Mainos

Uskontoketju

  • 7 157
  • 87

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Buddhalaisuus? Shintolaisuus? Wiccalaisuus? Toki heti kättelyssä myönnän, etten ole noihin perehtynyt kuin pintapuolisesti.
Buddhalaiset munkit saarnasivat vihapuhetta ja lietsoivat väkivaltaa Myanmarin rohingya-vähemmistöä vastaan. Rohingyathan ovat islamilaisia.
Sintolaisuus teki Japanin keisarista elävän jumalan, ja oli valtionuskonto, kun Japani soti Kiinaa ja Venäjää vastaan reilut 100 vuotta sitten. Kiinan viimeinen keinari pakotettiin palvelemaan auringonjumala Amaterasua.

Kummassakin tapauksessa pitäisi erottaa se, että onko uskonto itsessään rauhanomainen tai väkivaltainen, vai käytetäänkö niitä vallankäytön välineenä. Minusta kyse on jälkimmäisestä, ja siihen tarkoitukseen ovat kaikki valtauskonnot käteviä.

Wicca taas on pientä ja hajanaista, luonteeltaan luonnonuskontoa. Jos siitä tulisi jossain valtauskontoa, niin en epäile, etteikö sitäkin voisi muokata vähemmän rauhanomaiseksi.
 

Byvajet

Jäsen
Minä katsoisin asiaa myös siltä kannalta, että ideologia saa jalansijaa kun sen taakse löytyy ihmisiä. Ideologioiden kannatus on suhteessa siihen, miten ne vastaavat ihmisten reaalitodellisuuteen ja ihmisen siinä kokemiin uhkiin, mahdollisuuksiin, vääryyksiin ja oikeuksiin.

Minusta ihminen on biologisesti uskonnollinen. Ideologiat taas ovat osa biologista uskonnollisuuttamme. Meillä on perimässämme tarve jakaa ihmiset sisä- ja ulkoryhmiin. Meillä on perimässämme tarve kostaa ihmisille vääristä teoista. Meillä on perimässämme tarve määrittää normaali ja epänormaali riippumatta siitä, onko epänormaalista kenellekään mitään faktuaalista haittaa.

Biologisia perusasenteita on vaikea kumota tiedolla. Vaikka tutkimus kuinka osoittaisi, että kaikki hyötyvät enemmän yhteistyöstä kuin ihmisten jakamisesta taisteleviin ryhmiin, tieto ei auta.

Vaikka looginen päättely kuinka kertoisi, että kenellekään ei ole mitään haittaa siitä, että joku poika tykkää pojista tai tyttö tytöistä, päättely ei auta. Nuorissakin riittää homouden vastustajia.

Vaikka tutkimus kuinka osoittaisi, että kuntouttava vankeinhoito luo enemmän yhteiskuntarauhaa kuin kovat ja pitkät rangaistukset, tieto ei auta.

Meillä on kova usko siihen, että nykyinen talousjärjestelmämme on ainoa mahdollinen, eikä vaihtoehtoja ole. Usko nykyiseen järjestelmään läpäisee ihan koko yhteiskunnan, myös valtamedian.

Tosiasia kuitenkin on, että jo muutaman sadan vuoden päästä tekninen kehitys on saattanut viedä niin paljon työpaikkoja, että yhteiskunnan perusrakenne ja ihmisten elättäminen on ajateltava pohjiaan myöten uudella tavalla.

Usein liberaalitkin ovat perusajattelultaan konservatiiveja. He eivät pysty näkemään uusia ratkaisuja, vaan yrittävät loputtomiin kehittää vanhaa, vaikka tieto osoittaisi, ettei vanhan perustalle voi rakentaa kestävästi uutta. Ympäristönsuojelu on tästä esimerkki. Tuemme kiivaasti tuhoavaa järjestelmää ja samalla yritämme korjata sen aiheuttamia ongelmia, vaikka tiede osoittaa, että ongelmia ei pystytä korjaamaan riittävän nopeasti.

Esimerkiksi vihreissä uudistavaa ajattelua ei ole juuri ollenkaan. Puolue nojaa vahvasti nykyiseen talousjärjestelmään ja yrittää esittää korjauksia sen sisällä sen sijaan että rohkeasti kyseenalaistaisi koko järjestelmän.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Buddhalaiset munkit saarnasivat vihapuhetta ja lietsoivat väkivaltaa Myanmarin rohingya-vähemmistöä vastaan. Rohingyathan ovat islamilaisia. Sintolaisuus teki Japanin keisarista elävän jumalan, ja oli valtionuskonto, kun Japani soti Kiinaa ja Venäjää vastaan reilut 100 vuotta sitten. Kiinan viimeinen keinari pakotettiin palvelemaan auringonjumala Amaterasua.

Kummassakin tapauksessa pitäisi erottaa se, että onko uskonto itsessään rauhanomainen tai väkivaltainen, vai käytetäänkö niitä vallankäytön välineenä. Minusta kyse on jälkimmäisestä, ja siihen tarkoitukseen ovat kaikki valtauskonnot käteviä.

Wicca taas on pientä ja hajanaista, luonteeltaan luonnonuskontoa. Jos siitä tulisi jossain valtauskontoa, niin en epäile, etteikö sitäkin voisi muokata vähemmän rauhanomaiseksi.
Olen näistä kaikista samaa mieltä! Ja juuri tämä minusta korostaakin sitä ajatustani, että uskontojen tai aatteiden vertailu ideologisella tasolla ei ole kovin hedelmällistä enkä ole sitä jaksanut tehdä sitten 2000-luvun taitteen.

Minä tosiaan en näe edes uskontoa kovin hedelmällisenä kategoriana, vaan niputan sen samaan ryhmään aattellisuuden kanssa. Jos ja kun uskontoja lähdetään eriyttämään omaksi kategoriakseen erilaisin määritelmin, jolloin (minusta) tarkastelusta katoaa saman tien monia selittäviä tekijöitä, joka altistaa (minusta) virhepäätelmille.

Minusta ihminen on biologisesti uskonnollinen. Ideologiat taas ovat osa biologista uskonnollisuuttamme. Meillä on perimässämme tarve jakaa ihmiset sisä- ja ulkoryhmiin. Meillä on perimässämme tarve kostaa ihmisille vääristä teoista. Meillä on perimässämme tarve määrittää normaali ja epänormaali riippumatta siitä, onko epänormaalista kenellekään mitään faktuaalista haittaa.
Ihan samaa mieltä, kuten pidemmässä postauksessa kerroin. Minä en kuitenkaan jakaisi akselilla normaali ja epänormaali. Tiedän mitä tarkoitat, mutta normaalius ja epänormaalius minusta liittyy enemmän siihen, oletko ryhmässä vallitsevan kulttuurin (tapakulttuuri, arvomaailma) mukainen vai et. Jos olet, olet tälle ryhmälle "normaali", jos et, olet tälle ryhmälle "epänormaali".

Biologisia perusasenteita on vaikea kumota tiedolla. Vaikka tutkimus kuinka osoittaisi, että kaikki hyötyvät enemmän yhteistyöstä kuin ihmisten jakamisesta taisteleviin ryhmiin, tieto ei auta.
Eipä niin. Ihmisen on oikeastaan mahdoton taistella omia vaistonvaraisia asioita vastaan tietoisella tasolla. Saa yritää, mutta pitkän päälle se on tuhoon tuomittu yritys. Tätä auttaa vähän se, että ihmisellä sosiaaliset primitiivivaistot ovat niin vahvoja, että ne kykenevät johonkin rajaan saakka rikkomaan "malthusilaista tarvehierarkiaa" - ihmisryhmän on mahdollista jakaa ravinto keskenään, vaikka kaikkia ryhmän jäseniä uhkaa nälkäkuolema.

