Ekana pitää sanoa, että tuossa oli muutaman päivän ajan reissailua allekirjoittaneella, jonka takia tuosta vitospelistä ei ehtinyt mitään kirjoitella.
Mutta huhhuh. Se on siinä. Ei ole vähään aikaan tullut jännitettyä mitään peliä yhtä paljoa, kuin viime yön viimeistä tämän sarjan peliä. Flames sai otteluun mielestäni varsin hyvän alun ja loistavia paikkoja tuli useita, ennen kuin Canucks löi kolme maalia... Kyllä vitutti rajusti, kun muun muassa tolppaa oli alkuun ja Bennett pääsi myös koittamaan Colbornen upeasta tarjoilusta, mutta ei mene, Miller oli iso pelin alussa. Usko ei kuitenkaan ollut hirveästi koetuksella edes 0-3 -tilanteessa, koska tämä joukkue ei luovuta ikinä, ja se on nähty niin monet kerrat tällä kaudella. Eka maali tuli varkain, kun Hiller torjui patjallaan, ja rebound tuli Wotherspoonin jalkojen välistä sitten McMillanille, ja siitä oli helppo putata uuniin. Tuon ekan maalinkin jälkeen Flames jatkoi oikeastaan hallintaa, kun Gaudreaulla oli tonttia, ja sitten tuli ylivoimaakin. Noh, yv ei sitten oikein toiminut, ja lopulta Brodien taklaus hyökkäyspäässä avasi ratkaisevan tilan Hansenille, joka painoi vastustamattomasti 0-2, ja Hiller vaihtoon, vaikkei nyt varsinaisesti hänen maalejaan nuo olleet. 0-2 -maalin jälkeen Canucks pääsi ylivoimalle, ja Russellin pienen ryntäilyn myötä Sedinin veljekset löysivät ison tilan saaneen Vrbatan, jonka oli helppo ohjata kiekkon Rämön taa maalinedustalta. Erän keskivaiheella ei tullut kauheasti paikkoja kummallekaan, mitä nyt Ferland rymisteli ja sytytti katsomoa uudestaan. Lopulta sama mies teki myös pukukoppimaalin, kun Sbisan vuoro oli olla puolustaja, joka pelasi itsensä tilanteesta ulos, ja Stajan löysi Ferlandin takatolpalta, 1-3.
Toiseen erään Flames tuli myös hyvin ja kovaa, ja Monahanin aloitusvoitosta lähti illan toisen Flames-maalin luonti käyntiin. Wideman toimitti totutun varmasti kiekkoa maalille asti, ja cash Mony oli siellä myös totutun laadukkaana laittamassa irtokiekkoasisään sen jälkeen, kun Hudler oli kertaalleen koittanut onneaan. Canucksilla oli yksi-kaksi ihan hyvää paikkaa tämän jälkeen, kun muun muassa Sedin löysi Edlerin onetimerin, mutta Rämö kesti. Tästä ei kauaa, kun Hudler tarjoaa makean passin Gaudreaulle, jolla lapa jäässä, ja Weber-Miller ei pysty estämään tasoitusmaalin syntymistä. Muutama minuutti tämän jälkeen oli vähän rauhallisempaa, kuten ekassakin erässä Canucksin kolmannen maalin jälkeen. Lopulta sitten Canucks ottaa jälleen johdon, kun Sedinin ketju saa pitkän paineen Flames-päädyssä, ja Sbisan laukaus kaukaa menee loistavan maskin myötä Rämön maalin etukulmasta sisään, kun suomalaiskassari ei nähnyt mitään. Tämän jälkeen Flames lisäsi jälleen kaasua, ja haki ahnaasti tasoitusmaalia, saaden myös yv-aikaa, mutta Miller ja Canucks kestivät johdossa erätauolle.
