Täytyy kuitenkin todeta, että en tunnista itseäni tuollaisesta määrittelystä.
Itseään siitä ei tarvitsekaan löytää. Oman kokemuksen pohjalta keskustelua varten uskonnot olisi kuitenkin hyvä dissektoida, koska muuten keskustelu ei oikein johda mihinkään. Uskonto vs ateismi -keskusteluissa yleensä kyse on kristinuskosta ja ateistit mielellään käsittelevät kristinuskoa yhtenä isona könttinä (myös niin ajallisesti kuin paikallisesti) ja vetävät implikaatioita sen pohjalta. Tällaisia kuvitteellisia hatusta heitettyjä esimerkkejä:
"Raamatun lukeminen saa ihmisen käyttämään poikia seksuaalisesti hyväksi." (vrt. katolisen kirkon skandaalit)
"Hengellinen kokemus saa ihmisen tappamaan miljoonia ihmisiä." (yleensä tämä lähtee niin, että joku kertoo uskonnollisuutensa taustana olevan jokin hengellinen kokemus, ja tähän liitetään kristinusko, ristiretket ja kaikki Euroopassa väkivaltaisesti kuolleet antiikin Roomasta alkaen; kristinuskovaisethan ovat sattuneesta syystä hoitaneet valtaosan tappohommista Euroopassa)
En koe tällaista tarkastelua mielekkäänä, ja siksi toivoisinkin dissektointia: tarkastellaan vaikkapa hengellistä kokemusta omana ilmiönään, tarkastellaan yhteisöllisyyttä omana ilmiönään ja niin edelleen. Hetken keskustelun jälkeen useimmat ovat valmiita myöntämään, että Rooman ja Skandinavian polyteistiset uskonnot eivät nekään varmaan olisi johtaneet yhtään rauhallisempaan historiaan, joten ei kaikkea tappamista voi laittaa pelkästään kristinuskon syyksi.
Ei minulla mitään hengellisiä kokemuksia ole ollut, en piittaa yhteisöllisyydestä, minulla ei ole tarvetta kuulua johonkin (pikemminkin päinvastoin, viihdyn omissa oloissani), en kaipaa vertaustukea. No, olen luonteeltani asioita tutkiva, joten ehkä siinä mielessä etsin vastauksia, joten OK, tuo ehkä osuu kohdalleen. Maailmanselitysmalli tulee sitten jos on tullakseen, en nyt epätoivoisesti sitä etsi. En kaipaa auktoriteettejä, mutta jos joku on tiettävästi viisaampi kuin minä, niin nöyrryn mielelläni ja tunnustan, että en tiedä asioista itse.
Aika pitkälle samoin.
Käsitän hengelliset kokemukset tosi laajasti: itselläni on ollut melko syviäkin kokemuksia maailmankaikkeuden koon ja Maapallon ja ihmisen pienuuden edessä. Eli on tällaisia eksistentiaalisia kokemuksia, joita voi saada eri lähteistä, minä Universumista ja kosmologiasta, joku toinen Vartiotornista tai Valituista paloista, joku Häräntappoaseesta, joku Descartesin teksteistä ja niin edelleen.
Minullekaan yhteisöllisyys ei ole niin tärkeää, mutta tunnen ihmisiä joille se on. Minäkin olen hyvin kiinnostunut "miksi"-kysymyksistä ja etsin niille vastausta. Olen samoilla linjoilla auktoriteettiasian kanssa, mutta myönnän, että turvaudun auktoriteetteihin asioissa, joita en kauheasti tunne. Esimerkiksi vaikkapa kosmologian suhteen nojaan paljolti siihen, mitä Kari Enqvist tai vastaavat sanovat, kun minulla ei oikein ole pohjaa lähteä niitä käsityksiä haastamaankaan.