Meillä on kova usko siihen, että nykyinen talousjärjestelmämme on ainoa mahdollinen, eikä vaihtoehtoja ole. Usko nykyiseen järjestelmään läpäisee ihan koko yhteiskunnan, myös valtamedian.
Minusta kyse ei ole siitä, että ihmiset uskoisivat talousjärjestelmän olevan ainoa mahdollinen. Kyse on enemmän siitä, että esitetyt kilpailevat järjestelmät eivät vielä ole osoittautuneet sitä paremmiksi. Yhteiskunnat ja talousjärjestelmät kyllä muuttuvat, kun ympäröivän maailman realiteetit muuttuvat.

Tämän sanoo siis ihminen, jolle luonto ja sen diversiteetti on itseisarvo.

Olen sanonut niin, että valitettavasti en näe luonnon säilyttämiseksi paljoa muuta vaihtoehtoa kuin ekodiktatuurin. Sitä puolestani en halua siksi, koska (1) kukaan ei perusta diktatuuria luonnon suojelemiseksi vaan muista syistä, ja (2) vaikka joku onnistuisi sellaisen perustamaan, se olisi kohta ihan tavallinen diktatuuri, joka ajaa eliitin etua.

Minä luonnonsuojeluhenkisenä ihmisenä laitan toivoni tekniikan kehittymiseen ja olen omalla pienellä panoksellani pyrkinyt tekemään osuuttani tässä. En jaksa tämä suhteen uskoa minkäänlaiseen ideologiaan.

Tosiasia kuitenkin on, että jo muutaman sadan vuoden päästä tekninen kehitys on saattanut viedä niin paljon työpaikkoja, että yhteiskunnan perusrakenne ja ihmisten elättäminen on ajateltava pohjiaan myöten uudella tavalla.
Kyllä, mutta se on sitten sadan vuoden päässä. Ei ole oikein mahdollista noin vain hypätä ajassa eteenpäin. Tulevaisuuden järjestelmät eivät toimi tässä ajassa, niille ei ole vielä olemassa sitä infraa, jonka varaan ne rakentuvat.

Usein liberaalitkin ovat perusajattelultaan konservatiiveja. He eivät pysty näkemään uusia ratkaisuja, vaan yrittävät loputtomiin kehittää vanhaa, vaikka tieto osoittaisi, ettei vanhan perustalle voi rakentaa kestävästi uutta. Ympäristönsuojelu on tästä esimerkki. Tuemme kiivaasti tuhoavaa järjestelmää ja samalla yritämme korjata sen aiheuttamia ongelmia, vaikka tiede osoittaa, että ongelmia ei pystytä korjaamaan riittävän nopeasti.

Esimerkiksi vihreissä uudistavaa ajattelua ei ole juuri ollenkaan. Puolue nojaa vahvasti nykyiseen talousjärjestelmään ja yrittää esittää korjauksia sen sisällä sen sijaan että rohkeasti kyseenalaistaisi koko järjestelmän.
Liberaali-konservatiivi -jako on minustakin tyhmä. Minä olen sillä tavalla konservatiivi, että haluaisin koskemattoman luonnon säilyvän, vaikka loppuviimeksi kun oikein syvälle asiaan mennään, syy on se, että se vain tuntuu hyvältä ajatukselta.

Vihreät, niin - tuossa on tuo ketju, jossa saisi kirjoittaa siitä, missä "oma" puolue tai aate on töpeksinyt. Koetin kirjoittaa siihen Vihreistä, mutta asia on ihan liian kivulias.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Oma suhde uskontoon on kohteliaan etäinen. Olen entinen seurakuntanuori, mutta uskonnon merkitys omassa elämässä lähti nopeasti vähenemään siinä parinkympin hujakoilla, ja kirkosta erosin vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Monet uskossa olevat saavat siitä itselleen turvaa ja tietynlaista rauhallisuutta, jota on helppo arvostaa, mutta ikäväksi menee niiden kohdalla joilla se uskonto pyörittää elämää täysin. Varsinkin sellainen raskasmielinen synnistä saarnaaminen ja syntiä pelkääminen on jotakin, jota on vaikea ymmärtää. Kaikkein pahimmillaan uskonto on julma vallankäytön väline, eikä liene sattumaa, että maassamme on ainakin yksi järjesto jonka tehtävä on auttaa uskonnon uhreja.

Usko sinä siihen mihin haluat, se ei ole minulta pois ja voi tuoda sinulle paljon hyvää. Anna minun suhtautua uskontoon ja sinun uskoosi kuten parhaaksi näen, koska lähtökohtaisesti suhtaudun siihen myönteisesti, mutta jos yrität työntää sitä kurkustani alas, niin saatan jopa verbaalioksentaa syliisi. Pidetään arvostus ja kunnioitus molemminpuoleisena.

Jos tulee mahdollisuus, niin hakeutukaa juttusille papin kanssa vaikka joissain rippijuhlissa. Ovat usein hyvin keskustelutaitoisia ihmisiä, ja heillä on hienoja näkemyksiä hyvinkin maallisiin asioihin.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Minä olen jonkin sortin körttiläinen ja siten jonkin sortin kristitty, tosin en usko Jumalaan ja pidän kaikkien kirkkojen doktriineja lähinnä kuvitteellisina ja olennaisesti hierarkiaa ja organisaatiota ylläpitämään tarkoitettuina. Körttiläisyydessä tietenkään kukaan ei ole kiinnostunut uskoni luonteesta: se on suuremmas käres anyway - itte ei voi mitään tehdä estääkseen pelastuksensa jos kristinuskon Jumala sattuisi olla olemassa (mikä kyllä on täydellisen epätodennäköistä).

Mutta mystisyys puhuttelee - sen ei tietenkään tarvitse olla hengellistä vaan henkistä: meidän maailmassaolomme kokemuksen ytimessä on syvä hiljaisuus, jota kannattaa kaiken tämän kohkaamisen ja panikoinnin keskellä kuunnella. Minulle se nousee mieleen esimerkiksi taivaallisen kauniista Siionin virsien surumielisistä kansantoisinto-sävelmistä, mutta toki ihan maallisestakin taiteesta. Järjestäytynyt uskonto on sitten mitä on, inhimillinen valtarakenne, pahaan ja väärinkäytöksiin alati taipuvainen. Mitä suljetumpi ja hierarkisempi sitä toksisempi - katson sinua, Rooman kirkko (ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys).
 
Viimeksi muokattu:

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Voin aika varmasti sen sanoa, että oma suhtautuminen kristinuskoon koki kovan kolauksen jo lapsena, kun toisen puolen isovanhemmat olivat todella konservatiivikristittyjä ja pienen kyläkoulun vanhat opettajatkin sitä samaa laitaa. Pienenä meidät melkeinpä pakotettiin sunnuntaisin pyhäkouluihin ja körttiläisiin seuroihin. Isä ja varsinkin äiti ovat kuitenkin ihan eri mieltä asioista ja varmaan osin senkin vuoksi asuttiin 80-luvun loppuun asti Ruotsissa, vähän kauempana isovanhempien vaikutuksesta. Mummo toki osasi 2000-luvulla hieman jo muuttaa katsantokantaansa, eikä esim. homot olleet enää saatanan tapoja kurittaa ihmiskuntaa, mutta kyllä se mummon ja ukin vaikutus näkyy edelleen tuon puolen suvussa. Ei ehkä kaikki suvaitse tuosta vaan minuakaan.

