Vain elämää – kovimmat vedot?

[TosiFani]

Minä koin Loirin Armon tietynlaiseksi testamentiksi, jossa hän myöntää vanhuuden tulleen ja loppusuoran auenneen. En välitä kappaleen musiikillisesta puolesta pätkääkään, tunnelma oli käsittämätön. Minulle Loiri on yksi suurimpia taiteilijoita, monipuolinen osaaja, Uunosta Eino Leinoon.

 

[kalma]

Eilen Tonin päivänä välähtikin esiin taas se sietämättömän muka taiteellinen Paula Vesala. Ei jumalauta miten alleviivattua paskaa ja luultavasti itsekin tiesi olevansa todellisen tekotaiteen äärellä. Veskun paljon hypetetty veto jäi vähän vaiheeseen. Yleensäkin tällaisten "huikeasti koskettavien" vetojen arvon voi kyseenalaistaa jos sitä pitää mainostaa kaikella ei-itse-esitykseen liittyvällä. Sairas mies, kuolema ovella, karisma yms.

Aika vahvasti eri mieltä molemmista. Miten tuon Veskun sitten pitäisi koskettaa tuossa? Itse esitys tunnelmaltaan ja tekemiseltään oli loistava ja siihen saa syvyyttä noista oheistarinoista sekä kappaleeseen liittyvillä ja liittymättömillä asioilla. Liikututko sitten vain sellaisesta esityksestä, missä artisti vaikka itkee kun on niin kivasti kirjoitetut sanat ilman minkäänlaista kosketuspohjaa mihinkään? Ehkä korkeintaan voi samaistua joihinkin omiin menneisiin/tuleviin teiniangsteihin.
Vesala taas saattoi tietää Wirtasen nörttiydestä ja heittäytyä kunnioittamaan miestä vähän eri suunnalta. Piti hauskaa ja oli aidosti itsensä, en tiedä miten tuosta tekotaidetta taas saa.

Vesku kehui muistaakseni ekassa jaksossa Toni Wirtasta suunnilleen näin "mieletön voima laulamisessa, ei mikään äänenvolyymi, vaan tunteen" ja samat sanat pystyy laittamaan täysin näihin Veskun esityksiin. Rusketusraidoissa jo tuo "kaadetaan viini, tartutaan kiinni" -kohta sai kylmät väreet sen "pelleilyn" keskellä ja sitten sama tässä armossa. Vesku on niin järkyttävän hyvin sisällä kappaleessa ja sen sanoissa, että sen pinnan alla voi huomata niin paljon nyansseja, ettei ole tottakaan. Joku varmaan tulee sanomaan viimeistään Vartiais-päivän jälkeen että se on teatteria vaan, mutta en usko tähän. Ja sikälimikäli olisikin vain teatteria, niin tuolla karismalla ja lahjakkuudella millä Loiri vetää, niin vitunko väliä. Täydestä se menee, ja sukkana.
Tuon Armon toisen säkeistön lopussa kohta "Tämä tie meidät kaataa, ei voi jatkaa.. ei voi olla näin".. Teemukin itkee.

 

[Uuhis #97]

Edelman veti muuten ihan mahtavan sovituksen Teit meistä kauniin -biisistä. Samuli on muutenkin ihana nallekarhu;)

Itsekin taidan kuulua siihen vähemmistöön jolle tuo toimi myös kovaa, tosin tuo duetto Wirtasen kanssa toimi vielä paremmin kun Samuli uskalsi käyttää ääntä muuallakin kuin kertseissä.

 

[Tim Callahan]

Tämä Loirin ihanointi on ihan järkyttävää katseltavaa. Mies ei osaa laulaa yhtään, mutta onhan se Uuno, niin pitäähän siitä nyt tykätä. Tuo Armo oli jotain ihan käsittämätöntä ja täysi biisinraiskaus.

 

[Knox]

Tämä Loirin ihanointi on ihan järkyttävää katseltavaa. Mies ei osaa laulaa yhtään, mutta onhan se Uuno, niin pitäähän siitä nyt tykätä. Tuo Armo oli jotain ihan käsittämätöntä ja täysi biisinraiskaus.

