Väärin kannatettu

[J.Grönvall]

Mikä lasketaan fanilarppaamiseksi?

Kuten kirjoitin niin ei ole oikeaa tai väärää kannattamista, tai ainakin asiasta keskustelu on usein täysin hedelmätöntä. Minulle sellaist c'mon boysien huutelut ja vastaavat menevät larppaamisen alle. Fanilarppi on sitä, että näytellään jonkun seuran (usein ulkomaalaisen) kannattamista ja ollaan monesti enemmän englantilaisia kuin englantilaiset itse.

Ne joilla on intohimo asiaan eivät yleensä koe tarvetta esitellä asiaa, heillä kun on se intohimo.

Suomessa on futiksessa vähän erilaista fanilarppia, eli jos olet futisfani niin pitää heti keskustella pelistä "asiantuntevasti" ja yleensäkin tietyllä tavalla. Sillä on ehkä vieläkin sellainen sivistyneiden ihmisten lajin leima, vaikka muualla se on juuri niiden junttien ja kansan syvien rivien laji.

Vaikka kyllä minäkin pidän joistakin asioista esim. englantilaisessa kannatuskulttuurissa ja varsinkin Spursilla on ihan loistavat fanit. Haluaisin vain, että oltaisiin ylpeitä myös meidän omasta kannatuskulttuuristamme, vaikka se ei aina tarkoita laulua ja tanssia, se on silti kulttuuri joka on ominaisinta meille suomalaisille. En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi ulkomaiden touhuja ihannoidaan ja kotimaassa kaikki on pelkkää skeidaa.

Mutta on se niinkin miten Jokerikiekko tuossa toteaa, että yksilöt ovat erilaisia. En minä voi lähteä yleistämään ettei KENELLÄKÄÄN olisi aitoa ja intohimoista suhdetta ulkomaiseen joukkueeseen. Yhtä vähän minä ymmärrän joidenkin bändien fanittamista. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, siinä ei bändin nimellä ole mitään merkitystä.

 

[müller]

Jos on sitä mieltä, ettei ole olemassa väärinkannattamista koska kannattaminen perustuu tunteisiin ja jos johonkin asiaan tuntee enmmän vetovoimaa on se silloin oikein, eikö kyseistä ajattelumaailmaa voi silloin soveltaa ihan mihin tahansakin elemän alueeseen? Urheilukannatuksessa kun tämä tuntuu olevan ihan hyväksyttävää, kun taas tosielämässä se että tuntee jonkin asian oikeaksi ei ole mikään selitys.

En ymmärrä mitä haet takaa tällä. Voisitko selventää?

No ainoa mikä ärsyttää on se, että jos fani katsoo peliä, niin täysi objektiivisuus katoaa kokonaan.

Mielestäni tämä ei aina pidä paikkansa. Kun katson Bayernin peliä, niin suhtaudun pelitapahtumiin objektiivisesti, vaikka Bayernia selvästi kannatankin. Sama JYPin kohdalla, vaikken ole pariin vuoteen nähnyt heidän pelejä.

Kannattaminen ei siis välttämättä tarkoita sitä, että ei ole objektiivinen pelitapahtumien suhteen. Toki värilaseilla varustettuja kannattajia löytyy varmasti enemmän, mutta eivät kaikki kannattajat ole samallaisia. Mielestäni kannattamisesta saa enemmän irti, kun kykenee objektiivisuuteen omaa suosikkiseuraansa kohtaan.

 

[Iker]

En minä voi lähteä yleistämään ettei KENELLÄKÄÄN olisi aitoa ja intohimoista suhdetta ulkomaiseen joukkueeseen.

