Vain elämää – viihdeohjelma

[FASlapsi]

Jos oli Siltsun päivä heikko niin sitä seurannut Sannin päivä olikin tosi kova. Oikeastaan kaikkien esitykset oli jollain tavalla hyviä, vaikka vedettiinkin aika lailla eri sfääreistä, Siltsulla, Wirtasella ja Cheekillä kaikilla jonkunlainen huumorivaihde päällä ja Kaija, Juha ja Jenni sitten veti diipimpää settiä. Jopa Jenni oli tosi hyvä tällä kertaa ja ehkä semisti jopa normaalin ihmisen oloinen vaikka kovin hiljaisena taas pöydässä istuskelikin. Tonin genrevalinta oli mainio ja taas osoitus housebändin monipuolisuudesta, sieltä lähtee kyllä perus poppistelun ja humppadiskon lisäksi ihan mitä vaan, raskaampikin kama onnistuu. Yhtä naama näkkärillä kattelin ku silloin ku Anssi Kela oli nakittanut ne soittaa Anthraxia.

Aijai, ens jakso sit Wirtaskan päivä. Insertin mukaan aika levoton meininki näyttäis olevan.

 

[UnenNukkuja]

Tänään kun katseli Siltsua ja mietti nyt reaaliajassa vellovaa kohua, tuli jotenkin paha aavistus että hän on jollain tapaa potentiaalinen "aikainen lähtijä" musiikkimaailmasta ja maailmasta yleensä

Tätä hieman mietin myös. Keksin vertaukseksi jostain Jussi Hakulisen. Hänestähän myös uutisoitu näitä huumesotkuja, mutta hän myös vuosien aikana on alkanut näyttää siltä, ettei puhtaat jauhot pussissa ole. Toivottavasti Siltsu tajuaisi ajoissa hakea avun.

Ja tällä kaudella Toni ja Juha näyttää dominoivan. Moni tässä Tonia kuvaillut jo sellaiseksi, mitä hän minullekin on. Rinnalla kun kovasti arvostan Sipeä heidän bändinsä tarinassa. Apulanta-fanius ei minusta kaikkoa hetkessä.

 

[Lone Wanderer]

Ruutu +:lta katoin ton sännin päivän ennakkoon ja pitää sanoa, että Toni Wirtanen on vaan helvetin kova vetämään minkälaista settiä tahansa. Huhhu!

 

[douppi]

On noi kyllä kovia ammattilaisia, kun pystyy kovan jännityksen peittämään biiseissä ihan täysin. Toni Wirtanenkin veti todella kovan esityksen, vaikka sanoi ennen ja jälkeen että jännitti ihan sikana. Ei näkynyt ollenkaan siinä.

Luulis nyt että edes laulujen sanat välillä unohtuis noilla, mutta ei :)

 

[Kavanagh]

On noi kyllä kovia ammattilaisia, kun pystyy kovan jännityksen peittämään biiseissä ihan täysin. Toni Wirtanenkin veti todella kovan esityksen, vaikka sanoi ennen ja jälkeen että jännitti ihan sikana. Ei näkynyt ollenkaan siinä.

Luulis nyt että edes laulujen sanat välillä unohtuis noilla, mutta ei :)

Viuhuiko yli ymmärryksen, mutta eikö nämä voimakkaat tulkinnat tule aina studioäänitteinä eetteriin, mihin toivottavasti viittasitkin...

Tätä ja edellistä kautta vaivaa, että ainoastaan Cheekin tuotannossa on tulkittavaksi asti henkilökohtaista materiaalia, kun muu jengi on lähinnä tuotesijoiteltu pöydän ympärille.

 

[FASlapsi]

Viuhuiko yli ymmärryksen, mutta eikö nämä voimakkaat tulkinnat tule aina studioäänitteinä eetteriin, mihin toivottavasti viittasitkin...

Tätä ja edellistä kautta vaivaa, että ainoastaan Cheekin tuotannossa on tulkittavaksi asti henkilökohtaista materiaalia, kun muu jengi on lähinnä tuotesijoiteltu pöydän ympärille.

