jounster kirjoitti:
Voisko olla niin että Baxter uutena coachina laittaa asiat haluamaansa kuntoon niin että voittojen määrä saadaan maksimoitua, sillä materiaalilla mitä hänellä on käytössä - keinolla millä hyvänsä tyyliä tai brändejä miettimättä.
Baxterille luulisi olevan aika pitkälle aivan sama minkänimiset kaverit kentällä viilettää, kunhan hän saa joukkueen voittamaan. Kun ajattelee tilannetta missä Baxter tuli kehiin, hänen oli saatava kriisijoukkue voittojen tielle. Siinä hän on onnistunut. Brändin miettiminen heti alkuuun olisi täysin toisarvoista Baxterin näkökulmasta.
Kai sen voi Baxterin viaksi lukea jos tyyli ei ole rymistelevä. Kyseessä on taas tuttu "ryminäpronssi vs. neppailukulta" -paradoksi.
Aika hyvin kirjoitettu ja olen suuresti samaa mieltä. Täällä on paljon jauhettu ja väännetty Baxterin tultua "brändikiekosta" ja "ryminäkiekosta" ja jonkin verran arvosteltukin Baxteria siitä, ettei näitä näy. Mutta mietitäänpä mitä se brändi on:
Suht yleisesti hyväksytty ajatus taitaa HIFK-fanien keskuudessa olla, että puhtainta "brändikiekkoa" oli tuo Brewerin kauden -69 peli. Ei silloin tosin mistään brändeistä puhuttu, mutta silloin HIFK pelasi kovaa ja "ryminällä" ja periksiantamattomasti. Ja pelasi lisäksi myös helvetin taitavasti useiden maajoukkuepelaajien ja suomalaisten kiekkolegendojen (Isaksson, Jylhä, Riihiranta...) johdolla. Tuo "ryminä"" vain korostui tavallisen kiekkokatsomossa nököttäneen katselijan silmissä, koska koko kaukalon taklauspeliä ei oltu maassamme aiemmin nähty. Brewer hoksasi saavansa tästä HIFK:lle selkeän edun vastustajiin nähden ja voivansa hyödyntää tuota voimakasta taklauspeliä otteluiden voittamisessa ja sitä kautta mestaruuden voittamisessa.
Omasta mielestäni puhtainta Brewerin oppien mukaista "brändikiekkoa" onkin juuri sellainen peli, joka tähtää otteluiden ja mestaruuden voittamiseen tehokkaimmalla tavalla vallitsevissa olosuhteissa. Vuonna -69 koko kentän taklauspeli oli tässä suhteessa aivan mullistavan tehokasta, mutta nykypäivänä vaaditaan paljon muutakin, sillä kaikki joukkueet osaavat taklata jokseenkin yhtä hyvin.
Mielestäni Baxter on tässä suhteessa aivan kuten Brewer => hän vain pyrkii voittamaan. Ja jos hän arvelee, että HIFK voittaa varmimmin vähentämällä jäähyilyä ja tappelemista, niin sitten hän valitsee jäähyjen ja tappelujen vähentämisen työkalukseen. Jos Brewer lentäisi aikakoneella vuodesta -69 tämän päivän Helsinkiin, olen varma, että hänkin rakentaisi joukkueensa menestyksen erilaiselle pohjalle kuin vuonna -69. Ei Brewerin tavoite ollut saada aikaan "ryminää" tai tappeluita, vaan voittaa mestaruus. Sama pätee Baxterinkin kohdalla. Ja tällä hetkellä tilanne näyttää omasta mielestäni varsin hyvältä tuon tavoitteen saavuttamisen suhteen.
Loppukaneetiksi haluaisin vielä hämmästellä tuota "ryminäpronssi vai neppailukulta?"-kysymystä hetkisen:
Mitä luulette, että Carl Brewer olisi tuohon kysymykseen vastannut?
Entä mitä luulette, että Paul Baxter siihen vastaisi?
Ja jos itse vastaisitte "ryminäpronssi", niin mitä vastaisitte kysymykseen "ryminä kymmenes sija vai neppailukulta?"?? (Mälkiä toi muuten HIFK:lle ensin mainitun.)
Missä menee raja 'neppailukullan' ja 'ryminä sijan X' välillä, niin että ryminäsija on parempi?? Kuinka pieni/suuri on X:n oltava??
Täältä tähän.