Ruotsissa no-go termistä on keskusteltu tietenkin paljon. Nyt uudempaa (2018-2019) materiaalia löytyy netistä hyvin. Tutkijoista esimerkiksi kriminologian tutkija Manne Gremell on todennut, että no-go alueet eivät ole termin sisällön osalta yleisesti hyväksyttyjä. Gremell toteaa, että konservatiivit käyttävät termiä, vähemmän konservatiivit harvemmin. Gremellin mukaan jos no-go tarkoittaa aluetta, jossa poliisin on vaikeampi työskennellä, tällaisia alueita on. Poliisin johto ei käytä, ja painottaa, että ei ole koskaan käyttänytkään, koska on aina ollut sisällä no-go alueilla. Ruotsin SOS Alarmin mediapomo Helena Söderblom toteaa, että ambulanssi menee no-go alueille poliisin kanssa tapauskohtaisesti, ei automaattisesti. Ambulanssin henkilökunta odottaa aina kaikkialla, että poliisi turvaa alueen, jos siihen on syytä. Ambulanssiliiton puheenjohtaja Gordon Grattidge käyttää no-go termiä ja on sitä mieltä, että no-go alueille ei tule mennä ilman poliisin tukea.
Ruotsissa ollaan pitkälti sitä mieltä, että nämä erityisalueet ovat ongelmaisia, mutta sotilaallinen termi no-go kuvaa tilannettta huonosti, koska alueille mennään ja ollaan poliisin osalta.
Kyllä Ruotsissa tehdään, paljonkin. Poliisi on enemmän paikalla, mutta kysymys ei ruotsalaisten (asiantuntijat, poliisi jne) ole vain poliisin määrästä. Kyse on uskosta nuorten omaan tulevaisuuteen ja luottamuksesta. Jos uudelta sukupolvelta (tulijoiden lapsilta) puuttuu osalta koulutus, ongelmia tulee. Integroituminen voi olla useisa syistä vaikeaa. Mitä Suomeen tulee, nykyinen turvapaikkapolitiikka uusien tulijoiden osalta toimii kohtuullisesti. Iso kysymys on jatkossa se, miten Helsinkiin ja lähialueille muualta Suomesta siirtyvien ja jo täällä olevien ex-turvapaikanhakijoiden lasten ja heidän lastensa integrointi onnistuu. Miten kielitaito, koulutus, työ hankitaan ja jengiytyminen estetään. Ruotsissa liian moni toisen ja kolmannen sukupolven nuori näyttäisi kokevan, että heille ei paikkaa löydy yhteiskunnasta.