Körttiläisessä pitäjässä ilahdutti kuitenkin paikallisen kirkkoherran kannustavat puheet minun kaapistatulon aikaan. Pienessä pitäjässä kun ollaan, niin kaikki tuntee melkeinpä kaikki. Ehkä se kirkkokin on osannut muotoutua maailman menon mukana nykyaikaan, vaikka sielläkin löytyy vielä ne soraäänet.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaosseura
Buddhalaisuus?

Google osaa kertoa vielä enemmän, tuossa vain yksi artikkeli. Mutta ei ne buddhalaisetkaan aina ihan rauhan ihmisiä ole.

Mutta jos puhutaan oikeasti pasifistista uskonnoista, suosittelen tutustumaan "The Satanic Temple"en. Ei ole teistinen liike, pikemminkin trollausta tarkoituksena alleviivata kuinka yhteiskunnan tulisi olla sekulaarinen. HBO:sta löytyy dokkari "Hail Satan?", suosittelen lämpimästi. Toki kuten dokkarikin kertoo, minkä hyvänsä liikkeen sisältä löytyy myös sitä syvää päätyä.
 
Viimeksi muokattu:

Afflicted

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, New Jersey Devils, JPS, Dream Theater. Ja #28

Google osaa kertoa vielä enemmän, tuossa vain yksi artikkeli. Mutta ei ne buddhalaisetkaan aina ihan rauhan ihmisiä ole.

Mutta jos puhutaan oikeasti pasifistista uskonnoista, suosittelen tutustumaan "The Satanic Temple"en. Ei ole teistinen liike, pikemminkin trollausta tarkoituksena alleviivata kuinka yhteiskunnan tulisi olla sekulaarinen. HBO:sta löytyy dokkari "Hail Satan?", suosittelen lämpimästi. Toki kuten dokkarikin kertoo, minkä hyvänsä liikkeen sisältä löytyy myös sitä syvää päätyä.
Uskon ihmiset ovat kautta historian olleet valmiita olemaan sen puolella joka hyödyttää heitä parhaiten. Jospa nuo munkit saavat juntalta paremmat eväät kuin oppositiolta. Sen osapuolen tukeminen on siis ihan ymmärrettävää koska niin ihminen toimii vaikka olisi kuinka pyhä.
 

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ei "Uskotko Jumalaan" -ketjussa ole uskoa rajattu kotoiseen Luther-uskontoon tai kristinuskoon yleensäkään, vaikka lähes kaikki keskustelu siihen on liittynytkin. Olen yrittänyt tuoda ortodoksikristillisyyden näkemyksiä siihen ketjuun. Ja monta kertaa siinä ketjussa on kaivattu muiden uskovien kuin kristittyjen mielipiteitä, mutta eipä ole pahemmin jostain syystä näkynyt toistaiseksi.

Tämä on ihan totta, mutta siinä on se ongelma, että uskonto lähtökohtaisesti tarvitsisi jumalan. Minun mielestä se ei ole mitenkään oleellista uskonnoissa, vaikka moni uskonto lähtökohtaisesti jumala edellä meneekin. Mutta hyvä uusi ketju ja ehkä itselläkin asiaa tulee olemaan.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Google osaa kertoa vielä enemmän, tuossa vain yksi artikkeli. Mutta ei ne buddhalaisetkaan aina ihan rauhan ihmisiä ole.
Joo, sainkin tästä tosiaan jo palautetta. Tulkitsin alkuperäistä kysymystä sillä tavalla, että ajattelin enemmän kyseisten uskontojen ideologiaa kuin itse uskonnon harjoittajia ja heidän persoonaansa.

Kun ajatellaan, että buddhalaisen ideologian ytimessä on itsensä kehittäminen ja valaistukseen pyrkiminen, niin on hyvin mielenkiintoista, että senkin harjoittajat pystyvät kyllä lietsomaan vihaa. Tämä ikään kuin alleviivaa sitä, kun kerroin, etten ole pitkään aikaan ollut kiinnostunut uskontojen ja aatteellisten liikkeiden ideologiasta, kun sillä ei näytä olevan juuri merkitystä siihen, kuinka ihmiset nuo ideologiat ottavat käyttöönsä ja millaisia tulkintoja niistä tekevät perustellakseen toimintaansa (eli miten ideologia jalkautuu todellisuuteen).

Ei sillä, uskon kyllä aatteilla olevan jonkinlaista vaikutusta sen suhteen, että millaisia ihmisiä ne vetävät puoleensa. Eli on varmasti totta, että jotkut aatteet keräävät aggressiivisempaa kannattajakuntaa ja toiset rauhallisempaa. Eli en ole sanomassa, ettei pohjaideologialla ole mitään virkaa, mutta oma näkemykseni on se, että minkä tahansa liikkeen toiminnan määrittelee lähtökohtaisesti tuon liikkeen jäsenet, koska aatetta voi joka tapauksessa ruuvailla haluamiinsa suuntiin.

Ja sitten toisaalta, jos ei ole aggressiivista ideologiaa, niin aggressiiviset ihmiset kyllä sellaisen itselleen kehittävät, tai muokkaavat jostain olemassaolevasta. Eli en näe kovin hyödylliseksi taistella ideologisia sotia.

Toki kuten dokkarikin kertoo, minkä hyvänsä liikkeen sisältä löytyy myös sitä syvää päätyä.
Tämähän se.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Minusta on parempi purkaa uskontoja paloiksi. Uskonnoista voidaan purkaa yksilön kokemuksia, yhteisöllisiä elementtejä kuin institutionaalisia elementtejä: esimerkiksi hengelliset kokemukset, yhteisöllisyys, tarve kuulua johonkin, vastausten saaminen mieltä painaviin kysymyksiin, vertaistuki, on maailmanselitysmalli (ei aina kokonainen, mutta usein jonkinlainen; miksi maailma on sellainen kuin on), on auktoriteetit jotka määrittelevät sisältöä, monia tämän kaltaisia asioita.

Uskonto on siis kokonaisvaltainen paketti. Ateistilla on taipumusta sanoa, että ne ovat tällaisia "koko kansan huumeita". Minä puolestani sanoisin, että ihmiseen vetoavalla aatteella on taipumusta alkaa rakentua kokonaisvaltaisemmaksi. Ensin aate vetoaa yksilöön, yksilö etsii samanhenkistä seuraa, jos samanhenkisiä on paljon, syntyy "seurakunta", jos se laajenee lisää, tulee virallisemmat auktoriteetit, kokoukset ja puheenjohtajat, jos vielä lisää, siitä alkaa muodostua instituutio ja niin edelleen. Uskonnolliset liikkeet eivät siis synny valmiina kokonaispakettina, vaan hiljalleen täydentyvät kattamaan elämän osa-alueita.
Tuossa lienee aika hyvä summa summarum siitä, millaisena ei-uskovat uskonnot kokevat. Täytyy kuitenkin todeta, että en tunnista itseäni tuollaisesta määrittelystä. Ei minulla mitään hengellisiä kokemuksia ole ollut, en piittaa yhteisöllisyydestä, minulla ei ole tarvetta kuulua johonkin (pikemminkin päinvastoin, viihdyn omissa oloissani), en kaipaa vertaustukea. No, olen luonteeltani asioita tutkiva, joten ehkä siinä mielessä etsin vastauksia, joten OK, tuo ehkä osuu kohdalleen. Maailmanselitysmalli tulee sitten jos on tullakseen, en nyt epätoivoisesti sitä etsi. En kaipaa auktoriteettejä, mutta jos joku on tiettävästi viisaampi kuin minä, niin nöyrryn mielelläni ja tunnustan, että en tiedä asioista itse.

