Avataanpa nyt vihdoin Canucksin kauden 2003-2004 keskusteluketju kun ensimmäisiä jatkopahveja ollaan jo rustattu vähän aikaa ja managerikaksikolla Burke - Nonis riittää paljon töitä.
Klatt laulamaan Laa-Laata
Canucks avasi heinäkuun menettämällä kaksi viime kauden hyökkääjäänsä, nelosketjun / katsomon Trevor Letowskin Columbukseen ja luottogrinderinsä Trent Klattin Losiin. Vaikka näistä herroista kummallakaan ei kovin suurta roolia joukkueen esityksiin viime kaudella ollutkaan, Klattin lähteminen harmittaa
allekirjoittanutta. Klatt oli yksi joukkueen henkisistä johtajista, jonka painoarvo etenkin raskaina aikoina näkyi. Klatt ei koskaan nauttinut jääkiekkofanien suurta kunnioitusta läpi mantereen, mutta Canucksin omat fanit kyllä tietävät, kuinka tärkeä pelaaja tämä viiden lapsen isä joukkueelleen oli.
Klatt oli yksi Canucksin nykyjoukkueen pitkäaikaisimmista pelaajista ( pelasi Vancouverissa jo kaudella 1998-1999 ) ja hän oli lunastanut luottonsa Marc Crawfordin silmissä ikitaistelijana, joka ei väistä kentällä ketään ja pelaa tilanteet loppuun. Crawfordin ja yleisestikin valmentajien keskuudessa suurta
kunnioitusta nauttava pelaajatyyppi siis. Klattin huono puoli oli tyypillisesti offensiivisuuden puute - vaikka viime kaudella hän tekikin kolmosen pelaajalle hienot 16 maalia, normaalisti Klatter ei osunut edes tyhjään maaliin Henrik Sedinin syötöistä.
Klattilla ei ole kiekkoilijalle kadehdittavia käsiä eikä pelisilmää, mutta tämän suuren puutteen hän korvasi Canucksin paidassa sydämellään. Hän rakasti pelaamista Vancouverissa ja antoi joukkueelle joka vaihto ja ilta kaikkensa. Klattin tyypillinen maali syntyi usein räkämaalina maalin edestä sen jälkeen kun hän oli jo saanut muutaman kunnon iskun vastaansa. Helppoja tuurimaaleja Klattin Canucks vuosilta en muista nähneeni. Jokaisen eteen hän joutui tekemään suuren määrän töitä ja uhraamaan kroppaansa.
Klatt oli Vancouverilaismedialle yksi joukkueen mieluisimmista persoonista. Hänen positiivinen ja peliä syvästi analysoiva ajattelunsa sopi medialle hyvin ja tämän vuoksi useissa "Quotesseissa" käytettiinkin juuri Klatterin sanomisia
kertomaan oleellisen. Klattia jäävät varmasti kaipaamaan joukkueen lisäksi myös lukuisat fanit, joille Klatt tuli tutuksi näinä vuosina. Kaikki lähtevät joskus juokkueesta ja vaikka en Klattia mielelläni Los Angelesin paidassa näekään, yksi aikakausi yhden pelaajan uralla Canucksin paidassa on nyt ikävä kyllä loppu.
Ehkä suurin syy Klattin lähtemiseen Vancouverista oli Brad May, jonka kanssa jatkettiin sopimusta. May ja Klatt olisivat taistelleet molemmat kolmosen laiturin paikoista ja Burken mielestä Maylla on näistä kahdesta samanhintaisesta, samanikäisestä ja pitkälle saman pelityylin omaavista pelaajista enemmän käyttöä. Osittain yhdyn Burken näkemykseen.
