En nyt ole omaa mielipidettäni polttoaineverosta pohtinut, mutta yleisesti ottaen juuri tämän munienraapustelukulutuksen vähyys on yksi Suomen kansantaloudellisista ongelmista.
Munienraapustelu muuttuu kansantaloudelliseksi ongelmaksi siinä vaiheessa kun se tapahtuu kotisohvalla ilman minkään asteista aktiivisuutta. Suomalaisilla on erilaisten arvioiden mukaan noin 120-140 miljardia euroa rahaa erilaisina talletuksina tai ihan vain sukanvarsissa. Eli se munienraapustelu muuttuu kansantaloudelliseksi ongelmaksi tässä kohtaa kun tämä määrä rahaa ei kierrä markkinoilla tai se ei tee työtä investointien muodossa. Eli toisin sanoen meidät suomalaiset on saatava raapustelemaan muniamme ennemmin julkisille paikoille kuin kotisohville - jos siellä kotisohvilla ei käytetä sijoituspalveluita ja/tai verkkokauppoja munienraapustelun lomassa. Pitkien etäisyyksien maassa ehkä se siirtymän hinta on ollut yksi ongelma.
Jos tämän suomalaisten käteisen rahan määrän laittaa vielä raameihin, niin se on suurin piirtein sama mitä eläkevakuutusyhtiöiden Ilmarinen, Varma ja Elo koko sijoitusvarallisuus on yhteensä. Toivottavasti edes osa tästä rahasta saataisiin jossain vaiheessa oikeasti tuottavaan toimintaan mukaan.
Olisi kyllä viimeisen päälle kepulehtimista rahoittaa verovaroilla sitä, että Pera pääsee edullisemmin autolla Puolangalta Kajaaniin leffaan.
Pointista sinänsä toki samaa mieltä. Meillähän on taloudelliselta toimeliaisuudelta tarkasteltuna Euroopan kuolleimmat pikkukaupungit ja maalaiskylät. Siinä missä muualla Euroopassa maalaiskylissä järjestetään kaikenlaista telttajuhlaa ja markkinaa, Suomessa maalaiskylissä suurin tapahtuma on se kun pystykorva haukkuu jänistä. Pikkukaupungeissa muualla (Ruotsissakin) löytyy paljon enemmän kahvilaa ja kauppaa, kun Suomessa niissä on Prisma neljän kilometrin päässä keskustasta.
Hyviä ideoita tarvittaisiin siihen, miten tämmöiseen toimeliaisuuteen voisi kannustaa. Ei toki hallituksen tehtävä, vaan kuntien itsensä.
Väittäisin, että subventiot ovat ennemminkin johtaneet toimeliaisuuden vähenemiseen haja-asutusalueilla. Ei ole tarvinnut kehitellä mitään uutta ja innovatiivista, kun tuet ovat ohjanneet tietynlaiseen toimintaan ja elämäntapaan.