Uskotko Jumalaan?

[Midnight Rambler]

Miksi? Alkoi kiinnostamaan.

Koska lienee sen verran perverssin oloinen ilmestys, että ansaitsee sen.

 

[julle-jr]

Jumalaan uskomatta jättämisessä on se huono puoli, että ateismi ja sosialismi ovat perinteisesti olleet varsin tiukassa kihlauksessa. Puhtoiseen porvarilliseen ajattelutapaan sen sijaan ovat kuuluneet mm. isänmaallisuus ja usko Jumalaan.

 

[jussi_j]

Heitä tästä jotain linkkiä faktoihin. Kiinnostaa yhä enemmän uskonto meidän historiassa.

Tuossahan noita tulikin. Duunikaverini harrastaa sukututkimusta ja olen omin silmin nähnyt kirkolta haetun muuttoluvan, minkä kaverin joku esiäideistä oli saanut. Paperissa luki, että osaa katekismusta, mutta ei ymmärrä sitä hyvin. Titenkin oli mainittu, että neiti oli salamaattu, mutta muuttolupa heltisi.

Näitä kirkonkirjoja on ihan netissä mm. sukututkimussivuilla luettavissa ja sieltä voi lukea mitä kaikkea kirkko on ihmisistä tallentanut. Kaverinkin sukulaisista osa oli salamaattuja ja mielipuolia.

Suomessa on myös kirkon jäsenyys ollut ihan pakollista vuoteen 1923. Ihan kevyttä vallankäyttöä joulupukkiin verrattavan satuhenkilön varjolla.

 

[mjr]

Puhtoiseen porvarilliseen ajattelutapaan sen sijaan ovat kuuluneet mm. isänmaallisuus ja usko Jumalaan.

Pyhästä kolmiyhtenäisyydestä on sentään edes usko pääoman vapaan liikkumisen siunaukseen jäljellä!

En usko Jumalan olemassaoloon, mutta vaikea on silti vastata puhtaasti ei, kun olen agnostismin lisäksi kuitenkin myös kristitty, siis körtti-agnostikko.

 

[kiljander]

Kyllä

 

[Bob Rambo]

Koska lienee sen verran perverssin oloinen ilmestys, että ansaitsee sen.

Hyvät naurut sai, kun googletteli tuota ilmestystä. Jumala minun makuuni.

Vaan eipä nuo naurut olleet mitään siihen verrattuna, miten aikanaan tuli repeiltyä, kun peruskoulun uskonnonopettajat naama peruslukemilla kertoivat Jeesuksen ihmeteoista ja Raamatun opetuksista. Kuinka saatanan kujalla voi aikuiset ihmiset olla? Hieman jopa hävettää, että itsekin olen rippikoulun käynyt, mutta toisaalta siellä oppi entistä enemmän kirkon järjettömyydestä ja täysi-ikäisyyden saavutettuani ensitöikseni otin hatkat kirkosta.

Ei, en usko mihinkään yliluonnollisiin jumaluuksiin. Minusta se on lapsellista ja osoittaa vain, kuinka yksilö ei halua ymmärtää ihmisen roolia maailmankaikkeudessa, saatikaan ottaa sitä vastuuta omasta elämästään. Luonnollisestikaan en tuomitse muiden näkemyksiä, uskomuksia tai mielipiteitä, mutta ei minulla pokka riittäisi vaatia muuta yhteiskuntaa osallistumaan minun uskomuksieni mukaisten rituaalien rahoitukseen. Uskovaisillehan tämä ei tuota minkäänlaisia tunnontuskia.

 

[Alamummo]

On paljon ihmisiä jotka pyytävät voimia joltain ylemmältä taholta...henkiolennoilta, Jumalalta kun asiat menevät todella päin metsää. Tämä syntyy aivan luonnostaan. Ei siinä tarvitse uskoa johonkin kuoleman jälkeiseen paratiisiin tms.

