Viestin lähetti Ck
Kyllä, uskonnon varjolla tehdään paljon pahaa ja olenkin jo aikaa sitten sanonut, että uskonto on kuolemaksi. Rakkaus Jeesukseen taas on elämä. Miksi se pitäisi pitää omana asiana? Miksi en voisi kertoa Jeesuksen ilosanomaa? Kertoohan moni esim. tälläkin palstalla vaikka dokaamisen hienouksista tai monista muista asioista jotka taas meidän mielestämme ei ole hyviä asioita. Miksi meidän pitää olla hiljaa?
Tuputtamatta oleminen ei tarkoita samaa kuin olla hiljaa.
Sanottakoot näin alkuun se, etten näe siinä mitään ylpeilemistä, että jakaa ilosanomaa ryyppäämisestään viikosta toiseen. Erona tässä on kuitenkin se, että harvemmin nämä ryyppysanoman julistajat ryhtyvät käännyttämällä käännyttämään ihmisiä oman aatteensa puolelle, jos ryhtyvät niin yhtä tuomittavaa minusta kuin uskonnonkin tuputtaminen.
Meillä on se ero, että minä koen uskon henkilökohtaisena asiana, siitä johtuen näen käännytystyön aivan toisessa valossa kuin sinä, joka koet tärkeäksi kertoa ihmisille sitä kuinka tärkeässä osassa elämääsi Jeesus on. Ehkäpä tulet vielä huomaamaan sen ettei toisto tässä asiassa ole se mikä saa ihmiset kiinnostumaan Jeesuksesta. Jos he ovat kiinnostuakseen niin yksikin kerta riittää.
Ei niin, mutta jos kerromme Jeesuksen ilosanoman, niin joku ihminen voi siitä löytää itsellensä pelastuksen. Myöskin täällä yritetään kokoajan mustamaalata Jeesuksen pelastustyöä ja esitetään valheita jotka ei perustu mitenkään meidän uskomaamme pelastukseen. Se on totta, ettemme voi ketään pakottaa uskomaan Jeesukseen ja eikös se ole vaan hyvä asia. Jokainen saa ja joutuu tekemään valintansa itse.
Kuten jo yllä totesin, loputon toisto ei aina kannata - asia voi kääntyä itseään vastaan.
Jos ihminen haluaa antaa elämänsä Jeesukselle niin hän antaa sen ilman loputonta ilosanoman jakamista. Valtaosa meistä on kuullut Jeesuksesta, valta osa tietää hänestä jotain, joten jos joku haluaa päästä hänen lähelleen, hän varmasti löytää keinon.
Näytät tulkitsevan Jeesuksen kriittisen tarkastelun hänen mustamaalaamisekseen, tässä kohdin näen asian aivan toisin. Olkoot vaikka kuinka jumalan poika, myös hänen tekojensa tulee kestää kriittistä tarkastelua. Te esitätte väittämän, johon "me" vastaamme omallamme.
Tämä nyt on jälleen sama asia kuin se, että vaaditaan kaikki asiat pitämään omina asioina. Esimerkiksi suurimmassa osassa uskontoja kerrotaan heidän uskonnoistansa vaatetuksella, silloin sitä ei enää pidetä omana tietonaan vaan sitä tyrkytetään katukuvassa. Jeesuksen tarkoittamassa rakkaudessa ei ole mitään vaarallista. Toki jos lähdetään seuraamaan jotain vääryyttä, jonkun ihmisen omia vääriä oppeja tai lahkoja, niin silloin se muuttuu vaaralliseksi, mutta silloin ei ole enää kyseessä Jeesuksen rakkaus joka on hyvä ja josta Raamatussakin puhutaan.
Samaa kristityt harrastavat, viestivät uskosta vaatetuksellaan, käytöksellään etc., ette siis eroa muista uskontokunnista nimeksikään.
Enkä myöskään pidä sitä tuputtamisena jos joku kulkee kadulla "hiippa" päässä tai risti kaulassa, kyse on tuolloin vielä henkilökohtaisesta valinnasta pukeutujan kohdalla. Aivan samoin minä viestitän pukeutumisellani jotain - kunpa vaan tietäisin mitä. Sen sijaan jos puututte toisen pukeutumiseen oman uskonne tähden ylitätte hyvänkäytöksen rajan, tuolloin ryhdytte käännyttämään ihmisiä kaltaisiksenne, mikä on mielestäni väärin.
Kuka muuten määrittelee sen, mikä kristinuskonlahko on juuri se oikea? Jeesuksen tarkoittamaa rakkauttakin tulkitaan niin monella tapaa, on luterilaisia, katolisia, jehovia etc. Joku näistä on aina jonkin mielestä se väärä tie, ja omansa on aina uskojan mielestä se oikea tie. Ulkopuolinen tarkkailija näkee vain joukon ristiriitaisesti raamattua tulkitsevia lahkoja.
Ei tietenkään ole lähimmäisen rakkautta jos tehdään jonkun ihmisen elämästä helvettiä. Ei kannatakaan mennä mihinkän lahko juttuihin mukaan, niin kuin Raamattukin opettaa. Se on jokaisen ihmisen vapaus valita ottaako hän Jeesuksen vastaan pelastajanaan.
Kunpa asia olisikin siten, että on jokaisella meistä on vapaus valita otammeko Jeesuksen vastaan vai emme, monilta tämä vapaus on vain jo viety syntyessään, periaatteessa kaikilta kun peruskoulussa opetetaan ainetta nimeltä uskonto, ja tunnit keskittyvät - varsinkin ala-asteella - paljolti raamatun kertomusten ympärille. Tästä on vapaaehtoisuus kaukana, kyse on vain näennäisestä vapaaehtoisuudesta.
Ja, edelleen, mistä ulkopuolinen (ei-uskova) tietää mikä on oikea ja hyvä tapa tulkita raamatun oppeja, ja mikä taasen itsestään saatanasta?
Silloin kun puhutaan asioista jotka koskettavat itseä, niin onko se tuputtamista? Minä ainakin vaan puhun itseäni koskettavista asioista ja jos se on tuputtamista, niin en voi sille mitään. Jokainen muukin ihminen puhuu itseään koskevista asioista, mutta minulla se koskettava asia on Jeesus ja jollain muulla ehkä jotain muuta.
Siinä vaiheessa se muuttuu tuputtamiseksi kun toisen kieltävästä vastauksesta huolimatta jatketaan ilosanoman jakamista, tai ryhdytään jakamaan ilosanomaa paikoissa joissa voidaan olettaa sen aiheuttavan närkästystä, (Sistis kertoi oivan esimerkin tavasta miten ei tule toimia).
Edelleen, ei pidä seikoittaa asioita. Normaalia jutustelua uskonnosta ei kukaan pyri rajoittamaan mutta jos tämä keskustelu halutaan ulottaa yksityiskoteihin - käännytystyön merkeissä - siirrytään alueelle mikä mielestäni on tätä tuputtamista.
Huomioi vielä se, että en pidä tätä keskustelua tuputtamisena koska voin itse vapaaehtoisesti valita osallistuako tähän vai ei. Niin kauan kuin kyse on todellisista vapaaehtoisista valinnoista ja toisen kunnioittamisesta ei kyse ole tuputtamisesta, minun määritelmäni mukaan. Jollakulla toisella voi olla eri määritelmä.
vlad.