Uriah Heep – urkuheviä jo vuodesta 1969

[Pavlikovsky]

Järjestyksessään 24. studioalbumi näkee päivänvalonsa Boxin rykmentin osalta 6.6 kuluvaa vuotta, siis noihin aikoihin kun yhtye heittää viiden keikkan mittaisen kiertueen Suomessa. Eiköhän siis pari biisiä pääse ihan promootio-mielessä settilistaankin. Tämän laivan kapteeni Box kommentoikin, että vaikka yhtye kunnioittaa vanhoja perinteitään, niin tärkeää on myös uusien levyjen tekeminen, ymmärrettävästi, kun muusikko-titteliä kantaa. Tämä on hatunnoston arvoinen suoritus ja Heep ei vanhoilla päivilläänkään lukeudu miksikään vanhaksi keikkaveturiksi hotellien baareissa, jotka soittelisivat hittipotpurin ja häipyessä vähin äänin pois, vaan uutta materiaalia on tehty rohkeasti niin kuin nyky-Heep sitä miehistön vaihdoksien jälkeen tekee.

Gypsyt, July Morningit ja Easy Livingit on kultaisella aikakaudella historian kirjoihin tehty eikä niitä tässä vaiheesa enää tavoitellakaan, vaan ehjää, perinteisiin nojaavaa Uriah Heep-levyä voidaan odotella tälläkin kertaa. Wake The Sleeper ja Into The Wild ovat olleet parasta Heepiä suoraan sanottuna sitten 80-luvun alun, joten odotukset ovat korkealla. Syöpään menehtyneen basisti Trevor Bolderin tilalla soittelee Dave Rimmer.

Biisilistasta ei pidä vetää liikaa johtopäätöksiä, mutta albumi päättyy kappaleeseen nimeltä "Say Goodbye". Jos tämä jää Heepin joutsenlaulu-levyksi studion osalta, niin toivottavasti kaikki on annettu vielä kerran studioon, mutta nähtäväksi jää laitetaanko vielä neljännes-satku rikki virallisten pitkäsoittojen suhteen kulttibändin osalta.

 

[Ted Raikas]

Kunnioitettava ura hiippareilla, ei voi muuta sanoa. Voisihan tuon katsastaa Kivenlahtirockissa kesäkuussa, kun sinne vähän harkitsin mennä nimenomaan lauantaina. Edellisen kerran tämä pumppu on nähty Ankkarockissa joskus 2005, kaiketi?

Niin, en nyt mikään fani taida olla kun on festareilla vaan nähty, mutta yhtä kaikki arvostan kyllä yhtyeen panosta mm. progressiivisen metallin kehityksessä. Välillä tuntuu, että jopa vähän aliarvostettu yhtye tämä.

 

[Pavlikovsky]

Uusi sinkkubiisi kuultavissa tuolla: http://www.uriah-heep.com/newa/PAUL%20URIAH%20HEEP.mp3

Aika perusvarma ja turvallinenkin veto nyky-Heepin kategoriassa, jossa jo käsitteeksi muodostunut Hammond jylisee mukavasti taustalla ja Box vetää sen pakollisen minisoolon. Bernie Shawin vokalisoinnit ovat tutun varmaa tavaraa. On tämä parempi kuin edellisen levyn sinkku Nail On The Head ja menee Wake The Sleeperin Overloadin kanssa samalla tasolle biisinä.

Toki levyllä odotan vielä korkeatasoisempiakin biisejä, mutta hyvä ensilohkaisu tuo on ja kertsi jää vähemmästäkin päähän.

 

[Musta Nuoli]

Uriah Heepin viiden keikan Suomen kiertue lähenee, ketju siis ylös.

07.06.14 Espoo, Kivenlahtirock Festival
08.06.14 Kauhava, Hotel Kauhava
09.06.14 Pori, Promenade-Keskus
10.06.14 Salo, Teatteri Provinssi
11.06.14 Lahti , Sibeliustalo

Tällä tahdilla mennään. Jos joku käy näillä keikoilla, niin tunnelmia ja settilistaa vain kehiin.

Hieman kiehtoisi tuo Salon keikka, mutta ongelmana on vain se, että se on Salossa. Sinne on autottomana vähän nihkeä mennä. Toki Matkahuollon busseilla pääsee, ja VR:n junilla jos ne saatanat sattuvat kulkemaan, mutta oma säätönsä tuossakin on. Lisäksi kun ei tiedä koska keikka varsinaisesti alkaa ja koska se loppuu, niin on hyvin vaikea ennakoida ja toteuttaa poispääsyä Salosta, varsinkin arki-iltana kun pitäisi olla ke-aamuna taas töissä.

