Nyt, kun on tässä tullut luettua Tuhannen ja yhden yön tarinoita -eeposta, niin tässä pohtiessa huomasin, että samanlaista tarinointia se raamattukin on, höpöhöpöä ja folklorea, missä logiikka on varsin erilaista verrattuna nykypäivään. Jos ihminen olisi tuolloin jollain kumman tavalla kyennyt ymmärtämään maailmaa paremmin (lähtien siitä, että aurinko ei kierrä maapalloa), niin ehkä tämänkaltaiset sadut (en nyt puhu Tuhannen ja yhden yön tarinoista) ja niiden massiiviset lieveilmiöt (kristinusko, islam jne.) olisivat jääneet kokonaan muutamien yksinkertaisten ihmisten touhuksi. Nykypäivänä kun uskonnoista on jo muodostunut täysin irrallinen rakennelmansa, joka ruokkii itse itseään, niin pyörää on vaikeampi pysäyttää. Ennen tällaisia tarinoita tarvittiin selittämään maailmaa, mutta sääli, ettei tiede ehtinyt kehittyä ensin, jotta tauteja ei olisi missään vaiheessa päästy tulkitsemaan joko jumalan rangaistuksina tai koetuksina, riippuen tietysti sattuuko mätäpaise osumaan tunnettuun rikkuriin vai normijamppaan.