sedin - H. Sedin - Samuelsson/Burrows
Kesler - Wellwood - Burrows/Samuelsson
Demitra/Raymond - Hodgson - Bernier
Hordi - Johnson - Rypien/Hansen?

Tai

2. Päästää hänet UFA-markkinoille. Satsata tuokin reilu miljoona (mikä olisi mennyt hänen palkkaan) siihen hakusessa olevaan puolustajaan ja uskoa enemmän Hodgsoniin sekä kakkosen keskellä Kesleriin.

D. Sedin - H. Sedin - Burrows/Samuelsson
Demitra - Kesler - Samuelsson/Burrows
Raymond - Hodgson - Bernier
Hordi - Johnson - Rypien/Hansen

Kumpi valitaan?

 

[Ronning]

Kerrankin näin päin, eli nuck kysyy ja muut tarjoavat mielipiteitään ja koittavat avartaa Canucks-universumin vaihtoehtoja. Noh, here goes nothing.

Wellwoodin kohdalla otettiin viime vuonna riski ja mies vastasi huutoon oikeastaan paremmin kuin moni(kukaan?) osasi odottaa. Kyle raivasi pienen onnenkantamoisen kautta paikan vakikokoonpanoon pelaamalla paitsi hyvin hyökkäys,- niin myös yllättävän vahvasti puolustussuuntaan. Varsinkin jos vertaa kaveriin jolla oli kauden alussa mahdollisuus tehdä sama, mutta ei onnistunut missään vaiheessa nousemaan rosteriin omilla avuillaan (lue. ilman loukkaantumisia ei ollu asiaa ylös). Puhun siis Jason Krogista. Suurin ero mielestäni näiden kahden kausien välillä oli Wellwoodin sitoutuminen joukkueen pelitapaan ja rooliinsa. Wellwood ei kuvitellut kauden aikana itsestään liikoja vaan antoi parastaan niissä tilanteissa joissa sitä vaadittiin. Ei tietenkään koko kauden ajan, mutta nimenomaan Krogiin kun vertaan (edelleen minusta he lähtivät samalta viivalta kauden alussa) niin kaveri todellakin "stepped up" kun häneltä sitä vaadittiin.

Varmasti on olemassa riski että Kyle saapuu leirille burgeri kädessä ja 20 vyötäröllä. Viime kaudella hänestä saatiin kuitenkin kohtalaiset tehot irti silloin kun tämä oli faktaa. Nyt taas on olemassa mahdollisuus että kaveri olisi skarpannut saatuaan Vancouverissa "viimeisen" mahdollisuuden. Tämän myötä voitaisiin todellakin odottaa hänen pelinsäkin menevän pykälän eteenpäin. Silloin varsinkin uskoisin miehen olevan pienen lisän arvoinen.

Hodgson tulee siis mitä todennäköisimmin liittymään joukkueeseen suoraan ja nuck spekuloi korvaisiko Cody Wellwoodin. Näin voi hyvinkin käydä. Mutta on myös mahdollista että Codysta ei ole pyörittämään kakkos YV-tä, pelaamaan yhtäjaksoisesti 82 peliä n. 17 min/peli tai kantamaan TOP6-ketjua. Jos Wellwoodia ei sainata uudelleen, ketä tässä roolissa peluutettaisiin? Kesleriä tietysti, mutta yksikin epäonninen loukkaantuminen keskellä ja pulassa ollaan.

Oikeastaan Vancouverin ongelma ei ole keskellä (koska on viimeksi ollut näin?!?) vaan laitureiden turhan suuri määrä. Samuelssonin hankinta tuntui varsin kummalta, mutta sopparin pituuden perusteella uskoisin että hänelle on oikeasti kaavailtu roolia joukkueen sisällä. Näin ollen Demitra tuntuu minusta edelleen pienoiselta turhakkeelta tässä jengissä. Paras vaihtoehto olisikin kaupata Pavol joko pakkiin tai sitten pelinappuloihin joiden avulla se TOP-4 kiekonsiirtäjäpakki on mahdollista hankkia. Tai ainakin minun mielestä. Mitenkäs on, vanha kunnon Brian Burke =)

----------------------------------

Pakeista nyt kun tuli puhe niin mitäs muut ovat mieltä Ossi Väänäsen jatkomahdollisuuksista? Joko KHL kutsuu vai olisiko Ossista vielä Canucksille iloa? Viime kaudella ei liikaa tilaisuuksia tullut, mutta jos hän olisi kauden alusta asti mukana ja pääsisi joukkueen systeemeihin heti sisään voisi Väänänen olla kova luu 5-7 pakin roolissa.

 

[kausi]

Kumpi valitaan?

Minä päästäisin Wellwoodin menemään, ja sitten toivotaan ettei loukkaantumisia tule normaalia enempää. Pakeissahan me tarvitaan syvyyttä just noiden loukkaantumisten suhteen enempi ku hyökkääjissä. ;)