Minä tosiaan en näe edes uskontoa kovin hedelmällisenä kategoriana, vaan niputan sen samaan ryhmään aattellisuuden kanssa. Jos ja kun uskontoja lähdetään eriyttämään omaksi kategoriakseen erilaisin määritelmin, jolloin (minusta) tarkastelusta katoaa saman tien monia selittäviä tekijöitä, joka altistaa (minusta) virhepäätelmille.
Mitä sitten on aatteellisuus? Löysin jostakin määritelmän, että aatteellisuus on sama kuin "idealistinen, ihanteellinen, ei-todellinen". Taaskaan en löydä yhtymäkohtaa sen kanssa, miten itse uskonnon tai uskon tunnen. Ei se ole mikään ihannetilaa tavoitteleva asia, vaan menee paljon syvemmälle, eli koko olemassaoloa koskeva asia, koko todellisuutta koskeva asia. Onko olemassa jotain tämän materiaalisen maailman lisäksi? Jotain todellista, oli se sitten konkreettista, hengellistä tai mitä vain, joka on olemassa aina ja kaikkialla, materiaalisessa maailmassa ja sen ulkopuolella. Tuollaisia asioita uskonto ja uskominen minulle tarkoittaa, ja oman elämän elämistä tämän suuremman todellisuuden mukaisesti.
 

npc

Jäsen
Tajusin, että ihan suotta olen arvioinut uskontoja niiden ideologisen sanoman pohjalta, eihän sillä ole tosimaailmassa juuri vaikutusta, kun taas uskonnollisuudella ylipäätään on vaikutuksia, ja minun pitäisi pohtia uskontoja niiden vaikutusten kautta, ei niiden ideologian kautta.
Klippasin pienen pätkän isosta tekstistäsi. Jotain tällaista olen itse aina tuntenut siis kun joskus juttelen täällä tai festarien jeesusbussissa.

Se miksi en huuda että uskonnot on perseestä tai uskovaiset on väärässä on se, että tunnen itseni osana ihmiskuntaa joka on yrittänyt aikojen saatossa löytää aina selityksen miksi nyt salamoi ja vaikka miksi nyt tuli maanjäristys.

Se, että jotkut tahot selittelevät nykypäivánäkin höpöjä, vaikka joillekin ilmiöille olisi järkevämpiäkin vaihtoehtoja ehkä olemassa ei poissulje sitä ihmisen pelkoa maailmankaikkeutta kohtaan. Minä en pelkää kaupunkilaisena kun on ulko-ovi ja lämpö sisällä, mutta tilanne eri jos olisi viidakossa ja lämpö ainoastaan yhteisön jäseniltä ja jokin murisee puun takana ja ötökät syö kun ei ole ohvia. Tarve uskoa johonkin olisi voimakkaampi ja näin uskon esi-isiemme toimineen ja tuoneen meidät tähän hetkeen. Heiltä olemme perineet sisäisen tarpeen uskoa ja luottaa johonkin suurempaan. Nykyään on onneksi murros käynnissä kun on tullut tieto maailmaamme, mutta on se biologinen kehitys silti varmaan hitaampaa kuin teknologian.

Kaikki mitä vaikka politiikassa tehdään uskonnon varjolla ja/tai sitä hyväksikäyttäen niin vastustan ja kapinoin vastaan ihan koska kumminkin välitän ihmisestä. Vaikken monesti tykkääkään ihmisistä.
 

hege

Jäsen
Meillä ei ole lapsia kastettu kun ajateltu, että saavat sitten rippikouluikäisinä itse päättää miten haluavat. Minä olen itse ev. lut kirkon jäsen ja joskus ollut mukana hellari-jutuissa. Itse maksan mielelläni kirkollisveroa mutta enemmän sen takia, että kirkon(kin) kautta tulee kaikenlaista tarjontaa lapsille ja nuorille (sekä tietysti ikäihmisille) missä uskonto ei ole etusijalla vaan toiminnan järjestäminen (kirkon nuorisotilat yms. jutut) mitä kuitenkaan ei ole liikaa tarjolla muuten.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Täytyy kuitenkin todeta, että en tunnista itseäni tuollaisesta määrittelystä.
Itseään siitä ei tarvitsekaan löytää. Oman kokemuksen pohjalta keskustelua varten uskonnot olisi kuitenkin hyvä dissektoida, koska muuten keskustelu ei oikein johda mihinkään. Uskonto vs ateismi -keskusteluissa yleensä kyse on kristinuskosta ja ateistit mielellään käsittelevät kristinuskoa yhtenä isona könttinä (myös niin ajallisesti kuin paikallisesti) ja vetävät implikaatioita sen pohjalta. Tällaisia kuvitteellisia hatusta heitettyjä esimerkkejä:

"Raamatun lukeminen saa ihmisen käyttämään poikia seksuaalisesti hyväksi." (vrt. katolisen kirkon skandaalit)

"Hengellinen kokemus saa ihmisen tappamaan miljoonia ihmisiä." (yleensä tämä lähtee niin, että joku kertoo uskonnollisuutensa taustana olevan jokin hengellinen kokemus, ja tähän liitetään kristinusko, ristiretket ja kaikki Euroopassa väkivaltaisesti kuolleet antiikin Roomasta alkaen; kristinuskovaisethan ovat sattuneesta syystä hoitaneet valtaosan tappohommista Euroopassa)

En koe tällaista tarkastelua mielekkäänä, ja siksi toivoisinkin dissektointia: tarkastellaan vaikkapa hengellistä kokemusta omana ilmiönään, tarkastellaan yhteisöllisyyttä omana ilmiönään ja niin edelleen. Hetken keskustelun jälkeen useimmat ovat valmiita myöntämään, että Rooman ja Skandinavian polyteistiset uskonnot eivät nekään varmaan olisi johtaneet yhtään rauhallisempaan historiaan, joten ei kaikkea tappamista voi laittaa pelkästään kristinuskon syyksi.

Ei minulla mitään hengellisiä kokemuksia ole ollut, en piittaa yhteisöllisyydestä, minulla ei ole tarvetta kuulua johonkin (pikemminkin päinvastoin, viihdyn omissa oloissani), en kaipaa vertaustukea. No, olen luonteeltani asioita tutkiva, joten ehkä siinä mielessä etsin vastauksia, joten OK, tuo ehkä osuu kohdalleen. Maailmanselitysmalli tulee sitten jos on tullakseen, en nyt epätoivoisesti sitä etsi. En kaipaa auktoriteettejä, mutta jos joku on tiettävästi viisaampi kuin minä, niin nöyrryn mielelläni ja tunnustan, että en tiedä asioista itse.
Aika pitkälle samoin.

