Vain elämää – viihdeohjelma

[vanukas]

Olin yllättynyt kuinka paljon Alatalon "varhaistuotannosta" oli tuohon valikoitunut. Ehkä siellä tosiaan on vähän räyheämpää materiaalia kuin 90-luvulta eteenpäin.

Tämän kauden porukka oli ihan ok, mutta Meiju Suvas vähän ihmetyttää. Oma itsensähän hän on, mutta jotenkin kukaan muu ei ole ihan samalla aaltopituudella. Vampyyriherra pitää jonkinlaista suojamuuria ympärillään, mutta uskoisin sen laskeutuvan kun kausi etenee. Muilla tuntuu luonnistuvan hyvin ja onhan tuo Alatalo varmasti sellainen hyvän mielen lähde, ettei siellä kukaan voi murjottaakaan.

 

[kharon]

Pete ja Erika on kovia laulamaan, vaikea uskoa että heillä olisi mitään kauhean mielenkiintoista kerrottavaa itsestään, mutta ehkä niillä onkin

Erika voi kertoa, kuinka hänen ex-miesystävänsä on ollut joskus opettamassa Mikko Alataloa laskettelemaan..

Eiköhän jokaisen ihmisen tarina ole mielenkiintoinen jollain tapaa. Jokaisella meistä omat draamamme...

 

[FASlapsi]

Erika voi kertoa, kuinka hänen ex-miesystävänsä on ollut joskus opettamassa Mikko Alataloa laskettelemaan..

Eiköhän jokaisen ihmisen tarina ole mielenkiintoinen jollain tapaa. Jokaisella meistä omat draamamme...

No näinhän se juuri on. Etukäteen ajateltuna on vaan vaikein kuvitella Peten ja Erikan elämästä ja urasta mitään jännää ja tajunnanräjäyttävää käänteitä vielä löytyvän, ja toki sama myös tämän Yona-nimisen asian kohdalla, koska ovat verrattain hyvin nuoria artisteja kaikki. Erikalla itse asiassa voisi olla melkoista stooria, jos tuon koko Danny-kuvionsa avaisi, mutta ei kai se sitä lähde riepottelemaan kuitenkaan kun korkeintaan parissa sivulauseessa.

Mutta oon kyllä samaa mieltä siitä että sopivasta kulmasta katselemalla ja riittävästi värikynää sekaan tunkemalla kenen tahansa ihmisen elämästä saisi varmaan mielenkiintoisen tarinan aikaiseksi. Pitää antaa mahdollisuus Petelle, Erikalle ja Yonalle, ja kaikille.

Paitsi Jipulle.

 

[Arnold]

Paitsi Jipulle.

Jippu, vittu, sille pitäis antaa menolippu.

 

[Varis]

No näinhän se juuri on. Etukäteen ajateltuna on vaan vaikein kuvitella Peten ja Erikan elämästä ja urasta mitään jännää ja tajunnanräjäyttävää käänteitä vielä löytyvän, ja toki sama myös tämän Yona-nimisen asian kohdalla, koska ovat verrattain hyvin nuoria artisteja kaikki.

Yona ei ehkä ole ollut kansakunnan kaapin päällä vielä kovin pitkään, mutta Wikipediasta lunttasin, että ensimmäistä kertaa on featannut Tulenkantajista tuttujen Hannibalin ja Sopan biisissä vuonna 2004. Soololevyjä on kahdeksan ja lisäksi muutama albumi bändeissä. Kyllä mä tuollaisen ainakin 18-vuotisen ajanjakson jo vähintään keski-ikäiseksi artistiksi laskisin. Redraman ensimmäinen EP on vuodelta 2001, joten nämä kaksi ovat saman aikakauden kasvatteja. Uskon että molemmilla on paljonkin tarinaa kerrottavana. Varsinkin, kun heidän uransa eivät suurelle yleisölle ole ennestään kovin tuttuja.

Redraman vedossa tämä yli 20 vuoden kokemus ei kyllä näkynyt. Tarina oli kaunis ja koskettava ja kaveri varmasti olisi arvostanut, mutta ihan paskaltahan se kuulosti jos ollaan täysin rehellisiä. Paikalla oli ihan oikeitakin laulajia ja ero heihin oli melko suuri. Toivon että jatkossa Redin biiseissä mennään mahdollisimman paljon räppipuolella.