Voi olla, että tuo arki-illan keikkailu haittaisi muutenkin liikaa, vaikka olisi Turussakin. Vankan keikkakokemukseni mukaan vaikka showtimeksi on ilmoitettu mitä, niin sitä ei tiedä koska bändi aloittaa. Ja jos joku lämppäri sattuu olemaan häiritsemässä, niin tuo voi venyä niin pitkään, ettei arki-iltana enää jaksa eikä pysty.

 

[Pavlikovsky]

Harmi, en taida ehtiä itsekään keikoille. Kyllä nyky-Heep on vetreässä kunnossa ikäisekseen ja mielestäni keikkakunto on viime vuosina ollut koko ajan vain paranemaan päin. Vanhoista hiteistään tämäkin ikäpresidentti-yhtye elää ja tavallaan pitääkin elää, mutta uusi materiaali on uuden polven Heepiksi hemmetin hyvää. Itse näin bändin viimeksi 2007 Seinäjoen vauhtiajoissa ja se oli puhtaasti best of-keikka ja todella hyvä sellainen.

Sen jälkeen bändi on takonut kolme vanhalle Heep-perinnölle kunniaa tekevää ja varsin mukavasti soivaa levyä, joista viimeisin itseasiassa julkistettiin tänään tietääkseni Suomessakin. Settilistaan on varmasti ujutettu nyt tuota uutta Outsider-materiaalia, joitakin biisejä muutaman vuoden takaisilta levytyksiltä ja toki ne ikivihreät siihen päälle. Vaikka klassikkoaikojen kokoonpanosta ei ole jäljellä kuin kitaristi Box kera wah wahin, niin nykyiset jäsenet ovat muusikkoina sulautuneet niin Uriah Heepiksi kuin ne näissä olosuhteissa Uriah Heepiksi voivat sulautua ja kytkeytyä. Laulaja Bernie Shaw ei välttämättä kiekaise niin korkealle kuin legenda Byron July Morningissa tai Gypsyssa, mutta karismaa ja lauluääntä Shawilta löytyy kyllä. Raskaskätinen Russell Gilbrook ei ole mikään uusi Lee Kerslake, mutta ammattimiehen ottein soittaa vankasti omalla tyylillään homman menemättä turhaksi halon hakkuuksi. Phil Lanzon puolestaan pumppaa Hammondeista Heep-soundia niin että harva enää kyselee Ken Hensleyn perään. Bassossahan Heepissä on ukkoa vaihtunut moneen otteeseen ja Trevor Bolderhan kuoli hiljattain pitkäaikaisen sairastelun väsyttämänä syöpään, mutta Davey Rimmer on mies paikallaan Bolderin isoihin saapikkaisiin. Bolder oli muuten myös hyvä laulaja, joten kova muusikko poistui taas valitettavasti yläkerran jameihin.

Vanhoja Heep-legendoja voi tosifanien onneksi bongata Suomesta ihan Hensleystä ja Lee Kerslakesta bongata vuotuisessa Easy Livin`-tapahtumassa ja on siellä tainnut John Lawtonkin käväistä.

 

[Pavlikovsky]

Mahtoiko kukaan olla todistamassa legendoja Kivenlahti Rockissa tai eilen Kauhavalla? Keikkakokemuksia? Ainakin Espoossa vanhat koko äijäkööri oli vetänyt intensiivisen tunnin ja 10 minuuttia kestään greatest hits-setin ja kansalla oli ollut hauskaa.

Uutuus Outsider tuli tänään hommattua ja par`aikaa kuuntelussa. Kahden edellisen levyn taso on pidetty, itseasiassa tässä on paikoin jopa korotetukkin rimaa. Pitää tarinoida myöhemmin levyarvostelu-threadiin enemmän.

 

[Musta Nuoli]

Espoossa taisi olla ns. festarisetti, muut keikat taitavat olla vähän pidempiä omia keikkoja. Kauhavalla ainakin lupailtiin netissä puolentoista tunnin, jopa parin tunnin settiä.

