Lestadiolaisten kanssa en ole joutunut sen kummemmin tekemisiin ennen tätä kesää.
Itse olen kotoisin paikkakunnalta, jossa lestadiolaisten ja muiden suhde oli/on about 50-50.
No, kuitenkin, kokemukseni on perin ällöttävä, enkä yksityiskohtia jaa, mutta surullinen olo tuli kyllä. Totuudella ja oikeudenmukaisuudella ei vaikuttanut olevan kyseiselle lestadiolaisperheelle mitään väliä. Tärkeintä oli kasvojen säilyttäminen. Pitivät itseään parempina ihmisinä, joiden ei tarvitse pakanan näkemystä kuunnella tai ainakaan tosissaan ottaa. Tuli olo, että he ovat syyntakeettomia, läpi sukupolvien kestäneen uskonnollisen kasvatuksen ja kulttuurin vaikutuksesta oman ajattelunsa kadottaneita.
Lestadiolaisia on, kuten sanot, kymmeniä tuhansia, ja tavallaan jokainen heistä on oma yksilönsä. Mulla on kotiseuduiltani vähän kaksijakoista suhtautumista, mutta en pysty ehdoin tahdoin väittämään, että lestadiolaisuus on saatanasta.
Sitä pohdin myös, että miten ihmeessä kyseisen lahkon toiminta sallitaan yhteiskunnan taholta, vaikka uskonnon vapaus Suomessa onkin. Niin paljon epäselvyyksiä ja pahoinvointia lahko ympärilleen viljelee.
Suomessa on pilvin pimein erilaisia uskonnollisia lahkoja, eikä lestadiolaisuus kuulu millään mitattavalla mittapuulla niihin vaarallisimpiin. On ihan varmasti totta, että isosta joukosta löytyy myös äärimmäisempiä tapauksia, mutta jos suhteutetaan lahkojen koot niiden aiheuttamiin ongelmiin, niin ei, lestadiolaisuus ei ole edes Suomen mittakaavassa lahkojen tuhoisuusmittarilla kärkikympissä.
Aikoinaan Uskonnollisten uhrien tuki ry -nettisivut listasivat lahkoja tässä suhteessa, mutta ei nykyään. Kaikkein tuhoisimpia silti ovat Suomessakin nimenomaan pienet lahkot, joissa todennäköisyys tulla hyväksikäytetyksi on iso(*). En osaa sanoa, mitkä lahkot pitelevät kärkisijoja, mutta todennäköisesti skientologia löytyy mitalikolmikosta.
Mielenkiintoista olisi kuulla lestadiolaisen näkemyksiä omasta uskonnostaan. Kritiikkini kärki osuu lahkoon, ei sen sisällä eläviin ja ainakin osin kärsiviin ihmisiin.
Uskonnollisten uhrien tuki ry aikoinaan sisälsi tavaraa siitä, että mitä teet, jos ystäväsi on lahkossa: mun omasta lapsuuden ystäväpiiristä puolet oli lestadiolaisia. Muistini mukaan viimeinen kohta - tämä tosin kosketteli jehovalaisia - oli about se, että jos et saa ystävääsi irti jehovalaisista, niin lohduttaudu ajatuksella, että kyseisen lahkon elämäntapaohjeet ovat silti aika terveitä: ei tupakkaa eikä viinaa.
Lestadiolaisuus lähtee siis Lars Leevi Lestadiuksen yrityksestä raitistaa Pohjois-Suomi, ja tämä liittyy kiinteästi silloiseen raittiusliikkeeseen, joka itse liittyy kiinteästi silloin koettuun nälänhätään, ja siihen liittyneeseen närkästykseen siitä, että sato (vilja) menee ennemmin viinaksi kuin leiväksi. Sekä lestadiolaisuus että Lestadiuksen tavoitteet ovat minulle yksi esimerkki siitä, kuinka vaikeaa on hahmottaa asioiden seurauksia, vaikka kuinka toimisi omasta mielestään eettisesti oikein: raittiusliikkeellä siis koetettiin estää sitä, että vilja menee miesten viinaksi eikä lasten leiväksi.
(*) Esimerkkinä jäsenilleen tuhoisasta kultista vaikka tämä David Koreshin kultti:
en.wikipedia.org
en.wikipedia.org
Näihin verrattuna joku jehovalaisuus saatikka sitten lestadiolaisuus on vähän lasten leikkiä. Siis tuhoisuusmittarilla. Koresh siis käytti seksuaalisesti hyväkseen sekä lahkonsa naiset että lapset, ja luokkaa 20% lahkolaisista menetti henkensä Wacon piirityksessä joko FBI:n luoteihin tai piiritystä seuranneeseen polttoitsemurhaan.