Käyttötarkoitus kannattaa toki mainita, kun uutta töllöä hakee. Leffakäyttöön OLED lienee selvä valinta. Mutta peruskanavien katsomiseen se on overkill. Peliharrastajat sitten taas höpöttävät jostain input lagista. Siinä on merkkikohtaisia eroja. Ja sitten on niitä, jotka käyttävät sitä PC:n näyttönä. Siinä on OLEDilla vaarana kiinnipalaminen, samoin kuin samaa konsolipeliä tuntitolkulla mättävien kanssa. Fakkiutuneimmat nörtit pelaavat uudella ruudullaan ns. paneelilottoa. Kun tulee esim. DSE (dirty screen effect) vastaan, telkku lähtee palautukseen ja uutta tilalle. Tai sitten on jotain mystisiä raitoja, jotka näkyvät vain youtuben testivideoilla. Hyviä paneeleita kutsutaan yksisarvisiksi.
Jos ei kuitenkaan päädy OLEDiin, vaihtoehtoina on FALD, VA ja IPS, joidenkin mielestä hyvyysjärjestyksessä. Otti minkä vain, saa riesakseen asioita, jotka laukaisevat paneelilottoajilla palautusrefleksin. Blooming, katselukulmat, paska kontrasti, valovuodot, grey uniformity ja mitä niitä oli. Ei ole helppoa töllöttimen ostaminen.
Yksi minusta väheksytty juttu on se käyttöjärjestelmä. Olen lukenut toisaalla telkkareista, jotka menevät liki päivittäin niin jumiin, että töpselin irroitus on ainoa lääke. Mulla sellainen lähtisi palautukseen vartissa. En nyt sano sanoja Android enkä Philips, koska kummastakaan ei ole omakohtaista kokemusta. Joka tapauksessa Android oli mulle täydellinen turn-off, mikä sulki suosikkimerkkini Sonyn pois vaihtoehdoista. Sitä en osaa sanoa, miten vakaa Android nykyään on. Googlaamalla saa lisää tietoa, toivottavasti ei tuskaa.
Jos puhuin skeidaa, se johtuu siitä, että asioiden ymmärtäminen riittävällä tasolla ei ole tavalliselle kuluttajalle mahdollista. Jos oikeasti ymmärtää kaikki nuo paneelien erot hyvine ja huonoine puolineen, ei ehdi katsomaan sitä telkkaria. Kaikki aika menee netissä vääntämiseen minimaalisista eroista ja siihen palautusrumban pyörittämiseen.
Jos ei kuitenkaan päädy OLEDiin, vaihtoehtoina on FALD, VA ja IPS, joidenkin mielestä hyvyysjärjestyksessä. Otti minkä vain, saa riesakseen asioita, jotka laukaisevat paneelilottoajilla palautusrefleksin. Blooming, katselukulmat, paska kontrasti, valovuodot, grey uniformity ja mitä niitä oli. Ei ole helppoa töllöttimen ostaminen.
Yksi minusta väheksytty juttu on se käyttöjärjestelmä. Olen lukenut toisaalla telkkareista, jotka menevät liki päivittäin niin jumiin, että töpselin irroitus on ainoa lääke. Mulla sellainen lähtisi palautukseen vartissa. En nyt sano sanoja Android enkä Philips, koska kummastakaan ei ole omakohtaista kokemusta. Joka tapauksessa Android oli mulle täydellinen turn-off, mikä sulki suosikkimerkkini Sonyn pois vaihtoehdoista. Sitä en osaa sanoa, miten vakaa Android nykyään on. Googlaamalla saa lisää tietoa, toivottavasti ei tuskaa.
Jos puhuin skeidaa, se johtuu siitä, että asioiden ymmärtäminen riittävällä tasolla ei ole tavalliselle kuluttajalle mahdollista. Jos oikeasti ymmärtää kaikki nuo paneelien erot hyvine ja huonoine puolineen, ei ehdi katsomaan sitä telkkaria. Kaikki aika menee netissä vääntämiseen minimaalisista eroista ja siihen palautusrumban pyörittämiseen.