Huomenna Heep esiintyy Salossa. Ajattelin korkata Heep-liveneitsyyteni siellä nyt kun vielä voin. Ei sitä koskaan tiedä, koska tulevat taas lähistölle ja kuinka kauan jaksavat painaa, vaikka ilmeisesti jaksavat, kun uutta levyä on kauttaaltaan kehuttu ja bändillä on keikkoja ahkerasti.

 

[Savon Detroit]

Espoossa taisi olla ns. festarisetti, muut keikat taitavat olla vähän pidempiä omia keikkoja. Kauhavalla ainakin lupailtiin netissä puolentoista tunnin, jopa parin tunnin settiä.

Huomenna Heep esiintyy Salossa. Ajattelin korkata Heep-liveneitsyyteni siellä nyt kun vielä voin. Ei sitä koskaan tiedä, koska tulevat taas lähistölle ja kuinka kauan jaksavat painaa, vaikka ilmeisesti jaksavat, kun uutta levyä on kauttaaltaan kehuttu ja bändillä on keikkoja ahkerasti.

Sulla on hyvä musiikkimaku! heitäppä vähä läppää tännekin palstalla keikasta sitten myöhemmin jos käyt kuulemassa äijiä livenä, ihte en pääse : D

 

[Musta Nuoli]

Sulla on hyvä musiikkimaku! heitäppä vähä läppää tännekin palstalla keikasta sitten myöhemmin jos käyt kuulemassa äijiä livenä, ihte en pääse : D

Hyvä keikka, vanhat parrut olivat odotettuakin kovemmalla soittopäällä. Bernie Shawin lavakarisma ja ääniala ovat vahvoja, eikä tarvitse lisätä tähän edes perinteistä veteraanibändien loppukaneettia eli sanaa "ikäisekseen".

Mick Box oli hymyävä toteemi vasemmassa nurkassaan ja antoi kitaran laulaa. Viime vuonna edesmenneen Trevor Bolderin tilalle tullut nuori basisti Davey Rimmer soitti energisesti ja vahvasti, hyvä basisti vaikka isot saappaat ovatkin hänellä täytettävänä. Melkoinen klyyvari herra Rimmerillä, taitaa olla kaukaista roomalaista perua. Kenties on joku esi-isä Roomasta ollut aikoinaan Brittein saaria valloittamassa?

Yleisöä oli kohtalaisen mukavasti, vaikka keikkapaikalle eli Salon Astrum-keskukseen oli pirun vaikea löytää. Laittaisivat nyt edes jonkun tiekyltin tai -mainoksen johonkin, nytkin tuli vedettyä pieni harharetki ja väärästä risteyksestä ohi, kun Astrum-keskus tuli havaittua liian myöhään. Keski-ikä oli suht korkea, mutta oli yleisön joukossa nuorta nättiä naistakin. Paikalta tuli ostettua hyvä yhteiskombo eli Mika Järvisen Uriah Heep -elämäkerta ja t-paita tarjoushintaan.

Settilista oli hyvä sekoitus uudempia biisejä (joista kaikki eivät niin tuttuja olleet) ja vanhoja ikiklassikoita. Satuin nappaamaan valokuvan settilistasta, joten pistetään pidemmittä puheitta biisilista tännekin:

Against The Odds (Sea Of Light, 1995)
Overload (Wake The Sleeper, 2008)
Sunrise (The Magician's Birthday, 1972)
Stealin' (Sweet Freedom, 1973)
I'm Ready (Into The Wild, 2011)
Between Two Worlds (Sonic Origami, 1998)
Can't Take That Away (Outsider, 2014)
One Minute (Outsider, 2014)
Gypsy (...Very 'Eavy ...Very 'Umble, 1970)
Look At Yourself (Look At Yourself, 1971)
July Morning (Look At Yourself, 1971)
Lady In Black (Salisbury, 1971) (akustinen yhteislauluversio)
........
encoret:
Free & Easy (Innocent Victim, 1977) (lavalle kutsuttiin naisia yleisöstä tanssaamaan)
Easy Living (Demons & Wizards, 1972)

Keikka kesti noin puoli kahdeksasta viittä yli yhdeksään, joten rapiat puolitoista tuntiahan perinteikästä rokkia tuli.

Kannatti ehdottomasti mennä, Gypsyn kuuleminen livenä pisti kylmät väreet selkäpiitä pitkin ja July Morningin herkistely toimi mainiosti. Myös uudemmat biisit toimivat sen verran hyvin, että täytyy varmaan ottaa niitä jossain vaiheessa haltuun. Heepin alkupään levyjä minulla on, mutta osa yhteensä 24 studiolevystä on melko vieraita.