Et tietenkään voi. Esim. minä olen pelannut useamman vuoden FC Kööpenhaminan junnuissa, käynyt faijan kanssa katsomassa edustusta niin kotimatseissa Parkenilla kuin vieraissa esim. lähialueiden Lyngbyssä ja Brøndbyssä, eli aika vahva side siinä syntyi niin seurajoukkueen kuin Tanskan maajoukkueenkin osalta. Edelleen on kiva katsella jotain vanhoja palkintoja, kun Iker #10 on voittanut kultamitalin Gentoften kentällä kohtalaisissa puitteissa järjestetyssä FCK / B 1903 -junnuturnauksessa, ja edelleen tuo vahvoja fiiliksiä katsella vaikka sitä kotimatsia Parkenilta vaikkakin sitten nettilähetyksen välityksellä. Ei tunnu varsinaisesti ulkomaisen ja ulkopuolisen joukkueen fanittamiselta, vaikka se sitä nykyään toki onkin.

Mitä maajoukkueisiin tulee, nykyään Suomen maajoukkue on ykkönen futiksessakin, mutta kun miettii että aikanaan Tanskan joukkueen mukana tuli elettyä täysin, 1992 EM-juhlahumu koettua Köpiksen kaduilla ja tiedettyä koko Tanskan maajoukkuerinki pelaajineen läpikotaisin vs. sen että Suomesta tiesin nimeltä varmaan yhden futaajan eli veskari Kari Laukkasen siihen aikaan, oli aika luonnollista että varsin pitkään minä kannustin ja elin Tanskan maajoukkueen mukana enkä niinkään futiksen suhteen täysin vieraan Suomen.

Kyllähän Tanskan pääseminen arvokisoihin edelleen kruunaa ne koko kisat, niitä matseja oikeasti jännittää ja niissä elää täysillä mukana, ja valtava pettymys tietenkin on etteivät selvinneet ensi kesän kisoihin. Kohtalainen fiilis katsella arvokisamatsia kesälomalla jossain Köpiksen pubissa oluen äärellä muutaman Torbenin ja Karstenin kanssa.

Mutta olisihan se melkoinen fiilis katsella arvokisoja Suomenkin mukanaollessa, se olisi kaiken lisäksi jotain täysin uutta kun Tanskan osalta siihen on tottunut jo pitkälti yli 20 vuotta.

 

[Pavlovin Koira]

...

No nyt! Mä kun olen ollut siinä käsityksessä että sun nimimerkin innoittajana on Iker Casillas.

 

[Iker]

No nyt! Mä kun olen ollut siinä käsityksessä että sun nimimerkin innoittajana on Iker Casillas.

Niinhän se tavallaan onkin.

Etunimeni alkaa I:llä ja kaikenlaisia lempinimivirityksiä on vuosien varrella ollut, yksi jengikaveri joskus 2000-luvun taitteessa alkoi treeneissä käyttää minusta lempinimeä "Iker Casillas" ja siitä tuo nimimerkki on lopulta tullut.

Eli Casillas tuon lempinimen taustatarinana sinänsä on, muttei sen vuoksi että olisin Realin fani vaan tuon jengikaverini minusta käyttämän nimen johdosta. Ehdottomasti arvostamani huippuveskari silti tietenkin, kuten on tänne joskus tullut kirjoitettua muistan edelleen Eurogoalsista 1990-luvun lopulta hänen debyyttimatsinsa koosteen, eli pitkään on tullut taivaltaan jo seurattua.

 

[Jaws]

Itse olen tästä täysin samaa mieltä. Mielestäni ei ole olemassa mitään "väärää" kannattamista. Sillä, mistä syystä kannattaa jotain joukkuetta, ei ole väliä.

Näin juuri. Olen samaa mieltä kanssasi. Miksi kenenkään tarvitsisi kannattaa siten, kuten muut haluavat? Ja miksi kenenkään pitäisi välittää siitä, mitä muut ajattelevat siitä kannattamisesta? Se on jokaisen oma asia, se siinä on hienoa.

Kannattaminen on aina aitoa, jos se herättää tunteita.

Juuri näin. Ilman tunteita ei olisi urheilua. Ilman näitä kumpaakaan ei olisi yhteisöllisyyttä. Kannattamisen määrittely on silti hankalaa ja täten moni mieltää sen eri tavoin.

Näinhän se monesti menee, myös Turussa. Paljon tuli minullekin teininä ja nuorena aikuisenakin paskaa niskaan siitä, kun en kannatakaan Tepsiä eikä TPS symbolisoi minulle turkulaista jääkiekkoilua vaan vain tepsiläistä jääkiekkoilua.

