Natsismin historiallinen vasemmistolaisuus on mielenkiintoinen teema:
Yhtäältä strasserismi (eli vasemmistonatsismi) tavallaan on alkuperäistä natsismia (Gregor ja Otto Strasser olivat natsien alkuaikojen poliittisia spin doctoreita - osin saman aikaisesti ja yhteistyössä Göbbelsin kanssa) ja sitä politiikkaa voi hyvin kutsua erittäin vasemmistolaiseksi ja sosialistiseksi taloudellisesta perspektiivistä - sen lisäksi, että se oli nationalistista, umpirasistista ja antisemitististä. "Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue" olikin nuorelle natsismille melko osuva nimi. Saksan suurimmaksi puolueeksi natsit nousivat hyvin vasemmistolaisella ohjelmalla, mutta Hitler reivasi kurssia yhtäältä todella pitkälle oikealle ja toisaalta todella pitkälle suuryritysvaltaiseen / korporatokraattiseen suuntaan siksi, koska hänellä oli Saksan valtavien monialakonsernien "ehdollinen" tuki. Yritysmaailma oli valmis tukemaan Hitlerin valtapyrkimyksiä ja tämän revansistista ja nationalistista politiikkaa, jos Hitler oli valmis antamaan suuryrityksille talouspoliittisen vallan ja vapauden. Niin hän myös toimi, mikä suututti natsien strasseristisen vasemmistosiiven ja rikkoi Hitlerin välit suureen osaan natsien alkuaikojen suuruuden tekijöistä. Tämä johti siihen, että strasseristien johtohamoista suurin osa lopulta tapettiin pitkien puukkojen yönä vuonna 1934 - mukaan lukien Gregor Strasser itse.
Viimeistään tuolloin natsismi sementoitui poliittisessa nelikentässä ääriylös ja selvästi enemmän oikealle kuin vasemmalle. Sillä ei ollut - kuten yleensäkään aatteilla jotka mielletään äärioikeistolaisiksi - juuri mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa. Suurkonserneilla oli kuitenkin täysi taloudellinen vapaus vastapainona lojaaliudesta, mikä johti talouden puolella valtavien monialaisten etujärjestökartellien syntymiseen. Esimerkiksi myöhemmin holokaustin proaktiivisena edesauttajana ja sen mahdollistajana tunnettu monialakonserni IG Farben nousi ennen sodan alkua maailman neljänneksi suurimmaksi yritykseksi - ja konsernin nimessä tuo "IG" tarkoittaa "
Interessengemeinschaftia" eli suomennettuna etujärjestöä.
Tässä vaiheessa natsismi oli siis taloudellisesti täysin suurkonsernivaltaista / korporatokraattista - eli helvetin kaukana sosialismista.
***
Kun edellisestä reflektoi nykypäivään, niin voidaan kyllä nähdä vahvoja yhtäläisyyksiä nykynatsismilla / uusnatsismilla strasserismin kanssa. Uusnatsit pitävät toki Hitleriä idolinaan, mutta useimmiten uusnatsiliikkeiden ideologia suuntautuu selvästi Hitleristä vasemmalle sikäli, kun niillä ylipäätään kummoista aatteellista logiikkaa on. Siksi ei ole erityisen yllättävää, että sinimusta liike löytyy läheltä poliittisen nelikentän vasenta yläpeltiä - sieltä todennäköisesti löytyy valtaosa muistakin uusnatsiliikkeistä.
Ei ole mitään vakiintuneita termejä. Jos tietty porukka kuuluu vasemmistoon aatteidensa ja tavotteidensa puolesta, niin silloin he ovat faktisesti vasemmistoa ja sama oikeiston kanssa.
Suomessa ei edes ole kovin vahvaa oikeistoa ollut koskaan, saati äärioikeistoa vaan aika vahva keskusta-vasemmisto-äärivasemmisto, jonka lisäksi on myös oikeisto, mutta se liittyy ennemmin taloudellisiin oikeistolaisiin näkemyksiin.
Kyllähän Hitlerin monet tavoitteet ja elämäntapakin oli hyvin lähellä esim. vihreää liikettä.
Mutta en lähde laajentamaan tätä keskustelua vaan puhun nyt vain vasemmistoliitosta ja sinimustista tänään, jotka molemmat sijoittuvat nelikentässä vasemmistoon myös suomalaisen median mukaan.
Olemalla poliittisessa nelikentässä äärimmäisen oikealla tai äärimmäisen vasemmalla, aiheuttaa valtaan päästyään todennäköisimmin harmia omalle kansalleen järkyttävällä tavalla epäonnistuvan talouspolitiikan muodossa. Äärimmäisenä oikealla ovat laissez-faire kapitalistit ja äärimmäisenä vasemmalla tuotannon täydellistä valtiollistamista ajavat kommunistit: kumpikin näistä talouspoliittisista äärilaidoista johtaa ennen pitkää vakaviin tuotannollis-taloudelliisin epätehokkuuksiin. Olemalla poliittisessa nelikentässä äärimmäisenä ylhäällä - eli siellä nationalistikonservatiivisessa syvässä päädyssä (oikealla, vasemmalla tai keskellä), aiheuttaa todennäköisimmin tuhoisaa harmia kansainvälisesti ja lopulta tietysti myös kansallisesti. Sitä ylälaitaahan edustavat kaikki kansalliseen traditionalismiin sekä uskonnolliseen konservativismiin vetoavat despootit - ennen ja nykyään.
Nykyisistä despoottihahmoista vittumaisin ei esimerkiksi asetu äärimmäiseen oikeaan laitaan eikä äärimmäiseen vasempaan laitaan. Mutta äärimmäisen ylös putteri sijoittuu: ajaahan hän umpikonservatiivisia arvoja, uskontoon pohjaavaa kansallista identiteettiä sekä venäläisten erityisyyttä korostavaa isovenäläistä ajatusmaailmaa.
Aikalailla ääriylhäällä ovat myös esimerkiksi Viktor Orbán ja Recep Tayyip Erdoğan, mutta äärioikealle tai äärivasemmalle heitäkään ei voi sijoittaa. Ihan noihin ylänurkkiin sijoittuvia poliitikkoja on itse asiassa vaikea löytää. Kenties Donald Trumpin hallinnon politiikka sijoittui kohtuullisen lähelle oikeaa yläpeltiä sen myötä, että trumpismiin sulautui myös Yhdysvalloissa erittäin vahva teekutsuliike (Trump itsehän ei alun pitäen ollut varsinaisesti arvokonservatiivi). Yhdysvalloissa liberaalidemokraattinen perustuslaki ja liittovaltiorakenne kuitenkin estää sen, ettei mitään politiikkaa voi esteettä ajaa läpi - siten Yhdysvallat kesti kohtuullisen vähillä vaurioilla myös Trumpin politiikan.
www.is.fi
/img-s3.ilcdn.fi/5e870634904a22d4b1a1c292524922159d5f8d4d54e0ff4608796b20555d1b7f.jpg)
/cloudfront-us-east-2.images.arcpublishing.com/reuters/RUZBFDUIPNNY7G25BROHNZPSAE.jpg)