EDIT: Pistin nyt lisäyksenä vielä soitettujen biisien studioalbumit sulkuihin perään. 14 biisistä kahdeksan oli 1970-luvun klassikoita ja kuusi uudempaa, vuosien 1995-2014 tuotantoa, joten ei voi Heepiä syyttää ainakaan siitä, että se vanhoilla hiteillään ratsastaisi ja soittaisi ns. jukeboxina vain lähinnä
vanhaa kamaa kuten tietyt bändit tekevät vuodesta toiseen.

 

[Savon Detroit]

Kiitos Mustalle Nuolelle kattavasta katsauksesta keikalta! Eipähä ota piähän niinpaljoa oma missaus kun kuuli että porukka on vedossa edelleen lavallakin.

Juu heepillä on hervoton setti noita albumeja kyllä olemassa ja loppupäässäkin löytyy mukavaa tavaraa, mm. sea of light-albumi on sen melodisen pään mestaripläjäyksiä omassa kategooriassa ja saanut kehuja muualtakin.
uusi lettu on asiansa ajava ja sitä edellinen hyvin jytkivä myöskin, porukka on palannut parilla kolmella viime letulla takaisinpäin alkuaikoja kohti, tuo kehitys alkoi selvästi mielestäni wake the sleeper- julkaisulta.

Jos äijät vaan jaksaa paahtaa niin muutama mukava lettu lienee vielä jatkossakin tiedossa, painaahan tuo purplekin vielä 70-vuotiaina pienellä junnutäydennyksellä ihan mukavasti : )

 

[Sledge Hammer!]

Mika Järvisen Uriah Heep -elämäkerta

Tuo on -jos ei ihan pakko-ostos- niin ainakin pakkokirjastolaina kaikille bändin faneilla. Tiiliskivenkokoinen opus Ken Hensley-vuosista jossa summataan siis bändin historia vuoteen 1980 saakka. Tätä ei voi lukea kuuntelematta yhtyeen 70-luvun tuotantoa mikä kirjan takia avautuu ihan uudella tavalla. Jopa ne heikommatkin tekeleet mitkä jääneet vuosien varrella hittien varjoihin.

 

[Pavlikovsky]

Tuo on -jos ei ihan pakko-ostos- niin ainakin pakkokirjastolaina kaikille bändin faneilla.

Pakko liittyä kehumaan, hieno opus kertakaikkiaan ja mukavaa että erityisesti keskitytään alkuaikoihin monista eri näkökulmista. Kirjoittaja on todella tehnyt kotiläksynsä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia nousee sen ajan Heepistä esille. Ehdottomasti parhaita rock-elämäkertoja mitä olen lukenut tylsiin sex, drugs, rock`n roll-pohjalle kirjoitettuihin uhokirjoihin.

Salon keikan settilistasta on todettava, että hienolta näyttää. Overload on tiukka veto muutamien vuosien takaa ja muutama veto uudeltakin kiekolta on sisäistetty settiin. Between Two Worlds ja hammond-biisi Stealin` myös mukavia yllätyksiä ja loppu sitten taattua klassikko-Heeppiä klassikkojen janoiselle kansalle.

 

[Musta Nuoli]

Lisäsin settilistaan vielä studiolevyt, joista biisit on otettu. Kahdeksan vanhaa 1970-luvun klassikkoa, kuusi uudempaa vetoa vuosilta 1995-2014. 1980-luku taisi olla vähän vaisumpi vaihe, siltä ei ainakaan ainuttakaan kipaletta soitettu. On minullekin varsin vieras alue mitä Heepin levyihin tulee.

 

[Musta Nuoli]

Joku oli jo ehtinyt lataamaan YouTubeen kaksi kohtalaisen hyvälaatuista keikkatallennetta Salon keikasta, eli:

Can't Take That Away (uuden levyn biisi) ja Lady In Black.

Mustaa Nuolta on suht turha näistä pätkistä etsiä, vaikka todennäköisesti sekunnin murto-osan ajan vilahdankin toisen kappaleen tallenteessa. Olin kuitenkin lavan toisella puolella mitä tämän videon kuvaaja, mutta kuitenkin sen verran edessä (3-4. rivi eturivistä katsoen), että musta silhuettini saattaa vilahtaa hetkellisesti. En ole kyllä itsekään varma olinko se minä, vai olitko se sinä, kuka mitä häh?