Kenenkään ei pitäisi joutua ottamaan neuvoja tai haukkuja vastaan kannattamisestaan. Varsinkaan tällaisessa tapauksessa, kun kaupungissa on enemmän kuin yksi joukkue, joka pelaa tiettyä urheilulajia suhteellisen korkealla tasolla. Vaihtoehtoja on monia, ja oikea valinta on se, jonka itselleen tuntee oikeaksi. Muiden näkemykset toisen ihmisen kannattamisesta ovat poikkeuksetta vääriä, eivätkä he voi tietää, mitä toinen ajattelee urheilusta ja kannattamisesta.

Menestyksestähän se tuntui minun nuoruudessani monella olevan kiinni, eipä ole monia tuon ajan valtavirtakannatuksen eli Tepsin valinneita varmasti lehtereillä näkynyt sen jälkeen seuran dynastia päättyi ja se romahti keski/alakastin seurajoukkueeksi.

Tämä on varmasti totta. Varsin tavallinen tapahtumaketju kotimaassamme, kaupungista riippumatta.

Eli juuri kuten sanoit, niin menestyshulluus pitää Suomessa pitkälti paikkansa.

Kyllä vain. Suomalainen on passiivinen, mitä tulee urheilun seuraamiseen. Kiinnostus lopahtaa menestyksen loppuessa. Tämäkin niitä asioita, joista on mahdollista käydä ketjun otsikon mukaista debattia.

Kenties he tietävät nykyisin paremmin sen, miltä tuntuu kannattaa seuraa, jolla menee heikosti ja jota silti haluaa tukea, kävi miten kävi.

Nykyään eletään vaikeita aikoja myös Turun menestyneimmän kohdalla. Ammoinen 90-luvun dominanssi on vaihtunut ainaiseen taaperrukseen. Vuoden 2010 kevät on ainoa hetki, jolloin olen saanut maistaa Palloseuran glooriaa niin, että minulla on siitä muistikuvia. Nyt seura tarpoo syvissä vesissä, mutta harmaaseen taaperrukseen on tottunut. Se opettaa nöyryyttä. Aika harva joukkue pystyy nykypäivän suomalaisurheilussa nousemaan selkeäksi dynastiaksi. Sikäli moni seura on pitkälti samassa tilanteessa; välillä pärjätään, välillä menee huonommin. On kunnioitettava asia, mikäli kannattaja kykenee olemaan kannattamansa seuran tukena myös vastoinkäymisten hetkillä. En silti sano, että toisin toimiminen olisi väärää kannattamista.

Jääkiekossa kannatan Suomen maajoukkuetta, seuraan sen pelit ja toivon aina ja poikkeuksetta sen voittoa. MM-kisat ja olympialaiset ovat aina kohokohta.

Maajoukkuepelit ovat urheilussa ehdottomasti parasta. Allekirjoitan tämän ilman muuta. Maajoukkuekannattamisesta puhutaankin tähän peilaten yllättävän vähän.

Itse nykyisin en kannata kauhean palavasti oikein mitään joukkuetta.

Kannatuksen ei tarvitse olla palavaa, se voi olla mitä tahansa. Monella ei ole suosikkijoukkuetta ollenkaan. Monella taas identiteetti rakentuu paljon myös suosikkijoukkueen ympärille. Moni tuntee kuuluvansa siten johonkin yhteisöön.

Mielenkiintoisia asioita.

Ja sitten se pakollinen muistutus oikeinkannattamisesta: sitä en ymmärrä ollenkaan, jos joku kannattaa jotain toista maajoukkuetta enemmän kuin Suomea.

Miksi? Onko olettamus se, että jos passissa on sama lippu kuin jonkin arvokisoihin osallistuvan kootun joukkueen pelaajilla, pitää myös tätä joukkuetta kannattaa tai sen voittoa aina toivoa?

 

[eagle]

Mielestäni tämä ei aina pidä paikkansa.

