Herättääkö ajatuksia tai jopa intohimoja ?
Varsinaisiin vaaleihin on vielä aikaa, mutta tavallaan ne ovat olleet käynnissä jo pitkään.
Näyttäisi siltä, että USA on historiallisessa tilanteessa. Ensimmäistä kertaa on enemmän kuin todennäköistä, että maan seuraava presidentti on joko nainen, tai afroamerikkalainen. Tämä näyttäisi siis olevan tilanne vielä tällä hetkellä, mutta mitä tahansa voi toki vielä tapahtua, sillä kuten hyvin tiedetään, ovat presidentinvaalit jenkeissä aikamoinen sirkus ja lopputulokseen voivat vaikuttaa paljon enemmän muut kuin poliittiset tekijät.
Joka tapauksessa 3. päivä tammikuuta alkavat pääpuolueiden republikaanien ja demokraattien esivaalit Iowan osavaltiosta. Silloin saadaan ehkä jo jonkinlaista esimakua ehdokkaiden kannatussuhteista, mutta todellisen ratkaisun pääpuolueiden ehdokkaiden suhteen katsotaan tapahtuvan 5. helmikuuta, jolloin esivaalit järjestetään peräti 23 osavaltiossa.
Demokraattien lopullinen presidenttiehdokas on siis mitä ilmeisimmin joko Hillary Clinton, tai Barack Obama. Vuoden 2004 vaalien John Kerryn silloisella varapresidentti ehdokkaalla John Edwardsilla ei katsota olevan mahdollisuuksia, vaikka hän muutamasta osavaltiosta saattaa saada jopa yksittäisen voiton.
Clinton herättää ehdokkaista eniten tunteita puolesta tai vastaan. Hän on johtanut Demokraattien mielipidekyselyä koko ajan, mutta viime kuukausina Obama on kirinyt eroa tuntuvasti kiinni. Clintonia arvostellaan yli puoluerajojen, koska hän on vaihtanut mielipiteitään esim. Irakin sodasta useammin kuin aviomies Bill naispuolisia avustajiaan.
Obaman menestys taitaa olla hyvin pitkälle siitä kiinni, kuinka hyvin hän saa mustat ja muut vähemmistöt taakseen.
Oli lopullinen ehdokas kuka hyvänsä, niin demokraattiehdokkaan katsotaan olevan enemmän kuin vahvoilla, sillä Bushin ja republikaanien suosio on ollut jo pitkään heikoilla. Heidän katsotaan selkeästi epäonnistuneen Irakissa ja USA;n valtionvelka, se vain kasvaa kasvamistaan.
Republikaanien suurin ongelma näyttäisi olevan se, että heillä ei ole ehdokasta joka kelpaisi edes melkein kaikille puolueen äänestäjille. Bushin kaltaista äärikonservatiivia, joka keräisi kaikki maan kiihkokristityt taakseen ei tällä hetkellä ole.
New Yorkin ex pormestaria Rudy Giulliania pidetään liian lepsuna miehenä, samoin John McCainia. Näyttelijä Fred Thompsonia ei lasketa uskottavaksi ja puolueen muut isot nimet Mitt Romney (mormoni) ja Mike Huckabee (babtisti) eivät tule kelpaamaan Bushin äänestäjille.
Pidetään todennäköisenä, että juuri demokraatit saavat paremmin äänestäjänsä lopullisen ehdokkaan taakse kuin republikaanit, mutta loanheitto puolueiden ja ehdokkaiden välillä on vasta alkamassa ja kaikki on vielä mahdollista.
Varsinaisiin vaaleihin on vielä aikaa, mutta tavallaan ne ovat olleet käynnissä jo pitkään.
Näyttäisi siltä, että USA on historiallisessa tilanteessa. Ensimmäistä kertaa on enemmän kuin todennäköistä, että maan seuraava presidentti on joko nainen, tai afroamerikkalainen. Tämä näyttäisi siis olevan tilanne vielä tällä hetkellä, mutta mitä tahansa voi toki vielä tapahtua, sillä kuten hyvin tiedetään, ovat presidentinvaalit jenkeissä aikamoinen sirkus ja lopputulokseen voivat vaikuttaa paljon enemmän muut kuin poliittiset tekijät.
Joka tapauksessa 3. päivä tammikuuta alkavat pääpuolueiden republikaanien ja demokraattien esivaalit Iowan osavaltiosta. Silloin saadaan ehkä jo jonkinlaista esimakua ehdokkaiden kannatussuhteista, mutta todellisen ratkaisun pääpuolueiden ehdokkaiden suhteen katsotaan tapahtuvan 5. helmikuuta, jolloin esivaalit järjestetään peräti 23 osavaltiossa.
Demokraattien lopullinen presidenttiehdokas on siis mitä ilmeisimmin joko Hillary Clinton, tai Barack Obama. Vuoden 2004 vaalien John Kerryn silloisella varapresidentti ehdokkaalla John Edwardsilla ei katsota olevan mahdollisuuksia, vaikka hän muutamasta osavaltiosta saattaa saada jopa yksittäisen voiton.
Clinton herättää ehdokkaista eniten tunteita puolesta tai vastaan. Hän on johtanut Demokraattien mielipidekyselyä koko ajan, mutta viime kuukausina Obama on kirinyt eroa tuntuvasti kiinni. Clintonia arvostellaan yli puoluerajojen, koska hän on vaihtanut mielipiteitään esim. Irakin sodasta useammin kuin aviomies Bill naispuolisia avustajiaan.
Obaman menestys taitaa olla hyvin pitkälle siitä kiinni, kuinka hyvin hän saa mustat ja muut vähemmistöt taakseen.
Oli lopullinen ehdokas kuka hyvänsä, niin demokraattiehdokkaan katsotaan olevan enemmän kuin vahvoilla, sillä Bushin ja republikaanien suosio on ollut jo pitkään heikoilla. Heidän katsotaan selkeästi epäonnistuneen Irakissa ja USA;n valtionvelka, se vain kasvaa kasvamistaan.
Republikaanien suurin ongelma näyttäisi olevan se, että heillä ei ole ehdokasta joka kelpaisi edes melkein kaikille puolueen äänestäjille. Bushin kaltaista äärikonservatiivia, joka keräisi kaikki maan kiihkokristityt taakseen ei tällä hetkellä ole.
New Yorkin ex pormestaria Rudy Giulliania pidetään liian lepsuna miehenä, samoin John McCainia. Näyttelijä Fred Thompsonia ei lasketa uskottavaksi ja puolueen muut isot nimet Mitt Romney (mormoni) ja Mike Huckabee (babtisti) eivät tule kelpaamaan Bushin äänestäjille.
Pidetään todennäköisenä, että juuri demokraatit saavat paremmin äänestäjänsä lopullisen ehdokkaan taakse kuin republikaanit, mutta loanheitto puolueiden ja ehdokkaiden välillä on vasta alkamassa ja kaikki on vielä mahdollista.