Usko on syvästi henkilökohtainen asia ja jokainen itse päättää mielessään uskooko vai ei. Minä en usko, mutta ymmärrän kyllä ylläolevan pointin. Kyse on mielestäni siitä, että ihmismieli mahdottomassa tilanteessa - aivan luonnostaan kuten Vanha Len sanoo - pyrkii etsimään pakokeinon. Jos tapahtuu jotain ylitsepääsemätöntä ja sellaista, mikä tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, mielen on helpompi käsitellä ja hyväksyä jollain tasolla asia, kun se voi turvautua ajatukseen jonkun ylemmän olemassaolosta. Jonkun, joka ohjaa asioita ja jonka tekemisiin ihminen ei pysty vaikuttamaan.

Summa summarum: jumala on mielestäni häneen uskovan päänsisäinen harha; olemassa vain auttaakseen psyykettä selviytymään.

 

[ipaz]

Enpä usko mihinkään jumaluuksiin. Silti itseaäni on aina kiehtonut se, miten ihmiset eri kulttuureissa ovat vuosituhansien ajan uskoneet johonkin suurempiaa. Egyptiläisillä oli Aurinko, Sioux-intiaaneilla Wakan Tanka - Suuri Henki, kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli jumala jokaiselle elämän alueelle, Viikingeillä Odin jne. Lähes jokainen kulttuuri, oli se sitten kuinka eristäytynyt tai sivistynyt tahansa on jollain tavalla uskonut johonkin "suurempaan" tai näkymättömään voimaan, joka johdattaa.

Sehän on täysin päivänselvää, että aikanaan kun ei tunnettu tiedettä eikä asioita pystytty luotettavasti perustelemaan, niin helpoin tapa oli turvautua henkiolentoon jonka syy ymmärtämättömät asiat olivat. Mutta nykyään uskonto on muuttunut tai ainakin se pitäisi olla enemmän individuaaliksi harrastukseksi. Aamulehdessä oli vuosi sitten juttu, jossa kolme amerikkalaista tutkijaa kertoi miten uskonto katoaa yhdeksässä maassa vielä tämän vuosisadan aikana. Mitä enemmän tiedo selittää ilmiötä ja mitä enemmän ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan "vapaasti", niin en epäile tätä yhtään. Ei ole enää syytä uskoa mihinkään, kun kaikki on kerrottu ja todistettu. Ainoa mikä pitää uskontoa enää tuolloin yllä on yksittäisen ihmisen oma päätös uskoa.

 

[Vanha Len]

Summa summarum: jumala on mielestäni häneen uskovan päänsisäinen harha; olemassa vain auttaakseen psyykettä selviytymään.

Samankaltaista harhaa on jonkinmoinen taikausko. Lätkänpelaajat tekevät omat rituaalit ennen peliä, ennustajilla käyvät, karman lakiin uskovat eli minkä taakseen jättää sen edestä löydät jne. Kaikki on ihmismielen muokkaamaa "omaa uskomusta".

Moni ihminen kokee jossakin vaiheessa omaavansa yliaisteja kuten enneunet jne. Tämä on samaa huuhaata kuin uskoa johonkin suurempaan voimaan. Vai onko? Mitä asioita Sinä, Alamummo olet kokenut käsityksen ulkopuolelta? Onko joskus ollut sellainen olo, että omaat yliluonnollisia kykyjä jossakin asiassa?

Ihmismieli helposti muokkaa asioita ympärilleen niin kuin se parhaaksi kyseiselle yksilölle on. Onko se sitten oman mielen uskoa vai mitä? Jumalkäsiten on mielestäni vain yksi keino kanavoida oman elämän mahdollisia ongelmia tai totaalisia solmutilanteita. Toiset vetävät linja suoriksi ja ratkaisevat ongelmat vuosien kovalla alkoholin käytöllä.

Meillä on kuitenkin tarve käsitellä asiat...ja siis vaikeat asiat omalla tavallaan.

 

[Ted Raikas]

Toki on juu olemassa itsesuggestiota kuten rituaalit joiden avulla valaa uskoa tekemiseensä. Se on ihan totta. Totta kai Jumalaan uskominen voi tuollakin tavalla ilmentyä, ilmaisin itseni ehkä tarkoituksellisen kärkkäästi aiemmin. Ei tuollaisissa tavoissa ole sinänsä vikaa, mutta jos niiden antaa hallita elämäänsä ja ei kykene mitenkään suoriutumaan ilman, niin en tiedä onko se vahvuutta laisinkaan.