Muuten oli kyllä vahva jakso. Alatalolla olisi varmaan tarinaa riittänyt vaikka koko kauden tarpeisiin ja oikeastaan kaikki esitykset ehkä Meijun bilebiisiä lukuunottamatta olivat jollain tasolla kiinnostavia. Alatalon tuotanto on toki monipuolista ja mahdollistaa itsensä toteuttamisen. Erikan ja Peten päivinä ammennetaan vähän kapeammasta katalogista, joten saa nähdä miten silloin onnistutaan. Tämän kauden joukkue ei ehkä ole se kaikkein nimekkäin nippu, mutta hyvällä taistelulätkällä saattavat pelata itsensä kevyesti play-offeihin.

 

[Soutukorva]

En lähtisi hylkeeksi haukkumaan kuusysiä, mutta jos joskus rock on päälle liimatun oloista, niin tässä tapauksessa. En tiedä mikä siinä on, mutta tälläinen fiilis siitä tulee.

Tulihan sieltä se pakollinen Juicekin, oli hieno biisi, mutta aina nuo omat sanoitukset tökkii näissä.

Mikko on hieno mies. Jalat maassa.

 

[NakkiFakiiri]

eikä tää nuori Yonakaan yhtään häpeilemään joutunut, vaikka olikin Anna Puun ja Maarit Hurmerinnan tyttären tuekseen lavalle roudannut

Tässähän tulee itsellekin voimaantunut olo, kun 38-vuotiasta Yonaa kutsutaan vielä nuoreksi. Minäkin olen siis vielä viriili nuori mies!

Ihan positiivinen yllätys oli tämä eka jakso eikä vähiten Alatalon persoonan takia, joskin musiikillisesti tarjonta oli aika heppoista. Yonan versiohan näistä oli kaikista mielenkiintoisin, mutta häiritsi kyllä itseänikin tuo vieraiden roudaaminen mukaan heti ekaan vetoon. Kyseessä on sen verran monipuolinen ja taitava tulkitsija että pärjäisi ihan hyvin ilman mitään sidekickejä, mutta tämä taitaa olla tosiaan nykyään jo joku formaatin normivelvotteista.

Jyrkin veto oli kyllä todella absurdi, vaikea sanoa oliko tuo täysin tosissaan ja sitä myöten tahatonta campia, vai vetikö vampyyri noita liikkeitään ja huolimatonta puhelauluaan pilke silmäkulmassa ja huumorilla. Päälle vielä juostenkustu sovitus ja vaivaannuttavat Sir-hehkuttelut Alatalon suuntaan. Tuli mieleen jostain muistojen syövereistä Neumannin Bum bum bum jostain sarjan alkuvuosilta. Samanlaista kosmista gonzoilua, jota ei osaa lähestyä oikein mistään kulmasta.

 

[Surukuku]

Olipa nostalgista seurata Mikon päivää. Siinä oli huikea pläjäys nuorisokulttuuria 70-luvulta, jolloin minäkin vartuin pikkuhiljaa aikuisten kirjoihin. Kaikki nuo lyhyet klipit eri musiikkiohjelmista, joissa Mikko oli, muistuivat elävästi mieleen. Silloin kaikki tuollainen oli vielä kovin neitseellistä ja nuo ohjelmat tuli kyllä tarkkaan seurattua, kun muuta ei ollut.

Mikon päivän parasta antia oli Länän ohella yllättäen Yona ja tykkäsin myös Redin itsensä likoon laittamisesta, vaikka musiikillisesti olikin jopa hieman vaivaannuttava. Peteltä odotin paljon, vielä enemmän, kun lähti versioimaan yhtä Suomi-rockin ikisuosikkiani, Per Vers, runoilijaa. Esitys oli emotionaalisesti puhutteleva vaikkakin vaihtoehtolyriikka oli jotenkin outo mutta kuitenkin musiikillisesti plussan puolella - ei silti tappele Juicen/Mikon alkuperäisen kanssa ykkössijasta mitenkään.
Loput olivat sitten kovin köykäisiä ja jos tuon yhden kuusysin taso oli tuossa, niin voi, voi... Erika toki lauloi hyvin, mutta so what, kun ei mitään omaa annettavaa kappaleeseen ja Meijun esitystä en edes muista enää, on vain joukon jatkona.