Tarkoitin siis JOS käy niin että se kannatus sumentaa kaiken arvostelukyvyn, niin silloin esim. jatkoaika täyttyy täyteen viesteistä millä ei ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa.

 

[müller]

Tarkoitin siis JOS käy niin että se kannatus sumentaa kaiken arvostelukyvyn, niin silloin esim. jatkoaika täyttyy täyteen viesteistä millä ei ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa.

Sain kirjoituksestasi sellaisen kuvan, että mielestäsi fanit eivät pysty näkemään ottelutapahtumia objektiivisesti, vaan vain ja ainoastaan subjektiivisesti. Tosin tottahan se usein on, mutta ei aina. Siitä olen täysin samaa mieltä, että värilaseilla varustettujen kannattajien kanssa ei voi juuri keskustella ottelutapahtumista.

Tuli muuten mieleen esimerkki "väärin" kannattamisesti. Menin pari viikkoa sitten käymään lähikaupassa, ja päällä mulla oli Bayernin t-paita ja tuulitakki, mikä oli auki koska oli lämmin keli. Kaupan noin 20-vuotias kassapoika rupesi soittamaan suutaan heti kun huomasi paitani, ja kertoi kuinka ei hyväksy sitä, että paikalliset eivät tue omaa paikallisseuraansa (pelaa muuten Regionnalliga Nordostissa, 4. sarjatasolla kyseinen seura). En kerennyt sanomaan mitään, kun kassapoika veti työpaitansa alta esiin kyseisen paikallisseuran paidan ja haukkui Bayernia hauskalla itäsaksalaisella murteellaan. Sen jälkeen kun sanoin, etten ole paikallinen, hän rauhottui. Lopulta oli ihan kohtelias kaveri.

Olen huomannut että nämä "väärin" kannattamisesta loukkaantuvat henkilöt kannattavat pääsääntöisesti joko divarijoukkueita tai muuten vain ei-niin-hyviä joukkueita kansainvälisellä tasolla. Onko kyseessä kenties jonkin sortin alemmuuskompleksi? En ole vielä ainakaan törmännyt yhteenkään esim. Dortmundin tai Bayernin kannattajaan, jotka paasaisivat "väärin" kannattamisesta.

 

[nummenkallio]

Miksi? Onko olettamus se, että jos passissa on sama lippu kuin jonkin arvokisoihin osallistuvan kootun joukkueen pelaajilla, pitää myös tätä joukkuetta kannattaa tai sen voittoa aina toivoa?

Kuten sanoin, minusta kummallista on nimenomaan se, jos suomalainen kannattaa jotain vierasta maajoukkuetta enemmän kuin Suomea. Miten joku vieras maajoukkue voi tuntua läheisemmältä kuin Suomi? Sen vielä ymmärrän, jos oma maajoukkue tuntuu yhdentekevältä, mutta luulisi, ettei silloin oikein mikään muukaan maajoukkue kiinnosta.

Itse en esimerkiksi kannata erityisemmin Suomen jääkiekkomaajoukkuetta, mutta vielä vähemmän kannatan mitään muutakaan lätkämaajoukkuetta. Maajoukkuekiekko ei ylipäänsä kiinnosta, vaikka SM-liigaa olen seurannut sen 25 vuotta. Jonkun olympiafinaalin tai MM-finaalin saatan ehkä katsoa, mutta jälkimmäisen pystyn kyllä jättämään sujuvasti väliinkin. Vuoden 2012 MM-finaalin onnistuin jopa unohtamaan, vaikka se pelattiin muutaman kilometrin päässä kotoani. Pasilassa ajellessani ihmettelin vain, että mistäs näitä sloboja nyt tunkee, kunnes muistin.

Sen sijaan maajoukkuefutis kiinnostaa minua kyllä, ja vaikka seurailen muitakin maajoukkueita, niin en minä niitä kannata. Kannatan vain Huuhkajia. Mikään toinen maajoukkue ei vain voi tuntua läheisemmältä kuin Huuhkajat, koska minkään muun maajoukkueen pelejä en näe niin paljon paikan päällä kuin Huuhkajien. Saksankin kannattaminen tuntuisi minusta nololta, vaikka siinä maassa olen sentään asunut. Olen suomalainen, ja jos en kannata Suomea, en kannata mitään.

