No niin, no niin. Tässä on tätä viidettä kautta nyt kolme jaksoa kateltu. Lauri Tähkän ja Chisun päivät oli vähän mitä oli, ihan kivoja juttuja ja kivoja biisejä. Lauri vai mikä vitun Jarkko olikaan oikealta nimeltään ei enää vaikuta niin rasitusvammalta, Chisu taas vaikuttaa entistä enemmän kummalta taiteilijahörhöltä. Kaikki laulo ihan kivasti, Chisu ehkä yllättäen vähän tylsä, Mikael Gabriel yllättävän hyvä, muut aika odotettuja, Tähkä ja Puu ja Teräsniska ei mitään yllättävää, Hector on kova, Kuustosta itseäänkin vissiin nolottaa että mitä helvettiä mä täällä teen. Perus Vain elämää -jaksoja, ei siinä.
Mutta sittenpä tuossa hotellikuolemaa tehdessäni alkuviikosta nykäisin herken mielijohteesta Ruutu-plussan, ja katoin tän nevahööd Mikael Gabrielin päivän jakson, ja voi vittu että oli tykitystä. Huikee tyyppi, saatana. Kaveri näyttää ulkosesti vittupäiden kuninkaan äpärälapselta joka polttaa pikkulapsia suurennuslasilla, räkii mummoja naamaan ja huutaa natsihomoa poliiseille, ja ties vaikka on jotain tommosta junnumpana tehnytkin, mutta huostaanotot sun muut on vissiin pakottanut kaverin kelailemaan asioita aika eri kantilta ku normaalit ton ikäset jonnet. Ja saatana mikä hahmo on kaverista kuoriutunut, teräshampainen tatuoitu luonnonlapsi joka puhuu kukille, menee välillä järven rannalle halailemaan Lauri Tähkän kaa ku itkettää niin kovin ja sit kertoilee tyynen avoimesti mummon tuskaisesta kuolemasta, maailman kovimman muijan eli mutsin hyvästä huostaanottopäätöksestä, ja kolmikerroksisesta omakotitalostaan jossa kovan räppijenginsä kanssa tekee vittu munakkaita ja kääretorttuja toisilleen, harmittelevat joukolla kun maapallo tuhoutuu ja tekee sit naurettavan kuuloisia bling-bling- ja lällysiirappi-räppibiisejään sen mitä tää narkkaritransu-Harry Potterin näköinen vinkuheinä sen jonkun ihme supermallimuijansa kanssa bylsimiseltä ehtii. Ei tommosta voi näytelläkään, tai jos voi niin kaikki Oscarit heti Migulille ja nyt.
Ja vittu mitä versioita ihmiset osasi niistä naurettavista bling-jou-madafaka-lainattu kertsi biiseistä vääntää! Suvi Teräsniskan ja Hectorin versiot ihan kurkotasoa, Anna Puu ja Lauri Tähkä vetivät koomisuuteen asti reikä päässä, Kuustonenkin oli ihan OK kun tajusi lopettaa laulamisen ja keskitty soittelee sen bändin rillipääläskin kanssa huuliharppua ja jotain vitun vetotuubaa. Chisu oli taas vähän outo, sillä taitaa olla kässäri päällä tai sit on vaan niin kummissa sfääreissä ujeltava hippi ettei oikein pysy messissä. Ja ai että, sitä pillityksen määrää, kaikki tais änkyttää posket märkinä ainakin kertaalleen, Lauri Tähkä ei varmaan saanut kakeltelematta sanottua mitään koko päivänä, Hectorkin saatana lietsoi yleisön lisäksi ittensä vapisemaan kun tulkitsi niin maan perkeleesti. En tiiä oliko Hector vai Suvi päivän paras, mutta molemmat kyllä saivat ittensä tän päivän esityksillään koko ohjelman top10-listalle, Suvi rääynnällään ja Hector kesken biisin vedetyllä runopuheellaan. Anna Puullakin oli yritystä omassaan, mutta vikassa kertsissä meni niin saatanasti yli että nauratti vaikka ois kai pitäny itkettää.
Tähkän ja Mikaelin kaikkien aikojen ihanin bromanssi oli sekin välillä rakkaudentunnustuksineen ihan sketsitasoa, mutta jotenkin sit yhtäkkiä huomasi omankin näkökentän sumentuneen kun katteli miten pojat julisti ihan pokkana toisilleen sielujen yhteyttä ja Mikael killui uudessa isoveljessään kiinni ku takiainen somalin tukassa. Kai siitä kaikessa naurettavuudessaan välittyi sit joku rehellinen ja aito veljeys, jotkut vaan on tommosia estottomia kukkaiskedon poikia ja sitä on tämmösen estyneen kyynisen nälvijän vaikea ymmärtää.
Hienoista hienoin jakso, joka varmaan tulee aiheuttamaan joko ihan vitullista myötähäpeää tai valtavaa kyyneltulvaa, tai vuorotellen molempia.