Niin tuossa uutisessa tosiaan asiantuntija kertoo, että haastavuuden takia ei ole voitu laskea kuinka paljon työperäisen maahanmuuttajan kuuluu tienata, jotta hän olisi nk. nettomaksaja. Luku voi siis olla 1500 euroa, 2000 euroa, 2500 euroa tai vaikka 3000 euroa. Nythän tuloraja on siis 1300 euroa.
Selvennyksen vuoksi: Itse päästäisin kaikki työtä tekevät tänne, mutta sitä mieltä on vähemmistö poliitikoista ja vähemmistö kansasta. Joudumme siis tulorajapelleilyyn, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan kyse om arvovalinnasta.
Niinsanotusta tulorajapelleilystä sen verran, että oli luku sitten 1300 euroa tai 1500 euroa, niin sillä summalla yksikään henkilö, oli suomalainen, puolalainen, malesialainen, nigerialainen, irakilainen tai vaikka marsilainen, ei elätä itseään perheestään puhumattakaan. Tai ehkä silloin, jos elää jossain Kainuun korpimetsässä osittaisessa omavaraistaloudessa ja ajaa yhdensuuntaisesti 20-30 km matkan töihin polkupyörällä.
Yhtäkään
osaajaa Suomeen ei tule 1300 eikä 1500 eurolla. Tulee mahdollisesti tekijöitä niille töille, jotka suomalaisille eivät kelpaa, sekä niitä, jotka haluavat kohennusta omaan nykyiseen elämäänsä jossain kehitysmaassa, mikä sinällään on näiden yksilöiden kannalta inhimillistä. Edellämainitut tulorajat ovat kanava elintasosiirtolaisuudelle ja oli tulijan motiivi mikä hyvänsä, niin jokatapauksessa tuolla palkalla maahan tulevan kielitaidottoman elämisen maksaa minimissään 1/2 tai 2/3 yhteiskunta, ei suomalainen "elinkeinoelämä" joille kuulemma tämä halpatyövoima ja tarveharkinnasta luopuminen on kohtalon kysymys. Pelkästään pk-seudulla pienimmän asunnon vuokraan menee suorilta puolet tuollaisesta palkasta.
Ehkä eniten tässä koko työperäiseen maahanmuuttoon liittyvässä keskustelussa häiritsee se, että todellisesta ongelmasta ei puhuta sen oikeilla nimillä: Eli
miten tähän syrjäiseen, kalliiseen, matalan palkkatason ja korkean verotuksen, puolet vuodesta kylmään ja pimeään persläpeen, jossa ihmiset puhuvat vähän ja vaikeaa kieltä, saadaan houkuteltua jotain oikeita osaajia eikä kehitysmaalaisia (lähinnä miehiä), jotka lähtevät nykyisestä elämästään heti mihin tahansa länsimaahan, jos sellainen mahdollisuus hänelle tarjotaan. Näitä on tullut nyt liki kaikkia kanavia pitkin jo 20 -vuotta ja tilastot onnistumisesta puhuvat puolestaan.
Minunkin puolesta voidaan päästää "kaikki työtä tekevät tänne" ja luopua tarveharkinnasta, mutta sillä edellytyksellä, että heidän palkanmaksanjansa sitoutetaan huolehtimaan ensimmäiset 5-vuotta myös normaalin ihmiselämän muista edellytyksistä (asunto, kielikoulutus, terveydenhuolto) sekä vahingonkorvausvastuu tekijän osallisuudesta mahdollisiin rikoksiin. Nythän tilanne on se, että henkilön työnantaja kuittaa hyödyn, mutta haitat kuittaa yhteiskunta.
Voidaan toki puhua arvovalinnoista, mutta jos tämä on arvovalinta, niin silloin on myös rehellistä sanoa, että tarvitsemme tekijöitä nimenomaan matalapalkka-aloille ja on täysin ok ja tavoiteltavaa, että valtio hoitaa puoliksi tai yli näiden asumisen ja elämisen Suomessa.