 

[Jaws]

Kuten sanoin, minusta kummallista on nimenomaan se, jos suomalainen kannattaa jotain vierasta maajoukkuetta enemmän kuin Suomea. Miten joku vieras maajoukkue voi tuntua läheisemmältä kuin Suomi? Sen vielä ymmärrän, jos oma maajoukkue tuntuu yhdentekevältä, mutta luulisi, ettei silloin oikein mikään muukaan maajoukkue kiinnosta.

Minä en näe tuossa mitään kummallista. Se, että Suomen maajoukkue ei kiinnosta tai ei herätä niin paljon tunteita, ei mielestäni mitenkään poissulje sitä mahdollisuutta, että voi olla kiinnostunut nimenomaan maajoukkuepeleistä ja -turnauksista muutenkin kuin Suomen osalta.

 

[nummenkallio]

Minä en näe tuossa mitään kummallista. Se, että Suomen maajoukkue ei kiinnosta tai ei herätä niin paljon tunteita, ei mielestäni mitenkään poissulje sitä mahdollisuutta, että voi olla kiinnostunut nimenomaan maajoukkuepeleistä ja -turnauksista muutenkin kuin Suomen osalta.

Kiinnostunut voi olla, ja voi seurata, mutta puhuinkin kannattamisesta. Minusta on aika outoa ja noloa heilua kisakatsomossa jonkun vieraan maan paita päällä, jos kisoissa on Suomikin. Kukaan ei ole vielä tullut perustelemaan minulle edes tyydyttävästi sitä ajatusmaailmaa, miksi vaikkapa joku MM-kiekosta kiinnostunut suomalainen kannattaa intohimoisemmin jotain vierasta maata kuin Suomea. Tämä noin esimerkkinä.

 

[Espen]

Kiinnostunut voi olla, ja voi seurata, mutta puhuinkin kannattamisesta. Minusta on aika outoa ja noloa heilua kisakatsomossa jonkun vieraan maan paita päällä, jos kisoissa on Suomikin. Kukaan ei ole vielä tullut perustelemaan minulle edes tyydyttävästi sitä ajatusmaailmaa, miksi vaikkapa joku MM-kiekosta kiinnostunut suomalainen kannattaa intohimoisemmin jotain vierasta maata kuin Suomea. Tämä noin esimerkkinä.

Syntynyt vahingossa väärään maahan?

Tämän kirjan luettuani olen ymmärtynyt paremmin myös erästä täällä pitkään vaikuttanutta nimimerkkiä:

Vadelmavenepakolainen – Wikipedia

 

[nummenkallio]

Syntynyt vahingossa väärään maahan?

Tämän kirjan luettuani olen ymmärtynyt paremmin myös erästä täällä pitkään vaikuttanutta nimimerkkiä:

Vadelmavenepakolainen – Wikipedia

Itse romaania en ole lukenut, mutta KOM-teatterissa kävin tuon katsomassa, ja oli kyllä loistava. Pitää kuitenkin muistaa, että Vadelmavenepakolainen on satiiria. Toki näitä "syntynyt vahingossa väärään maahan"-ihmisiä voi olla, mutta uskoisin, että he ovat hieman Mikko Virtasta lievempiä tapauksia ja aika harvinaisia.

Ihmettelyni on koskenut nimenomaan sitä, miten joku voi olla innostuneempi jostain toisesta maajoukkueesta kuin Suomesta, vaikka itse maa ei olisi Suomea läheisempi eikä tämä ihminen näkisi tämän vieraan maajoukkueen pelejä juuri muuten kuin televisiosta. Ja korostettakoon, etten tarkoita tällä esimerkiksi sellaista tapausta, jonka nimimerkki Iker tuossa edellä kuvaili. Hänellähän on ihan aito ja omakohtainen side Tanskaan, joten hänen kohdallaan ei ole enää kyse vieraasta maajoukkueesta.

 

[LOFIN]

Syntynyt vahingossa väärään maahan?