Pitää nyt kuitenkin muistaa, että Loiri on melko kaukana parhaista ajoistaan. Vanha sekä sairas mies, joten mitään täydellistä laulamista on turha mieheltä odottaa. Välillä mennään ohi nuotin, välillä laulun rytmitys on persiillään jne. Mutta se, miten mies ottaa tilan haltuun, on melko poikkeuksellista. En minäkään kaikista Loirin vedoista pidä, esim. Vartiaisen jaksossa veto oli aika väsynyt. Armo vedossa taas kohtasi niin moni asia, että mielestäni kyseessä on poikkeuksellisen hieno veto, eikä sitä muutama epäpuhtaus laulussa vesitä.

 

[madeOFspade]

Ei ne parhaat artistit aina olekaan niitä parhaita laulajia, tulkitsijana Loiri on aivan omaa luokkaansa. Toista samanlaista ei tästä maasta löydy.

 

[Huerzo]

Ehkä väsynyt vertaus, mutta mieleen tuli Johnny Cashin cover-veto "Hurt"-biisistä. Maailmasta löytyy varmasti tuhansia teknisesti pätevämpiä ja laadukkaampia laulajia, mutta samaa karisman ja tulkinnan tasoa saakin hakea tiheällä täikammalla. Loirin vedossa oli karismaa roppakaupalla. Eikä sen jälkeen normaalisti tiukkapipoinen kuuntelijaminäni välittänyt paskan vertaa osuiko veto nuottiin tai sanat rytmiin. (Paula Koivuniemellä on sitä paitsi ollut pahempia ongelmia rytmityksen kanssa.) Uskoakseni Loiri on jo ihmisenä siinä iässä, ettei hänen tarvitse liiemmin teeskennellä ja välittää muiden mielipiteistä. Siis päästäkseen artistina parempaan asemaan. Joten uskon häntä, jos "Armo" oli häntä kovasti koskettanut kappale.

Vesalasta paistoi (minusta) aito tekemisen ja löytämisen ilo. On minusta hienoa, että uskaltaa kokeilla uutta ja varmasti Vesalalle on vaihtelua olla amatööri ja löytää itsestään ja musiikista uusia piirteitä. Jos on puuhaillut vasta (tuskin täyspäiväisesti) pari kuukautta noiden vehkeiden parissa, en ihmettele jos synarummun ja raiturisoftan looppikirjaston tehokäyttö on vielä vaiheessa. En minäkään Acid Pron ominaisuuksia hallitse useamman vuoden käytön jälkeen kuin pintapuolisesti...

 

[Uuhis #97]

Ei ne parhaat artistit aina olekaan niitä parhaita laulajia, tulkitsijana Loiri on aivan omaa luokkaansa. Toista samanlaista ei tästä maasta löydy.

Tähän sama, Loiri osaa tulkita ne kappaleet jotka kohtaavat hänen omaa elämäänsä helvetin hyvin. Jos ei kontaktipintaa löydy niin tuloksena on hengetöntä paskaa, Armoon löytyi, saa nähdä löytyykö sitten enää muiden artistien kappaleisiin.

 

[Karhunkulta]

Mikäli ei tuota Loirin vetoa / vetoja ymmärrä, niin osoittaa kyllä kyvyttömyytensä ymmärtää koko henkilöä. Ei se lauluääni vaan tapa ja kyvykkyys välittää tunnetiloja ja sanomaa. Harvemmin jos koskaan itsekään musiikin parissa herkistyn vaikka olisi kuinka riipivä biisi, mutta Armon kohdalla se oli lähes väistämätöntä jo, kun kuulin minkä veisun Vesku vetää.

Samulin kohdalla pitää sanoa, että tuo on heittämällä parasta ikinä, koskaan, missään mitä olen hänen suustaan kuullut tulevan. Yllätyin todella, kun ensimmäistä kertaa kuulin hänen äänessään myös kovuutta, enkä sitä iän ikuista diibadaabaa.

 

[Kulttimörkö]

Ehkä väsynyt vertaus, mutta mieleen tuli Johnny Cashin cover-veto "Hurt"-biisistä. Maailmasta löytyy varmasti tuhansia teknisesti pätevämpiä ja laadukkaampia laulajia, mutta samaa karisman ja tulkinnan tasoa saakin hakea tiheällä täikammalla. Loirin vedossa oli karismaa roppakaupalla.

Yhteistä näillä kahdella on se, että sekä Cashin että Loirin versioista paistoi läpi eletty elämä ja kokemukset. Kyseessä ei ole pelkästään tulkinta vaan se esitys tulee suoraan sydämestä tai sielusta. Tämän takia kyseessä on todella merkittävä esitys ja sen vaan aistii.

