Tämä voidaan tiivistää karkeasti seuraavasti:
1. Teollisuuden suuryritykset: ulkomaalaisen työvoiman saatavuus erittäin tärkeää ja tarve kasvaa koko ajan.
2. Kasvuhakuiset pk-yritykset: ulkomaalaisen työvoiman saatavuus erittäin tärkeää ja tarve kasvaa koko ajan.
3. Ei kasvuhakuiset pk-yritykset: ulkomaalaisen työvoiman saatavuus hyvin tärkeää monilla aloilla, mutta yhdentekevää toisilla aloilla.
4. Niin kutsutut "Mies ja Hiace" -yritykset: ulkomaalaisen työvoiman saatavuus yhdentekevää, koska nämä eivät ylipäätäänkään juuri palkkaa ketään.
Ylivoimainen valtaosa uurin osa Suomen yrityksistä kuuluu tosiaan ryhmiin 3 ja 4. Olet siis oikeassa siinä, että määrällisesti tarkasteltuna jopa suurimmalle osalle yrityksistä ulkomaalaisen työvoiman saatavuus on yhdentekevää.
Vaan kun Suomen elinkeinoelämän tulevaisuus ja taloudellinen kasvu sekä hyvinvointivaltion tuleva olemassaolo riippuu juurikin ryhmistä 1 ja 2.
Haluan korostaa, että "Mies ja Hiace" -termi ei ole tarkoitettu pilkkaamaan ketään. Itsensä työllistäminen on valtavan arvostettavaa ja taloudellisesti tärkeää. Lisäksi monet toimialat sekä palvelut ovat täysin riippuvaisia tämän tyyppisistä yrityksistä.
Ja lisäksi: se EK (ja Kokoomuksen taustat) edustavat ryhmiä 1 ja 2, hieman ryhmää 3. Eivät ryhmää 4.