Tuohon käy mielestäni erinomaisesti esimerkiksi keskelle metsää sijoitettu hyppyrimäen torni paikassa, missä lähimpään kaupunkiin on riittävästi matkaa. Tähdet ja Linnunradan reuna näkyy selkeästi ja ympärillä on pelkkää pimeää metsää. Kokeiltu on useampaan otteeseen ainakin jossain mielessä, ja ihan oikeassa olet, onhan se kokemus. Olettaen siis, että ymmärsin mitä haet. Ehkä hiukan syvällisemmin kuvailet asiaa, kuin miten itse sen olen kokenut, mutta ei siinä ainakaan tieteet tai jumalat ensimmäisenä ole mielessä. Tällaiset ovat toki kokemuksia, joita joku voisi jopa kutsua hengellisiksi. Mitään Ayahuascaa tms. en ole ajatellut kokeilla, joten suomalainen metsä voi hyvinkin olla vaihtoehto parhaasta päästä.On kylmä, on pimeä, on jano, on nälkä. Sellainen kokemus yhdistäisi kaikkia riippumatta ideologiasta. Siinä kaikkoaa sekä tiede että uskonto mielestä, kun pitää vain olla paikallaan ja haastaa itsensä fyysisesti että henkisesti. Ei liikettäkään tai pakoyrityksen poikasta. Paikallasi olet täysin yksin pimeässä ja tutkailet maapallon pintaa ymmärtäen mitä maailmassa oikeastaan tapahtuu kun ihmiset eivät ole läsnä. Ei mitään, ellei muut eläimet häiritse. Tuskin häiritsevät, ne haistavat ihmisen tarpeeksi kauas.
Toki kaksi tuntia olisi siihen liian lyhyt aika, tuon kokeen pitäisi olla niin pitkä kuin pimeyttä riittää.
On siellä varmasti syntynyt melko pysyviä, jopa perustavanlaatuisia, näkemyksiäkin, mutta usein myöhemmin selviää, että joku itseään viisaampi on jo keksinyt ne samat näkemykset ja muotoillut ne tavalla, johon oma sanavalmius ei välttämättä riittäisi. Maailmassa ei kuitenkaan ole kovin montaa näkemystä, mitä joku ei olisi jo keksinyt.