Tämän kirjan luettuani olen ymmärtynyt paremmin myös erästä täällä pitkään vaikuttanutta nimimerkkiä:

Vadelmavenepakolainen – Wikipedia

Tätähän nyt voi soveltaa samalla myös seurajoukkuesiin, jos vaikka henkilö kokee jonkun Liverpoolin läheisemmäksi kuin paikallisen jalkapalloseuran (olettaen että se seura pelaa edes siedettävällä tasolla, tuskin kukaan fanattisesti puulaakiseuraa kannatta).

Jos kokee tällä tavalla itsensä "transuksi" eikä näe siinä mitään pahaa niin ei kai sille mitään sitten voi. Millään tavalla normaalina käytösmallina sitä ei silti voida pitää.

 

[pernaveikko]

Jos kokee tällä tavalla itsensä "transuksi" eikä näe siinä mitään pahaa niin ei kai sille mitään sitten voi. Millään tavalla normaalina käytösmallina sitä ei silti voida pitää.

Kyllä siellä kaupungissa tai maassa pitää olla asunut ja peleissä käynyt ja muuta. Vaikka nyt edes yhden kauden vaihto-oppilaana tai jotain.

Jos kokee olevansa fani, vaikka ei koskaan käy peleissä, niin ei kai sille mitään sitten voi. Sehän ei tietenkään toimi toisinpäin eli välillä ihmiset muuttavat ja muuta ja fanittaminen ei lopu. Mutta ei se vaan voi alkaa päättämällä olen nyt fani, kun internetselaimesta näkee ottelutulokset tai kenties joskus jopa käy niiden kotisivuilla. Tai saattaahan hurjimmat katsoa pelejä vaikka striimiltä.

 

[Beukeboom]

Toisen maajoukkueen kannattamisessa on monesti havaittavissa myös tietyntyyppinen "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella"-ajattelu.

"Suomalaiset sitä, suomalaiset tätä" - Samaan aikaan kuitenkaan tällä toisen maan kannattajalla ei ole mitään kontaktipintaa kyseiseen maan sosiologiseen ilmapiiriin, ei välttämättä edes kieleen, puhumattakaan paikallisissa työpaikan kahvipöydissä käytäviin urheilukeskusteluihin.

Se, että suomalaisessa arkiurheilukulttuurissa on vikoja, ei tarkoita, että se olisi muualla sen parempaa. Ja ei se kulttuuri nyt parane heilumalla toisten väreissä.

"Suomalaiset" tarkoittaa yleensä jotain ryhmää, johon puhuja itse ei itseään lue. "Suomessa ei osata sitä tai tätä (paitsi minä ja kaverini)".

 

[nummenkallio]

Toisen maajoukkueen kannattamisessa on monesti havaittavissa myös tietyntyyppinen "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella"-ajattelu.

"Suomalaiset sitä, suomalaiset tätä" - Samaan aikaan kuitenkaan tällä toisen maan kannattajalla ei ole mitään kontaktipintaa kyseiseen maan sosiologiseen ilmapiiriin, ei välttämättä edes kieleen, puhumattakaan paikallisissa työpaikan kahvipöydissä käytäviin urheilukeskusteluihin.

Tässähän se ongelma tuleekin, kun koko kannattaminen on pitkälti ulkoa opeteltua. Se, mikä ei ole luontevasti syntynyt, ei myöskään pysy helposti yllä. Luultavasti tällainen kannattaja kohtaa välillä suuria vaikeuksia kannattamisensa ylläpitämisessä, koska side joukkueeseen on heikko ja keinotekoinen. Tämä vieras maajoukkue on harvoin ainakaan Suomea huonompi, ja jos se menestyy, niin kannattaminen voi olla vielä melko vaivatonta, mutta huonompina hetkinä vieraan joukkueen takaa on helppo luikkia pois. Sen sijaan aidon kannattajan on hyvin vaikea katkaista tunnesidettään joukkueeseen silloinkaan, kun sillä menee heikosti. Aitoa vitutusta ei oikein pysty feikkaamaan.