May on Klattia parempi tappelija ja samanveroinen taistelija, taklaaja, maalineduspelaaja ja kulmapelaaja, mutta ei omaa samoja "forechecking" taitoja kuin Klatt. Tappelu vastaan etukarvaus siis ja lähes aina voiton näiden kahden välillä vie etukarvaus, mutta ei aina. Ei tässä tapauksessa. Canucks on nimittäin hyvä joukkue etukarvauksessa, mutta varsinaista
tappelijaa ei ole. Ja vaikka May ei kuulukaan liigan parhaimpiin tappelijoihin, May on juuri tämän "tappelulisän" vuoksi käyttökelpoisempi kuin Klatt.
Runko jatkaa, huhut liikkuvat
Canucksilla oli vielä tämän kuun alussa viime kaudella hyvin pelannut joukkue pahasti hajalla. Joukkueella oli todella iso liuta sopimuksettomia pelaajiaan, joukossa mm. ykkösmaalivahti Cloutier, runkopakit Salo ja Malik, sekä hyökkääjistä mm Artem Chubarov ja Sedinin kaksoset. Monen Canucks fanin helpotukseksi ( ja joidenkin ikipessimistien pettymykseksi ) joukkue teki kaikkein tärkeimmän jatkosopimuksensa heti kuun alkuun, jatkamalla maalivahti Cloutierin pahvia vuodella ja 2.5 miljoonalla taalalla.
Cloutier oli sopimukseensa todella tyytyväinen, sillä näin hän pelasti itsensä välimieskäsittelyltä, joka on harvoin pelaajan kannalta mieluinen. Cloutier kertoi sopimuksen teon jälkeen, että kun hän tuli Vancouveriin, hän kuuli heti ulkoapäin tulleensa kaupunkiin, jota pidetään maalivahtien hautausmaana, mutta
on yllättynyt positiivisesti saamastaan kohtelusta ( ei uskoisi tätä lausuntoa pelaajalta, jota kohdeltiin monen fanin toimesta playoffien aikaan kuin ruttoa ).
Cloutier sanoi lisäksi, että vaikka kaupungissa luodaankin pelaajille paljon paineita ja pelien mennessä huonosti päitä ei liiemmin silitellä, hän pitää silti pelaamisesta Vancouverissa; "Even though there's a lot of pressure and people were pointing fingers... That's part of hockey. It's great to play in this city because everyone cares so much."
Cloutierin kanssa samaan aikaan jatkosopimuksen sai myös Tsekkijätti Marek Malik, kesken viime kauden Carolinasta tullut pelaaja. Malik oli viime kaudella yksi joukkueen ehdottomista yllättäjistä, saaden kasaan puolustavalle puolustajalle kunnioitettavan + / - saldon, +20 ja 20 ( 7+13 ) pistettä.
Malikin siirtyminen viime kaudella Vancouveriin oli pelastus paitsi Malikille ( Carolinan katastrooffikauden vuoksi ), myös joukkueelle, joka alkoi pelata paremmin kun sai lisää syvyyttä puolustukseensa.
Malik varattiin aikanaan ( 1993 ) NHL:n Hartfordiin kun Hartfordin managerina toimi Brian Burke ja Burke oli mies, joka hankki Tsekkinsä joukkueeseensa takaisin ja antoi tälle vielä kahden vuoden jatkosopimuksen, joka takaa Tsekille ensimmäiseltä kaudelta allekirjoitusbonuksena 200.000USD ja palkkana 1.
450.000USD, sekä toiselta kaudelta 1.550.000USD. Malik oli Cloutierin tapaan erittäin tyytyväinen saadessaan jatkaa;
"Being in Vancouver was like a dream coming true. It's a Canadian city, so hockey's No. 1. Fans are unbelievable and I really enjoy my teammates. The whole organization is great. I was a little scared, my first trade and all that stuff. But I can only say positive things about it. So far, I've been a Canuck for eight months and I've enjoyed every second of it."