Liian paljon kuitenkin tässä maailmassa vieritetään vastuuta ja anteeksiantoa jollekin korkeammalle voimalle ja vedotaan siihen. Se on hyvin vaarallista ja peräänkuulutan nimenomaan uskoa omaan itseensä ja vastuunkantoon kaikista tekemisistään, eikä heittäydytä jonkun ulkopuolisen "voiman" huomaan.

Sivistyneessä maailmassa Jumalaan uskominen tuntuu hyvin monesti jonkinlaiselta älylliseltä epärehellisyydeltä. Luulen, että moni niistä ihmisistä pärjäisi hyvinkin ilman uskoa mihinkään jumalallisuuteen, mutta tietty piintyneisyys tavoissa ja sovinnaisuus pitää uskomassa johonkin taivaan isään ikään kuin varmuuden vuoksi.

Lisätään nyt sen verran, että vaikka inhoan määritelmää ja sanaa agnostikko, niin jossain määrin lähestyn tuota sikäli, että en poissulje mahdollisuutta, että voisi joku ihmismielen käsityksen ulkopuolella oleva voima jonka voisi mieltää jumalan kaltaiseksi entiteetiksi. En kuitenkaan koe sellaista mahdollista voimaa miksikään palvomisen arvoiseksi asiaksi, koska en näe, että olisin yksittäisenä verrattain lyhytikäisenä eliönä jotenkin erityinen sen "silmissä." Näin ollen pitäydyn edelleen itseeni uskomisessa ja oman kohtaloni takojana, missä millään jumaluudella ei ole osaa ei arpaa. Mitä nyt siis itse olen se jumala.

 

[ms.qvist]

Uskoni yliluonnollisiin asioihin - jollaiseksi jumalankin lasken - loppui ennen kouluikää, jolloin kadotin uskoni joulupukkiin. Tosin jumalaan en uskonut sitäkään ennen, itseasiassa en ole koskaan uskonut minkään sortin jumalaan, en Raamatun jumalaan enkä muunkaan uskonnon jumalaan.

Aiemmin pidin itseäni selkeästi ateistina, joidenkin mielestä jopa kiihkeänä ateistina - uusateistinakin - mutta nyt miellän itseni entistä enemmän uskonnottomaksi. Ateismi kun on jumalan olemassa olon kieltämistä, jumalan kieltämistä, mutta en näe tätä termiä täysin tarkoituksenmukaisena omalla kohdallani, koska minulle jumala on merkityksetön asia, jota ei tarvitse näin ollen kieltää. Samoin usko ja uskonto on täysin merkityksetöntä minulle nykyään, se on vähäinen sivupolku omassa elämässäni ja sen filosofiseen pohtimiseen jaksan käyttää aikaa entistä vähemmän.

Uskonnoton kuvaa ehkäpä juuri parhaiten minua. Ateismiin kun kuitenkin liittyy merkityksellisesti sen jumalan kieltäminen, mutta minä en näe tarpeeksi kieltää sitä, koska se on minulle merkityksetön. Mutta toki jos helpolla haluan päästä, sanon olevani ateisti, koska se on terminä ymmärrettävämpi kuin jos kertoisin olevani uskonnoton. Henkilö jolle uskonto ja siihen liittyvät termit ovat triviaalisessa asemassa omassa elämässä.

Joskus on kuitenkin ollut puhetta, että jos uskoisin, niin mihin uskoisin. En nyt ryhdy perkaamaan kysymyksen filosofista puolta toivottoman pitkälti vaan totean, että tällöin minun uskoni olisi kenties hiukan pakanallista alkuperää ja kumartaisin ilomielin Auringon suuntaan aamuin ja miksei illoinkin. Aurinko kun kuitenkin on niin elämän tuoja kuin myös sen viejä.

vlad.