 

[-OO-]

Vai että Loiri ei osaa laulaa. Äänestä voi olla eri mieltäkin mutta jos kuuntelee esim. Loirin vanhempaa tuotantoa niin kyllä mies todellakin osaa laulaa. Nyt laulusta kuulee että alkaa olla vanha ja sairas mies, vähän meinaa välillä tulla vääriä nuotteja ja rytmitys on haussa, mutta ei se aina ole näin ollut. Ne on sitten makuasioita pitääkö tuosta äänestä ja tulkintatyylistä, minulle toimii kyllä vaikka vähän teknisesti heikompanakin versiona koska Loirin karisma on valtava ja kyky täyttää tila ja tulkita tekstiä on parhaimmillaan ihan huikea. Tuosta Armosta kuuli kyllä että Loiri löysi tuosta tekstistä itsensä ja se kosketti häntä, ja se tunne myös kyllä välittyi. Ihan käsittämättömän kova esitys.

 

[pakki3000]

Eilen Tonin päivänä välähtikin esiin taas se sietämättömän muka taiteellinen Paula Vesala. Ei jumalauta miten alleviivattua paskaa ja luultavasti itsekin tiesi olevansa todellisen tekotaiteen äärellä. Veskun paljon hypetetty veto jäi vähän vaiheeseen. Yleensäkin tällaisten "huikeasti koskettavien" vetojen arvon voi kyseenalaistaa jos sitä pitää mainostaa kaikella ei-itse-esitykseen liittyvällä. Sairas mies, kuolema ovella, karisma yms.

Samuli sen sijaan oli yllättävän hereillä ja Elastinenkin säilytti tasonsa. Jenni Vartiainen on kyllä otettu tuonne ihan vain nätin naamakkeen vuoksi. Ainoa jonka jokaisesta vedosta on voinut tunnistaa hänen mukavuusalueensa.

Ensi viikkoa kohti.

Niin, vai olisiko Paula kenties halunnut kokeilla ihan jotain muuta ja teki tänne suuntaan positiivisen yllätyksen. Kuitenkin aviomiehellään on nuo konemusat lähellä sydäntä, joten varmasti elää siinä mukana kokoajan ja ei sinällään ole hänelle vieras "tekotaiteellinen" elementti.

En nyt itsekään monesti pidä Veskun tuotannoista ja tulkinnoista, mutta kyllähän tuo nyt oli aika mahtipontista. Jos Edelmankin kehuu sitä parhaimmaksi kokemuksekseen taiteen osalta (tai miten nyt kommentoikaan jakson lopussa), niin kyllähän se nyt aika paljon puhuu.

 

[UnenNukkuja]

Samulin kohdalla pitää sanoa, että tuo on heittämällä parasta ikinä, koskaan, missään mitä olen hänen suustaan kuullut tulevan. Yllätyin todella, kun ensimmäistä kertaa kuulin hänen äänessään myös kovuutta, enkä sitä iän ikuista diibadaabaa.

Tähän minulta vahva sama. Naisena tuttavapiireissäni kuulee Samuli-hehkutusta ihan hänen omista hiteistään. En ole niistä osannut nauttia. Teit meistä kauniin upposi minuun.

 

[ZayWest]

Aika vahvasti eri mieltä molemmista. Miten tuon Veskun sitten pitäisi koskettaa tuossa?

No itse ainakin keskityin esitykseen ja juuri siihen mitä Loiri itse tuossa yhteydessä puhui. Minusta hyvä veto, muttei ihan ulkopuolisten toimesta esitetyn hypen veroista. Se olkoon heidän näkemyksensä ja tämä minun. Loirin kohdalla kuitenkin tietyt asiat saavat/ovat saaneet vähän turhan eeppisiä mittasuhteita varsinkin ulkopuolisten toimesta. Pitkin hänen matkaansa.

Niin, vai olisiko Paula kenties halunnut kokeilla ihan jotain muuta ja teki tänne suuntaan positiivisen yllätyksen. Kuitenkin aviomiehellään on nuo konemusat lähellä sydäntä, joten varmasti elää siinä mukana kokoajan ja ei sinällään ole hänelle vieras "tekotaiteellinen" elementti.

Tuohan ei kuitenkaan millään tavalla poista tekotaiteellisuutta tuosta pläjäyksestä. Kyllä uusista asioista saa innostua ja miestään peesata, mutta tässä yhteydessä haluttiin tuoda esiin daideilija vain daideilun vuoksi ja vähän repäistä kun tiedettiin miten moni kameran toiselta puolen tuon aikanaan katsoo.