Cloutierin ja Malikin sopimusten jälkeen seuraavana vuorossa olivat Sami Salon ja nelosketjun Mats Lindgrenin sopimusten jatkaminen. Lindgren yllätti monet viime kaudella ottamalla paikkansa nelosen keskeltä ja hän pelasikin kohtuu hyvän alkukauden, kunnes paha loukkaantuminen keskeytti hänen kautensa. Lindgrenin sopimuksen arvo on 550.000USD ja bonuksena tulee 50.000USD, mikäli Lindgren pelaa 60 ottelua.
Mutta jos oli Lindgren vain pieni yllätys, Sami Salon kausi ei jättänyt ketään kylmäksi. Salo nousi heti alussa suureen rooliin kahteen suuntaan pelaavana ja monikäyttöisenä pakkina ja otti paikkansa joukkueen kolmos- / nelospakkina Jovanovskin ja Öhlundin takana. Salon kaudessa parasta oli se, että hän pelasi
pitkästä aikaa lähes ilman loukkaantumisia ja pelasikin uransa parhaan kauden.
Salon hienon kauden katkaisi playoffeissa jalkaan tullut loukkaantuminen, joka näytti alkuun niin pahalta, että hänen koko uransa olisi saattanut olla vaarassa. Salo olikin Vancouverilaisessa sairaalassa pitkään. Tämän Salolle vaikean ajan aikana Brian Burke piti tapojensa mukaan loukkaantuneeseen pelaajaansa yhteytta vierailemalla sairaalassa Salon luona ja rohkaisten tätä uran suhteen.
Salo sai lopulta jalkansa kuntoon ja ehdottomasti paras oli vielä edessä. Samin vaimo Johanna synnytti puolitoista viikkoa sitten perheeseen tyttö Julian lisäksi toisen lapsen, tällä kertaa pojan. Kesä näytti jälleen parhaat kasvonsa. Ja kun jatkosopimuskin syntyi melko kivuttomasti, Salon perheessä on syytä olla
tyytyväinen. Salon sopimus on lähes identtinen Malikin pahvin suhteen. Salo saa molemmillla kausillaan 1.6 miljoonaa taalaa kun vielä viime kaudella Turkulainen sai 880.000 USD.
Canucks on tehnyt tähän mennessä siis viiden viime kauden pelaansa kanssa jatkosopimukset. Näistä maalivahti Cloutierin sopimus oli tietysti tärkein, mutta tärkeitä olivat myös hyvän pakkikaksikko Salon ja Malikin pahvit. May tuli joukkueeseen UFA:na, vaikka pelasikin jo viime kauden lopulla, Lindgren on
enemmän syvyyttä ja vaihtoehtoja tuova pelaaja.
Kahden lähteneen pelaajaan, Klattin ja Letowskin, paikat on melko helposti paikattavissa. Letowskin paikan vei jo viime kaudella nuori Brandon Reid ja Klattin paikan tulee ottamaan May, joka aloittaa kokonaisen kautensa Vancouverissa. Klattin paikalle on loukkaantumisten sattuessa tarjolla kaksikin AHL:ssä hyvin pelannutta pelaajaa, Pat Kavanagh ja Ryan Ready, jotka ovat molemmat hyvin paljon samantyylisiä pelaajia kuin Klatt.
Vaihtoehtoja siis riittää, mutta tästä huolimatta joukkueen odotetaan tekevän pelaajahankinnan vielä tänä kesänä. Omistaja McCaw on luvannut antaa Burkelle muutaman miljoonan hankintoihin, koska joukkue teki viime kaudella hyvin voittoa. Canucksin veikataan hankkivan kakkosketjuun yhtä vahvistusta ja kaksi pelaajaa, jotka ovat esiintyneet huhuissa, ovat Jerseyssa viime kaudella taistellut Joe Nieuwendyk ja Columbuksen Ray Whitney.