Tä? Nyt en ymmärtänyt. Cheekin tuotannossa on henkilökohtaista materiaalia, mutta esim. Samu Haberin, Nikke Ankaran, Toni Wirtasen, Juha Tapion ja Sannin tuotannossa ei oo vai? Ja vaikka noi jotkut eivät ole omia biisejään itse tehneetkään niin onhan nuo Sillanpäät, Irinat ja Kaija Kootkin läntänneet aika ansiokkaasti omakohtaiset näkökulmansa biiseihinsä.

Ja vaikka ois kenen tekemä biisi niin tällä ja viime kaudellakin sieltä on yksi jos toinenkin kaivanut jonkun hyvinkin henkilökohtaisen kulman biisistä esiin, mitäs siellä nyt on ollu, Tiktak-Petra lauleli faijastaan että kato mihin oon päässyt ilman sun apua, Samu Haber vetisteli lähestyvää eroansa, Olli huusi omaa itseinhoaan ja Laura Voutilainen velloi omissa melkoisen syvällä omissa erofiiliksissään ja tälläkin kaudella on jo Sanni koulukiusaushistoriastaan laulellut ja Cheek ja Sillanpää omista eroistaan vääntäneet, ja Tonikin paniikkihäiriöisenä hassuttelun takaa avautunut siitä kuinka vituttaa mennä tuntemaan ittensä typeräksi ja ulkopuoliseksi jonnekin turhiin juhlatilanteisiin.

 

[Kavanagh]

Kuulostanee samalta kuin menisi Odysseiaa tulkitsemaan oman naistenlehtitragediansa voimauttamana.

Cheekin artistius rakentuu poikkeuksellisten teemojen (menetys, menestys, yksilö) varaan, henkilöhistorian huipentuessa aina Olympiastadionille asti. Se ei ole samassa suhteessa tarina monikansallisen levy-yhtiön visiosta vaan huomattavan pyyteetöntä tekemistä vailla varsinaisia esikuvia sanomalleen. Siinä sivussa Cheekin tuotannon laatu hilattiin korkeammalle tasolle. Kenenkään muun viesti ei ole samassa määrin tavoittanut ihmisiä ajassaan vaikka levyjä olisi myytykin ja itkeskelty siinä sivussa.

Vertailua kestävää musiikillista pöytätoveria, joka olisi vielä elossa ei taida Jarelle Suomessa olla. Ainakaan elävää.

Wirtanen on porukasta se, jolla on edes viihdearvoa, mutta musiikkiluokkamaiset vedot eivät nyt välttämättä tähdistökenttään kuulu. Kuten ei suurin osa porukastakaan.

 

[Barnes]

Vertailua kestävää musiikillista pöytätoveria, joka olisi vielä elossa ei taida Jarelle Suomessa olla. Ainakaan elävää.

Sillanpää on Suomen kautta aikain myydyin artisti ja täyttänyt Olympiastadionin. Eli kyllä se Jari on pöydän herra ja hidalgo.

 

[ZayWest]

Cheekin kohdalla mielestäni kovin suorittaminen tapahtui vuosien 2004-2010 aikana. Tuolloin äijä piti riimittelyn tason korkeana, kasvatti menestyksen huipputasolle eikä liian alleviivattua laskelmointia ollut vaikka itsetietoinen artisti olikin. 2010- ja varsinkin VE:n jälkeinen aika ollut tajutonta laskelmointia ja paljon ala-arvoisia tuotoksia muutaman osuman ohella. Herrasmiesliiga uhosi että taso säilyy aina, mutta lopulta toisin meni.

 

[Kavanagh]

Sillanpää on Suomen kautta aikain myydyin artisti ja täyttänyt Olympiastadionin. Eli kyllä se Jari on pöydän herra ja hidalgo.

Totta kai. Kunniavieras jo muutoinkin kuopattavassa ohjelmasarjassa.

 

[Barnes]

Totta kai. Kunniavieras jo muutoinkin kuopattavassa ohjelmasarjassa.

En usko sekuntiakaan, että Vain elämää -ohjelmaa oltaisiin oikeasti kuoppaamassa, koska sarja on valtavan suosittu. Pitävät pari vuotta taukoa, jonka aikana ehtii nousta uusia nimiä musataivaalle, ja iltapäivälehdet pääsevät otsikoimaan:

Yllätyspäätös! Vain elämää palaa ruutuun!

