Viestin lähetti vlad
Entä jos tähän "dataan" tutustuessaan tulee vääjäämättä siihen lopputulokseen ettei annettu "data" voi pitää paikkaansa, mitä tuolloin voi tehdä muuta kuin:
Esimerkiksi. Tässä tapauksessa virhe tapahtuu siitä, kun esitetään oma johtopäätös "yleisenä totuutena" vaikka pohjimmiltaan uskonnon luonne on "uskomisessa" ei faktatiedossa. Faktatiedon valossa ei pystytä rajaamaan uskontoa mielikuvituksen tuotteeksi, eikä kyllä todistaakaan aukottomaksi. Sen sijaan sitten ihmiset voivat selittää näitä itselleen parhain päin, kuka milläkin perusteilla. Tässä astuu esiin tuo varjon mainitseva kognitiivinen dissonanssi jonka teorian mukaan henkilö pyrkii arvottamaan keskenään ristiriitaista tietoa eri tavoin jotta saatu "ärsyke" jota prosessoidaan, sopii henkilön maailmankuvaan ilman että sinne syntyy jotain selittämättömyyksiä.
Tässä valossa uskonto-keskustelu on keskustelu jossa ei ole järkevää lopputulosta, sillä lähtökohdat (uskova/ei-uskova) ovat niin merkittävästi erilaiset että yhteiseen kovin tarkkaan päätelmään pääseminen on kokolailla mahdotonta. Jotain yleispäteviä juttuja voi toki varmasti molemmat osapuolet allekirjoittaa, mutta näiden varaan ei paljoa kannata laskea sillä sisältö ei voi puuttua itse ydinkysymykeen mitenkään; toiset uskovat ja toiset eivät usko. Toiset selittävät uskontoa elämässään kieltämällä koko aiheen paikkansapitävyyden, toiset taas pyrkivät järjestämään maailmankuvaansa sovittaen uskonnon siihen. Eihän esim. Raamatun tapahtumia suinkaan ole todistettu epätosiksi, joten siinä valossa tällainen kieltäminen faktoja peräänkuuluttaen on aikalailla kehittymätön reaktio; eihän toiseenkaan suuntaan ole sen enempää objektiivista faktatietoa, vaan esitettyjä teorioita ja mahdollisuuksia, aivan kuten taas uskonnon puolestakin.
Sinällään pidän uskonnon täysin mahdollisena, mutta myönnän että siihen sisältyy paljon selittämätöntäkin tietoa - toisaalta niin sisältyy moneen muuhunkin tieteenalaan, sillä ihmiset eivät suinkaan ole saavuttaneet evoluutiossa sellaista tasoa että kykenisimme selittämään faktisesti mm. omaa alkuperäämme. Tässä valossa voidaan todeta, että "ihminen ei ymmärrä paljoakaan" josta taas pääsemme myös johtopäätelmään että vaikka Raamatun tapahtumia ei välttämättä uskoisikaan todeksi, ei se tarkoita etteivätkö ne voisi olla totta. Eihän ennen Kolumbusta kovinkaan moni uskonut todeksi että maapallo on pyöreä; silti se on.
Viestin lähetti vlad
Jos tarkastelemme kristinuskoa (ja uskontoja yleensä) voimme hyvinkin helposti tehdä sen johtopäätöksen ettei annettu "data" voi pitää paikkaansa, miksi siis sulkemaan silmänsä todellisuudelta?
vlad.
Ei, vaan älykkäintä on pitää silmänsä auki, sillä saatavilla olevaa dataa ei suinkaan ole kumottu aukottomasti. Jos tieteellisesti siis ajatellaan, niin vaihtoehtoa ei voida rajata pois. Tylsämielistä olisi taas rajata maailmankatsomuksestansa tällainen aspekti kuin uskonto pois. Terveellä itsetunnolla varustettu henkilö pystyy kyllä prosessoimaan uskontoakin (tai uskonnottomuutta) ilman suurempia aggressioita ihan siinä missä muitakin suuria kokonaisuuksia jotka mahdollisesti risteävät oman minuuden kanssa. Totuus kuitenkin on, että elämme maailmassa jossa on paljon muitakin ristiriitaisuuksia ja selittämättömyyksiä, mutta uskonto on jostain syystä aihe jonka saralla jokainen "tietää" sen oikean vaihtoehdon ja toisinajatteleva on "varmasti" väärässä.
No, se on uskontoa jonka keskeisenä teemana on "usko". Siinä missä "uskon" vasta-arvo on "epäusko" niin nämä kumoavat toisensa eikä näin ulkopuolelta tarkastellen kumpikaan ole sen oikeampi kuin toinen. Kun sitten vähätellään toisen uskoa tai epäuskoa oman uskon nojalla, niin mennään vikaan.
Uskonto-keskustelu on vain sikäli vaikea ala että ei ole olemassa neutraalia lähestymisnäkökulmaa aiheeseen sillä vaihtoehdot (uskova/ei-uskova) ovat toisensa poissulkevia. Ei-uskova ei siis ole sen neutraalimpi aiheessa kuin uskovakaan.