Nieuwendyk olisi kokeneena pelaajana hieno lisä, mutta hänen palkkansa ( viime kaudella viisi miljoonaa taalaa ) saattaa olla liian korkea. Whitney olisi halvempi vaihtoehto ja hänen suhteensa on vielä paljon toivoa. Whitney olisi todella hyvä vahvistus hyökkäyspäähän ja olisi mielenkiintoista nähdä, miten
esim. Sedinin kaksoset onnistuisivat kun vierellä olisi ensimmäistä kertaa vakivaihtoja pelaamassa joku muu kuin Klatt tai Brashear. Kyllähän esim. Henrik Sedinin peli näyttäisi varmasti ihan erilaiselta Whitneyn kun "Kasipallon" kanssa...
Mutta tässä Sedin - Sedin - Whitney kolmikossa olisi toisaalta yksi iso mutta. Miten onnistuu fyysinen peli? Tämän vuoksi Whitneyn voisi laittaa - pelin Sedinin kaksosten kanssa tökkiessä - samaan ketjuun Lindenin ja Cooken kanssa. Tässä ketjussa olisi osuva roolitus. Linden toisi kokoa, jonkun verran offensiivista taitoa ja kovuutta, sekä ison määrän puolustusosaamista, Cooke toisi kovuutta, jonkun verran offensiivista taitoa ( viime kaudella 40 pistettä kolmosketjusta ilman ylivoima-aikaa ) ja puolustusosaamista ( yhdeksäs Selke äänestyksessä ) ja Whitneyn roolina olisi hyökkäyspaikkojen hyödyntäminen.
Tällä hetkellä moni vaihtoehto on vielä kuitenkin auki ja onhan sekin vielä mahdollista, että Burke ei löydä ketään sopivaa. Eikä Canucks ehkä välttämättä tarvitsisi edes ketään vahvistusta, sillä nykyjoukkueen kehitys tulee olemaan pelaajien kokemuksen ja kehittymisen johdosta nousevaa vielä pari vuotta. Joukkue on kuitenkin edelleen todella nuori ja sen parhaat vuodet ovat
edessäpäin. Hankkikoot muut Kariyaita, Selänteitä ja Fedoroveja, me uskomme omiimme ja siihen, että kokemuksen kautta joukkue kehittyy, niin kuin on tapahtunut parina viime kautena.
Klatt laulamaan Laa-Laata
Canucks avasi heinäkuun menettämällä kaksi viime kauden hyökkääjäänsä, nelosketjun / katsomon Trevor Letowskin Columbukseen ja luottogrinderinsä Trent Klattin Losiin. Vaikka näistä herroista kummallakaan ei kovin suurta roolia joukkueen esityksiin viime kaudella ollutkaan, Klattin lähteminen harmittaa
allekirjoittanutta. Klatt oli yksi joukkueen henkisistä johtajista, jonka painoarvo etenkin raskaina aikoina näkyi. Klatt ei koskaan nauttinut jääkiekkofanien suurta kunnioitusta läpi mantereen, mutta Canucksin omat fanit kyllä tietävät, kuinka tärkeä pelaaja tämä viiden lapsen isä joukkueelleen oli.
Klatt oli yksi Canucksin nykyjoukkueen pitkäaikaisimmista pelaajista ( pelasi Vancouverissa jo kaudella 1998-1999 ) ja hän oli lunastanut luottonsa Marc Crawfordin silmissä ikitaistelijana, joka ei väistä kentällä ketään ja pelaa tilanteet loppuun. Crawfordin ja yleisestikin valmentajien keskuudessa suurta
kunnioitusta nauttava pelaajatyyppi siis. Klattin huono puoli oli tyypillisesti offensiivisuuden puute - vaikka viime kaudella hän tekikin kolmosen pelaajalle hienot 16 maalia, normaalisti Klatter ei osunut edes tyhjään maaliin Henrik Sedinin syötöistä.