Artistejahan tässä maassa riittää aivan saatanasti, en lakkaa ihmettelemästä, kun joku sanoo että ei ole oikein ketään tarjolla tähän ohjelmaan.

 

[depre]

Sanoisin kyllä että tuon pöydän kuningas on Toni Wirtanen. Toki suosionsa puolesta Jari Sillanpää tai huippusuosionsa puolesta Cheek ovat jollain mittareilla edellä, mutta Apulanta on bändinä ollut suosittu yli 20 vuotta. Myynyt yli 500 000 levyä genressä joka ei missään vaiheessa ole ollut trendikäs, eikä bändi ole koskaan nauttinut ison levy-yhtiön tuesta vaan tehnyt suosionsa joka pien- tai omalla levy-yhtiöllään. Wirtanen on tainnut käytännössä sanoittaa ja säveltää kaikki Apulannan biisit. Levyjä on 12 ja Apulannalla on 21. sinkkulistan ykkössinkkua. Hankala äkkiä keksiä bändiä, joka olisi takonut vastaavan uran ilman taukoja tai muita projekteja. Käytännössä koko ajan pinnalla trendeistä tai muusta maailmasta välittämättä. Lisäksi jos yhtään lyriikoita kuuntelee, niin kyllä sinne on tainnut tarina jos toinenkin mennä omasta elämästä. Niitä ei vain ole kirjoitettu hiphop tyyliin.

Sillanpää on toki äänellään ja karismallaan luonut upean uran ehkä siinä perinteisimmässä suomalaisessa musiikkilajissa ja suosio on kestänyt pitkään. Cheek on ensimmäisen VE kauden ja sopivien trendien aallonharjalla päässyt tekemään jotain sellaista johon aiemmin kukaan muu ei ole pystynyt, mutta toisaalta tämä aika suosii selvästi kotimaista musiikkia koko alan murroksen takia. Suomeen on vaikea saada ulkomaisia isoja yhtyeitä ja selkeää tilausta isoille keikoille on näköjään edelleen. Cheek mursi ison raja-aidan, mutta on mielenkiintoista nähdä miten kaveri pystyy pitämään itsensä relevanttina kun ikää tulee lisää.

 

[Roger Moore]

Sanoisin kyllä että tuon pöydän kuningas on Toni Wirtanen.

Kyllä, ja tosiaan kuten sanoitkin niin Wirtasella on ihan riittävästi myös sitä materiaalia sen suhteen mitä on kirjoitettu omasta elämästä. Edellisellä visiitillä kuunneltiin jo Armoa ja Mitä kuuluu biisejä, jotka taitaa molemmat olla Tuukka Temosen suuntaan tehtyjä kappaleita. Muiden biisien taustoista en nyt niin tarkkaan tiedä, mutta nuo nyt varmaksi.

Cheekin artistius rakentuu poikkeuksellisten teemojen (menetys, menestys, yksilö) varaan, henkilöhistorian huipentuessa aina Olympiastadionille asti.

Joo. On kyllä poikkeuksellista tehdä biisejä epäonnistuneesta parisuhteesta ja sitten itkeskellä vähän siitä. Miten tuota ei ole kukaan keksinyt.

Vertailua kestävää musiikillista pöytätoveria, joka olisi vielä elossa ei taida Jarelle Suomessa olla. Ainakaan elävää.

Siis meinaatko nyt näitä ketä Vain Elämää:ssä on tai on ollut, vai ihan suomalaisia muusikkoja yleisesti? Jotkut Ville Valo ja Michael Monroe sanoo moi. Tai Tuomas Holopainen Nightwishin kanssa, toki ei samalla tavalla ole yhtyeensä keulahahmo mutta ilman häntä ei Nightwish olisi myynyt liki kymmentä miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti ja myynyt esim. Wembley Arenaa täyteen.

HIM taas vastaavasti on myynyt kultaa USA:ssa ja Michael Monroeta pidettiin joitain vuosia sitten maailman arvostetuimpana rock-tähtenä, siitä huolimatta että ei varsinaista kansainvälistä läpimurtoa oikeastaan koskaan tehnyt.

 

[Kaukosäädin]

"Apua! Älkää tehkö tätä mulle! Tästä on niin kauan."

