Tuollainen markkinauskovaisuus voi toimia toimialoilla, jossa yksittäiset toimijat eivät ole riippuvaisia muista toimijoista. Urheilusarjoissa näin ei ole, eikä liiketoimintaa voi tästä(kään) syystä verrata normaaliin yritystoimintaan. On suorastaan valheellista väittää urheilun olevan samankaltaista bisnestä kuin jokin muu bisnes jossa kilpaillaan muiden toimijoiden kanssa samoista asiakkaista. Liigaseurat eivät taistele samoista asiakkaista ja heidän oma tuloksensa on riippuvainen siitä miten muut sarjassa menestyvät (tjeu: kärkijengit vetävät enemmän katsojia vieraspeleissä kuin jämäjengit).
"Markkinauskovaisuus"? Sehän taitaa nyt kuitenkin olla se asia, mikä tätä suomalaistakin taloutta vie eteenpäin. Jääkiekon tai urheilun parissa on harhaluulo siitä, että yksittäisen seuran tehtävänä olisi jotenkin huolehtia muistakin seuroista ja niiden taloudellisesta hyvinvoinnista. Tämä ei ole varsinkaan ammattilaisurheilussa yrityksinä toimivien seurojen tehtävä. Jos joku ei pärjää taloudellisesti tai muutoin markkinoilla, niin sinne tulee uusia yrityksiä kokeilemaan niin kauan kuin kysyntää tuotteelle on olemassa. Siinä mielessä jokaisen yrityksen on tehtävä oma osuutensa sen myytävän tuotteen kysynnän kasvattamiseksi ja säilyttämiseksi, mutta tämä ei ole sama asia kuin rahan jakaminen tuotoista niillekin, jotka eivät ole sitä omalta osaltaan tehneet niillä.
Ja tottakai liigaseurat taistelevat samoista asiakkaista ja näiden yritysten tulokset pitäisi olla entistä vahvemmin riippuvaisia vapaan kilpailun mukaisesti siitä, miten ne urheilullisesti ja taloudellisesti pärjäävät. Minun on suoraan sanottuna mahdotonta ymmärtää tätä ajatusmallia, jossa urheiluun ei kuuluisi samat lainalaisuudet kuin muuhun liiketoimintaan. Se selittää sinällään paljon siitä, mikä tässä maassa on yrittämisessä vikana ainakin urheilussa.
Jokaisen liigaseuran intresseissä on nostaa ns. kokonaistuotteen kiinnostusta oman seuransa hyvinvoinnin lisäksi. Tämä kokonaistuote on Liiga ja sen osaset. Liigapaikkakunnat ovat täysin erilaisissa asemissa toisiinsa nähden, sekä väestörakenteen että yritysverkostojen osalta. Tällöin pitkällä aikavälillä esim. HIFK voi organisaationa alisuorittaa vuodesta toiseen, mutta silti luottaa siihen, että tukiverkostot pitävät seuran yhtenä "suurista". Vastaavasti jokin HPK, vaikka olisi kuinka sitoutuneet sidosryhmät ympärillä, on väistämättä niin pienen paikkakunnan juttu, että siinä saa aika ihmeitä tehdä jos haluaa kestävästi toimia jatkuvasti huipputasolla.
Kokonaistuote mitä myydään on se oma jääkiekkotuote ja siihen liittyvät palvelut. Eivät seurat myy muutoin kuin välillisesti liigaa tuotteena. Ne myyvät omia pelejään ja niihin liittyviä palveluitaan. Tottakai, liigassa on erilaisia yrityksiä pienistä ja suurista kaupungeista, mutta jokaisen on myytävä se oma tuotteensa siellä missä ne sijaitsevat ja muuallakin. HIFK on oiva esimerkki siitä, miten urheilullinen menestys ei ole sidottu liiketoiminnalliseen menestykseen liigassa. Jos pienen kaupungin seura ei pysty kilpailemaan isompien kaupunkien seurojen kanssa, niin silloin se seura on väärässä paikassa, jolloin tilaa on tehtävä muille.
Tässä on lopulta kyse ideologisesta näkökulmasta, ja molempiin näkökantoihin on perustelunsa. Typerä putkinäköisyys on se, joka on jääkiekon Suomessa näivettynyt. Siihen ei saa tässäkään asiassa syyllistyä.
Suomalaisen urheilun putkinäköisyys on siinä, että jonkun muun pitäisi rahoittaa ja tehdä meidänkin eteen jotain, kun tosiasiassa se tekeminen lähtee peiliin katsomalla ja hihat käärimällä.