Maailmanselitysmalli kannattaa kanssa ottaa laajasti. Ne voivat olla laajempia tai suppeampia. Kysytään esimerkiksi, miksi minä olen köyhä ja onneton? Siksi, kun (1) Jumala on niin tarkoittanut sinua koetellakseen, (2) olet jälleensyntynyt köyhäksi ja sinun olisi ponnisteltava kohti valaistumista, jotta asiat olisivat paremmin seuraavassa elämässä, (3) koska maahanmuuttajat vievät työsi ja naisesi, (4) koska maailmaa pyörittävät riistoporvarit, (5) koska meillä ei ole tarpeeksi tuulivoimaa, (6) koska syöt hiilihydraatteja, (7) koska kehossasi on kuona-aineita etkä ole ostanut niitä puhdistavia aineita, (8) Xenun keho-thetanit, joista sinut pitäisi puhdistaa, (9) ja niin edelleen.
Vanhempien uskontojen ja aatteiden maailmanselitysmallit ovat kehittyneet kattamaan myös silloisia ihmisiä kalvaneita kosmologisia kysymyksiä(*), mutta uudemmissa se osa jätetään yleensä luonnontieteiden selitettäväksi. Nykyihmiselle on reaaliympäristönsä takia vaikea myydä aatetta, jossa Maapallo on norsujen kannattelema levy - vaikeaa, muttei mahdotonta, ainakin jos jättää norsut pois (Flat Earth Society).
(*) Näitä ei sinänsä ole aina välttämättä kehitetty itse, vaan lainattu muualta. Kristinusko oli ihan "fine" aristoteelisen kosmologian kanssa.
Mitä sitten on aatteellisuus? Löysin jostakin määritelmän, että aatteellisuus on sama kuin "idealistinen, ihanteellinen, ei-todellinen". Taaskaan en löydä yhtymäkohtaa sen kanssa, miten itse uskonnon tai uskon tunnen. Ei se ole mikään ihannetilaa tavoitteleva asia, vaan menee paljon syvemmälle, eli koko olemassaoloa koskeva asia, koko todellisuutta koskeva asia.
Monet valtauskonnot tosiaan pyrkivät selittämään koko kosmologian, mutta niiden opinkappaleet ovatkin syntyneet ajalla, jolloin ihmiset kaipasivat kosmologista selitystä eli miksi taivas on sininen, mitä ovat tähdet ja planeetat, miten Maapallo on syntynyt, miten elämä on syntynyt ja niin edelleen.
En ole tämän aihepiirin asiantuntija, mutta monista uskonnoista on eroteltavissa kosmologinen malli ja sitten "hyvää ihmistä / elämää" määritteleviä ohjeita. Eli niillä on omat mallinsa sille, kuinka ihmisen pitäisi elämänsä elää ja miten suhtautua erilaisiin asioihin. Tässähän on käsittelyn kannalta se ongelma, että mikä tahansa uskonto on jakaantunut omiksi sisäisiksi ryhmikseen omine tulkintoineen, ja kaikissa tapauksissa näitä ohjeita ei ole kirjattu itse "opinkappaleisiin", vaan ne ovat tuon ryhmän vallitsevaa tapakulttuuria.
Minä otan tähän esimerkiksi Vihreät, joita olen paljon äänestänyt ja pitänyt poliittisena kotina (vaikka olen pääosin poliittisesti koditon). Vihreillä (kuten muillakaan Suomen puolueilla) ei ole kirjattuna sitä, millainen on "hyvä/oikea" Vihreä, mutta silti melko selkeästi käsitykset siitä, että muutos lähtee yksilöstä ja sitä kautta siitä, miten ihmisen pitäisi elää: ajaa pyörällä tai mennä julkisilla, kierrättää, kannattaa uusiutuvia energianlähteitä ja niin edelleen. Ja kun ihminen elää näiden periaatteiden mukaan, niin maailma pelastuu.
Tämä ei tarkoita, että pitäisin Vihreitä uskonnollisena liikkeenä. Tämä tarkoittaa, että kun dissektoit jonkun uskonnoksi katsomasi liikkeen, niin sieltä on purettavissa osia, joita jakavat monet muutkin aatteelliset ja ideologiset liikehdinnät.
