Suomalaisessa elinkeinoelämässä on lukuisia yrityksiä, joille ulkomaalainen työvoima ja sen saatavuus on yhdentekevää. Toki on myös niitäkin, joille se on erittäin tärkeää ja luonnollisesti mahdollisimman halvalla.
Tämä voidaan tiivistää karkeasti seuraavasti:
1. Teollisuuden suuryritykset: ulkomaalaisen työvoiman saatavuus erittäin tärkeää ja tarve kasvaa koko ajan.
2. Kasvuhakuiset pk-yritykset: ulkomaalaisen työvoiman saatavuus erittäin tärkeää ja tarve kasvaa koko ajan.
3. Ei kasvuhakuiset pk-yritykset: ulkomaalaisen työvoiman saatavuus hyvin tärkeää monilla aloilla (ja maantieteellisillä alueilla), mutta yhdentekevää toisilla aloilla (ja maantieteellisillä alueilla).
4. Niin kutsutut "Mies ja Hiace" -yritykset: ulkomaalaisen työvoiman saatavuus yhdentekevää, koska nämä eivät ylipäätäänkään juuri palkkaa ketään.
Ylivoimainen valtaosa Suomen yrityksistä kuuluu tosiaan ryhmiin 3 ja 4. Olet siis täysin oikeassa siinä, että määrällisesti tarkasteltuna jopa suurimmalle osalle yrityksistä ulkomaalaisen työvoiman saatavuus on yhdentekevää.
Vaan kun Suomen elinkeinoelämän tulevaisuus ja taloudellinen kasvu sekä hyvinvointivaltion tuleva olemassaolo riippuu juurikin ryhmistä 1 ja 2.
Haluan korostaa, että "Mies ja Hiace" -termi ei ole tarkoitettu pilkkaamaan ketään. Itsensä työllistäminen on valtavan arvostettavaa ja taloudellisesti tärkeää. Lisäksi monet toimialat sekä palvelut ovat täysin riippuvaisia tämän tyyppisistä yrityksistä.