 

[mikko600]

Itse uskon lähinnä karmaan mutta uskon osittain myös johonkin suurempaan, mitä en osaa selittää. Monesti olen käteni ristinyt ja rukoillut. Monesti tuntuu myös, että rukouksiini on vastattu.

Olisiko linkkiä tähän?

 

[Uleåborgir]

Olisiko linkkiä tähän?

Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Sekalaisten kysymysten ketju II

 

[mikko600]

Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Sekalaisten kysymysten ketju II

Heh, hyvät naurut sai. Kiitoksia.

Ja kysymykseen vastasin, en usko. Ted Raikkaan sanoin, uskominen on älyllistä epärehellisyyttä.

 

[pikkusikaa]

En usko. Silti on pakko seurata Paavia twitterissä. On muuten aktiivisempi kuin minä kyseisessä sosiaalisen median palvelussa.

 

[Chespa]

En usko. Silti on pakko seurata Paavia twitterissä. On muuten aktiivisempi kuin minä kyseisessä sosiaalisen median palvelussa.

Miksi paavilla muuten on panssaroitu auto?

 

[Vanha Len]

Olisiko linkkiä tähän?

On. Laita yheystietosi tulemaan niin kutsun sut kylään ja kerron tarkemmin.

 

[Tarinankertoja]

Miksi paavilla muuten on panssaroitu auto?

koska Paavi on joutunut murhayritysten kohteeksi.. Paavi on instituutio, ei henkilö. Joten henkilön uskoon ei oikein voi vedota kun suojellaan instituutuiota

 

[Amerikanihme]

Onpa tämä suosikkiketjuni surkastunut onnettoman lyhyeksi. No edistys edistyy ja sitä rataa, mutta monet hyvät keskustelut jäivät nyt taas unholan yöhön.

En siis oikeasti tiedä, miksi joidenkin mielestä seksi ja lisääntyminen on väärin.

No ei kai se väärin ole kirkon mielestä, jos se tehdään avioliiton sisällä ja siveellisesti. Lähinnä kai vastustetaan aviotonta irstailua seksin nimissä. Eikös Jumala sanonut, että menkää ja täyttäkää maa?

Eli mikä rooli näillä munkeilla ja nunnilla on kirkon mukaan?

No ymmärtääkseni he rukoilevat koko maailman ja sen kaikkien ihmisten puolesta ja pyytävät Jumalan armoa kaikkien syntien anteeksiantamiseksi.

EDIT: Ai tämä olikin joku Kierrätyskeskuksen versio.

 

[huhheijaa]

Kun ilmiselvästi monessa luostarityyppisessä suljetuissa yhteisöissä tai valtioissa tapahtuu kieroutumisia seksuaalisuuden kieltäymyksen johdosta niin miksi ne eivät osaa laskea, että ehkä se jumala tai jokin oli tarkoittanut lisääntymisen hyväksi ideaksi ja näin värkännyt touhusta mukavaa ja suotavaa?

Luostareita on monenlaisia eri uskonnoissa. Siveysvaloissa sun muissa ei olisi oikein mitään järkeä, jos lisääntyminen olisi perseestä. Luostareissa elävät lähtökohtaisesti ihan tarkoituksella välttelevät mukavuuksia uskonsa takia. Kyse on siis asketismista, joka on parhaimmillaan johtanut jopa itsensä kiduttamiseen. Alun perin taustalla on tainnut olla vähän pettymystä kirkkoon, joka on historian saatossa ollut aina välillä muihin asioihin kuin hengellisyyteen keskittynyt. Porukka lähti sitten erakkoina harjoittamaan hengellisyyttään. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen otus, niin erakoituminen ei toiminut, vaan porukka palasi takaisin tai tuli hulluiksi. Sitten kai ryhtyivät erakoiksi, jotka olivat toistensa läheisyydessä, että saavat toisistaan tukea. Lopulta näistä kai sitten syntyi yhteisöjä. Näin minä ainakin muistelisin. Jos muistan väärin, niin saa korjailla. Luostarit ovat aika hyvin pysyneet asiassaan, vaikka ovat toki kaikkea muutakin puuhastelleet historian saatossa.