Pitää vielä mainita erikseen, että kyllä Tommi Läntinen on Mikon (ja Redin) ohella tällä kaudella mielenkiintoisin persoona.

 

[Schadowan]

Tuossa kun ekaa jaksoa katsoin niin ei tämä kausi varmaan tarjoa juuri mitään musiikillisesti:)

Yona nyt selkeä kärkinimi noista artisteista tulkitsijana (ja pystyy tekee aika laidasta laitaan mitä vaan), Pete toki myös osaa... mutta Meiju, Jyrki69, Alatalo, Läntinen - ei. Erikan kikkahommat on nyt myös nähty more or less. Redraman veto oli ihan karmivaa paskaa - ei kauheasti odotuksia sinnekään suuntaan. Sori!

Mutta tämä kaikki ei poista sitä, etteikö kausi voisi olla viihteellisesti/keskustelujen suhteen hyvä.

 

[Stigu]

Jos haetaan Suomen aliarvostetuinta muusikkoa, niin kyllähän Mikko Alatalo on aika lähellä tuota titteliä. Itse kuulin Alataloa ensimmäisen kerran noilla tuhmilla ja seksuaalis-rock-painoitteisilla Coitus Intin levyillä -70-luvun alussa, jolloin Mikko teki aikamoisen vaikutuksen nuoreen Stiguun. Eihän noita levyjä voinut vanhempien kuullen soittaa, vaan niitä piti kuunnella ihan omissa oloissa tai kavereiden kanssa. Biisit olivat hyviä, mutta mitä helvettiä nuo kaikki imeläkivet ja per versit tarkoittivat? Onneksi kaveritkaan eivät tajunneet.

Omissa silmissäni Alatalo downgreidasi itsensä aika nopeasti siirtymällä törkeästi kapeasta Rock-genrestä kaikenmaailman kaupalliseen syksyn sävel/TV-juontopaskaan, vihoviimeisenä temppuna tietysti tuo Puuhamaa-rällätys. Mikkohan puhui tästä ilmiöstä ohjelmassa, ja totesin itsekseni nolona, että syyllistyin juuri tuohon aliarvostamiseen koska Mikko hääräsi liian monella rintamalla, olisi perkele vaan pysynyt Rockissa. Jälkikäteen on helppo sana, että Mikko oli aikamoinen uranuurtaja noiden multitalentti-projektiensa kanssa.

Jaksosta sen verran, että paitsi Alatalon tarinoista, itse diggasin myös Redraman ja Pete Parkkosen tulkinnoista. Pitkänhuiskea Saatananpalvoja olisi vienyt pisteet kotiin, jos olisi tajunnut varioida biisiä noin puolen minuutin jälkeen, mutta veti camp-meiningillä loppuun asti. Fiilis oli vähän sama kuin kuuntelisi 10 minuuttia Pikku Kalle-vitsejä: Vaivaannuttavaahan tuo oli. Meijun tulkinnasta ei voi oikein sanoa muuta kuin että paska oli.

Vain Elämäässä taitaa muuten päteä sama kuin monessa urheilulajissa: Etukäteen arvioituna Ö-luokan matsi voi antaa paremman elämyksen kuin paljon hehkutettu A-luokan ottelu. Ensimmäisen jakson perusteella tämän vuoden VE olin ainakin itselleni positiivinen yllätys.

 

[JKyykka]

Jaksosta jäi mieleen kaksi asiaa.

1. Mikko Alatalo on hieno mies, joka on tehnyt komean ja todella monipuolisen uran.

2. Erika Vikman on hyvä laulaja. Oli unohtunut tämä asia, kun on nähnyt häntä viime aikoina lähinnä jossain höpöhöpöjutuissa.

 

[Hööty]

Tässähän tulee itsellekin voimaantunut olo, kun 38-vuotiasta Yonaa kutsutaan vielä nuoreksi. Minäkin olen siis vielä viriili nuori mies!

