En nyt sanoisi etteikö minua kiinnostaisi tarkastella asiaa eri näkökulmista. Sen takiahan luen täällä kaikkia viestejä jotka edustavat eri näkökantoja. Sanoin vain, ettei kiinnosta filosofia.
Sanot, että sinua kiinnostaa eri näkökulmat asiohin, mutta ei filosofia? Et taida ymmärtää kuinka hassu lause. Et selvästikkään kunnolla ymmärrä, mitä filosofia on. Miten voit siis sanoa, että sinua ei kiinnosta sellainen, minkä olemusta et edes tiedä?
Kyllä olen valmis tutustumaan filosofiaan, mutta kymmenien filosofian kirjojen läpikahlaaminen ei kauhean kiihottavalta tunnu. Mutta jos nyt osaisit suositella vaikka yhden kirjan josta pääsisi hyvin alkuun filosofian salojen suhteen, niin suosittelepa, ja voin ilomielin sitten ko. opusta tutkia. Pahoin vain pelkään että sanot, että minun pitäisi lukea ainakin tämä ja tuo ja se ja sitten vielä nuo...en tiedä jos energiani ja aikani riittävät moiseen urakkaan. Tuon viimeisimmän ortodoksikirjan lukuunkin meni pari kuukautta.
No sanoisin, että jopa ihan lukion filosofian kurssikirjat ovat hyvä lähtökohta - käytännössä se oli minullakin. Siitä nälkä kasvaa syödessä, jos on kasvaakseen.
En nyt oikein ymmärrä väitettäsi. En lähesty asiaa mistään absoluuttisen totuuden suunnasta, korkeintaan uskon suunnasta. Onko usko sitten absoluuttista? Siinäpä sitten mielenkiintoinen kysymys. Minusta kaiken taustalla on aina epäilys, vaikka sitä kuinka väittäisi uskovansa.
Epäilys on erittäin suotava ja terve piirre. Valitettavasti hyvin monet uskonnot sietävät epäilystä äärimmäisen huonosti, koska se korttipakka ei kestä juuri pienimpiäkään kolhuja.
Yritin vain sanoa, että yksi uskon viehättävistä asioista on juuri tuo porkkana. Miksipä sitä muuten vaivautuisi, jollei se voisi potentiaalisesti mullistaa ihmisen elämän (oletettavasti parempaan suuntaan, esim. taivaallisessa paratiisissa).
Tämä kyllä kertookin jo sitten hyvin paljon. Sillähän sitä aasiakin viedään kilometritolkulla. :)
On tässä keskustelua käyty, mutta uskon asioihin lähestyminen käy ymmärtääkseni sydämen kautta, ei aivoilla käytävän järkeen perustuvan keskustelun kautta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki järjen eteentuoma materiaali heitetään roskakoppaan. Ehkä siinä tarvitaan sitten niitä todennäköisyyksiä, vaikka ehkä käänteisellä tavalla.
Tätä sydämmen ääntä täällä toitotetaan kyllä kovasti, mutta en pysty ymmärtämään mikä ihme se todella on? Mielestäni se on kyllä juuri tuon kehäpäättelyn se "ydin"; Sydämellä voidaan perustella lähes tulkoon kaikki, mutta Sydämen ääniitsessään on, no, sydämen ääni! Missä vaiheessa historiaa tämä sydämen ääni on eritoten ollu vaikuttamassa? Ottomaanien ja kristittyjen välisissä sodissa? Kumpi tällöin edusti sitä "oikeaa" sydämen ääntä, ja millä perusteilla?
Esimerkiksi, tieteen "todisteiden" valtava enemmistö on parhaiten ymmärrettävissä miljardien vuosien ikäisellä maapallolla, mutta onko todistettu pitävästi, että 10 000 vuoden ikäinen maapallo on mahdottomuus? Tähän ovat esim. kreationistit keksineet teorioita, joiden mukaan aika maapallolla olisi mennyt paljon hitaammin kuin muualla maailmankaikkeudessa. Minua nuo teoriat eivät ole vakuuttaneet, ja sittenkin pitäisi vielä selittää, miten maapallolla kaikki olisi tapahtunut 10 000 vuoden sisällä. Mutta emme ole mielestäni niin pitkällä tieteessä, että voisimme vain kättä heilauttamalla todistaa, että sellaista teoriaa ei olekaan, joka pystyisi selittämään havaintomme 10 000 vuoden ikäisellä maapallolla. Mutta kuten olen sanonut, uskon tällä hetkellä todisteet ovat paljon vakuuttavammat paljon vanhemman maapallon puolesta.
