Ihminen joka etsii sielulle todisteita ainoastaan itsensä ulkopuolelta, ei tule kyllä ikinä sitä omaa sieluaan löytämään. Vähän sama kuin se, että et voi rakkauttakaan ikinä todella ymmärtää etsien sitä jostain toisesta ihmisestä. Ensin pitää oppia rakastamaan itseää (terveessä mielessä tietysti, ei niin että kuvittelee olevansa koko maailman keskipiste).
Entä miten sinä olet omissa tuntemuksissasi pystynyt erottamaan aineellisen aivotoimintasi kokemukset sielun kokemuksista? Millä perusteella sanot, että tämä kokemus on elimistöön kuuluvaa aivojesi ja tämä kokemus kokonaan elimistöstäsi eriliisen sielusi toimintaa?
Sinä järkeilet sen väittämän itsellesi suoraan epätodeksi, siitäkin huolimatta, että väittämä ei voi olla mielestäsi kuitenkaan mahdotonta. Itse annan sille suoran mahdollisuuden (eli olen avoimin mielin) kuin että yrittäisin järkeillä näkemystäni jollakin tasolla hevonkukuksi vaikkapa sinun tyyliin:
Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että todistemäärältään nämä jumaluskomukset ovat keijukaisten tasolla.
Tätä on siis turha jauhaa tämän enempää, koska molempien näkemys asiasta on varmasti jo tullut selväksi. Kunnioitetaan siis toistemme näkemyksiä.
Sun ongelma on edelleen se, että laitat itse keksimiä sanoja vastapuolesi suuhun ja sitten piekset niitä. Etkä millään halua kuunnella mit vastapuoli yrittää sinulle selittää. Kun puhut näkemysten kunnioituksesta, niin siihen kuuluu olennaisesti se, että edes lukee vastapuolen viestit. En ole missään vaiheessa väittänyt jumalan olemassaoloa epätodeksi. En ole missään vaiheessa väittänyt keijukaisten olemassaoloa epätodeksi. Se, että en hyväksy väitettä jumalan tai keijukaisten olemassaolosta, ei tarkoita että väitän niiden olemassaolon olevan epätosi.
Keijukaisvertauksen toin esiin sen takia, että ne ovat todistemäärältään samalla tasolla jumalan tasolla. Sinä näköjään olet sulkeutuneessa mielessäsi (?) päättänyt jo, että keijukaisia ei ole olemassa ja sen takia luulet vertaukseni keijukaisiin tarkoittavan sitä, että väitän, ettei jumalaa ole olemassa. Näin en ole kuitenkaan tehnyt. Kummallekin, keijukaisille ja jumalille, löytyy yhtä paljon todisteita eli ei yhtään. Minä tuon esiin vertauksen sen takia, että huomaat itsekin, miten suhtaudut todisteettomaan väitteeseen silloin, kun se ei ole jumala. Eli et hyväksy väitettä. Mutta olet valmis hyväksymään väitteen myöhemmin, jos sille ilmaantuu todisteita.
Toisten näkemyksen kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että toisten näkemyksiä ei saisi kritisoida. Keijukaisvertauksilla on selvä esimerkillinen tehtävä näissä keskusteluissa, eikä mikään tarkoituksellinen toisten epäkunnioitus. Sen on tarkotiuskin provosoida, mutta provosoida ajattelemaan, eikä loukkaantumaan.
Keijukaisvertauksessa on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse seuraavasta asiasta:
On uskomus A, jolle ei ole mitään todisteita
On uskomus B, jolle ei ole mitään todisteita
Miksi meidän pitäisi suhtautua näihin uskomuksiin eri lailla?