Lukematta nyt lainkaan, mitä muut ovat tänne kommentoineet, tekee mieli laittaa omat huomiot pelistä, sekä tämän vuoden "leijonista" tänne, nyt kun homma on viittä vaille paketissa:
Kokenut osasto, Koivu, Jokinen ja Selänne täysiä turisteja ja tässä järjestyksessä. Peltosta muiden pelien ketjuissa on paljon parjattu, osin syystä ja suurimmin osin syyttä, duunari, jolle kumminkin duuni maittoi.
Nuori kaarti sitten aivan liian kevyttä kauraa tälle tasolle, M.Koivun Ja T.Ruudun bensa ei ihan riittänyt sinne loppumetreille asti. Pihlström oli todella positiivinen yllätys ja siitä huolimatta juuri siksi osoitus joukkueen luokattomuudesta tälle tasolle ( ihan muun tasoisten miesten siellä otsikoissa olis pitäny heilua).
Puolustus oli järkiään huono tai olisko sana hutera osuvampi ja mukaan saatiin hyvä maalivahti, muttei huippuveskaria, tälle nipulle siis optimisuoritus, että ollaan neljänsiä näinkin kovatasoisessa koitoksessa. Ansiotta toki, tuuripompun ansiosta, mutta kuten sanotaan: kuka niitä enää tulevina vuosina muistaa, miten sinne päädyttiin.
On todella hienoa, että finaaliin meni se ainoa joukkue, joka kanadan voi kyykistää ja ennenkaikkea rutkasti parempi joukkue joka osa-alueeltaan, olisi ollut häväistys jääkiekkoa kohtaan, jos jollain tuurilla suomalaiset kisaturistit olisi finaaliin asti päässeet.
Pelissä kiinnitti huomiota venäjän kertakaikkisen nätti viisikkopelaaminen ja pelin täydellinen hallinta kentällisestä ja pelin painopistealueesta huolimatta. Maalin eteen taidettiin suomen osalta kyetä pelaamaan tasan yksi paikka koko matsissa ja siinäkin Nabokov oli sitten selvästi etevämpi, eli oikeastaan venäjän kenttäpäädyssä ei todellista vaaran paikkaa näkynyt kolmeen erään lainkaan.
Peli jätti oikeastaan ainoastaan kysymyksen, että mikä kenttä venäjältä pimentää sen Heatleyn kentän finaalissa, muuta kun ei tarvitsisi, jotta kulta venäjlle tipahtaisi.
Suomesta nyt ei oikeastaan jäänyt mitään kerrottavaa tai muisteltavaa, turha sakki.