Ulkomaalaisiakin kouluttanut alan ihminen
pohdiskelee, miten mahtaa onnistua ulkomailta tuotujen ihmisten pikakouluttaminen metsureiksi. Ihan ylettömän luottavaiselta hän ei muun muassa kieliongelmien ja kulttuuristen asenne-erojen vuoksi vaikuta, enkä usko pikakoulutushankkeisiin minäkään.
Suomeen on tuotu hoitajia ulkomailta voiton tavoittelu mielessä, mutta he ovat häipyneet vähin äänin. Jos hoitajabisnes kannattaisi, se laajenisi ja kasvaisi. Uuteen maahan juurtuminen pelkän työn tekemisen ja ammatin varassa on vaikeaa. Edes raha ei pitemmän päälle auta, ei etenkään, kun Suomella on tarjota sitä kilpailevia maita vähemmän.
Suomi voi hyötyä korkeasti koulutetuista asiantuntijoista, joiden työkieli on englanti, mutta ajatukseen, että koulutettujen duunareiden puutetta korvattaisiin Suomeen pysyvästi jäävällä ulkomaantuonnilla, en usko. Elinkeinoelämä pitää tätä haavetta yllä, mutta maksu jää veronmaksajien maksettavaksi.
Ruotsi hyötyy maahanmuuttajien lapsista. Heidän kotinsa on Ruotsissa. Suomeen tulevat käyvät parhaimmillaankin vain pyörähtämässä tai vaihtoehtoisesti ajautuvat elämään tuilla Helsingin seudulla.
Kunhan on taas yksi haave, jolla kierretään karvaan todellisuuden kohtaamista.