Viimeisen kappaleesi ensimmäinen lause, ennen virkkeen ensimmäistä pilkkua on se, mikä meitä erottaa. Jokainen joukkue tarvitsee kiekollista peliä, mutta sillä ei enää saada mitään etua niihin joukkueisiin, jotka sen jo osaavat. Sillä saadaan katsojat ulos katsomosta. Peliä pitää pystyä nopeuttamaan, eikä monellakaan, viisi vuotta sitten kiekollisen pelin edelläkävijänä pidetyllä valmentajalla, ole siihen työkaluja pakissaan. JYPin runko on kuin tehty pelaamaan nopeasti ylös, kiekollisin maustein johtotilanteessa, joten todellakaan ainoa suunta menestymiseen ei ole kiekon syöttäminen alaspäin.
Sun aivoitukset jää mulle aina vähän hämäriksi. Siksi koin että se kiekollisen edun tarpeettomuus oli ylimielinen läppä, koska millään kuvitelmalla en saa ainoastakaan joukkueesta maailmasta niin ylivertaista, että se pelkällä materiaalilla menestyksestä toiseen menisi ja myös tässä lainatussa, no, ymmärrän, jos olet niissä ammoisissa Sihvosissa ja Jalosissa kiinni, kun miellät kiekollista kiekkoa, mutta onhan se nyt komediaa, ettei joukkueen peliä kannata kehittää kilpailukykyiseksi, koska joku tekee sitä jo. No, ymmärrän sen sitä kautta, että olet pelityyliuskovainen ja minä taas en usko minkään mitenkään nimetyn "pelityylin" johtavan enää nykykiekossa menestykseen, vaan se tyyli on keino saavuttaa gäppiä muihin, mutta se ei toteudu ilman kiekollista perustaa, joka ei siis ole mitään hitaita lähtöjä ja pelikirjan selailua, vaan koko viisikon jatkuvaa liikettä ja mahdollisimman varmaa kiekonhallintaa, eikä sitä pelaa vain materiaalietua paikkaavat joukkueet, vaan ihan näköjään kanada ja venäjä, näkyipä tsekkikin olevan siihen suuntaan hyvällä tiellä. Jos ei tunnista paikkaa milloin pitää pelata alaspäin, niin kyllä vastustaja sen tietenkin sinne tuo ja aina vaarallisesti, jos osaavat kiekollisesti pelata.
Vastaat tuossa itse itsellesi. Ammattitaitoiset valmentajat osaavat rakentaa visionsa niihin puitteisiin, missä valmentavat. Pekka Virta on osannut sen tehdä Kuopiossa. Ei Turussa, eikä Porissa. Eikä Kuopiossakaan ensimmäisillä kausillaan, vaan vasta kun se materiaali on oppinut pekkavirta-jääkiekon. Myöhemmässä kappaleessa kirjoitat kuin Petteri Sihvonen tuosta, että kiekollinen pelityyli toisi kaikilla materiaaleilla parempaa menestystä. Petterikin on kuitenkin sitä mieltä, että valmentaja hyvin harvoin karvoistaan pääsee. On se tietty ajatusmalli siitä mitä halutaan, toivotaan ja haetaan. On vuosikaudet suunnitellut satoja harjoitteita sen pelityylin vaatimuksia mukaillen. Ei se nyt vaan nappia painamalla muutu yhtäkkiä toisen pelityylin valmentajaksi. Meillä on täällä Jyväskylässä yksi hyvä esimerkki; pystysuunnan kiekon kasvatti otettiin muutama vuosi sitten tuomaan JYPiin kiekollistapelityyliä. Joka syksy pelissä näkyy hyvällä mielikuvituksella se idea, että näin sitä suurinpiirtein pitäisi pelata, mutta kun valmentaja ei pysty viemään ideaansa maaliin. Ei ole kolmeen vuoteen pystynyt aihiosta saamaan rakennetta, toisteisuutta. Ei ole osannut valmentaa; saada niitä ajoituksia hitaan lähdön jälkeen toimimaan tai joukkuetta uskomaan pelitapaan niin paljon, että sitä olisi voitu jatkaa edes joulutauon yli. Vastaan lopussa siihen, miten ajat ovat muuttuneet...