Tuossa vielä YouTube-linkki uuden levyn One Minute -biisin promovideoon. Tämäkin biisi siis Salossa kuultiin.

 

[Pavlikovsky]

Nyt on joulukuussa kunnon classic heavyrock- tanssit tiedossa niin Jyväskylässä kuin Rovaniemelläkin, kun urkuhevin pioneerit saapuvat keikkailemaan jälleen Suomeen vanavedessään skottilainen ylpeys Nazareth. Heep ei esittelyjä kaipaa, joten ei tehdä sitä nytkään. Vaikka kitaristi Box on enää kulta-ajoista lavalla seisomassa, niin yhtye on yhtenäisempi kuin aikoihin. Bändi on puskenut myös laatulättyjä ulos viime vuosina, joten pelkkää hittipotpuria nämä virkeät ikämiehet eivät pelkästään suostu tuuttaamaan ulos.

Nazarethan koki alkukesästä kovan menetyksen, kun bändin sielu, ydin ja klassinen ääni Dan McCafferty jätti yhtyeen vedoten terveyteen. Kun vuodesta 1968 bändissä vaikuttanut keulakuva ja mikin varressa suorastaan rohissut henkilö lähtee yhtyeestä, voidaan oikeastaan päätellä suoraan, että Nazarethin tarina oli tässä. Noh, tavallaan kyllä ja ei. Nazareth teki tällä pitkäaikaisella line upilla kera McCaffertyn loisteliaan vanhan koulukunnan rock-levyn nimeltään Rock`n Roll Telephone, McCafferty pääsi eläkkeelle ja teki tilaa uudelle vokalistille Linton Osbornelle. Eihän tuota sinänsä voi Nazarethiksi enää sanoa, mutta vaikka aiemmin uhosin etten tällaisia tribuuttiyhtyeitä mene katsomaan, jotka leikkivät sitä oikeaa bändiä, mutta kyllähän tuo todennäköisesti tulee katsastettua kun/jos Heepiä menen katsomaan. Bassossa sentään on Pete Agnew aivan varhaisilta vuosilta enkä sitä sano etteikö meno voisi yltyä Nazareth-asteikolla hurjaksikin, ei tuo vain Nazarethia ole, kun Dan puuttuu häijyllä viskinkoulimalla äänellään.

Anyway, näillä kahdella saarivaltiosta tulevalla bändillä juurirockissa ja vanhan hevissä niin paljon mittaamattoman arvokasta historiaa, että jo pelkästään sen takia kannattaa mennää paikalle, en usko että tässä nytkään jäähdytellään vaikka ikämiestä on lauteilla paikka paikoin tungokseksi asti, kun Pave Maijasen yhtye Maijanen Band lämmittelee näitä yhtyeitä vielä erikseen.

Linkki uutiseen: http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/uriah-heep-ja-nazareth-jyvaskylaan/1896395

 

[Pavlikovsky]

Huomenna olisi vuorossa Uriah Heep Jyväskylässä, edellisestä meetingistämme bändin kanssa onkin kulunut jo sellainen 7 vuotta, mutta uskon Heepin olevan edelleen yhtä rautaisessa livekondiksessa kuin tuolloinkin jollei jopa kovemmassa uusien biisienkin myötä. Boxin wah wah, Lanzonin hammondit ja Shawin ylärekkari-vokalisointi saavat tunnelman niin Uriah Heepmäiseksi kuin sen voi näissä nykyisissä vallitsevissa olosuhteissa saada tämän hetkisellä kokoonpanolla. Mielelläänhän sitä edelleen toivoisi näkevänsä Hensleyn urkurina, Kerslaken patteriston takana ja Byronin mikin varressa, mutta......näillä mennään ja turhan nostalgikoksi ei pidä ryhtyä, kun nykyinen Heep on varsin uskottava remmi eikä vain pelkästään vanhoha hittejä uudestaan kierrättävä jukeboksi.

Nazarethin poisjäänti tosin harmittaa yllättävän paljon, vaikka Nazareth ilman Dan McCaffertya olekaan periaatteessa se Nazareth minkä minä tiedän, niin olisi tuon Linton Osbornen voinut suuresta mielenkiinnosta kuitenkin tsekata Nazarethin keulamiehenä, koska mies olisi varmasti ollut äänensä kanssa niin lähellä McCaffertya uskottavasti kuin vain pystyy ennen kuin homma menisi aivan apinoinniksi. Noh, miehellä on äänihuuliensa kanssa probleemaa viruksen muodossa, joten toivottavasti mies tokenee ja bändihän jo suunnittelee korvauskeikkoja ensi kevääksi. Nähtäneen silloin.

