Milloin se Jumala todella puhuu jollekin tai Jeesus todella tehnyt paluunsa? Vai onko ihminen vain psykoosissa? Tämä yksi puusepän poika parintuhannen vuoden takaa voisi kenties nykypäivänä viettää ainakin osan aikaansa lepositeissä.
No sitähän ei kukaan toki pysty todentamaan millaisia ääniä uskovainen kuulee, mutta todellisuudessa se taitaa olla vain mielikuvituksellista ajattelua ja joudumme luottamaan henkilön itsensä kertomaan. Joku voi kokea ajatuksen saadessaan, että se tulee "ulkopuolelta", eikä välttämättä luota itseensä tai ajattelunsa voimaan, jolloin voidaan kääntyä uskontoihin, joissa lepää syvä epävarmuus omasta itsestä. Kenties jopa vähän samoin tavoin kuin mielisairauksissa, tiedostaa mielisairas sitten oman tilansa tai ei riippuen onko psykoosi päällä. Vain ne joiden ego on tarpeeksi suuri, kykenevät perustelemaan itselleen miksi heidän mielikuvituksellinen ajattelunsa on vahvasti minäkuvaa ja maailmankuvaa tukevaa, eivätkä he välttämättä koe tarpeelliseksi ulkoistaa ajatteluaan jollekin "hengelle". Mielisairas taas ei voi päättää ajattelemalla, onko hän henkisesti vahva vai ei, koska osaltaan aivojen sairauksissa on kyse myös rakenteellisista aivojen muutoksista, joita ei voi ajattelemalla parantaa.
Psykoosissa taasen kuullaan pään sisällä oman sisäisen äänen ulkopuolisia ääniä, jotka eivät ole ns omia ajatuksia, vaan tunne voi olla kenties sellainen kuin joku muu omia ajatuksia estäen puhuisi pään sisällä tai ottaisi henkilön itsensä pyrkimyksiä vastoin henkisesti valtaa. Toki tällaisia ääniä kuuleva voi olla uskovainen, mutta yhtälailla esimerkiksi ns terve uskonnoton mielisairas, sillä joillekin puhuvat äänet eivät ole ongelma tai ne eivät aiheuta kärsimystä, mikä on yksi mielisairauden määrittävistä tekijöistä - hullu kärsii, tajuaa hän sitä tai ei. Kliinisesti katsottuna tiukan mahdollisimman määritelmän mukaan nämä ns terveetkin ääniä kuulevat ovat kuitenkin mielisairaita, sillä terve ihminen ei kuule päässään mitään muuta kuin oman itsensä ajattelun, jota "Jumalan äänikin" käytännössä on. Yhtälailla suuret hengelliset tunteet ovat vain välittäjäaineiden ja oman tinkimättömän uskonhalun aiheuttamia reaktioita, vaikka joku usein väittää tuntevansa "Jumalan" itsessään.
Se minulle on ihmetyksen aihe, miksi kaikki uskovainen ajattelu on kulminoitunut yhteen ihmiseen aikanaan ja kulminoituu vieläkin, vaikka vähänkin sivistyneen ihmisen varsin perinteiseen ajatteluun liittyy vahvasti uskonnollinen ajattelu aikojen alusta asti. Vaikka näkemykset olisivat uskonnottomia, niin inhimilliset uskomukset ovat kuitenkin rakenteeltaan samankaltaisia, vain kulttuuri määrittää mihin suuntaan ne alkavat edetä tai etenevätkö ne uskomusten tavoin varsinaisesti mihinkään. Terveessä kulttuurissa on vapaa valitsemaan miten ajattelee, vaikka sen pohja olisikin esimerkiksi kristillinen kuten meillä Suomessa. Yhtä hyvin Jeesus olisi voinut olla Kyrpä-Jooseppi, joka on alkanut keksiä sellaisia viisauksia, joita muut alkavat mielellään noudattaa. Osa vannoo kreikkalaisten filosofien ajatteluun, jotkut sitten Jesseen.
Psykoosista löytyy kuitenkin paljon asiantuntevampia tekstejä kädenkäänteessä, eivätkä uskonnolliset kiihkoilijatkaan sellaisia välttämättä koe, sillä arvoistaan ja näkemyksistään huolimatta ymmärtävät aika hyvin mitä ympärillä tapahtuu ihan normaalissa elämässä. Se on vain todellisuuden monimuotoisuutta, ettei sitä voi aina määritellä liian tiukasti, tai ajatella mikä inhimillinen uskomus on oikea ja mikä väärä, oli se uskonnollinen tai ei. Jonkin näkemyksen mukaan kaikki on totta, sekin mitä ei aistita, sillä kaikki mitä aivoissa tapahtuu ei voi olla suoraan valhetta. Mutta se on taas jo sitten käytännöllisyyden sijaan melkoista filosofiaa, joka lopulta tukehtuu omaan pyörittelyynsä.