Meillä on vahva näkemysero, tai mulla ilmaisussa vajavaisuutta. Ihan se perus,perus asia, jossa lähdetään metsään on siinä, että siinä, missä sinä pohjaat pelityyleihin, minä esitän, että se pihvi on toisaalla. Kaikkia kuviteltavissa olevia tyylejä voi pelata kiekollisesti ja kiekollisuuteen kuuluu yksilötaito ja joukkuetaito. edelleen, kiekkoa nopeampia pelaajia ei ole, eikä tule. Minulle ei ole meriitti, mitä pelaaja/ valmentaja on saanut aikaan vuosina miekka ja kilpi vaan missä mennään nyt. Kaikki tekijät, alasta riippumatta kehittyvät ja muuttuvat ajan kanssa ja siitä kai siinä ammattitaidossa kyse onkin. Siinä missä Sihvonen ja Jalonen on esimerkkejä jostain entisaikaisesta, ei sillä kiekollisella pelillä ole mitään tekemistä nykyisen kiekollisen pelin idean kanssa, enkä mitään sellaista kirjoittamallani tarkoita. Nappia painamalla asiat ei muutu, siinä ollaan samaa mieltä, mutta paikalleen tai ajastaan jälkeenkään ei voi jäädä, koska menestystavoitteen saa heittää silloin nurkkaan pysyväisesti. Siitä myös taisin tuossa edellisessä kirjoittaa, että seuralla on se pähkäily menossa, uskotaanko Veltsun tekemiseen ja metodien valintaan, vai tarvitaanko toinen tekijä muutoksien sisään ajajaksi, itse tosiasia, muutoksen välttämättömyys ei muutu.
Siihenhän kiekollinen peli pyrkii. RD on lisännyt kiekollisia elementtejä, koska materiaali ei ole lähellekään TOP3:a. Kiekollisen pelin tulkintasi on oikea, mutta en todellakaan halua katsoa sellaista joukkuetta, joka pelaa pelkästään sitä (kuten pekkavirrat). Jukka Jalonen on vienyt kiekollista peliään siihen suuntaan, että sinne on saatu niitä nopeita lähtöjä sekaan, mutta ei ole ihan vielä natsannut. Onhan se pirun hidas työ, opettaa ensin hidas ja sitten nopea, kun tuo tärkeysjärjestys tuntuu olevan noinpäin. Jos minulla on päivittämätön analyysi Pekka Virrasta, niin sinulla se on pystysuunnan kiekosta, kun tuon lukee.
Vaikea on kuvitella, millaista se kiekko, mitä suostuisit katsomaan mahdollisesti on, mutta esimerkiksi katsoin tuossa joku kierros sitten Jukurit - HPK matsin. Minä näin hemmetin viihdyttävän ja tapahtumarikkaan matsin, jossa molemmat joukkueet pyrkivät maksimaaliseen kiekollisuuteen erilaisin pelityylisin maustein. Kuten sanoin, palaa niistä Jalosista tähän päivään, ne ajat ja se kiekollisuus on ollutta ja mennyttä, eikä palaa, ainakaan menestymään. On täysin virheellinen käsitys, että oikeasti kiekollinen peli olisi jotain hidasta omissa nysväämistä, ihan kannustan silmäämään sen HPK:n lähdöt, kun ihan lähitulevaisuudessa on tarjolla.En todellakaan tarkoittanut, että he lähtevät hitaasti jumittuen keskialueen träppiin, vaan viiden linjana kovalla vauhdilla kiekotellen, jolloin vastustajan keskialueen organisointi repeili kerta toisensa jälkeen ja vastaavasti Jukurit pyrki pystysyötöillä ja painopisteen vaihdoilla samaan, ei roiskien ja jos eteneminen pysäytettiin, koko viisikko palasi ja haki uuden mahdollisuuden. Keskialueelle ei jäänyt kukaan seisoksimaan toimettomana paikallaan odotellen. Pelissä riitti kaikkia jääkiekon elementtejä yllin kyllin, taklauksia, karvausta, tunnetta ja taistelua. Sanoisain, että ero nykyisen kiekollisuuden ja entisen välillä tuli esiin varsin selkeästi world cupissa ja EHT:llä ja JYPin kohdalle useita kertoja syksyn aikana. Nimenomaan tällä pelityylilätkällä jäädään telineisiin, ilman että oikeasti kyetään edes haastamaan, jolloin hyökkäyspelaaminen muuttuu väistämättä summittaiseksi hätäiseksi roiskimiseksi ja ainoa, millä voi yrittää tilanteita luoda on päädyn ja kulmavääntöjen jälkeiset riistot, eikä se oikein voittavaa kiekkoa enää ole.