Käsitän hengelliset kokemukset tosi laajasti: itselläni on ollut melko syviäkin kokemuksia maailmankaikkeuden koon ja Maapallon ja ihmisen pienuuden edessä. Eli on tällaisia eksistentiaalisia kokemuksia, joita voi saada eri lähteistä, minä Universumista ja kosmologiasta, joku toinen Vartiotornista tai Valituista paloista, joku Häräntappoaseesta, joku Descartesin teksteistä ja niin edelleen.

Minullekaan yhteisöllisyys ei ole niin tärkeää, mutta tunnen ihmisiä joille se on. Minäkin olen hyvin kiinnostunut "miksi"-kysymyksistä ja etsin niille vastausta. Olen samoilla linjoilla auktoriteettiasian kanssa, mutta myönnän, että turvaudun auktoriteetteihin asioissa, joita en kauheasti tunne. Esimerkiksi vaikkapa kosmologian suhteen nojaan paljolti siihen, mitä Kari Enqvist tai vastaavat sanovat, kun minulla ei oikein ole pohjaa lähteä niitä käsityksiä haastamaankaan.

Maailmanselitysmalli kannattaa kanssa ottaa laajasti. Ne voivat olla laajempia tai suppeampia. Kysytään esimerkiksi, miksi minä olen köyhä ja onneton? Siksi, kun (1) Jumala on niin tarkoittanut sinua koetellakseen, (2) olet jälleensyntynyt köyhäksi ja sinun olisi ponnisteltava kohti valaistumista, jotta asiat olisivat paremmin seuraavassa elämässä, (3) koska maahanmuuttajat vievät työsi ja naisesi, (4) koska maailmaa pyörittävät riistoporvarit, (5) koska meillä ei ole tarpeeksi tuulivoimaa, (6) koska syöt hiilihydraatteja, (7) koska kehossasi on kuona-aineita etkä ole ostanut niitä puhdistavia aineita, (8) Xenun keho-thetanit, joista sinut pitäisi puhdistaa, (9) ja niin edelleen.

Vanhempien uskontojen ja aatteiden maailmanselitysmallit ovat kehittyneet kattamaan myös silloisia ihmisiä kalvaneita kosmologisia kysymyksiä(*), mutta uudemmissa se osa jätetään yleensä luonnontieteiden selitettäväksi. Nykyihmiselle on reaaliympäristönsä takia vaikea myydä aatetta, jossa Maapallo on norsujen kannattelema levy - vaikeaa, muttei mahdotonta, ainakin jos jättää norsut pois (Flat Earth Society).

(*) Näitä ei sinänsä ole aina välttämättä kehitetty itse, vaan lainattu muualta. Kristinusko oli ihan "fine" aristoteelisen kosmologian kanssa.

Mitä sitten on aatteellisuus? Löysin jostakin määritelmän, että aatteellisuus on sama kuin "idealistinen, ihanteellinen, ei-todellinen". Taaskaan en löydä yhtymäkohtaa sen kanssa, miten itse uskonnon tai uskon tunnen. Ei se ole mikään ihannetilaa tavoitteleva asia, vaan menee paljon syvemmälle, eli koko olemassaoloa koskeva asia, koko todellisuutta koskeva asia.
Monet valtauskonnot tosiaan pyrkivät selittämään koko kosmologian, mutta niiden opinkappaleet ovatkin syntyneet ajalla, jolloin ihmiset kaipasivat kosmologista selitystä eli miksi taivas on sininen, mitä ovat tähdet ja planeetat, miten Maapallo on syntynyt, miten elämä on syntynyt ja niin edelleen.

En ole tämän aihepiirin asiantuntija, mutta monista uskonnoista on eroteltavissa kosmologinen malli ja sitten "hyvää ihmistä / elämää" määritteleviä ohjeita. Eli niillä on omat mallinsa sille, kuinka ihmisen pitäisi elämänsä elää ja miten suhtautua erilaisiin asioihin. Tässähän on käsittelyn kannalta se ongelma, että mikä tahansa uskonto on jakaantunut omiksi sisäisiksi ryhmikseen omine tulkintoineen, ja kaikissa tapauksissa näitä ohjeita ei ole kirjattu itse "opinkappaleisiin", vaan ne ovat tuon ryhmän vallitsevaa tapakulttuuria.

Minä otan tähän esimerkiksi Vihreät, joita olen paljon äänestänyt ja pitänyt poliittisena kotina (vaikka olen pääosin poliittisesti koditon). Vihreillä (kuten muillakaan Suomen puolueilla) ei ole kirjattuna sitä, millainen on "hyvä/oikea" Vihreä, mutta silti melko selkeästi käsitykset siitä, että muutos lähtee yksilöstä ja sitä kautta siitä, miten ihmisen pitäisi elää: ajaa pyörällä tai mennä julkisilla, kierrättää, kannattaa uusiutuvia energianlähteitä ja niin edelleen. Ja kun ihminen elää näiden periaatteiden mukaan, niin maailma pelastuu.

Tämä ei tarkoita, että pitäisin Vihreitä uskonnollisena liikkeenä. Tämä tarkoittaa, että kun dissektoit jonkun uskonnoksi katsomasi liikkeen, niin sieltä on purettavissa osia, joita jakavat monet muutkin aatteelliset ja ideologiset liikehdinnät.

Olisi ihan mahdollista tehdä sellainen matriisi, jossa pystyakselilla on dissektoituja elementtejä ja vaaka-akselilla uskonnollisia, aatteellisia ja ideologisia liikkeitä ja lahkoja, ja katsoa, että mitä elementtejä missäkin on ja mitä mistäkin puuttuu. Sekin voisi olla ihan kiinnostava tarkastelu, että katsoisi, mitä liikkeet lainaavat muualta esimerkiksi kosmologian tai etiikan saralla.

Onko olemassa jotain tämän materiaalisen maailman lisäksi? Jotain todellista, oli se sitten konkreettista, hengellistä tai mitä vain, joka on olemassa aina ja kaikkialla, materiaalisessa maailmassa ja sen ulkopuolella. Tuollaisia asioita uskonto ja uskominen minulle tarkoittaa, ja oman elämän elämistä tämän suuremman todellisuuden mukaisesti.
Minä tosiaan olen luopunut siitä, että tarkastelisin aatteita ja uskontoja sen mukaan, mikä niiden suhde on yliluonnolliseen tai siis tarkemmin, mikä niiden suhde on luonnontieteisiin.

On toki ihan mahdollista tarkastella uskontoja ja aatteita tästä kulmasta eli niiden kosmologisten tai eettisten mallien pohjalta. Se voi olla mielenkiintoista, mutta näen sen ehkä enemmän aatehistoriallisesti kiinnostavana, ja kun en ole aatehistorioitsija, niin aika harvoin ajattelen asiaa siitä näkökulmasta.

Monet uskonnollisiksi katsotut liikkeet pystyvät elämään ihan täydessä sopusoinnussa luonnontieteiden kanssa, koska "lainaavat" kosmologian opit sieltä eli ne eivät pyri selittämään sitä, miksi taivas on sininen, miksi salama iskee, miksi autot liikkuvat tai miksi sillat kantavat. Mitä uudemmasta liikkeestä on kyse, sitä tyypillisempää tämä on, esimerkiksi satanismi (joka yleisesti luetaan uskonnolliseksi liikkeeksi):


Se, että jotkut tahot selittelevät nykypäivánäkin höpöjä, vaikka joillekin ilmiöille olisi järkevämpiäkin vaihtoehtoja ehkä olemassa ei poissulje sitä ihmisen pelkoa maailmankaikkeutta kohtaan. Minä en pelkää kaupunkilaisena kun on ulko-ovi ja lämpö sisällä, mutta tilanne eri jos olisi viidakossa ja lämpö ainoastaan yhteisön jäseniltä ja jokin murisee puun takana ja ötökät syö kun ei ole ohvia. Tarve uskoa johonkin olisi voimakkaampi ja näin uskon esi-isiemme toimineen ja tuoneen meidät tähän hetkeen. Heiltä olemme perineet sisäisen tarpeen uskoa ja luottaa johonkin suurempaan. Nykyään on onneksi murros käynnissä kun on tullut tieto maailmaamme, mutta on se biologinen kehitys silti varmaan hitaampaa kuin teknologian.
Näin minäkin asian näen.