Fysiikka nyt ei ole todellakaan vahvinta alaani, mutta eikö tuo aika käsite juurikin liity tähän meidän tellukseemme? Vai tarkoitatko, että nämä teoriat pohjautuvat oletukseen, jossa Raamatun aikakäsite ei vastaakkaan telluksen aikakäsitettä? Ei voi kyllä sanoa kuin, että aika huvittavaa kuinka asioita yritetään selittää lopputuloshakuisesti. Muutenkin tuo teoria tarkoittaisi sitä, että Jumala on aika vittumainen henkilö, kun kirjoittaa/kirjoituttaa meille kirjan, jota meidän täytyykin aina tarpeen mukaan tulkita aikansa kontekstissa, ja taas silloin tällöin pohjautuen moderniin fysiikkaan. :)
No kuulemma Venäjällä jokainen kirkon kanssa tekemisissä oleva tuntee hänet. Voit etsiä materiaalia "Father Seraphim Rose" haulla. Hänen kirjansa "Orthodoxy and the Religion of the Future" voisi olla sinuakin kiinnostava. En tosin ole itse sitä ainakaan vielä lukenut, mutta hänen elämänkerrassaan siitä oli yhteenveto.
Voisihan se ollakin kiinnostava. Jotenkin vain epäilen, että vahvasti kristilliseen kontekstiin nojaava kirja tarjoaisia mitään mielekästä. Tässä en kuitenkaan ehdoton ole, koska eivät kristilliset lähtökohdat tietenkään tarkoita sitä, etteikö niistä voisi ihan elämänkannalta hyvinkin toimivia ja hyviä näkemyksiä esittää.
Jaa, no tuota kysymystä taiteesta sinä viimeisimpänä vastauksena pitänee kysyä tähtitieteilijäkollegaltani, julkkis parta-Eskolta (Valtaoja). Hänen kirjoissaan päädyttiin siihen tulokseen että suunnilleen elämän tarkoitus on taide, ei uskonto, ei tiede eikä mikään muukaan. Itse en kyseistä tulosta (enkä esim. kuvataiteita) kykene valitettavasti kovinkaan syvällisesti ymmärtämään.
Mielestäni elämän tarkoitus on hyvin pitkälti yksilön itse määriteltävissä. Se voi olla taide, uskonto tai lihominen. Vaikea nähdä, että niistä mikään olisi objektiivisesti toista "oikeampi".
No olisihan se kirjasi ja Kalevala noissa tapauksissa otettava vähän vakavammin tuollaisten väitteiden johdosta, mutta en usko että Kalevala kovinkaan vakuuttavasti otettava uskonnolinen totuus olisi vaikka sellaisen väitteen sisältäisi, ja oma kirjasi saa olla kyllä aikamoinen teko jos meinaat esim. Raamatun kanssa kilpailla vakavasti otettavana uskonnollisena kirjana.
Eli siis viime kädessä kyse onkin vakuuttavuudesta? Mitäköhän tuohon sanoisi.. Pidät siis Raamattua - kaikkine sen todistetusti virheellisine ja ristiriitaisine käsitteineen - vakuuttavana teoksena, mitä tulee totuuteen?
No en minä, mutta kai tässä nyt voi katsoa vähän historiaa ja millaisen aseman nämä teokset ovat saaneet maailmanhistoriassa. Jos pelataan taas todennäköisyyksillä, niin ehkä jos pari miljardia ihmistä ainakin nimellisesti seuraa jotain uskontoa, niin siinä saattaisi olla jotain merkittävää. Kuinka monta ihmistä seuraa noita Odinin ja kumppaneiden edesottamuksia uskonnollisena ohjenuoranaan? Ja onko olemassa mitään historiallista todistetta heidän olemassaololleen? Niin hatarat kuin esim. Kristillisen historian tapahtumat ovat, niin käsittääkseni ne ainakin osittain on voitu yhdistää muista lähteistä tunnettuihin historiallisiin tapahtumiin.
Se, että miljoonat uskovat johonkin asiaan, ei tee siitä yhtään sen enempää perusteltua kuin, että siihen uskoisi vain yksi henkilö. Pohjois-Koreassa oletettavasti miljoonat ihmiset uskovat, että heidän yhteiskuntansa on vertaansa vailla maailmassa. Tekeekö se väitteestä yhtään perustelumman?
Tässäkin ketjussa ollaan tuotu esille, että Raamattua ei voi kyllä pitää minään historiallisena kirjana. Jeesuksenkaan olemassaolosta ei ole mitään kiistatonta näyttöä - pikemminkin taitaa olla päinvastoin.