 

[palle fontän]

Tuohan ei kuitenkaan millään tavalla poista tekotaiteellisuutta tuosta pläjäyksestä. Kyllä uusista asioista saa innostua ja miestään peesata, mutta tässä yhteydessä haluttiin tuoda esiin daideilija vain daideilun vuoksi ja vähän repäistä kun tiedettiin miten moni kameran toiselta puolen tuon aikanaan katsoo.

Kaikista koomisinta on tällainen musiikkipoliisien meininki, jossa tuomitaan artisteja tietämättä käytännössä mitään heidän taustoistaan. Tässäkin leimataan yksi esiintyjä tyrkyksi huomiohuoraksi, vaikka totuus saattaa olla, että henkilöä ei tällaiset asiat voisi vähempää kiinnostaa.

 

[ZayWest]

Kaikista koomisinta on tällainen musiikkipoliisien meininki, jossa tuomitaan artisteja tietämättä käytännössä mitään heidän taustoistaan. Tässäkin leimataan yksi esiintyjä tyrkyksi huomiohuoraksi, vaikka totuus saattaa olla, että henkilöä ei tällaiset asiat voisi vähempää kiinnostaa.

Ensiksi sanottava että olen kehunut miten Paula Vesala on yllättänyt minut VE:ssä ja murentanut tiettyjä käsityksiäni hänestä. Olen ollut väärässä tietyiltä osin ja se kertokoon minusta jotain.

Toiseksi sanottava ettei kuitenkaan ole ihan sattumaa että miljoonayleisöä nauttivan formaatin yhteydessä tuodaan esitykseen mukaan esim. joku vastikään alkanut harrastustoiminta(kuten Paula itse asian ilmaisi) ja tehdään se mahdollisimman huomiota herättävästi. Ole kiinnostava ja yllätä ihmiset vaikkakin sitten itsetarkoituksellisesti. Voin tuota jotenkin ymmärtää vaikken tuollaista hirveän hienona asiana pidäkään.

 

[Tuamas]

Vitun rasittavaahan tuollainen "minä tiedän"-julistaminen on, varsinkin taide- ja viihdejutuissa. Erityisesti tuollaisena kyynisenä versiona, jossa "varmasti tiedetään" jokaisen motiivit ja vaikuttimet toiminnalleen.

Olisiko esitys ollut samalla tavalla "tekotaiteellista" jos olisi vedetty heviä niittiasussa?

 

[Barnes]

Minä koin Loirin Armon tietynlaiseksi testamentiksi, jossa hän myöntää vanhuuden tulleen ja loppusuoran auenneen. En välitä kappaleen musiikillisesta puolesta pätkääkään, tunnelma oli käsittämätön. Minulle Loiri on yksi suurimpia taiteilijoita, monipuolinen osaaja, Uunosta Eino Leinoon.

TosiFanin kanssa täysin samaa mieltä. Loiri ei ole mikään ylijumala jota ei saa arvostella, mutta tulee ottaa huomioon TF:n mainitsemat seikat,joista huolimatta mies silti jaksaa tulla näihin ohjelmiin ja pistää itsensä täysillä likoon, mitä tulee ehdottomasti kunnioittaa, koska mies on kokenut vähän kaikenlaista laihtumisineen kovin lyhyen ajan sisään. Armo oli oikeasti koskettava biisi Loirin vetämänä ja ensimmäistä kertaa olin lähellä herkistyä Vain elämää-ohjelman aikana,tämän hienon miehen,näyttelijän,laulajan sekä Suomen Biljardiliiton entisen puheenjohtajan ansiosta.

BTW: Vartiainen ollut itselleni pieni pettymys Loirin päivän Kohtalokkaan samban jälkeen, sillä paljonkin Vartiaisen musiikkia kuuntelevana olen havainnut sitä naisen perisyntiä eli aivan liian samalla tavalla tehtyjä/laulettuja biisejä. Kohtalokas samba taas oli energinen ja rohkeasti toteutettu "mukalattari",joka menee minun kirjoissani ohjelman kovimpien vetojen luokkaan.

 

[Kirjoittelija]

Toisaalta näen jo sieluni silmin, miten suomalainen "räppiskene" haukkuu hänet, ei ole tarpeeksi "kantaa ottavaa" ja liian "populaaria".