Näen asian sillä tavalla, että mitä kovempi ympäristö eli mitä suuremmat todennäköisyydet kuolla, sitä kovemmat ovat myös ihmisten aatteet. Oman näkemykseni mukaan, jos vaikkapa Suomi ajautuisi kaaokseen ja siitä takaisin agraariyhteiskunnaksi, niin tuo ympäristön muutos toisi mukanaan myös aatteellisen muutoksen.

Siksi minusta parasta ihmisoikeustyötä on pyrkiä parantamaan elintasoa. Mitä korkeampi elintaso, sen pehmeämmät ja suvaitsevammat aatteet. Kun oma napa ei ole akuutissa vaarassa, on helpompi sietää muita ihmisiä.
 
Viimeksi muokattu:

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Jaa-a. Mitähän sitä kirjoittaisi. Mennään vaan ajatuksenjuoksun mukaan siis. Ihan mitä elämääni muistan niin olen aina ollut ateisti. Jo lapsena uskonnot tuntuivat mahdottoman typeriltä ja aivottomilta. Ikinä en silloinkaan ymmärtänyt miksi joku uskoo tai edes haluaa uskoa jumalaan tms.

Tietysti siitä kasvaessa ja vaikean teini-iän tullessa pyöritti päässään vaikka mitä kun yritti oppia tutustumaan itseensä enemmän. Tällöin ehkä kuitenkin enemmän saatananpalvonnan mystiikka ja yleisen hyväksynnän vastaisuus houkutteli eniten. Tosin tällöinkään en uskonut mihinkään yliluonnolliseen, vaan pidin verirituaalit ja riitit enemmän symbolisina tekoina kuin minään palvontana.

Tästä sitten kasvaessa tietysti ajatukset muuttuivat ja muotoutuivat yhä enemmän ja tietyt teesit kuitenkin pysyivät aina taustalla. Eli uskonnonvastaisuus ja tietysti kun Suomessa ollaan niin kristinuskon halveksunta. Oma ajatusmaailma taas muotoutui enemmän satanismin suuntaan ilman mitään teististä taustaa. Ajatusten tarkentuessa myös omien mielipiteiden ja arvojen lajittelu termien mukaan tuntui yhä enemmän typerämmältä ja ahtaalta. Tässä tosin satanismi myös auttoi koska se on itselleni vapautta.

Kristinuskon ja uskontojen vastaisuus on tosin säilynyt läpi elämän, tietysti jotkut jyrkät mielipiteet ovat henkisen oman tuntemisen kasvun myötä muuttaneet muotoaan. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, mutta arvostaa sitä en osaa vieläkään. Omat valintani elämässä ovat myös johtaneet siihen, että uskovaisia ihmisiä ei tuttavapiirissäni ole. Saatananpalvojaa ja satanistia sitten sitäkin enemmän. Olen myös toiminut uskontoja vastaan parikymmentä vuotta monella eri tavalla.

Nyt iän ja vanhemmuuden myötä olen yhä enemmän huomannut että nihilismin ja satanismin perusteesit ovat lähinnä omaa maailmaani. Nyky-yhteiskunta ja sen arvot ja tavoitteet tuntuvat koko ajan enemmän ja enemmän vieraalta, joten itsetutkiskelua on tullut harrastettua yhä enemmän. Satanismissa näen invidualismin tärkeimpänä oman maailman kuvana. Oman ja läheisten hyvinvointi ja itsensä tutkiminen ja oman henkisen kodin löytäminen on johtanut myös siihen, että olen yhä enemmän kiinnostunut ihmismielen ääritunteista ja -rajoista. On se sitten kipuun, ahdistukseen tai muuhun äärimmäiseen liittyvää, sitä vapauttavampaa se on itselleni. Tosin jatkuvaa kasvuahan tämä on.

Jos nyt jotenkin pitäisi tiivistää, niin nihilistinen invidualismi kuvaisi parhaiten itseäni.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jaa-a. Mitähän sitä kirjoittaisi. Mennään vaan ajatuksenjuoksun mukaan siis. Ihan mitä elämääni muistan niin olen aina ollut ateisti. Jo lapsena uskonnot tuntuivat mahdottoman typeriltä ja aivottomilta. Ikinä en silloinkaan ymmärtänyt miksi joku uskoo tai edes haluaa uskoa jumalaan tms.

Tietysti siitä kasvaessa ja vaikean teini-iän tullessa pyöritti päässään vaikka mitä kun yritti oppia tutustumaan itseensä enemmän. Tällöin ehkä kuitenkin enemmän saatananpalvonnan mystiikka ja yleisen hyväksynnän vastaisuus houkutteli eniten. Tosin tällöinkään en uskonut mihinkään yliluonnolliseen, vaan pidin verirituaalit ja riitit enemmän symbolisina tekoina kuin minään palvontana.

Tästä sitten kasvaessa tietysti ajatukset muuttuivat ja muotoutuivat yhä enemmän ja tietyt teesit kuitenkin pysyivät aina taustalla. Eli uskonnonvastaisuus ja tietysti kun Suomessa ollaan niin kristinuskon halveksunta. Oma ajatusmaailma taas muotoutui enemmän satanismin suuntaan ilman mitään teististä taustaa. Ajatusten tarkentuessa myös omien mielipiteiden ja arvojen lajittelu termien mukaan tuntui yhä enemmän typerämmältä ja ahtaalta. Tässä tosin satanismi myös auttoi koska se on itselleni vapautta.

Kristinuskon ja uskontojen vastaisuus on tosin säilynyt läpi elämän, tietysti jotkut jyrkät mielipiteet ovat henkisen oman tuntemisen kasvun myötä muuttaneet muotoaan. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, mutta arvostaa sitä en osaa vieläkään. Omat valintani elämässä ovat myös johtaneet siihen, että uskovaisia ihmisiä ei tuttavapiirissäni ole. Saatananpalvojaa ja satanistia sitten sitäkin enemmän. Olen myös toiminut uskontoja vastaan parikymmentä vuotta monella eri tavalla.

Nyt iän ja vanhemmuuden myötä olen yhä enemmän huomannut että nihilismin ja satanismin perusteesit ovat lähinnä omaa maailmaani. Nyky-yhteiskunta ja sen arvot ja tavoitteet tuntuvat koko ajan enemmän ja enemmän vieraalta, joten itsetutkiskelua on tullut harrastettua yhä enemmän. Satanismissa näen invidualismin tärkeimpänä oman maailman kuvana. Oman ja läheisten hyvinvointi ja itsensä tutkiminen ja oman henkisen kodin löytäminen on johtanut myös siihen, että olen yhä enemmän kiinnostunut ihmismielen ääritunteista ja -rajoista. On se sitten kipuun, ahdistukseen tai muuhun äärimmäiseen liittyvää, sitä vapauttavampaa se on itselleni. Tosin jatkuvaa kasvuahan tämä on.