Kolmannessa erässä alku mentiin Canucks-komennossa, kun etenkin Boninon ketju pelasi nähdäkseni vahvaa peliä. Flames saikin ekan vetonsa vasta erän neljännellä minuutilla. Tuonkin jälkeen Canucks hallitsi hiukan, ja Henrik rakensi hyvän paikan Hansenille, jonka veto kimposi päätylaudasta Henrikille, mutta tämä ei pystynyt laittamaan sitä ihan Flames-maaliin asti. Lopulta, Flamesin saatua ylivoiman, kun McMillan otti maalivahdin häirinnästä harmillisen hyökkäyspään jäähyn, iski Flamesin ykkösyv tappavasti. Gaudreau pisti vetosyötön Monahanille, joka ohjasi ohi, ja Hudler otti taitavasti ja nopeasti irtokiekon, ja laukoi sen varmasti maaliin, 4-4. Tämän jälkeen oli sitten pirun jännää kotikatsomossa, ja nojatuolin karmeista sai pitää tiukasti kiinni. Flames puski usein kovaa maalille asti, ja hallitsi kenttätapahtumia, mutta mitään huipputonttia ei oikein meinannut tulla. Sitten, vähän reilut 4 min ennen loppua, kentällä olivat vastassa Sedinin ja Stajanin ketjut. Edlerin avaus katkaistiin keskialueella, ja Jones lähti määrätietoisesti kiekon kanssa hyökkäyspäähän. Korkea veto maalia kohti, ja Miller torjuu kilpikädellään eteen, johon Ferland puskee vahvasti, mutta ei saa kiekkoa maaliin. Tästä kiekko tippui b-pisteiden väliin Stajanille, ja vaikka miestä heittäytyi kiekon eteen, ja Miller koitti peittää kaiken tilan minkä pystyy, Stajan painoi kiekon vastustamattomasti takayläkulmaan. Nyt Canucks oli ekaa kertaa takaa-ajoasemassa, ja jahti lähti käyntiin. Pääosin kirivaihe oli painimista Flames-päädyn kulmissa. Canucks oli jo aikalisänsä käyttänyt, ja Miller lähti maalilta noin puolitoista minuuttia ennen loppua. Juuri viimeisen minuutin alkaessa Flames ja Brodie pelasivat hieman yli, kun Henrik hiipi maalinedustalle, ja sai upean syötön velipojaltaan. Rämö pystyi kuitenkin loistavaan tökkäisyyn mailallaan, ja Henrik ei saanut edes kutia lähtemään piipusta. Heti paikan jälkeen Daniel yritti syöttää maalin eteen, mutta kiekko kimposi maalinkulmasta Gaudreaulle. Johnny Hockey ei lähtenyt kiekkoa roiskimaan, vaan määrätietoisesti kaikki tila, mitä edessä oli, hyötykäyttöön ja upealla maltilla kiekko Sedinin ja Weberin välistä Monahanille. Monahanilla oli tyhjä maali edessä, mutta mies päätti vielä syöttää kiekon vierelleen Hudlerille, joka löi lopullisen naulan arkkuun! Ferland painoi vielä ihan loppuun 7-4 myös tyhjiin, ja se oli siinä!
Huomioita:
- Molempien joukkueiden ykkösketjut olivat todella vaarallisia läpi pelin. Lopulta Flamesin ykkönen oli kuitenkin tehokkaampi, joka oli myös yksi ottelun ratkaisukohdista.
- Onko upeampaa tapaa katkaista sarja, kuin nousta takaa ohi, vieläpä niin, että Matt Stajan tekee kaikista pelaajista voittomaalin? Mies on pelannut jo monen monta vuotta Flames-paidassa, ja kaikki se, mitä miehen taustalla on tapahtunut viime vuosina (lapsi kuoli synnytyksessä viime kauden aikana, mutta tämän kauden puolella sieltä syntyi ensimmäinen terve lapsi perheeseen, jne.), tekee tästä tarinasta vielä hienomman.
- Ferland oli myös yksi tämän pelin, ja koko sarjan "difference maker". Tärkeä pukukoppimaali ekan erän loppuun, ja oli vahvasti läpi pelin väsyttämässä Canucks-pelaajia kovilla taklauksillaan ja karvauspelaamisellaan. Myös voittomaalissa miehellä oli maalilleajonsa kanssa tärkeä rooli. Mies näyttää näillä näkymin varmalta vakkaripelaajalta ensi kauden joukkueessa. Hänelläkin tuo taustatarina on varsin vaiherikas, joten upeaa, miten mies on noussut nykyiseen asemaansa.
- Maalivahtipelaaminen oli ehkäpä sarjan tähänastisista peleistä kokonaisuudessaan kaikkein heikointa, vaikkei nyt maaleja voi kauhean suoraan pistää veskareiden kontolle. Noista reboundeista voi tietenkin aina jossitella, että olisiko esim. Hiller pystynyt pelin avausmaalissa parempaan, tai vastaavasti Miller tuossa voittomaalissa. Rämö tuli hyvin sisään Hillerin tilalle, vaikka heti selän takana helähtikin. Helvetin iso juttu tuo lopun Sedinin nollaus, joka ilman Rämön mailapelaamista olisi saattanut kääntää pelin ja koko sarjankin Canucksille. Vaikea sanoa, kumpi pelaa ekassa Ducks-pelissä, mutta veikkaisin itse Rämöä, joka oli iso tärkeillä hetkillä viime yönä.
- Puolustuksessa molemmille tuli vähän liikaa virheitä, josta johtuu myös näin maalirikas lopputulos.
Tähdet, tähdet:
VAN ***: D.Sedin
VAN **: Hansen
VAN *: Higgins
CGY ***: Stajan
CGY **: Ferland
CGY *: Hudler
Loppuun vielä kasuaali tuuletus: JSDJGKSDFPGOKSRIOGJSEOGNDOSGNDSFFOSDFMFGSDFOBMDBOMSFGKLSFGMBLKSDM!
Ja kiitokset myös Nucks-faneille hienosta sarjasta, ja onnitteluista. Varmasti ottaa koville.