UH yllätti allekirjoittaneen totaalisesti Sauna Classicissa. Lähdin kaverin seuraksi kyseiseen tapahtumaan kun lipun tarjosi. Autolla olin liikenteessä eli selvinpäin. Lähinnä lähdin Beast in Blackia ja Mokomaa katsomaan, mutta toki hieman kiinnosti että minkälainen elttaantunut muumiolauma UH:n nimellä esiintyy. Kyseisen bändin hitit kyllä suurinpiirtein tiedän ja jokusen soittajan osaisin nimetä, mutta muuten en ole pahemmin perehtynyt heidän tuotantoonsa/historiaansa.
Ajattelin, että katotaan nyt pari biisiä ja jos/kun ei vakuuta niin sitten kotia nukkumaan kun töihinkin piti seuraavana päivänä vielä mennä. No sen parin biisin jälkeen ei sitten malttanutkaan mihinkään lähteä kun bändin meno jotenkin jännästi vei mukanaan. Porukan touhu lavalla oli niin hyväntuulista ja aidon oloista etten muista milloin oisin moista nähnyt. Ois ollu hittejä millä huudattaa yleisöä, mutta ei semmoiseen lähdetty ollenkaan. Ei liian kliseisiä ja kuluneita välispiikkejä, vaan enemmänkin sen kuuloisia ettei niitä samoja joka keikalla kuulla vaan mentiin ns. hetkessä. Ja soitto perkele kulki! Tuli sellainen olo, että lavalla oli äijiä, jotka kyllä tiedostivat osaamisensa ja statuksensa, mutta olivat kuin veteraanipelaajat kiekkojoukkueessa: annetaan näyttöjen puhua puolestaan.
Ei kaduttanut että tuli mentyä yksi legenda katsomaan livenä, päinvastoin. Jos/Kun seuraavan kerran tulevat Tampereelle, niin täytynee käydä katsomassa että satuinko vain ns. hyvälle keikalle vai onko kavereiden meno yhtä rautaisaa koko ajan.
PS. Ja kuinka mukavaa olikaan kuulla pitkästä aikaa keikalla kosketinsoittimia/urkuja oikein kunnon roolissa ja volyymilla. Liian harvinaista näinä päivinä!