Jos nyt jotenkin pitäisi tiivistää, niin nihilistinen invidualismi kuvaisi parhaiten itseäni.
Internet Encyclopedia of Philosophy nihilismistä: "A true nihilist would believe in nothing, have no loyalties, and no purpose other than, perhaps, an impulse to destroy." Kuulostaa aika surulliselta minusta, mutta kukin tallaa tavallaan. Olisi mielenkiintoista kuulla perhetaustastasi, löytyisikö sieltä syitä, miksi ajauduit moiseen ajatusmaailmaan. Oliko sinulla rakastavat ja välittävät vanhemmat, jotka monipuolisesti "esittelivät" sinulle maailman, jos saan kysyä?
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Kuulostaa aika surulliselta minusta, mutta kukin tallaa tavallaan. Olisi mielenkiintoista kuulla perhetaustastasi, löytyisikö sieltä syitä, miksi ajauduit moiseen ajatusmaailmaan. Oliko sinulla rakastavat ja välittävät vanhemmat, jotka monipuolisesti "esittelivät" sinulle maailman, jos saan kysyä?

Ilman meikäläisen tuntemista alat kyselemään vanhemmista ja kasvatuksesta ja pitämään jotenkin ajatusmaailmaani surullisena? Se on kaukana siitä. Surullisena taasen näen teikäläisen ajatusmaailman joka tuon loogisen päättelyn tuottaa. Niin kaukana oikeasta maailmasta ja kaikki arvot ja uskomukset tulevat ulkopuolelta eikä itsestä. Mutta näissä ei ole mitään henkilökohtaista, ihmiset ja arvonsa ovat erilaisia.


Oli siis rakastavat vanhemmat ja esittelivät maailmaa jne. Äiti uskoo jumalaan, mutta enemmän tavan takia.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ilman meikäläisen tuntemista alat kyselemään vanhemmista ja kasvatuksesta ja pitämään jotenkin ajatusmaailmaani surullisena? Se on kaukana siitä.
No kirjoitin, että olisi mielenkiintoista kuulla, joten ei ollut mikään pakotus päällä kertomisen suhteen. Päinvastoin. Kiitos kuitenkin, kun kerroit. Minua vain kiehtoo se, että miten ihminen päätyy tuollaiseen maailmankäsitykseen. Toinen asia, mikä minusta tuntuu vastakkaiselta omaan käsitykseeni nähden on tuo itsekkyys. Se on siis mielestäsi positiivinen tai ehkäpä järkevä asia. Oma napa edellä muista välittämättä? Yritän vain ymmärtää tätä ajatusmaailmaasi, joten pidetään keskustelu asiallisena eikä mennä henkilökohtaisuuksiin, jollei ole halua paljastaa jotain.

Omalla kohdallani tunnustan avoimesti ja rehellisesti, että en ole viisain seppä maan päällä, ja siksi, kun olen tunnistavinani jonkun viisaamman, yritän seurata sellaisen esimerkkiä. Maailma tuntuisi paremmalta, kun kaikesta ei vaan pääteltäisi kylmän rationaalisen logiikan avulla, vaan siinä olisi tunnetta ja rakkautta ja "sydäntä" mukana. Näin minä tunnen, ja yritän onnettomasti ymmärtää tuota kylmän logiikan maailmaa. Nihilismiin kai määrittelyn mukaan liittyy rajaton pessimismi...yritän ymmärtää myös, miksi tuo olisi tavoiteltava maailmankatsomus. Kiitos opetuksistasi jo etukäteen!
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Uskonto vs ateismi -keskustelu suomalaisilla foorumeilla isossa kuvassa:

Eli uskonnonvastaisuus ja tietysti kun Suomessa ollaan niin kristinuskon halveksunta. ... Kristinuskon ja uskontojen vastaisuus on tosin säilynyt läpi elämän...

Itse asiassa uskonto vs ateismi -väittelyissä minulle on muodostunut sellainen mielikuva, että tärkeintä tuntuu olevan se, että määritelmän avulla saa eristettyä kristinuskon häkkiin pieksettäväksi. Usein määritelmää väännetään tarpeeksi kauan, rajataan ja lavennetaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Satanismi yleensä kyllä lasketaan uskonnolliseksi liikehdinnäksi, vaikkei teistinen olekaan. Olen itse hylännyt teismin uskonnon määritelmänä siitä syystä, ettei se mielestäni keskustelun kannalta ole kovin hedelmällinen jako.

Teistisyys kuvaa mielestäni enemmän aatteellisen liikkeen suhdetta syntyaikansa luonnontieteisiin. Luonnontieteet määritelmänsä mukaan eivät voi sisältää mitään yliluonnollista, koska jos jokin asia on mitattava, siitä tulee luonnontiedettä. Se voi liittää itseensä asioita, joita me emme vielä tiedä, koska emme vielä osaa niitä mitata, eli ei kyse ole muuttumattomasta totuudesta.

Toisaalta taas - kuten edellä kirjoitin - mikä tahansa aate lainaa kyllä maailmanselitysmallinsa jostain, jos ei selitä itse. Kristinuskon aristoteelinen maailma on peruja antiikin filosofiasta, mutta tietääkseni Raamattu ei ota paljoa kantaa tuollaisiin asioihin: se "Jumala loi maailman" on aika lavea maailmanselitysmalli. Toisaalta taas sitten mikä tahansa aatteellinen yhteisö muodostaa kyllä omat käsityksensä nykyhetken ilmiöistä. Ei Raamatulla voi olla mitään kantaa telkkariin, kun telkkaria ei ollut olemassa Raamattua kirjoitettaessa ja editoitaessa, mutta niin vain jotkut ovat tulkinneet niin, että telkkari on saatanasta.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ei Raamatulla voi olla mitään kantaa telkkariin, kun telkkaria ei ollut olemassa Raamattua kirjoitettaessa ja editoitaessa, mutta niin vain jotkut ovat tulkinneet niin, että telkkari on saatanasta.
No, toivottavasti tämä ei mene siihen kristinusko vs. ateismi väittelyyn, ketjun tarkoituksena kun oli kai tosiaan käsitellä uskontoja laajemmassa kontekstissa. Mutta tuohon telkkarihommaan sanoisin, että joo, Raamattu ei ota kantaa suoraan esineeseen nimeltään telkkari, mutta Raamatun on tulkittu ottavan kantaa konkreettisten maailman houkutusten suhteen (joihin telkkarikin kuuluu, kuten kaikki maallinen), ja tämän tulkinnan mukaan ihmisen tulisi viettää aikaansa keskittyen hengellisen maailman asioihin, ja toisaalta olla vähemmän kiintynyt maalliseen maailmaan (johon siis telkkarikin kuuluu). Tai jotenkin noin olen sen käsittänyt. Tosiaan aika vastakohtaisesti verrattuna satanismin uskon opinkappaleisiin, jos ne oikein ymmärsin.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Mutta tuohon telkkarihommaan sanoisin, että joo, Raamattu ei ota kantaa suoraan esineeseen nimeltään telkkari, mutta Raamatun on tulkittu ottavan kantaa konkreettisten maailman houkutusten suhteen (joihin telkkarikin kuuluu, kuten kaikki maallinen), ja tämän tulkinnan mukaan ihmisen tulisi viettää aikaansa keskittyen hengellisen maailman asioihin, ja toisaalta olla vähemmän kiintynyt maalliseen maailmaan (johon siis telkkarikin kuuluu).
Voi olla, mutta tiedät taatusti sen, että kaikkia kristinuskovaisia tuo ei haitannut lainkaan. Itse asiassa suurinta osaa kristinuskovaisia telkkari ei haitannut lainkaan, ainoastaan joitain lahkoja.