Ihan positiivinen yllätys oli tämä eka jakso eikä vähiten Alatalon persoonan takia, joskin musiikillisesti tarjonta oli aika heppoista. Yonan versiohan näistä oli kaikista mielenkiintoisin, mutta häiritsi kyllä itseänikin tuo vieraiden roudaaminen mukaan heti ekaan vetoon. Kyseessä on sen verran monipuolinen ja taitava tulkitsija että pärjäisi ihan hyvin ilman mitään sidekickejä, mutta tämä taitaa olla tosiaan nykyään jo joku formaatin normivelvotteista.

Oli vierailijoiden mukaan ottamisesta mitä mieltä tahansa, niin Yonan esityshän olis ollu aivan erilainen ilman niitä, koska silloin ei biisissä olisi ollut stemmoja.

 

[asyouwere]

Oli vierailijoiden mukaan ottamisesta mitä mieltä tahansa, niin Yonan esityshän olis ollu aivan erilainen ilman niitä, koska silloin ei biisissä olisi ollut stemmoja.

Ja stemmalaulun suurena ystävänä olen ihmetellyt, miksi tuo vierailijoiden mukaan ottaminen on herättänyt niin paljon kritiikkiä. Mulle tuo "Charlien Enkeleiden" esitys oli kirkkaasti jakson paras, ja kaikkien aikojen VE-esitysten listallakin menee melko korkealle.

Muutenkin oikein hyvä jakso. Musiikillisesti pidin Yonan lisäksi Erika Vikmanista ja tietty Länästä. Bile-Meiju ja Jyrki 69 lipsahtivat vähän myötähäpeän puolelle, paitsi esityksissään niin Sir Jyrki myös muutenkin. Se Sir-juttu jo oli ihan kiva juttu aluksi, mutta muuttui vaivaannuttavaksi kohtuu äkkiä. Ja mikä juttu sekin oli, että niitä aplodeja piti antaa joka väliin? :D

Redraman artikulaatiosta en oikein saanut selvää, ehkei tuo suomen kieli oikein sovi Redille. Peten lauluääni on priimaa, mutta versiostaan en pitänyt. Alkuperäisteksti on liian hieno muokattavaksi.

Ja Alatalo on tietysti hieno mies.

 

[lasaleiko]

Jyrki69 versioimassa Alatsloa on kuin suoraan entisen YLEX aamun "the 69 Jormas" -läppä, kun Viki ja Köpi vetivät jotain Jorma Kääriäisen biisiä Jyrkin tyylillä. Taisipa myöhemmin valikoitua jonkun muunkin artistin tuotantoa tuohon hupailuun.

 

[NakkiFakiiri]

Oli vierailijoiden mukaan ottamisesta mitä mieltä tahansa, niin Yonan esityshän olis ollu aivan erilainen ilman niitä, koska silloin ei biisissä olisi ollut stemmoja.

Toki, mutta uskon että riisutumpi versio olisi toiminut vielä paremmin ja päästänyt itse pääsolistin enemmän esiin. Nyt hautautui vähän sinne muiden sekaan.

 

[Individual]

Tommi Läntinen teki kenties eniten kunniaa alkuperäisteokselle. Pete Parkkosen Per vers on hienon kuuloinen kappale itsessään, mutta kun alkuperäinen on kenties suurimpia Juice ja Mikko-klassikoita, niin kyllä siinä aikamoinen taistelu alkoi päässä, kun kuuli sanoja, jotka sinänsä ei siihen kuulu, mutta samalla tutun, ikonisen melodian. Kuulostaa tutulta, mutta jotain on oudosti. Toisaalta tunnehan se on sekin.

 

[Iker]

Ja stemmalaulun suurena ystävänä olen ihmetellyt, miksi tuo vierailijoiden mukaan ottaminen on herättänyt niin paljon kritiikkiä. Mulle tuo "Charlien Enkeleiden" esitys oli kirkkaasti jakson paras, ja kaikkien aikojen VE-esitysten listallakin menee melko korkealle.

Tätä mietin minäkin, aika yksipuolisen negan vastaanoton ja dumailut sai täälläkin heti nimenomaan Anna Puun ja Jannan mukanaolon vuoksi, ja kuvastaa kai taas sitä miten paljon helpompi ja yleisesti kivempi on löytää se nega eli sen sijaan että tänne olisi tultu sanomaan että olikin muuten hyvä ja hieno esitys Yonalta ja vierailijoiltaan, niin kukaanhan ei haukkunut esitystä koska hyvähän se oli, mutta silti hyvän palautteen sijasta palaute oli lähinnä pelkästään negatiivista että mitä helvettiä ihan turhat vieraat.

