Raamattuun en usko, kuten on tullut varmasti selväksi näistä Jagr-keskusteluista Jatkoajan historian aikana. Uskonko sitten Jumalaan? En ainakaan sellaiseen Jumalaan, mistä Raamattu meille kertoo. Uskon alkuräjähdykseen ja evoluutioon ja ylipäätään siihen, minkä kansainvälinen tiede on todistanut. Onko alkuräjähdyksen, evoluution ja luonnonlakien takana sitten joku korkeampi voima? Ehkä on, ehkä ei. Todennäköisesti ei. Tästä emme voi saada selvyyttä koskaan. Jos tämä korkeampi voima on kuitenkin tuolla taustalla, on hänen oltava erilainen, kuin Raamatun Jumalan. Näin minä ainakin tulkitsen. Siksi Raamatun käsitykset siitä, "kuka pääsee taivaaseen" ja "mikä on syntiä" eivät päde tämän mahdollisen Jumalan kohdalla.
Kuulunko kirkkoon? Kyllä. Minut on siihen liitetty kasteessa, kun olen ollut sylilapsi. Olenko käynyt rippikoulun? Kyllä. Se oli osa normaalia 'aikuistumista', vaikken asiasta niin pitänytkään. Näitä Promethus-leirejä ei vielä tuohon aikaan niin paljoa ollut, ja maaseudulla vielä vähemmän. Ja 15-vuotiaalla ei ole vielä niin paljoa auktoriteettia, että uskaltaisi jäädä pois tuollaisesta tapahtumasta, jota koko suku odottaa.
Miksi sitten kuulun kirkkoon, jos en usko Raamattuun ja Raamatun Jumalaan? Paha kysymys, jota olen miettinyt usein itsekin. Ehkä pelkään alitajuisesti sitä, miten sukulaiseni suhtautuisivat asiaan; pakanoita kun meidän suvussa ei ole - joskaan ei myöskään tosi-uskovaisia, poislukien tätini. Jos pääsen joskus naimisiin, perinteitä kunnioittavana ihmisenä pidän kirkkohäitä jotenkin kivempana vaihtoehtona. Minulla on myös kaveripiirissäni henkilöitä, jotka ovat jollain tapaa uskovaisia. Tämä ei häiritse mitenkään minua, joten en usko, että minulle olisi ongelma mahdollisen tulevan vaimonikaan 'lievä' uskovaisuus. Sen sijaan häntä saattaisi häiritä melkoisesti se, että olisin avoimesti pakana, joka ei kuulu kirkkoon. 'Kunnolla' uskovaista vaimoa tuskin pystyisin ottamaan. Vaikka usko ja epäusko onkin jokaisen henkilökohtainen juttu, parisuhteessa ne heijastuisivat väkisinkin toisen elämään ja siksi tosi-uskovaisen ja pakanan parisuhteet eivät tulisi kovinkaan helposti toimimaan.
Kirkosta eroaminen olisi ehkäpä ajankohtaista kohdallani sitten, kun tuleva elämänkumppani löytyy, mikäli hänellä itselläänkin olisi samankaltaisia käsityksiä.