Game 3 siis Flamesin eduksi 4-2, parempi voitti. Oli oikeastaan sarjan ensimmäinen peli, joka näin Flames-fanille oli edes jokseenkin helppoa katsottavaa ihan alusta loppuun, kun pelillisesti tämä oli Calgaryn toistaiseksi paras esitys. Vastaavasti Canucksilta sitten se huonoin peli tähän asti, kun Flames sai enemmän maalipaikkoja ja painetta vastustajan päätyyn. Pelin alkajaisiksi osui heti silmään se, että Granlund ja Potter olivat saaneet tehdä tilaa Raymondille ja Wotherspoonille. Peluutus oli myös ihan alussa Flamesinkin osalta aika tasaista, ja näin ollen Wotherspoon ja Raymond pääsivät ihan hyvin peliin sisälle. Myöhemmin toki Wotherspoon jäi pottermaisiin minuutteihin, vaikkakin sentään päälle 5 min pääsi olemaan jäällä. Näkymätöntä suorittamista, joka on aina positiivinen asia.
Flames pääsi johtoasemaan jo viiden minuutin kohdalla, kun Raymondin laukaus kimposi Dorsettista suoraan Bolligin lapaan, ja jenkkirouhija painoi tästä kiekon takakulmaan, kauden toinen maali hyvään paikkaan. Tilannetta edelsi Sbisa-Bieksa -pakkiparin sähellyskiekottelu omissa, ja kun Jooris haistoi veren, pystyi Flames karvaamaan kiekon, ja taululle 1-0. Canucks tasoitti muutaman minuutin kuluttua samantapaisella maalilla. Hamhuisin lämäri ei päätynyt maalille asti, ja matkan varrelta Canucks sai kiekkoa maalille päin. Lopulta Matthias oli maalinedustalla terävin, ja hän löi pelin tasoihin Russell-Engelland-Raymond -kolmikon välistä, Hillerin ollessa varsin eksoottisessa asennossa. Flames pystyi tasoitusmaalin jälkeen hallitsemaan lievästi peliä, ja etenkin Backlundin ketju vyöryi hyvin Canucks-päätyä kohti. Lopulta kyseisen ketjun karvaus ja aktiivisuus myös palkittiin, kun 45 sekuntia hyökkäysalueella toi lopulta palkinnon. Brodie otti Schlemkon pakki-pakki -syötön haltuun, ja latasi kiekon takakulmaan ohi maskissa olleen Läckin. Tästä maalista erityiskrediitit Brodien laadukkaan kudin ohella Bennettin maskiin. Vastaavasti kyseinen vaihto oli varsin heikko ja ikävä noin muutenkin Vrbatalle, joka vaihdon alkajaisiksi kaatui väistettyään kompuroinutta Bennettiä. Vaihdon loppupuolella Vrbatalla oli purkupaikka, mutta se jäi heikoksi, samalla kun Colborne niittasi miestä. Kiekon mentyä maaliin Backlund vielä hieman tuuppasi tshekkilaituria, ja vitutus selvästi huokui kyseisestä jampasta. Erän lopussa Canucks sai vielä yv-mahdollisuuden, kun Bollig antoi vähän turhan poikkarin maalinedustalla. Toki se on myös sanottava illan tuomarilinjasta, että jos tuo oli jäähy, niin kyllä sieltä olisi voinut viheltää mm. pari muuta paljon selvempää jäähyn paikkaa (ensimmäisenä näin Flames-lasein katsottuna mielessä se Gaudreauhun kohdistettu korkea maila, joka oli päivänselvä jäähy). Boninolle tuli ehkä yv:n paras paikka, kun pääsi suht hyvältä paikalta ampumaan, mutta sen verran kaukaa tuli kuitenkin, ettei Hillerillä ollut ongelmaa kopata vetoa kiinni. Flamesin suoritteista jäi maalien ohella mieleen Gaudreaun tolppalaukaus pienestä kulmasta.