En siis oikeasti tiedä, miksi joidenkin mielestä seksi ja lisääntyminen on väärin. Enkä haluaisi solvata toisten uskomusjärjestelmiä, mutta tämä syntijuttu on mulle jäänyt hämäräksi.

Ei munkit tai nunnat ole lisääntymistä vastaan. Kokevat vain, että ei ole heitä varten perhe-elämä, koska ovat täysin omistautuneita Jumalalle. Käytännössä kaikenlainen himoitseminen on aika nono, jos ei ole oma vaimo kyseessä, eikä Jumalalle täysin omistautunut nyt voi avioitua, joten eipä ole vaihtoehtoja. Raamattu kannustaa lisääntymään, mutta aika tarkka viitekehys toiminnalle on asetettu, eikä raamattu nyt lähtökohtaisesti kyllä ainakaan paheksuvasti pidättyväisyyteen suhtaudu.

Eli mikä rooli näillä munkeilla ja nunnilla on kirkon mukaan? Kysymykseni on vilpitön ja kumpuaa tietämättömyydestä että uteliaisuudesta.

Ihmisiä, jotka haluavat omistaa elämänsä Jumalan palvelemiseen ja hylkäävät kaiken muun. Luostareiden rooli on ollut historiassa moninainen, mutta toimivat nuo kai nykyäänkin mm. turvapaikkana.

Erillisenä pointtina, että käytännössä kaikkien uskontojen munkit ja nunnat saavat kyllä allekirjoittaneen kunnioituksen. Asialleen omistautumista pitää kunnioittaa ja muutamassa luostarissa käyneenä ihan asialliselta meno vaikuttaa vieläkin. Muutenkin löytyy aika kovaa itsehillintää harjoittavaa porukkaa, mikä on nykymaailmassa aika harvinaista.

Itse ketjuun, niin en usko mihinkään jumalaiseen olemassaoloon, joten jää Jumalakin uskon ulkopuolelle.

 

[Vintsukka]

Ja jos vähän pikku saivartelisin: ketjun kysymys on järjetön sillä ei usko ole uskon asia. Joillakin se on ja toisilla sitä ei ole, ei se uskomalla siitä varmennu suuntaan tai toiseen.

Ja vaikka itsekin tässä vastasin että "en", niin olisin kaivannut kolmatta agnostikkomaista tai vastaavaa vaihtoehtoa, sillä en jaksa yleensä suuresti rimpuilla mihinkään suuntaan asioissa joihin ei voi saada vastausta.

Otsikon kysymys on binäärinen, eli siihen on tasan kaksi vastausvaihtoehtoa. Joko uskot tai et usko. Agnostismi ei ole välimuoto teismin ja ateismin välillä.

 

[Hera80]

Mä oikeasti uskon, älkääkä nyt provoisutuko. Jumalalle rukoileminen auttoi mua vankilassa ja on auttanut mua läheisten kuollessa. En oikeasti usko, että Jumalaa on, mutta tiukan paikan tullessa on helpottanut uskoa. Ja siitä kai tässä on lopulta kysymys. Heikommat sitten jää kiinni siihen, mutta normaalijärjellä varustautuneet tukeutuvat silloin kun on tarvis. Näin mä nään tän, enkä ole välttis oikeessa.

 

[Hera80]

Jatkan vielä sen verran, koska tämä heppu piti mut järjissä pitkän ajan, että vankilassa helpotti oloa kun rukoili Jumalaa pitämään perheestä huolta. Tuli tunne, että teki sen minkä voi. Uskoon en pärähtänyt, mutta rukoileminen helpotti. Ymmärtäkää tai olkaa ymmärtämättä. What ever.

 

[Vintsukka]

Ok. Yritin olla tuossa mahdollisimman suurpiirteinen "agnostikkomainen tai vastaava", jotta olisi ollut mulle sopiva vaihtoehto kun noista kahdesta huonosta on niin vaikea valita.