Näiltä vieraan maajoukkueen etäkannattajilta olisi mielenkiintoista kuulla, miten ihan oikeasti kyseisessä maassa asuvat ihmiset suhtautuvat asiaan, jos heillä siitä kokemuksia on. Voisin kuvitella, että he suhtautuisivat näihin etäkannattajiin ainakin hieman ihmetellen, ellei jopa naureskellen. En nyt tiedä oikein itsekään, miten suhtautuisin johonkin ulkomaalaiseen, joka kannattaisi Suomea innokkaammin kuin omaa maajoukkuettaan. Luultavasti ajattelisin, että hänellä on Suomesta jokin haavekuva, joka ei vastaa todellisuutta.

 

[Evil]

Jos kokee olevansa fani, vaikka ei koskaan käy peleissä, niin ei kai sille mitään sitten voi.

Onhan se ihan mahdollista. Toimiihan se musiikissakin. Olen Led Zeppelinin ja Beatlesin (esimerkiksi) suuri fani, vaikken koskaan päässyt ko. yhtyeitten keikoille.

 

[Beukeboom]

Onhan se ihan mahdollista. Toimiihan se musiikissakin. Olen Led Zeppelinin ja Beatlesin (esimerkiksi) suuri fani, vaikken koskaan päässyt ko. yhtyeitten keikoille.

Mites tossa Led Zeppelinin ja Beatlesin keskinäisessä matsissa muuten kävi?

 

[müller]

Näiltä vieraan maajoukkueen etäkannattajilta olisi mielenkiintoista kuulla, miten ihan oikeasti kyseisessä maassa asuvat ihmiset suhtautuvat asiaan, jos heillä siitä kokemuksia on. Voisin kuvitella, että he suhtautuisivat näihin etäkannattajiin ainakin hieman ihmetellen, ellei jopa naureskellen.

En ole ainakaan törmännyt vielä yhteenkään saksalaiseen joka olisi suhtautunut negatiivisesti siihen, että ulkomaalainen kannattaa jotain saksalaista seuraa tai Saksan maajoukkuetta. Yleisesti ovat suhtautuneet varsin positiivisesti ja yllättyneet siitä, että miten suosittua saksalainen jalkapallo ulkomailla on.

Sama oli Hollannissa kun siellä tovin asuin, ja menin katsomaan Ajaxin peliä hollantilaisen kaverini kanssa, pelipaita päällä tietenkin. Muut Ajaxin kannattajat vain innostuivat, kun kuulivat, että olen suomalainen. Syytä en osaa sanoa.

Kai se on täällä päin Eurooppaa yleisempää, että kannatetaan eri joukkueita maasta piittaamatta. Ei ihmiset rupea valittamaan mistään "väärin" kannattamisesta, koska kyse on vain urheilusta ja sen he tietävät. Eri asia on sitten nämä jo mainitsemani aladivarijengien kannattajat, jotka ovat ammattiloukkaantujia sen suhteen, jos joku ei kannata sitä paikallista aladivarijengiä, vaan jotain muuta pääsarjatason joukkuetta.

 

[Evil]

Eri asia on sitten nämä jo mainitsemani aladivarijengien kannattajat, jotka ovat ammattiloukkaantujia sen suhteen, jos joku ei kannata sitä paikallista aladivarijengiä, vaan jotain muuta pääsarjatason joukkuetta.

Kotipaikkakunnallani pelataan lähinnä näitä divareita, ja kyllä minä mieluummin katselen telkkarista hyvien joukkueitten matseja kuin kyttään räntäsateessa tai kylmässä jäähallissa jotain surkeita paikallisia puujalkoja ja -käsiä. Syönhän minä mieluummin hyvää ruokaakin, vaikka se olisi ulkomaista, kuin jotain lähikunnan jalostamon paskaa maksalaatikkoa. Nurkkapatriotismi on jotenkin säälittävää.

