Syntiinlankeemuksen idea on ollut itsestäänselvä monen vuosituhannen ajan, vaan ei enää demokratian aikana. Kun ensimmäiset korkeakulttuurit syntyivät, pian hallintojärjestelmä kehittyi yksinvaltaiseksi. Mikä tahansa rike, jonka alamainen teki vastoin majesteetin suoraa käskyä, oli majesteettirikos. Faaraot, keisarit ja kuninkaat, kun olivat vakiinnuttaneet valtansa, toimivat tämän periaatteen mukaisesti. Senpä takia synti Jumalaa vastaan on majesteettirikos, joka ansaitsee kuoleman. Paratiisikertomuksessa rangaistuksena on karkoittaminen paratiisista ja jumalayhteyden kadottaminen, hengellinen kuolema.
Toisaalta, kun kuitenkin ihmisen luomiskertomuksessa korostetaan maan kaaottista tilaa eli toisin sanoen, luonto oli villi ja vapaa, silloin myös rangaistuksen idea käy yhä enemmän ymmärrettäväksi. Ihminen, joka lajina eli luonnontilassa, korotettiin paratiisiin, missä ei työtä vaivaksi asti ollut. (Luomiskertomuskin implikoi, että ihmisiä oli pakko olla myös paratiisin ulkopuolella.) Ihminen siis sai aseman, jota ei ansainnut ja menetti sen todella typerän teon jälkeen. "Älä tee näin", sanotaan ihmiselle, jolloin olento, jolla kuitenkin on ilmeisesti järkeä (ensimmäinen taksonomikin tuo Aadam), toimii tasan päinvastoin.
Loogista ja jollain lailla sopivaa kuvaamaan ihmisen touhuja noin laajemmaltikin: puhutaan sitten vaikka ekologiasta tai ilmastonmuutoksesta.