Klattilla ei ole kiekkoilijalle kadehdittavia käsiä eikä pelisilmää, mutta tämän suuren puutteen hän korvasi Canucksin paidassa sydämellään. Hän rakasti pelaamista Vancouverissa ja antoi joukkueelle joka vaihto ja ilta kaikkensa. Klattin tyypillinen maali syntyi usein räkämaalina maalin edestä sen jälkeen kun hän oli jo saanut muutaman kunnon iskun vastaansa. Helppoja tuurimaaleja Klattin Canucks vuosilta en muista nähneeni. Jokaisen eteen hän joutui tekemään suuren määrän töitä ja uhraamaan kroppaansa.
Klatt oli Vancouverilaismedialle yksi joukkueen mieluisimmista persoonista. Hänen positiivinen ja peliä syvästi analysoiva ajattelunsa sopi medialle hyvin ja tämän vuoksi useissa "Quotesseissa" käytettiinkin juuri Klatterin sanomisia
kertomaan oleellisen. Klattia jäävät varmasti kaipaamaan joukkueen lisäksi myös lukuisat fanit, joille Klatt tuli tutuksi näinä vuosina. Kaikki lähtevät joskus juokkueesta ja vaikka en Klattia mielelläni Los Angelesin paidassa näekään, yksi aikakausi yhden pelaajan uralla Canucksin paidassa on nyt ikävä kyllä loppu.
Ehkä suurin syy Klattin lähtemiseen Vancouverista oli Brad May, jonka kanssa jatkettiin sopimusta. May ja Klatt olisivat taistelleet molemmat kolmosen laiturin paikoista ja Burken mielestä Maylla on näistä kahdesta samanhintaisesta, samanikäisestä ja pitkälle saman pelityylin omaavista pelaajista enemmän käyttöä. Osittain yhdyn Burken näkemykseen.
May on Klattia parempi tappelija ja samanveroinen taistelija, taklaaja, maalineduspelaaja ja kulmapelaaja, mutta ei omaa samoja "forechecking" taitoja kuin Klatt. Tappelu vastaan etukarvaus siis ja lähes aina voiton näiden kahden välillä vie etukarvaus, mutta ei aina. Ei tässä tapauksessa. Canucks on nimittäin hyvä joukkue etukarvauksessa, mutta varsinaista
tappelijaa ei ole. Ja vaikka May ei kuulukaan liigan parhaimpiin tappelijoihin, May on juuri tämän "tappelulisän" vuoksi käyttökelpoisempi kuin Klatt.
Runko jatkaa, huhut liikkuvat
Canucksilla oli vielä tämän kuun alussa viime kaudella hyvin pelannut joukkue pahasti hajalla. Joukkueella oli todella iso liuta sopimuksettomia pelaajiaan, joukossa mm. ykkösmaalivahti Cloutier, runkopakit Salo ja Malik, sekä hyökkääjistä mm Artem Chubarov ja Sedinin kaksoset. Monen Canucks fanin helpotukseksi ( ja joidenkin ikipessimistien pettymykseksi ) joukkue teki kaikkein tärkeimmän jatkosopimuksensa heti kuun alkuun, jatkamalla maalivahti Cloutierin pahvia vuodella ja 2.5 miljoonalla taalalla.
Cloutier oli sopimukseensa todella tyytyväinen, sillä näin hän pelasti itsensä välimieskäsittelyltä, joka on harvoin pelaajan kannalta mieluinen. Cloutier kertoi sopimuksen teon jälkeen, että kun hän tuli Vancouveriin, hän kuuli heti ulkoapäin tulleensa kaupunkiin, jota pidetään maalivahtien hautausmaana, mutta
on yllättynyt positiivisesti saamastaan kohtelusta ( ei uskoisi tätä lausuntoa pelaajalta, jota kohdeltiin monen fanin toimesta playoffien aikaan kuin ruttoa ).
Cloutier sanoi lisäksi, että vaikka kaupungissa luodaankin pelaajille paljon paineita ja pelien mennessä huonosti päitä ei liiemmin silitellä, hän pitää silti pelaamisesta Vancouverissa; "Even though there's a lot of pressure and people were pointing fingers... That's part of hockey. It's great to play in this city because everyone cares so much."