Minä taas en usko, että kukaan jaksaa enää vuonna 2014 kauheasti vauhkota tuollaisesta asiasta. Mieshän nousi pinnalle viime vuosituhannen lopussa esittämällä kappaleita, joissa kantava teema oli se, miten pirun koviä jätkiä hän ja hänen kaverinsa ovat. "Meitsi on voittamatoooooon ja vallottaa televisiooooon ja radioooon, mä otan ykköspositioooooon." Eräänlainen pioneerityö siinä oli kyseessä, sillä vuonna 2014 Cheek täytti Olympiastadionin samanlaisilla kappaleilla, jotka käsittelevät 95-prosenttisesti esiintyjän omaa ylivertaisuutta ihmisenä.

 

[Kirjoittelija]

(Paula Koivuniemellä on sitä paitsi ollut pahempia ongelmia rytmityksen kanssa.)

Minusta vaikuttaa siltä, että Koivuniemi rikkoo rytmiä ihan tietoisesti. Se on sitä taitelijan vapautta.

 

[MustatKortit]

...Eräänlainen pioneerityö siinä oli kyseessä, sillä vuonna 2014 Cheek täytti Olympiastadionin samanlaisilla kappaleilla, jotka käsittelevät 95-prosenttisesti esiintyjän omaa ylivertaisuutta ihmisenä.

Tuskinpa tuota ilmiötä kannattaa Suomeen rajata, maailman tunnetuimmat räppäri viiskytäsenttisen ja diddyn johdolla myyvät platinaa esittelemällä videoilla pimuja, autoja, blingiä ja sekoilua.

 

[Kirjoittelija]

Tuskinpa tuota ilmiötä kannattaa Suomeen rajata, maailman tunnetuimmat räppäri viiskytäsenttisen ja diddyn johdolla myyvät platinaa esittelemällä videoilla pimuja, autoja, blingiä ja sekoilua.

En minä ilmiötä ollut mitenkään Suomeen rajaamassa. Elastista ja Iso-H:ta voi kutsua pioneereiksi, sillä he toivat tämän meiningin ensimmäisinä isosti Suomeen. Toki Raptorikin kehui paikoin innokkaasti itseään, mutta he tekivät sen läpällä toisin kuin Fintelligens tai Cheek.

 

[Ted Raikas]

Ai hitto, miten upea oli tuo Paula Vesalan Pahempi toistaan. On tosiaan totta, kuten hän sanoikin, että yritti sen esittää vähän "coolimmin", mutta tilanne vähän veti sen hymyn puolelle (oikeastaan teki siitä aika veikeän version.) Ei tuo ihan Vesalan ominta aluetta ehkä olekaan tuontyyppinen musiikki, mutta hyvin onnistui aluevaltaus ja elektronisen musiikin ystävänä tuo valloitti ihan huolella. Ei haittaisi, vaikka Vesalalta kuultaisiin tuontapaista jatkossakin (ei siis tässä ohjelmassa, vaan muuten.)

Mielettömän hieno ja mukava kun taustabändi oli heivattu pois ja taustat elektroniset. On se vaan loistava artisti.

 

[kahden suunnan sentteri]

Ai hitto, miten upea oli tuo Paula Vesalan Pahempi toistaan.

En katso telkkaria eikä ole mitään maksupaketteja paskapalveluihin joten olen nähnyt vain murto-osan vedoista, mutta voin sanoa että tämä on kaikkien aikojen paras vain elämää -veto. piste.

http://www.ruutu.fi/ohjelmat/vain-e...empi-toistaan-on-yhden-naisen-haikaiseva-show

 

[Ted Raikas]

Ja en kyllä allekirjoita väitteitä, että Paula Vesalan esitys olisi jotenkin tekotaiteelinen. Melko puhtaasti syntikkapoppiahan tuo oli ja tarttuvalla meiningillä, eikä mitään taiteellisia temppuiluja. Toki alkuperäiseen nähden sovitettu ja rakennettu täysin eri tavalla, mutta sehän on juuri tässä tapauksessa ideakin, ainakin minun mielestäni. Hienoa kuulla selkeästi poikkeava lähestymistapa kappaleeseen.

Kaiken kaikkiaan Apulanta-päivä oli oikein hyvä ja ennen kaikkea tasavahva. Kenties paras siinä mielessä tähän asti. Mielestäni aiemmissa jaksoissa vähän alisuoriutunut Samuli Edelmann oli nyt myös hyvä ja sai siihen esitykseensä tunnetta ja menoa enemmän. Muuten tahtoo vetää kaiken jotenkin turhan voimakkaan melankoliafiltterin läpi, saaden kaiken kuulostamaan samanlaiselta paatokselta.