Toinen erä alkoi Flamesin suhteen terävästi, kun Tanev perseili kiekon epäonnistuneen syötön myötä Jonesin lapaan, joka pääsi ampumaan parhaalta sektorilta, mutta Läck pelasti joukkueensa tässä tilanteessa tyylikkäällä hanskakopilla. Tällaisen salama-alun jälkeen erän alku mentiin melko tasaisissa merkein ilman sen suurempia tontteja. Kuuden minuutin kohdalla Canucks pääsi uudelleen ylivoimalle, kun Jooris tunki itsensä väärään paikkaan kovassa vauhdissa - Tanevin ja Läckin väliin, ja lopputuloksena mies kimposi Tanevin kautta Läckin syliin, ja siitä maalivahdin estämisestä istumista. Tämä jäähy myös tapettiin todella helposti, mutta heti perään tuli sitten kolmas jäähy, kun Backlundilta turha poikkari Hamhuisin selkään. Onneksi AV:ta ei kauaa käyty, kun Stajan hämmensi purun perässä taklaamalla Edleriä, ja ruotsalaispakkia keitti siinä määrin, että otti typerän, voimasuhteet tasaavan jäähyn siitä. Erän paras paikka Canucks-leirin puolelta tulikin sitten tämän jäähyn myötä Edlerille, kun mies pääsi ylimääräisenä miehenä suoraan boksista 3vs2:een Sedinien kanssa. Kätisyydet eivät toki kohdanneet parhaalla mahdollisella tavalla, ja Hiller ehti eteen.
Jos toinen erä oli tasainen, niin kolmannen erän alussa kotijoukkue ei jättänyt epäselvyyksiä siitä, kumpi ottaa kuskin paikan. Flames vyöryi Canucks-kenttäpäätyyn tasaisen varmasti, ja ei aikaakaan, kun Backlundin vitja on jälleen pahanteossa. Bennett ajoi ennakkoluulottomasti keskelle ja ampui hyvän kudin, jonka Läck torjui kulmaan. Jatkotilanteessa Bennett jatkoi kiekon Colbornelle, joka toimitti pelivälinettä maalille Backlund-Hamhuis -kaksikon jalkoihin. Sieltä sen löysi ensimmäisenä itse Bennett, ja poika löi Hamhuisin jaloista kiekon kaappiin. Yleisö mylvi niin maan perkeleesti, että moni taisi poistua kuulovaurion kanssa hallilta pelin päätyttyä. Flames sai maalista virtaa, ja ykkösketju, etenkin Gaudreau loi hyvää painetta Läckin maalille. YV:kin auttoi paineen luomista, kun Bieksa ryntäili itsensä lämmöissä boksiin. Kakkosyv pelasi myös ärhäkkää ylivoimaa, ja Bennett oli lyödä jäähyn päätyttyä kiekon uudestaan Nucks-maaliin, mutta Läck torjui mailallaan. Läck venytti myös Jonesin loistopaikkaan hetken kuluttua, mutta kaivattua apua joukkueelta ei oikein tullut, kun kovimman kirivaiheen alkaessa Weber kolasi Hillerin yli, ja siitä jäähy. Peli alkoi kuumentua entisestään, kun heti yv:n alkajaisiksi Hamhuis taklasi Bennettiä suoraan päähän. Bennett kurkotti tilanteessa kiekkoa, ja peliasento ei ollut korkein mahdollinen, mutta kyllä siinä Hamhuiskin aika lailla suoraan tuli miestä kupoliin. Liekö sitten miestä vituttanut vielä se 3-1 -maali, vai oliko oikeasti vahinko... No, niin tai näin, Flamesin 5vs3-yv oli välittömästi murhaavaa, kun Gaudreau antoi nopeasti Russellin lähettämän kiekon maalinedustalle, ja Monahan latasi riman kautta suoraan syötöstä lopullisen naulan arkkuun. Canucks toki kavensi vielä pari minuuttia ennen loppua Hansenin maalilla, tähän hieno alustus Horvatilta. Loppukiriä ei kuitenkaan juuri nähty, kun mr. Alexandre Burrows päätti vajaa minuutti maalin jälkeen sekoilla, kun ensin hän taklasi Gaudreauta osittain selästä lähellä laitoja, ja tämän jälkeen vielä hyökkäsi Russellin kimppuun, heitti hanskat, ja painoi pari nyrkiniskua ennen kuin Russell edes tajusi, että nyt tapellaan. Täysin ansaittu instigator siitä Burrowsille, ja nyt saadaan sitten jännittää sitä, että kumotaanko hänenkin instigator, vai ei. No, omasta mielestäni ainakin paljon selkeämpi instigator tuo on kuin mitä Engellandilla toisessa pelissä. YV:tä aloittamaan tuli ykkösketju, mutta siellä oli heti Bieksa innokkaana nyrkit pystyssä ekalla pelikatkolla, joten Hartleyltä mielestäni hyvä veto ottaa ykkönen pois, ja laittaa Backlundin ketju tilalle Ferlandilla höystettynä. Siinä ei sitten kauaa mentykään, kun läpi pelin Nucks-hermoja koetellut Ferland sai ottaa Bieksan tappeluhaasteen vastaan, ja myllyä taas. Eikä tämäkään sitten jäänyt viimeiseksi, kun vielä täyden ajan täytyttyä Engellandia haluttiin jahdata, vuorossa Sbisa. Tästä kärhämästä Sbisalle vitonen tappelusta, ja Engellandille kakkonen väkivaltaisuudesta.