Yksi: Jos ajatellan Lars Levi Laestadiusta, niin onko hän niin väärässä taistelussaan pohjoissuomalaisten juoppoutta vastaan? Keinot ehkä eivät mene meidän nykyetiikan mukaan, mutta Laestadius silti oli aikoinaan samaa mieltä naisasialiikkeen kanssa siitä, että miesten juopottelulle olisi ehkä parempi laittaa stoppi. Laestadius on minusta erittäin hyvä esimerkki "tarkoitus pyhittää keinot" -ajattelusta. Laestadius ei kieltänyt telkkaria, koska hänen aikoinaan sellaista ei ollut, sen kielsivät hänen seuraajansa uudemmalla ajalla.

Kaksi: Kerroinko jo että aatteet ovat aika fluideja ja tulkinnanvaraisia.

Kolme: Evolutiivisia hakualgoritmeja tutkineena sanoisin näin, että ihmiskunnassa on pakko olla about 20% sellaisia, jotka menevät eteenpäin. 60% on sellaisia, jotka menevät missä on hyvä olla. 20% on sellaisia jääriä, jotka jäävät siihen missä oltiin, vaikka tuntuisi pahalta. Noista uusia ulottuvuuksia luotaavista 20% iso osa tulee "kuolemaan" eli he eivät tule löytämään uutta suboptimaalia - yksi tai kaksi heistä saattaa sen joskus löytää. Kun uusi suboptimaali löytyy, niin valtaosa populaatiosta päättyy kansoittamaan sitä.

Mutta ei kaikki! Evolutiivisen haun suhteen on tärkeää paitsi se porukka, joka hakee uutta maksimia, myös se porukka, joka pitää hallussaan edellistä. On PAKKO jättää populaatiota entisille huipuille, jotta haku parempaan tulevaisuuteen onnistuu! Molemmilla on tärkeä rooli koko populaation kannalta. On siis tavallaan turha dissata uusia suuntia etsiviä ihmisiä, joista valtaosa tulee epäonnistumaan, kuin niitäkään, jotka pitävät kiinni edellisestä huippukohdasta. Jotta evolutiivinen haku toimii, molempia tarvitaan, yksinään he eivät saa aikaan yhtään mitään.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kirkosta erosin joskus yli 10 vuotta sitten. En kuitenkaan koe tarvetta määrittää itseäni ateistiksi tai miksikään muuksikaan -teistiksi. Tuo koko konsepti on minusta kummallinen.

Ihminen tarvitsee elämässään kuitenkin myös hengen ravintoa, joten kyllähän nämä hengelliset asiat puhuttelevat kovastikin. Jollain tavalla siis jonkun itseäni suuremman olemassaolon tunnustan, mutta en koe tarpeelliseksi sotkea siihen uskontoja millään tavalla.

Hengellisyys on minulle loppujenlopuksi aika sellaista arkista ja ihmistä lähellä olevaa. Lapsen iloinen hymy, kaunis auringonlasku, syvä hiljaisuus luonnon keskellä, yhteys toisen ihmisen välillä jne. Tämmöisiä asioita se on.

Läsnäoloa. Jos sitä elää vain oman päänsä sisällä tätä elämää, niin ei semmoisesta hyvä tule. Pelkkä järjen ja omien ajatustensa varassa oleminen ei tähän elämään riitä.

Hengellisyydessä on kuitenkin todella helposti sellainen koukku, että siitä tulee itseasiassa pakomatkaa itse elämästä. Ja tuon kanssa pitää olla tarkkana, että siihen sudenkuoppaan ei lankea.

Loppujenlopuksi se on niin, että kaikki meistä ihmisistä tarvitsee rakkautta. Kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Sitä että me uskalletaan paljastaan tuolta tunteiden tunkiolta niitä asioita, mitä me siellä kannamme. Addiktiot esimerkiksi linkittyvät nähdäkseni vahvasti siihen, että ihmisellä on näillä osa-alueilla vahvoja puutteita. Me ihmiset voidaan noin muuten olla vaikka miten erilaisia, mutta tältä osin me olemme kaikki ihan samanlaisia.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Voi olla, mutta tiedät taatusti sen, että kaikkia kristinuskovaisia tuo ei haitannut lainkaan. Itse asiassa suurinta osaa kristinuskovaisia telkkari ei haitannut lainkaan, ainoastaan joitain lahkoja.
Heh, sanoisin "kristinuskovaisia", itseni mukaan lukien. Kyllä hard core kristityillä (nähdäkseni munkeilla ja nunnilla) ovat telkkarit pannassa, tai ainakin pitäisi olla.

Kaksi: Kerroinko jo että aatteet ovat aika fluideja ja tulkinnanvaraisia.
Tuo on aika keskeinen pointti. Näin ortodoksikristillisyyden edustajana minut on vakuutettu siitä, että nuo ortodoksiuskon perusteet ovat ne samat kuin 2000 vuotta sitten. Sitä voi lukea Pyhiä Isiä ja Äitejä vuosisatojen ja parin vuosituhannenkin takaa, ja opit pätevät tänä päivänä ihan yhtä hyvin kuin niitä kirjoitettaessa.

Tulkinnanvaraisia...niin, riippuu mitä uskoo. Jos haluaa ne itse tulkita omalla tavallaan, niin varmastikin on esim. Raamatusta vaikka kuinka monta miljardia erilaista tulkintaa. Mutta ortodoksikirkko etsii pyhien synteesiä, yksittäisten pyhien erilaiset mielipiteet tasoitetaan pois. Mutta enough about ortodoksit vastaan muut propagandasta, puhutaan uskonnoista yleensä.
 

Jarpa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carolina Hurricanes
Jos jumala olis olemassa niin mun elämä ei olis näin perseestä.
Jotenkin hedelmätöntä syyttää Jumalaa tai jumalattomuutta siitä jos elämä on perseestä. Pää pois perseestä ja tekemään asioita joista tulee parempi olo.

Aiheeseen. Hyvin perinteisen luterilaisen kasvatuksen saaneena ja uskonnollisen äidin lapsena en kuitenkaan usko yliluonnolliseen. Varsinkin muutaman vuoden vanhemman veljeni sairastumisen ja kuoleman myötä tästä oli seurata yhteenottoja kun sitä uskontoa ja taivaspaikkaa piti olla tuputtamassa silloin kun piti olla läsnä ja ihminen toiselle. Hän siis omasi myös hyvin ateistisen maailmankuvan, mutta omasi myös hyvin terveen arvomaailman ja halusi parasta lapsilleen ja muille läheisilleen. Se läheisten pärjääminen olikin ainut huolenaihe viimeisinä viikkoina kun toivoi jo itsekin että kipu loppuu.

Uskontoa ja uskomista pidän hyvänä asiana jos se uskojalle tuo mielenrauhaa ja saa kohtelemaan muita ihmisiä paremmin, itse etsin ja joskus löydänkin sitä muista asioista. Uskon äiti luontoon.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös