Olipahan yksi historiantunti koko Mikko Alatalon päivä. Mikko pääsi heittämällä hienojen miesten kategoriaan, melkoinen elämä ollut ylä- ja alamäkineen. Mainiota kun nämä tämmöset 50 vuotta asioita tehneet ihmiset tulee tähän ohjelmaan, niistä on joku kuva, mutta aina avautuu ihan uusia juttuja. Tiesin kyllä että Niinistö oli nuorena kikkaratukkana välillä hengaillut Juicen ja Mikon kanssa, mutta sitä en olisi ikinä arvannut että Alatalo on ollut Kalle Palanderia opettamassa laskettemaan. Jos Alatalossa olisi yhtään Tamin henkeä, niin hänhän olisi saatana tuonut laskettelun Suomeen, luonut Sauli Niinistön suosion pohjat, pelastanut suomalaisen taiteen ja maaseudun kadotukselta, keksinyt suomalaisen viihdejournalismin ja TV:n musiikkiohjelmat, rakentanut omin käsin Puuhamaan, ja raahannut Juice-nimistä painolastia mukanaan suomalaisen musiikin tähtitaivaalle, 16 vuotta kansanedustajana ja 50 albumia, oliko muuta, br original känkkäränkkä. Mutta onneksi Alatalossa ei ole yhtään Tamin henkeä, vaan pelkästään sympaattista, fiksun ja mukavan miehen fiilistä. Vaan millä helvetin taikatempulla se oli saanut John Malkovichin Hirvensalmeen, tökkimään suomalaisia muusikkoja neuloilla?
Vaikutti siltä, että nyt osuu tyyppien kemiat kohdalleen, ja voi tulla hyvä kausi. Meiju Suvaksen olemassaoloa en tosin ymmärrä. Ja Jyrki oli nyt aika väsy, mutta hänessä - toisin kuin Meijussa - voi olla aineksia parempaankin jos vain pääsee vähän kuoresta ulos. Tosin jotenkin Jyrkistä huokui vähän semmonen öklö ja hankala fiilis. Muistan aikoinaan lukeneeni 69 Eyesin keikalta erään naispuolisen ihmisen kertoman tarinan, missä tämä lavan edustalla ollut nainen oli kaverinsa kanssa huutaneet Jyrkiä ottamaan paidan pois. Mutta sitten kun se oli ottanut sen pois, ne oli toivoneet että se laittais sen äkkiä takas päälle, koska paidatonta Jyrkiä katsellessa oli kuulemma tuntunut siltä että lavalla olisi ollut vastenmielinen hylje. En tiiä, annan Jyrkille vielä mahdollisuuksia ennen kuin dumaan hänet vastenmieliseksi hylkeeksi, mutta jotenkin vähän semmonen kujalla ollut fiilis siitä tän ekan päivän aikana lähinnä tuli, ja Elvis-esityksensä oli oikeestaan aika paska. Sir Mikko Alatalo oli kyllä ihan hyvä oivallus.
Pete ja Erika on kovia laulamaan, vaikea uskoa että heillä olisi mitään kauhean mielenkiintoista kerrottavaa itsestään, mutta ehkä niillä onkin. Ja onhan se vähän epäreilua kun verrokkina on Alataloa ja Läntistä, ja varmaan Jyrkilläkin on tarina poikineen takataskussa reissuistaan maailmalla, miksei Redramallakin. Läntinen on kyllä kanssa hieno laulumies, eikä tää nuori Yonakaan yhtään häpeilemään joutunut, vaikka olikin Anna Puun ja Maarit Hurmerinnan tyttären tuekseen lavalle roudannut. Redramalla on kanssa jotenkin mukavan soljuva tyyli räpeissään, ja meni kyllä tämä Mikon päivän esitys tunteisiin.
Hyvät tässä on ainekset. Ja niiden lisäksi sitten on myös Meiju Suvas mukana.