Salaliittoteoriaa pukkaa
Yön yli väyrysteltyäni ja vähän tilannetta tunnusteltuani olen sitä mieltä, että ainakin yksi syy tehokkaan puolustuspelin muuttumisessa riskialttiiseen hurjan karvauksen suuntaan on maalivahtipeli. Kyllä. Baxterin HIFK nimenomaan Lunkka maalillaan otti tammi-helmikuussa muistaakseni liigan korkeimman pinnakeskiarvon per matsi. Miksi Baxter muutti tätä taktiikkaa juuri ennen playoffeja? Mielestäni juuri ennen playoffeja Lundellille sattui ehkä kauden huonoimmat hetket, esimerkiksi karmea kotitappio HPK:ta vastaan. Sen on täytynyt olla Baxterillekin shokki, vaikka ammattimies ei sitä ulospäin näytäkään. Kuka ammattikoutsi olisi niin pahvi, että vaihtaisi nimenomaan tilastojen valossa hyväksi koettua pelitapaa kesken kauden?
Baxterin reagointi Lundellin epävarmuuteen, johon hän ei sitten kuitenkaan ollut nähtävästi varautunut, oli mielestäni viiltävän nerokas ja hieno oivallus, millä Baxter lopullisesti lunasti laatuvalmentajan paperit meikäläisen silmissä. Hän pystyy muuttamaan, suorastaan haluaa muuttaa, kiveenhakattuja asoita, kun kone rupeaa yskimään. Baxter -heh- lukaisi tilastot uudestaan ja huomasi, että HIFK on täynnä maalintekovoimaa ja heitti painoarvon sinne. Jotta Lundell saisi työrauhaa. Homma toimi, saatiin maali-iloittelua ja tottakai juuri tässä vaiheessa Lundellkin sai kauden toisen 0-pelinsä. Mutta ei enää saavuttanut Baxterin luottoa niin voimakkaasti kuin alkutalvesta. Niinpä koko paketti muuttui.
Baxter pelkäsi varmastikin sitä, että Lundell vuotaa puolustusvoittoisessa pelissä playoffeissakin liikaa ja sehän olisi katastrofi. Tammi/helmikuun kovasta pistesaldosta menee suuri ansio silloin iskussa olleelle Lundellille, siitä ei kahta sanaa. Mutta mitä siitä tulee, jos tapahtuu kauhuskenaario eli puolustusroolin ottavan joukkueen maalivahtipeli pettää? Siitä tulee samannäköistä meininkiä kuin muinaiset Suomi - NL -ottelut, jolloin Suomen -herranjumala!- hyvänkin mv-pelin tuloksena tuli neppariin 1-7. Noh, kukaan ei tuolloin hirveästi kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomi käytti noin kolme paikkaansa per matsi aika hyvällä prosentilla kuitenkin.
Playoffeissa korostuu puolustuspeli joka tapauksessa ja tiukassa vastustajan pommituksessa hyvinkin torjuva Lundell antaa tasoitusta siinä, että hän ei osaa mailapelaamista. Niinpä Baxterin silmissä saattoi siintää uhkakuva ottelusta, jonka aloituksista 89% otetaan HIFKin puolustusalueella. Olen usein miettinyt, että mailapeliä ei Lunkan ikäinen veskari enää opi, mutta yhden asian hän voisi kyllä oppia / opetella; sen sijaan, että hän liimaa epävarmoissa tilanteissa torjunnan jälkeen ison hanskansa kiekon päälle tarjoten näin aloituksen puolustusalueellemme, hän voisi treenata kiekkojen ohjaamista kaukalon takakulmiin. Ihan änärityyliin sinne vaan irtokiekot ja omat pakit tappelemaan niistä purkuja / vastahyökkäyksiä.
Jotta joku ei taas syytä pelkän Lundellin syyksi kääntämisestä, otan pari perusfaktaa tämän ajatusrakennelman oheen; 1-ketjumme ja yv:mme on pettänyt säälittävällä tavalla, samoin on käynyt pakkiemme peruspelille. Voi olla, että Baxterin hurjan karvauksen taktiikka olisi hurraahuutojen paikka, jos ykkösemme olisi latonut ne maagiset about 7 puuttuvaa maalia nyt tehtyjen viiden lisäksi. Ainakin Baxterin hullunrohkealla menolla on saatu aikaan huikeita hetkiä nimenomaan Hämeenlinnassa. Ilman tulosta. Mutta se ei liene sattumaa, että pelitavan muuttuminen defensiivisestä offensiiviseksi tapahtui samaan aikaan kuin Lundellin huonot hetket. 11 kautta NHL:ssä valmentanut mies ei muuta sarjan parhaan pistekeskiarvon tuonutta pelisysteemiään ilman painavaa syytä. Ja syynä oli se, että HIFK rupesi päästämään liikaa helppoja maaleja. Lundellia avustivat tässä flegmaattiset pakkimme ja huonosti merkkauspeliä lukevat hyökkääjämme. Baxterin alkuaikojen pelisysteemissä HIFKille tehtiin korkeintaan 2 maalia, useimmiten 1. Niinpä Baxter laski, että nyt maaleja menee enemmän, joten meidän on hyökättävä enemmän. HPK on ikävä kyllä liigan nopeimmin kontraavana joukkueena äärettömän epäkiitollinen vastustaja nykyiselle pelisysteemille. Uskon esimerkiksi Ipan, jopa Tapparan olleen helisemässä hyökkäävän ifk:n kanssa. No, sarjan lopussa käsittämättömän hidas ja kömpelö Ipakin sai paljon kaksykkösiä HIFKiä vastaan. Ehkä silloin olisi pitänyt soida kellojen; hetkinen, mitenkäs sitten, kun vastassa on nopea ja kurinalainen HPK?
Nythän Baxterilla on tämä ip aikaa päättää taktiikastaan ja johan sen kaikki tietävät, että tammi/helmikuun menoon palataan. Jos tähän saumaan saadaan avainmiehiä heräämään, on ifk:lla mahdollisuudet iskeä harvoista paikoistaan korkealla prosentilla sisään. Ainakin Murrayn kantti kestää tämän.