Olisi ihan mahdollista tehdä sellainen matriisi, jossa pystyakselilla on dissektoituja elementtejä ja vaaka-akselilla uskonnollisia, aatteellisia ja ideologisia liikkeitä ja lahkoja, ja katsoa, että mitä elementtejä missäkin on ja mitä mistäkin puuttuu. Sekin voisi olla ihan kiinnostava tarkastelu, että katsoisi, mitä liikkeet lainaavat muualta esimerkiksi kosmologian tai etiikan saralla.
Onko olemassa jotain tämän materiaalisen maailman lisäksi? Jotain todellista, oli se sitten konkreettista, hengellistä tai mitä vain, joka on olemassa aina ja kaikkialla, materiaalisessa maailmassa ja sen ulkopuolella. Tuollaisia asioita uskonto ja uskominen minulle tarkoittaa, ja oman elämän elämistä tämän suuremman todellisuuden mukaisesti.
Minä tosiaan olen luopunut siitä, että tarkastelisin aatteita ja uskontoja sen mukaan, mikä niiden suhde on yliluonnolliseen tai siis tarkemmin, mikä niiden suhde on luonnontieteisiin.
On toki ihan mahdollista tarkastella uskontoja ja aatteita tästä kulmasta eli niiden kosmologisten tai eettisten mallien pohjalta. Se voi olla mielenkiintoista, mutta näen sen ehkä enemmän aatehistoriallisesti kiinnostavana, ja kun en ole aatehistorioitsija, niin aika harvoin ajattelen asiaa siitä näkökulmasta.
Monet uskonnollisiksi katsotut liikkeet pystyvät elämään ihan täydessä sopusoinnussa luonnontieteiden kanssa, koska "lainaavat" kosmologian opit sieltä eli ne eivät pyri selittämään sitä, miksi taivas on sininen, miksi salama iskee, miksi autot liikkuvat tai miksi sillat kantavat. Mitä uudemmasta liikkeestä on kyse, sitä tyypillisempää tämä on, esimerkiksi satanismi (joka yleisesti luetaan uskonnolliseksi liikkeeksi):
fi.wikipedia.org
Se, että jotkut tahot selittelevät nykypäivánäkin höpöjä, vaikka joillekin ilmiöille olisi järkevämpiäkin vaihtoehtoja ehkä olemassa ei poissulje sitä ihmisen pelkoa maailmankaikkeutta kohtaan. Minä en pelkää kaupunkilaisena kun on ulko-ovi ja lämpö sisällä, mutta tilanne eri jos olisi viidakossa ja lämpö ainoastaan yhteisön jäseniltä ja jokin murisee puun takana ja ötökät syö kun ei ole ohvia. Tarve uskoa johonkin olisi voimakkaampi ja näin uskon esi-isiemme toimineen ja tuoneen meidät tähän hetkeen. Heiltä olemme perineet sisäisen tarpeen uskoa ja luottaa johonkin suurempaan. Nykyään on onneksi murros käynnissä kun on tullut tieto maailmaamme, mutta on se biologinen kehitys silti varmaan hitaampaa kuin teknologian.
Näin minäkin asian näen.
Näen asian sillä tavalla, että mitä kovempi ympäristö eli mitä suuremmat todennäköisyydet kuolla, sitä kovemmat ovat myös ihmisten aatteet. Oman näkemykseni mukaan, jos vaikkapa Suomi ajautuisi kaaokseen ja siitä takaisin agraariyhteiskunnaksi, niin tuo ympäristön muutos toisi mukanaan myös aatteellisen muutoksen.
Siksi minusta parasta ihmisoikeustyötä on pyrkiä parantamaan elintasoa. Mitä korkeampi elintaso, sen pehmeämmät ja suvaitsevammat aatteet. Kun oma napa ei ole akuutissa vaarassa, on helpompi sietää muita ihmisiä.