Kiinnostunut voi olla, ja voi seurata, mutta puhuinkin kannattamisesta. Minusta on aika outoa ja noloa heilua kisakatsomossa jonkun vieraan maan paita päällä, jos kisoissa on Suomikin.
Niin no. Tässä tullaan taas terminologiaan ja sen vivahde-eroihin. Minkä kukin mieltää kannattamiseksi. Esimerkiksi minä en heilu kisakatsomoissa minkään maan paita päällä enkä tuo kannattajuuttani tarkoituksella julki. Jos tämä on kriteeri, niin en ole siinä tapauksessa myöskään Suomen maajoukkueen kannattaja. Minä pidän kannattamisena sitä, että toivoo jonkin tietyn maan tai joukkueen voittoa poikkeuksetta joka ottelussa. Terminä kannattaminen on hankalasti määriteltävissä absoluuttisesti.
Kukaan ei ole vielä tullut perustelemaan minulle edes tyydyttävästi sitä ajatusmaailmaa, miksi vaikkapa joku MM-kiekosta kiinnostunut suomalainen kannattaa intohimoisemmin jotain vierasta maata kuin Suomea.
Tarvitseeko perustellakaan? Eikö riitä, että se toinen maa herättää enemmän tunteita? Minusta tämä on niin selvä asia, ettei siihen edes tarvitse perusteluja.
Ihmettelyni on koskenut nimenomaan sitä, miten joku voi olla innostuneempi jostain toisesta maajoukkueesta kuin Suomesta, vaikka itse maa ei olisi Suomea läheisempi eikä tämä ihminen näkisi tämän vieraan maajoukkueen pelejä juuri muuten kuin televisiosta.
Totta kai voi olla innostuneempi. Miksi Suomen kannattaminen olisi ehdoton itseisarvo? Minä olen nähnyt yhden Suomen ottelun paikan päältä (Suomi-Kazakstan 2012), muut televisiosta. Slovakialta olen nähnyt myös yhden pelin paikan päältä (Ranska-Slovakia 2013). Lisäksi seuraan aktiivisesti, mitä Slovakian Extraligassa tapahtuu niin jääkiekossa kuin jalkapallossakin. KHL:ssä suosikkijoukkueeni on Slovan Bratislava. Seuraan slovakialaisia kiekkoilijoita eri Euroopan ja Pohjois-Amerikan sarjoissa ja tämän lisäksi kannatan ko. maan maajoukkueita lajissa kuin lajissa ikäluokasta riippumatta. Jos maa kiinnostaa, herättää se myös usein tunteita.
Samaan aikaan kuitenkaan tällä toisen maan kannattajalla ei ole mitään kontaktipintaa kyseiseen maan sosiologiseen ilmapiiriin, ei välttämättä edes kieleen, puhumattakaan paikallisissa työpaikan kahvipöydissä käytäviin urheilukeskusteluihin.
Tarvitseeko edelleenkään olla? Kyse on kuitenkin urheilusta ja urheilukannattamisesta. Esimerkiksi omalla kohdallani olen todella kiinnostunut kannattamastani maasta. Olen opiskellut kieltä sen verran, että ymmärrän jo melko paljon. Olen ottanut myös selvää monista maata koskevista asioista.
Se, että suomalaisessa arkiurheilukulttuurissa on vikoja, ei tarkoita, että se olisi muualla sen parempaa. Ja ei se kulttuuri nyt parane heilumalla toisten väreissä.
