Toisaalta meillähän on vähän yli kymmenen vuoden takaa kokemusta karsinnoista. Viitenä kautena peräkkäin niitä pelattiin kausien 2008-09 ja 20212-13 välissä. Ja vaikken Mestistä silloin hirveän tarkalla silmällä seurannut, niin ei siitä ajasta jäänyt kyllä sellaista mielikuvaa, että pelkästään karsinnat (urheillullisuutta lisäävänä tekijänä) sellaisenaan olisi tukenut seurojen taloutta Mestiksessä, mitenkään merkittävässä määrin.
Ja ainakin itsellä tuosta historiasta syntyy sellainen kysymys, että miksi tilanne olisi nyt toinen, kuin silloin ja jos viisi vuotta ei riitä siihen, että voitaisiin odottaa selvästi nähtävää kehitystä, niin kuinka kauan sitä voidaan joutua odottamaan? Ja kuinka pitkään Suomikiekolla riittäisi valmiutta tuollaiseen odottamiseen? Okei, tällä hetkellä siellä Mestiksessä on toki Kiekko-Espoo ja Jokerit, mutta jos noi molemmat seurat ovat seuraavan viiden vuoden päästä Liigassa (ja/tai konkurssissa), niin riittäisikö pelkät karsinnat nostamaan Mestiksen tasoa vai kävisikö vain niin, kuin kävi viimeksi? Eli että odotettiin se aika, kun kärsivällisyyttä riitti ja sen jälkeen suljettiin ja nostettiin ne seurat kabinettien kautta, jotka olivat valmiita ottamaan seuraavan askeleen tekemisessään eteenpäin.
Karsinnat yksinään ei varmasti seurojen taloutta tukenut, mutta väittäisin, että karsinnat yhdessä pienempien joukkuemäärien kanssa nostivat Mestiksen tasoa, niin urheilullisesti ja kuin taloudellisesti. Olisi mielenkiintoista nähdä dataa miten Mestisjoukkueiden pelaajabudjetit tai Mestiksen yleisömäärät ovat kehittyneet noista ajoista. Mestispelejä ei silloin muistaakseni näytetty TV-stä, mutta katsojia olisi varmasti ollut enemmän kuin viimevuosina. Toki liigaan nousseiden joukkueiden budjetit ovat räjähtäneet sittemmin ja Mestiksessa Jokereiden tulo on hieman muuttanut tilannetta.
En nyt muista yhtään mitkä silloin liiganousun ehdot olivat, mutta pelkällä karsintavoitolla nousu ei kaiketi olisi toteutunut. Muistaako joku? Mun ymmärrys oli, että Joensuussa liiganousua ei pidetty realistisena taloudellisten realiteettien vuoksi. Tämä tietysti latisti liiganousuhaaveita silloin. Joku muu voisi kommentoida oliko syynä liigaosakkeen hinta vai 2000 luvun alussa tehty konkurssi. Olisi myös kiinnostavaa kuulla, miten Mikkelissä, Vaasassa tai Kouvolassa muistetaan nuo ajat.
Ja vaikka kabinettinousut olisivat kuinka epäseksikkäitä tahansa, niin kun itse vertaan viiden vuoden karsinta aikaa ja vaikka siitä seuraavia viittä vuotta, niin ensi mainitulla ei omasta mielestä tuotu juuri mitään lisää Suomikiekolle isossa kuvassa. Toki Ässät-Sport karsintapelit olivat huikeita, mutta loppupeleissä se oli vain kahden viikon rypistys tuon viiden vuoden ajanjaksolta. Sinä jälkimmäisellä viiden vuoden ajanjaksolla Suomikiekkoon syntyi täysin ammattimaisia kiekkotyöpaikkoja peräti kolmen seuran verran ja vaikkei Vaasassa olla välttämättä vielä täyttä potentiaalia saavutettu, niin kyllähän Kouvolassa tekemisen voisi sanoa olevan vähintään hyvää ja Mikkelissä viimeisen parin vuoden ajalta jopa erinomaista. Voiko joku sanoa pommin varmaksi asiaksi, että näihin olisi päästy, jos karsintoja olisi vain kaudesta 2012-13 jatkettu hamaan tappiin asti?
Eli tällä haluan nyt vaan sanoa sitä, että itse en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että jos vain urheilullisuus edellä mentäisiin, että taloudellisten edellytysten kehitys seuraisi vääjäämättä perässä. Ja sen takia olen ehdotellut useitakin erilaisia malleja, joissa mentäisiin vähän niinkuin talous edellä.
Tässä on hyviä pointteja. Ei näihin asioihin ole varmasti yksiselitteisen oikeita tai vääriä ratkaisuita.
Ei tietysti voida tietää mihin karsintojen jatkaminen olisi johtanut. Yksi skenaario olisi ollut, että liigaan ei olisi nostettu kabinettien kautta ketään. Siinä tapauksessa Liigassa olisi 12 joukkuetta ja Mestiksessä pelaisi esim. Sport, Kookoo, Jukurit, Jokerit ja K-Espoo, jos karsinnat ei olisi tuonut muutosta. Olisiko meillä tässä skenaariossa enemmän vai vähemmän jääkiekon ammattiorganisaatioita? Vaikea sanoa.
Perusteluni miksi urheilullisuus johtaa seurojen taloudelliseen hyvinvointiin on, että sen tuoma jännitys, tarinat ja tunteet kiinnostavat ja koukuttavat ihmisiä. Mielestäni sarjajärjestelmän pitäisi ruokkia yksinomaan tätä eikä yksittäisten seurojen taloudellista hyvinvointia. Uskon myös, että tämä on paremmin linjassa Suomalaisen kulttuurin kanssa. Seurojen taloudellisesta hyvinvoinnista vastaa niiden johto. Jos johdossa tehdään taloudellisesti typeriä päätöksiä esim. urheilullisuuden nimissä, niin ne ovat todennäköisesti vain typeriä päätöksiä.
Jos sarjajärjestelmää lähdetään muokkaamaan ensisijaisesti taloudellisista lähtökohdista, niin silloinkin järjestelmän tulisi olla ainakin reilu. Kärjistetysti sanottuna silloin voitaisiin unohtaa vaatimukset urheilullisesta menestyksestä Mestiksessä, että Liigapaikan voi saada. Tällä hetkellähän järjestelmä ei ole reilu edes taloudellisesti.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että molemmilla lähestymistavoilla on mahdollista päästä hyviin ratkaisuihin. Mielestäni tärkeintä on mielestäni valita prioriteetti, jonka pohjalta järjestelmä ensisijaisesti luodaan. Jos sarjajärjestelmä yritetään luoda urheilulliseksi, mutta samalla halutaan suojella nykyisten liigaseurojen perse, päädytään todennäköisesti mainitsemiini puolilämpimiin kompromisseihin.