Täytyy kyllä myöntää, etten ole vähään aikaan wikipediasta päntännyt miten se agnostismi menikään ja kun ei tule arkielämässä tarvittua moisia käsitteitä niin aina unohtuu. Kiva kun täsmensit ettei ole ainakaan välimuoto.

Lainaan itseäni tuolta isosta ketjusta (Uskotko Jumalaan?) kun en jaksa uudestaan samaa kirjoittaa:

Ateisti on teistin vastakohta, henkilö joka ei usko jumaliin. Agnostikko ei tiedä, onko jumalia tai muuta yliluonnollista olemassa. Olen sekä ateisti että agnostikko.

Teismi ja ateismi viittaavat uskoon, sitä joko on tai ei. Jokainen ajatteluun kykenevä ihminen on joko teisti tai ateisti. Agnostismi taas viittaa tietoon, agnostikko uskoo että jumalien (tai muun yliluonnollisen) olemassaolosta ei ole varmaa tietoa puoleen tai toiseen (tai siitä on jopa mahdotonta saada tietoa). Nämä menevät usein nykykäytössä sekaisin, mutta klassisen määritelmän mukaan ateismi ja agnostismi "vastaavat" eri kysymyksiin, toinen käsittelee uskoa ja toinen tietoa.

Joskus toki puhutaan myös "kovasta" (tai positiivisesta) ja "pehmeästä" (negatiivisesta) ateismista, jolloin pehmeä (negatiivinen) ateismi on yksinkertaisesti uskon puute (eli teismin vastakohta) ja kova (positiivinen) ateismi jumalien olemassaolon kieltäminen.

Joskus olen aina lueskellet ja kuunnellut ja agnostikkotouhussa on tuntunut olevan paljon järkeä (mitä se nyt olikaan, tarkistetaan joskus - ties vaikka käsitykseni olisi muuttunut) kun sen olen huomannut etten ateisti ainakaan ole enkä uskovainenkaan.

Se nyt vaan on niin että olet joko uskovainen tai ateisti, samalla tavalla kuin kädessäni oleva esine on joko koripallo tai ei koripallo. Muita vaihtoehtoja ei vaan ole.

Mä oikeasti uskon [...] En oikeasti usko

Tämä ei nyt täysin avautunut mulle, eli olen ymmärtämättä. Whatever.

 

[Hera80]

Lainaan itseäni tuolta isosta ketjusta (Uskotko Jumalaan?) kun en jaksa uudestaan samaa kirjoittaa:

Ateisti on teistin vastakohta, henkilö joka ei usko jumaliin. Agnostikko ei tiedä, onko jumalia tai muuta yliluonnollista olemassa. Olen sekä ateisti että agnostikko.

Teismi ja ateismi viittaavat uskoon, sitä joko on tai ei. Jokainen ajatteluun kykenevä ihminen on joko teisti tai ateisti. Agnostismi taas viittaa tietoon, agnostikko uskoo että jumalien (tai muun yliluonnollisen) olemassaolosta ei ole varmaa tietoa puoleen tai toiseen (tai siitä on jopa mahdotonta saada tietoa). Nämä menevät usein nykykäytössä sekaisin, mutta klassisen määritelmän mukaan ateismi ja agnostismi "vastaavat" eri kysymyksiin, toinen käsittelee uskoa ja toinen tietoa.

Joskus toki puhutaan myös "kovasta" (tai positiivisesta) ja "pehmeästä" (negatiivisesta) ateismista, jolloin pehmeä (negatiivinen) ateismi on yksinkertaisesti uskon puute (eli teismin vastakohta) ja kova (positiivinen) ateismi jumalien olemassaolon kieltäminen.


Se nyt vaan on niin että olet joko uskovainen tai ateisti, samalla tavalla kuin kädessäni oleva esine on joko koripallo tai ei koripallo. Muita vaihtoehtoja ei vaan ole.


Tämä ei nyt täysin avautunut mulle, eli olen ymmärtämättä. Whatever.

Ei kai se aukeekaan, kun et edes yritä ymmärtää. Rukoileminen auttoi, mutta en usko Jumalaan rukoilemisesta huolimatta.