Lopun mietteitä vielä:
- Tässä pelissä Flamesin ykkönen pystyi ensimmäistä kertaa niskalenkkiin Sedinien ketjusta, vaikkei kumpikaan vitja nyt varsinaisesti säihkynyt. Gaudreau oli kuitenkin tästä sakista selkeästi parhaimmalla pelipäällä, ja järjesteli mukavasti tontteja, siinä missä Sedinin veljekset olivat varsin vahvasti pimennossa läpi matsin.
- Ferland on kyllä huikea ukko. Peli peliltä fiksumpaa suorittamista, ja ajoi käytännössä joka vaihdossa kaikkea, mikä liikkui. Nauroin myös asetelmien vaihtoa, kun ekassa matsissa Dorsett ei halunnut tapella Ferlandin kanssa, mutta nyt kun Ferland kolasi Nuckia toisen jälkeen, ja Dorsett tuli heiluttelemaan hanskoja, niin Ferlandia ei kiinnostanut tippaakaan.
- Canucks-pakiston jokainen lenkki sekoili ainakin jotenkin viimeöisessä pelissä. Edler jälleen pelillisesti paras, mutta otti yhden tyhmän jäähyn.
- Flamesilta vastaavasti kärkipakit, etenkin Brodie, onnistuivat varsin hyvin. Russell kunnostautui jälleen puolustavassa roolissa hyvin.
- Bennettiltä myös upea matsi. Uran eka maali, jolla poika on Flames-historian nuorin voittomaalin playoffeissa tehnyt pelaaja. Samalla Bennett on nyt myös koko NHL:n historian nuorin voittomaalin tehnyt pelaaja playoff-pelissä varsinaisella peliajalla. Hieno maski myös Brodien maaliin, joten loistava peli kaikin puolin häneltä.
- Hiller oli erittäin vahva, samoin Läck. Maaleista ei juuri veskareita voi syyttää.
- Ainakin Flames-lasein katsottuna tietyt Canucks-pelaajat keskittyivät varsinkin vikassa erässä vääriin asioihin. Mm. Richardsonin suu soi kovasti, kun klyyvari oli hieman veressä, vaikka siihen oli tullut kiekko, eikä esimerkiksi Flames-pelaajan maila.
- Raymond taisi riistää Granlundilta pelipaikan. Ei nyt mitään ihmeellistä, mutta mielestäni pelasi aika hyvin. Yksi hyvä blokkikin jopa vikassa erässä tiukassa paikassa, ja tehoillekin pääsi.
- Bieksan "dumb dumb"- ja "Ferland, he's irrelevant" -kommentit aiheuttavat meikäläisessä huutonaurua. Aika poika tämä Kevin.
Joukkueiden tähdistöt:
VAN ***: Läck
VAN **: Horvat
VAN *: Hansen
CGY ***: Brodie
CGY **: Bennett
CGY *: Ferland
On kyllä kuuma sarja, ja se on hienoa! Boumaa kyllä kipeästi kaipaisin vielä taistelemaan, mutta miehen tilanteesta ei tietoa ole.
E: Näköjään pääsi Burrows ilman pelikieltoa. No ei muuta kuin taas mieheltä kuppia nurin, niin hyvä tulee. Se on kuitenkin mielestäni naurettavaa, ettei tuota Hamhuisin taklausta edes otettu siellä tarkastettavaksi. Ei tässä muuten mitään, mutta jos päähän kohdistuneita taklauksia ei edes noteerata, niin game 4, jollain saattaa jo läikkyä liikaa yli.