Sanni kun TV:stä näytettiin vuoden 2014 keikkamateriaalia. Ja juuri edellisessä jaksossa Sillanpäältä pyöriteltiin 1995 vuoden filmiä. :D

 

[Kavanagh]

HIM taas vastaavasti on myynyt kultaa USA:ssa ja Michael Monroeta pidettiin joitain vuosia sitten maailman arvostetuimpana rock-tähtenä, siitä huolimatta että ei varsinaista kansainvälistä läpimurtoa oikeastaan koskaan tehnyt.

Michael Monroe sieltä puuttuikin junkies, pimps and rock' n rolleineen... Andy McCoy on tietysti vielä elossa ja soolomateriaali korkeatasoista, aina tulkinnoista lähtien.

Siis Cheek on taiteessaan tehnyt huomattavan paljon henkilökohtaisempaa, puhuttelevampaa (ihan oikeita ajatuksia eikä laululyriikkaa) ja herättelevämpää materiaalia kuin käytännössä kukaan muu. Sen takia Vain Elämää tarvitsisi nosteen ylläpitämiseksi pöydän ympärille Andy McCoyn, Cheekin, Jouni Hynysen ja muut uutta ja ihmeellistä tuovat, jotta alkuperäinen illuusio säilyy, eikä pelkästään suurimmalle mahdolliselle kohdeyleisölle tarkennettua laimennettua rahat pois -meininkiä kaiken huipentamisen varjolla. Ohjelman sisältöä arvioiden siis. Jos olisin tuotantoyhtiö tuntisin suurta euforiaa, kun näin paljon myyneitä artisteja on mukana.

Musiikissa ei ole kovin suuri saavutus ammentaa omista henkilökohtaisista kokemuksistaan.

 

[Roger Moore]

Siis Cheek on taiteessaan tehnyt huomattavan paljon henkilökohtaisempaa, puhuttelevampaa (ihan oikeita ajatuksia eikä laululyriikkaa) ja herättelevämpää materiaalia kuin käytännössä kukaan muu.

Jaa. Minua tämä Cheekin BOOM-SHAKALAKA-TULTA SAATANA! -ryyppäysmusa ei oikein puhuttele millään tavalla, eikä myöskään itkeskelyt sen perään että ei mulle mikään riitä enää ei. Toki olisi mielenkiintoista tietää että mistä sinä tiedät Cheekin tuovan "ihan oikeita ajatuksia", mutta esim. Sanni ja Toni Wirtanen eivät tätä tee?

 

[FASlapsi]

Siis Cheek on taiteessaan tehnyt huomattavan paljon henkilökohtaisempaa, puhuttelevampaa (ihan oikeita ajatuksia eikä laululyriikkaa) ja herättelevämpää materiaalia kuin käytännössä kukaan muu.

Oho, aika yli vedät nyt väitteinesi. Ootko sä Cheek itse tai joku sen poikakaveri? Eihän se toki väärin ole jos Jare Tiihonen on sinun henkilökohtaisen mielipiteesi mukaan joku Eino Leinon reinkarnaatio ja Jeesus itse, saahan sitä sanoa vaikka Tauskia suomalaisen mielenmaailman herkimmäksi tulkiksi ja ainoaksi ihmiseksi maailmassa joka kykenee itseään musiikin avulla ilmaisemaan, mutta tuollaisia yliampuvuuksia kyllä sitten tulee herkästi muut ampumaan alas, niinku vaikka minä. Varsinkin kun nostat jampan jollekin Ihmemies-jalustalle mihin kukaan muu ei yllä.

Taitava poikahan Cheek on sanoja toistensa perään laittamaan ja kaupallistamaan nämä lorunsa konemusiikin ja bling-blingillä kuorrutetun taitavasti rakennetun julkisuuskuvansa avulla, ei siinä, mutta että Cheekin taide, hah.. tässä sinne Taistelevien Metsojen ja Lapin Kesän viereen vähän matskua:

"Hei! Sokka irti, jee! Sokka irti, jee! Jee-ee-e-ee-e! Sokka irti, mä vedin päivin öin. Läträsin vaan kesän, duunit laiminlöin. Buum buum pau! Mä vedän sokan irti!"

Nyyh. Taidetta. Niin henkilökohtaista, puhuttelevaa ja herättelevää taidetta. Kukaan muu ei tähän pysty.