 

[Blackie]

Näissä keskusteluissa pitää aina osata erottaa laji-ihmiset ja huippu-urheilun satunnaiskuluttajat toisistaan. Mun panos ei auta varmasti pitämään yhtäkään suomalaista korisseuraa pystyssä, mutta NBA:n pleijareita tulee katsottua ja muutenkin esim. Susijengin otteita arvokisoissa. En väitä siis olevani korisihminen ihan niin kuin mielestäni ne eivät ole futiksen laji-ihmisiä, jotka eivät ole siitä kiinnostuneita muuten kuin huipputasolla.

 

[nummenkallio]

En ole ainakaan törmännyt vielä yhteenkään saksalaiseen joka olisi suhtautunut negatiivisesti siihen, että ulkomaalainen kannattaa jotain saksalaista seuraa tai Saksan maajoukkuetta. Yleisesti ovat suhtautuneet varsin positiivisesti ja yllättyneet siitä, että miten suosittua saksalainen jalkapallo ulkomailla on.

No jos jotain saksalaista seurajoukkuetta kannattaa, niin siihen tuskin suhtaudutaan kovin kielteisesti, koska seurajoukkueiden kannattaminen on muutenkin erilaista. Saksan maajoukkueen etäkannattamiseenkin suhtaudutaan varmaan virallisen kohteliaasti, eli pidetään ihan kivana jos muutkin tykkäävät, mutta mitä muuta tuohon kehtaa sanoa? Varsinkin kun kyseessä on kansa, joka suhtautuu yhä äärimmäisen varovaisesti natsimenneisyyteensä. Epäilen vahvasti, että keskenään voivat myös ihmetellä asiaa, vaikkeivät nyt suoraan paheksuisi.

Sama oli Hollannissa kun siellä tovin asuin, ja menin katsomaan Ajaxin peliä hollantilaisen kaverini kanssa, pelipaita päällä tietenkin. Muut Ajaxin kannattajat vain innostuivat, kun kuulivat, että olen suomalainen. Syytä en osaa sanoa.

Epäilen syyksi muuan Jari Litmasta.

Kai se on täällä päin Eurooppaa yleisempää, että kannatetaan eri joukkueita maasta piittaamatta. Ei ihmiset rupea valittamaan mistään "väärin" kannattamisesta, koska kyse on vain urheilusta ja sen he tietävät.

Keski- ja Etelä-Euroopassahan jalkapallo on paljon syvemmällä yhteiskunnassa kuin vaikkapa Suomessa. Siellä se ei nimenomaan ole vain urheilua, vaan siihen sekoittuu paljon myös politiikkaa, mikä on Suomessa aika harvinaista.

 

[LOFIN]

Onhan se ihan mahdollista. Toimiihan se musiikissakin. Olen Led Zeppelinin ja Beatlesin (esimerkiksi) suuri fani, vaikken koskaan päässyt ko. yhtyeitten keikoille.

Mieshuoria yleisesti yhdistävä piirre on se miten he vertaavat urheilua muuhun viihteeseen, erityisesti musiikkiin. Jos et itse käsitä mitä eroa on musiikin kuuntelemisella ja urheiluseuran kannattamisella niin ehkä voidaan lopettaa keskustelu väärinkannattamisesta näiden henkilöiden osalta siihen. Näille henkilöille urheilu kun tuntuu olevan vain viihdettä muun ajan lomassa.

 

[Blackie]

Kotipaikkakunnallani pelataan lähinnä näitä divareita, ja kyllä minä mieluummin katselen telkkarista hyvien joukkueitten matseja kuin kyttään räntäsateessa tai kylmässä jäähallissa jotain surkeita paikallisia puujalkoja ja -käsiä. Syönhän minä mieluummin hyvää ruokaakin, vaikka se olisi ulkomaista, kuin jotain lähikunnan jalostamon paskaa maksalaatikkoa. Nurkkapatriotismi on jotenkin säälittävää.

Nämä sun ruoka- ja musiikkivertaukset herättää aina myötähäpeää minussa. Et selvästikään tajua ollenkaan mistä kannattamisessa on kyse. Olet huippujalkapallon kuluttaja vähän niin kuin minä olen huippukoripallon kuluttaja, ei siinä sen kummempaa. Laji on kuitenkin paljon muutakin kuin ne huippusarjojen huippujoukkueet ja huippumaajoukkueet.