Minä en heilu kenenkään väreissä, vaikka omistankin Slovakian jääkiekkomaajoukkueen huivin. Eikä sen urheilukulttuurin tarvitse olla muualla parempaa. Scholl totesi hienosti, tosin kärjistetysti jossain vapaan keskustelun ketjussa, ettei halua tulla liitetyksi tähän sakkiin, jota suomalaisiksikin kutsutaan. Ymmärrän tuonkin ajattelumallin, vaikken ajattelekaan noin radikaalisti asioista. Minä olen kiinnostunut jonkin toisen maan kulttuurista ja se sisältää erilaisen urheilukulttuurin kuin Suomessa. Minä pidän siitä kulttuurista, siltä osin mitä olen ehtinyt siihen tutustua. Tietysti kaikissa kulttuureissa on omat vikansa. Mutta suomalaisesta urheilukulttuurista en pidä laisinkaan, joten en näe syytä, miksi minun pitäisi juuri siihen jumittua kun vaihtoehtoja on muitakin. Toki toivon, että suomalainen urheilukulttuuri ottaa edistysaskeleita ja koen myös tekeväni sen eteen monia asioita. Ei minun tarvitse kuitenkaan tästä touhusta pitää. En pidä.
"Suomalaiset" tarkoittaa yleensä jotain ryhmää, johon puhuja itse ei itseään lue. "Suomessa ei osata sitä tai tätä (paitsi minä ja kaverini)".
Miten tämänkin nyt sitten ottaisi. Kyllä minä luen itseni suomalaiseksi, mutta kritisoin järjestelmää tai ilmapiiriä niiden puutteista ja mielestäni syystä. Ei siitä tarvitse tehdä sen laajempia johtopäätöksiä.
Luultavasti tällainen kannattaja kohtaa välillä suuria vaikeuksia kannattamisensa ylläpitämisessä, koska side joukkueeseen on heikko ja keinotekoinen. Tämä vieras maajoukkue on harvoin ainakaan Suomea huonompi, ja jos se menestyy, niin kannattaminen voi olla vielä melko vaivatonta, mutta huonompina hetkinä vieraan joukkueen takaa on helppo luikkia pois. Aitoa vitutusta ei oikein pysty feikkaamaan.
En ole huomannut kohdallani mitään ongelmia esimerkiksi Slovakian kannattamisen ylläpitämisessä. Siksi, ettei se ole keinotekoista ja siihen liittyy aitoa tunnetta. Tietysti sellaisen ihmisen, joka ei ole itse vastaavanlaisessa tilanteessa ollut, on hankalampi ymmärtää tällaista.
Minun tapauksessani en myöskään pidä kannattamaani maajoukkuetta Suomea parempana monessakaan lajissa. Vitutus oli aitoa myös kevään MM-kisoissa. Suomen tappio sen sijaan ei ole koskaan vituttanut vastaavalla tavalla.
Näiltä vieraan maajoukkueen etäkannattajilta olisi mielenkiintoista kuulla, miten ihan oikeasti kyseisessä maassa asuvat ihmiset suhtautuvat asiaan, jos heillä siitä kokemuksia on.
Minulla kokemukset ovat harvassa, mutta silloin kun asia on tullut esille, on vastaanotto ollut positiivinen. En näe oudoksuttavana, jos Slovakiassa tälläkin hetkellä paikallinen Miroslav kannattaa Suomea urheilussa ja pitää sen kulttuurista.
Jos kerran suomalainen kannattaa Saksaa ylitse Suomen niin eikös tässä tapauksessa maajoukkue käsitteenä ole hiukan outo ja ristiriitainen?
Ei. Minä näen käsitteenä maajoukkueen siten, että maajoukkueessa pelaavat pelaajat edustavat sitä maata, jonka kansalaisia ovat. Kannattaminen on tästä irrallinen asia.
Otan sen vastaan ïlolla, koska viime kädessä totuus on se, että sanottiin minusta mitä vain. Kukaan ei voi tulla sanomaan, etteikö minua voi vituttaa sydäntäraastavasti tappion hetkellä. Tai, etteikö voitto voisi pelastaa viikonloppuani.
Todella mielenkiintoinen ja hyvä viesti. Lainaamani osa viestistä on mielestäni oivallinen näkökanta. Jaan samat ajatukset, ei tuohon ole oikeastaan mitään lisättävää. Minä kannatan paikallista joukkuettani seurajoukkueista ylitse muiden. Siinä mielessä olen kai "oikeinkannattaja". Maajoukkuekannatuksessa kannattanen monien mielestä väärin, mutten näe sitä ongelmana.