 

[Jupe]

Mä arvostan kyllä Cheekin aivan helvetin korkealle ihan sillä periaatteella jos saat houkuteltua täyden stadionillisen ihmisiä paikalle katsomaan, jäähallikiertueita jne. Yks paskan hailee onko se taidetta, laatua jonkun kriitikon mielestä vaiko paskaa. Jos porukka diggaa ja tulee tsiigaa sun juttua niin jotain olet tehnyt oikein. Jollain kierolla tavalla ihailen jamppaa, ensimmäinen suomalainen jolla rehellinen dollarihymy kaikissa promokuvissakin eikä häpeä sitä.

Ei ole mun juttu, mutta ei ole multa pois jos muutama sata tuhatta teiniä ja muutama mummokin sitä diggailee.

_

 

[Roger Moore]

Mä arvostan kyllä Cheekin aivan helvetin korkealle ihan sillä periaatteella jos saat houkuteltua täyden stadionillisen ihmisiä paikalle katsomaan, jäähallikiertueita jne.

Tuskin kukaan tätä kiistääkään ja ei tässä nyt kukaan ole tainnutkaan sanoa etteikö arvostaisi Cheekiä. Itsellä vaan hieman särähti tuo @Kavanagh :n kommentti siitä, että Cheek ammentaisi jotenkin poikkeuksellisella tavalla omia tuntemuksiaan, ihan kuin kukaan ei tosiaan koskaan olisi musiikin kautta tuollaista tehnyt.

 

[Individual]

Olihan Cheekin lavatuotanto stadikan keikoilla suurudessaan ja näyttävyydessään jotain sellaista mihin yksikään suomalainen artisti ei ollut aiemmin pystynyt, ei Suomessa, eikä ulkomailla. Voitko sä @Kavanagh nyt linkata tänne yhden Cheekin kappaleen missä tämä hänen sanataiteensa erottuu edukseen? Olen itse, toki kaiken muun ohessa, kuunnellut suomenkielistä musiikkia ihan pennusta saakka ja minulle lyriikat on tärkeitä. Olisi siis kiva kuulla tätä henkilökohtaisempaa matskua kaiken tuon onnela/rataräpin joukosta.

Mutta jos sä et oo tehnyt biisiä siitä, kun sua on mielisairaalassa luultu Jeesukseksi sellaisen potilaan toimesta, joka kuvittelee olevansa Maria Magdalena, niin kaikki "henk.koht."-biiseillä keulimiset voi lopettaa heti. :)

Mana Mana - Maria Magdalena - YouTube

Tai Martti Syrjä ja kaikkien aikojen writer´s block.

eppu normaali arkussavainaan - YouTube

 

[ZayWest]

Mä arvostan kyllä Cheekin aivan helvetin korkealle ihan sillä periaatteella jos saat houkuteltua täyden stadionillisen ihmisiä paikalle katsomaan, jäähallikiertueita jne. Yks paskan hailee onko se taidetta, laatua jonkun kriitikon mielestä vaiko paskaa. Jos porukka diggaa ja tulee tsiigaa sun juttua niin jotain olet tehnyt oikein. Jollain kierolla tavalla ihailen jamppaa, ensimmäinen suomalainen jolla rehellinen dollarihymy kaikissa promokuvissakin eikä häpeä sitä.

Ei ole mun juttu, mutta ei ole multa pois jos muutama sata tuhatta teiniä ja muutama mummokin sitä diggailee.

_

En omaa itsekään kompetenssia julistaa mikä on taidetta ja mikä ei.

Tuo Cheekin bilebangereihin vetoaminen kuitenkin huvittaa aina, koska lähes jokaisen teemalla varustetun artistin/bändin tekstit saa näyttämään dorkalta niin halutessaan. Wirtanen esimerkiksi sanoo monesti hyvin yksinkertaisia asioita vain alleviivatun monimutkaisesti. Myöskään tämän maan hevikokoonpanot eivät tekstiensä osalta juuri tarkempaa tarkastelua kestä jos sille tielle lähdetään. Perusjanarin käsitys taiteesta tuntuu kiteytyvän seuraavaan "käyn paskalla" -esimerkkiin:

Cheek sanoo: "Ääh, Paska pönttöön, paskon päivin, paskon öin"

Wirtanen sanoo: "Älä usko aisteihin, ne tekee susta vaikeroivan. Ne voi saada sut kaivelemaan asioita, joilta mielesi koittaa sua suojella. Värit pinnan reunoilla"

Wirtanen on taidetta, Cheek ei.