Cloutierin kanssa samaan aikaan jatkosopimuksen sai myös Tsekkijätti Marek Malik, kesken viime kauden Carolinasta tullut pelaaja. Malik oli viime kaudella yksi joukkueen ehdottomista yllättäjistä, saaden kasaan puolustavalle puolustajalle kunnioitettavan + / - saldon, +20 ja 20 ( 7+13 ) pistettä.
Malikin siirtyminen viime kaudella Vancouveriin oli pelastus paitsi Malikille ( Carolinan katastrooffikauden vuoksi ), myös joukkueelle, joka alkoi pelata paremmin kun sai lisää syvyyttä puolustukseensa.
Malik varattiin aikanaan ( 1993 ) NHL:n Hartfordiin kun Hartfordin managerina toimi Brian Burke ja Burke oli mies, joka hankki Tsekkinsä joukkueeseensa takaisin ja antoi tälle vielä kahden vuoden jatkosopimuksen, joka takaa Tsekille ensimmäiseltä kaudelta allekirjoitusbonuksena 200.000USD ja palkkana 1.
450.000USD, sekä toiselta kaudelta 1.550.000USD. Malik oli Cloutierin tapaan erittäin tyytyväinen saadessaan jatkaa;
"Being in Vancouver was like a dream coming true. It's a Canadian city, so hockey's No. 1. Fans are unbelievable and I really enjoy my teammates. The whole organization is great. I was a little scared, my first trade and all that stuff. But I can only say positive things about it. So far, I've been a Canuck for eight months and I've enjoyed every second of it."
Cloutierin ja Malikin sopimusten jälkeen seuraavana vuorossa olivat Sami Salon ja nelosketjun Mats Lindgrenin sopimusten jatkaminen. Lindgren yllätti monet viime kaudella ottamalla paikkansa nelosen keskeltä ja hän pelasikin kohtuu hyvän alkukauden, kunnes paha loukkaantuminen keskeytti hänen kautensa. Lindgrenin sopimuksen arvo on 550.000USD ja bonuksena tulee 50.000USD, mikäli Lindgren pelaa 60 ottelua.
Mutta jos oli Lindgren vain pieni yllätys, Sami Salon kausi ei jättänyt ketään kylmäksi. Salo nousi heti alussa suureen rooliin kahteen suuntaan pelaavana ja monikäyttöisenä pakkina ja otti paikkansa joukkueen kolmos- / nelospakkina Jovanovskin ja Öhlundin takana. Salon kaudessa parasta oli se, että hän pelasi
pitkästä aikaa lähes ilman loukkaantumisia ja pelasikin uransa parhaan kauden.
Salon hienon kauden katkaisi playoffeissa jalkaan tullut loukkaantuminen, joka näytti alkuun niin pahalta, että hänen koko uransa olisi saattanut olla vaarassa. Salo olikin Vancouverilaisessa sairaalassa pitkään. Tämän Salolle vaikean ajan aikana Brian Burke piti tapojensa mukaan loukkaantuneeseen pelaajaansa yhteytta vierailemalla sairaalassa Salon luona ja rohkaisten tätä uran suhteen.
Salo sai lopulta jalkansa kuntoon ja ehdottomasti paras oli vielä edessä. Samin vaimo Johanna synnytti puolitoista viikkoa sitten perheeseen tyttö Julian lisäksi toisen lapsen, tällä kertaa pojan. Kesä näytti jälleen parhaat kasvonsa. Ja kun jatkosopimuskin syntyi melko kivuttomasti, Salon perheessä on syytä olla
tyytyväinen. Salon sopimus on lähes identtinen Malikin pahvin suhteen. Salo saa molemmillla kausillaan 1.6 miljoonaa taalaa kun vielä viime kaudella Turkulainen sai 880.000 USD.