Mulla päällimmäinen ajatus oli, että todella hieno ja koskettava esitys ja sillä selvä, ei käynyt mielessänikään että kyllä nyt vierailijat pilasivat hyvän homman. Näkihän sen jo Alatalonkin reaktiosta, kun kummityttönsä Janna soolonsa luritteli, että miten se kosketti, eli hieno lisähän se oli.

Spektin vierailusta sen sijaan sanon minäkin että ei helvetti, mutta siksi just kun siinä koko biisi oli mun mielestäni paskaa ja ansaitsi negaa, Spekti nyt jo räppääjänä muutenkaan ei hyvää palautetta ole kirvoittanut ikinä palikkarimmailuineen, eikä oikein nytkään tuossa Meiju Suvaksen pläjäyksessä.

Mutta joo, nää on näitä, en mä muita yritäkään estää negaa antamasta ja jaan vaan omat ajatukseni mitä täällä lueskellessani mietin kun itse esitys mielestäni sitä negaa kauheasti ei ansainnut ja saanutkaan nähdäkseni, kiva lisähän ne vieraat on jos kerran niitä varmaan artistikin siihen on mukaan halunnut kuten nyt kun puhutaan kuitenkin Yonan aikalailla parhaista kavereista.

Hieno kausi ja hyvä avaus, J69 veti kyllä löysät pois Anna mulle Lovellaan alkuun ja ihan hyvä ettei tuo tullut loppupäätä jaksoa kun tunnelma ja tunnetaso ja taso muutenkin oli jo saatu korkeammalle. Alatalo on kova, näitä miehiä kuten aikanaan Dannya voisi katsella ja juttuja kuunnella aina parikin jaksoa.

 

[Fiftie]

Onhan tuon Erika Vikmanin musa nyt ihan sanonko mitä, mutta on se Yona vaan kova. Rakastan!

 

[Jeesus]

Yonan musajutuista oon kyllä tykännyt vuosikausia, mutta tällainen lause on jäänyt mieleen yhdestä haastattelusta, mikä on laskenut pisteitään omissa kirjoissa.

Varastaminen on periaatteessa väärin, mutta välillä voi tofupaketteja tai juustoja varsinkin isoissa kaupoissa panna taskuun. Ne on tosi kalliita, eikä se ole keneltäkään pois. Yksityishenkilöiltä ei saa varastaa, paitsi jos ne on rikkaita kusipäitä.

Lähde: City-lehti

 

[Surukuku]

Pete Parkkonen, Suomen George Michael - aivan huikea veto! (imho)

 

[arpa80]

Pete Parkkonen, Suomen George Michael - aivan huikea veto! (imho)

Oliko, mä en tollasesta pitänyt. Jossain kohdin tuli jopa Uuno mieleen ja kun sanoin sen ääneen niin samaa sanoi vaimokin. Ehkä me ei vaan tajuta.

 

[Surukuku]

Oliko, mä en tollasesta pitänyt. Jossain kohdin tuli jopa Uuno mieleen ja kun sanoin sen ääneen niin samaa sanoi vaimokin. Ehkä me ei vaan tajuta.

No, näähän on paljolti makuasioista, joissa esim. ikäkin merkitsee. Pete meni puhtaasti funkyn ja soulin puolelle versiossaan eli sinne jonnekin 70-luvulle. Me like....

 

[Salama15]

Nyt täytyy sanoa, että eipä jäänyt Vuosaaressa Pete Parkkosen Syntisten Pöytä-vedon jäljiltä muuta ku suu auki… Huikea!

 

[ultrar]

Tämä Jyrki suoritti perinteisen karaoke vedon. Melkein häpeän puolelle meni. Erika oli noiden kuvien perusteella joskus aika kauniskin nainen, tuo uusi tyyli ei oikein vain kolahda, mutta missikisat erikseen.

 

[Patarouva]

Pete Parkkonen, Suomen George Michael - aivan huikea veto! (imho)

Vähän alusta aloin odottaa että nyt lähteekin Careless Whisper. Ihan ok, mutta ei iskenyt muhun.