 

[Kavanagh]

Olen itse, toki kaiken muun ohessa, kuunnellut suomenkielistä musiikkia ihan pennusta saakka ja minulle lyriikat on tärkeitä. Olisi siis kiva kuulla tätä henkilökohtaisempaa matskua kaiken tuonne onnela/rataräpin joukosta.

https://www.youtube.com/watch?v=pF2MARdW1P8

Jää, Ota mut kiinni ja Alpha Omega on ainakin miulle se Cheek-trilogia, jossa maailmankuva ja sanoma ovat vahvimmin läsnä. Cheekin tuotantoon tutustuin vasta Alpha Omega -mainoksen nähtyäni Sokoksen seinässä ja nähtyäni hieman Tampereen Ratinan keikasta näköradiossa. Räppiin tutustamaan innoitti Pyhimyksen Salainen maailma joskus tämän vuosikymmenen taitteessa, mutta Cheek on mielestäni tässäkin taiteenlajissa henkilökohtaisuudessaan tavoittanut ihmisiä siinä missä vaikka kristinusko pelastussanomallaan aikoinaan Välimeren satamakaupungeissa.

"Täältä sinne ja sieltä tähän"... musiikilla on voimaa muuttaa maailmaa tai ainakin Suomea. Esimerkiksi Sillanpään, Vartiaisen ja Tuiskun tuotantokoneistoilla olisi ollut myös mahdollisuuksia edesauttaa artistin maailmankuvan ja seksuaalisuuden avartamista suurelle yleisölle, mutta lopputuloksesta ei kuule kuin ehkä DTM-konemusiikkiin tarrauduttaessa, että tämä eroaisi mitenkään, jos tekijänä olisi esimerkiksi heteroseksuaalisuuden normatiivisuuden kautta tulkitseva artisti.

 

[Roger Moore]

https://www.youtube.com/watch?v=pF2MARdW1P8
https://www.youtube.com/watch?v=pF2MARdW1P8
Jää, Ota mut kiinni ja Alpha Omega on ainakin miulle se Cheek-trilogia, jossa maailmankuva ja sanoma ovat vahvimmin läsnä..

Kiva linkki. Voitko vielä kertoa, että miten tämä nyt oikeasti on jotenkin poikkeuksellista keneenkään muuhun suomalaiseen artistiin nähden, siihen sinä et ole vielä antanut mitään perustelua.

 

[Jupe]

että Cheek ammentaisi jotenkin poikkeuksellisella tavalla omia tuntemuksiaan, ihan kuin kukaan ei tosiaan koskaan olisi musiikin kautta tuollaista tehnyt.

Niinpä, samaa tekstiähän se on periaatteessa eri muodossa. Kipuilevia nuoria, kapinallisia omalla tavallaan. Koko homma kulminoituu siihen että hip hop myy nyt paremmin kuin (suomi-)punkki. Ehkä jotain sen suuntaista on maailmallakin havaittavissa.

_

 

[Individual]

Jeps, eli Cheek tilittää siinä ilmeisestikin parisuhteesta ja pyytää naistaan jäämään. Kari Tapion lanseeraama "pullo, peili ja puhelin", eli yksinäiset hetket keikan jälkeen hotellihuoneessa lienevät tässäkin läsnä, sekä se, että keikkamiehen rakkauselämää voi olla vaikea hoitaa tien päältä. Niin, eihän sellaiseen suomalaisessa musiikissa toki kukaan ole ennen tarttunutkaan. Itse en noissa lyriikoissa nähnyt mitään päräyttävää. Miun mielestä joku Kasevan Tyhjää samasta aihepiiristä on helvetin paljon kovempi ja koskettavampi biisi, mutta makuasioitahan nämä. Eikä tuolla Tyhjää-biisinkään sanoituksella varmasti mitään palkintoja pokata. :) Fanius on helvetin hyvä juttu ja jokainen kokee sen fanituksensa kohteen monet muodot ja piirteet omalla tavallaan, eikä sitä sovi kenenkään juuri pilkata.