Canucks on tehnyt tähän mennessä siis viiden viime kauden pelaansa kanssa jatkosopimukset. Näistä maalivahti Cloutierin sopimus oli tietysti tärkein, mutta tärkeitä olivat myös hyvän pakkikaksikko Salon ja Malikin pahvit. May tuli joukkueeseen UFA:na, vaikka pelasikin jo viime kauden lopulla, Lindgren on
enemmän syvyyttä ja vaihtoehtoja tuova pelaaja.
Kahden lähteneen pelaajaan, Klattin ja Letowskin, paikat on melko helposti paikattavissa. Letowskin paikan vei jo viime kaudella nuori Brandon Reid ja Klattin paikan tulee ottamaan May, joka aloittaa kokonaisen kautensa Vancouverissa. Klattin paikalle on loukkaantumisten sattuessa tarjolla kaksikin AHL:ssä hyvin pelannutta pelaajaa, Pat Kavanagh ja Ryan Ready, jotka ovat molemmat hyvin paljon samantyylisiä pelaajia kuin Klatt.
Vaihtoehtoja siis riittää, mutta tästä huolimatta joukkueen odotetaan tekevän pelaajahankinnan vielä tänä kesänä. Omistaja McCaw on luvannut antaa Burkelle muutaman miljoonan hankintoihin, koska joukkue teki viime kaudella hyvin voittoa. Canucksin veikataan hankkivan kakkosketjuun yhtä vahvistusta ja kaksi pelaajaa, jotka ovat esiintyneet huhuissa, ovat Jerseyssa viime kaudella taistellut Joe Nieuwendyk ja Columbuksen Ray Whitney.
Nieuwendyk olisi kokeneena pelaajana hieno lisä, mutta hänen palkkansa ( viime kaudella viisi miljoonaa taalaa ) saattaa olla liian korkea. Whitney olisi halvempi vaihtoehto ja hänen suhteensa on vielä paljon toivoa. Whitney olisi todella hyvä vahvistus hyökkäyspäähän ja olisi mielenkiintoista nähdä, miten
esim. Sedinin kaksoset onnistuisivat kun vierellä olisi ensimmäistä kertaa vakivaihtoja pelaamassa joku muu kuin Klatt tai Brashear. Kyllähän esim. Henrik Sedinin peli näyttäisi varmasti ihan erilaiselta Whitneyn kun "Kasipallon" kanssa...
Mutta tässä Sedin - Sedin - Whitney kolmikossa olisi toisaalta yksi iso mutta. Miten onnistuu fyysinen peli? Tämän vuoksi Whitneyn voisi laittaa - pelin Sedinin kaksosten kanssa tökkiessä - samaan ketjuun Lindenin ja Cooken kanssa. Tässä ketjussa olisi osuva roolitus. Linden toisi kokoa, jonkun verran offensiivista taitoa ja kovuutta, sekä ison määrän puolustusosaamista, Cooke toisi kovuutta, jonkun verran offensiivista taitoa ( viime kaudella 40 pistettä kolmosketjusta ilman ylivoima-aikaa ) ja puolustusosaamista ( yhdeksäs Selke äänestyksessä ) ja Whitneyn roolina olisi hyökkäyspaikkojen hyödyntäminen.
Tällä hetkellä moni vaihtoehto on vielä kuitenkin auki ja onhan sekin vielä mahdollista, että Burke ei löydä ketään sopivaa. Eikä Canucks ehkä välttämättä tarvitsisi edes ketään vahvistusta, sillä nykyjoukkueen kehitys tulee olemaan pelaajien kokemuksen ja kehittymisen johdosta nousevaa vielä pari vuotta. Joukkue on kuitenkin edelleen todella nuori ja sen parhaat vuodet ovat
edessäpäin. Hankkikoot muut Kariyaita, Selänteitä ja Fedoroveja, me uskomme omiimme ja siihen, että kokemuksen kautta joukkue kehittyy, niin kuin on tapahtunut parina viime kautena.