Korvaaja The Yardbirds sen sijaan edustaa juurirockin saralla niin vanhaa perintöä saarivaltiosta, että paljoa vanhempia, vieläkin aktiivisia, aikalaisia ei varmasti paljoa enää löydy. Näin ollen tyylikäs veto hakea The Yardbirds stunttaamaan tällaiseen vanhan rockin iltaan ja vaikka klassiselta brittiläisten kitarasankareiden aikakaudelta yhtyeestä ei ole jäljellä enää kuin rumpali Jim McCarthy ja kitaristi Top Topham, niin legendaarisuusaste nousee todella korkeaksi. Chris Drejakin astunut ilmeisesti remmistä jo sivuun, tätä taidettiin sivutakin jo 60-luvun brittiläisen rockin ketjussa. Anyway, hienoa että pääsen näkemään tämänkin edelleen harmonisen ja varhaiselle rock`n rollille tietä raivanneen kulttiyhtyeen ennen kuin papat laittavat soittovehkeet narikkaan, niin kuin on uutisoitu. Toivottavasti uusimmalta, Birdlandilta, kuullaan myös pari riehakasta rhythm & blues vetoa, se on oikeasti hieno levy.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Työasioiden takia ei ole vähäisintäkään saumaa mennä Heep-keikalle, mutta ihan mielenkiinnosta tuon menisin katsomaan, jos keikkamesta olisi lähempänä. Kyllähän tuo Mick Boxin projekti on, mutta kaikesta päätellen niin Uriah Heep kuin näillä vuosilla ja näissä olosuhteissa voi olla. Hyvää konserttielämystä Pavlikovskylle, ja muillekin jotka ovat lauteiden äärelle rientämässä!

The Yardbirds, huh huh. Siinä on orkka, jonka tuotoksia on joissakin perhekunnissa pyörinyt levylautasilla kolmen sukupolven aikana, varmaan neljänkin jos on ollut oikein päämäärätietoista porukkaa... Historiallisesti merkittävä yhtye, joka siltaa brittiläisen 60-luvun äänekkään poprockin, brittibluesin ja heavyrockin. Tuolta Zeppelin sikisi.

 

[Pavlikovsky]

Hyvää konserttielämystä Pavlikovskylle, ja muillekin jotka ovat lauteiden äärelle rientämässä!

Pavlikovsky kuittaa ja kiittää, eittämättä melkoinen ikämiesjytän juhlailtama tuloillaan, pitää kirjoitella raportin tynkää tapahtuman tiimoilta jälkeenpäin vaikka keikka-arvio - ketjuun.

Älä huoli Kääpiö, Heep on itseasiassa sen verran lämminhenkisesti suhtautunut Suomeen läpi vuosikymmenet, että Kääpiöllekin keikka mahdollisuuksia avautuu varmasti vielä useita ihan pk-seudusta lähtien jatkossa. Heep on nähnyt keikkapaikoista Suomessa kaiken mitä mahtuu Keskisen kyläkaupan ja Tavastian väliin, joten suotta tämä yhtye ei nirsoile eri tanssilavojen suhteen, joissa esiintyä pitäisi. Ja tosi Heep-faneillehan on järjestelty Salossa tuota vuotuista Easy Livin`-tapahtumaa, jossa kaikki yhtyeen kynnelle kykenevät entiset vanhat soittajapierut kokoontuvat yhtyeen true-fanien kanssa pitämään hauskaa keikkojen, yhteislaulujen ja yleisen tarinoinnin voimin, joten Suomi avaa tämän bändin fanille yllättäviäkin mahdollisuuksia.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Älä huoli Kääpiö, Heep on itseasiassa sen verran lämminhenkisesti suhtautunut Suomeen läpi vuosikymmenet, että Kääpiöllekin keikka mahdollisuuksia avautuu varmasti vielä useita ihan pk-seudusta lähtien jatkossa. Heep on nähnyt keikkapaikoista Suomessa kaiken mitä mahtuu Keskisen kyläkaupan ja Tavastian väliin, joten suotta tämä yhtye ei nirsoile eri tanssilavojen suhteen, joissa esiintyä pitäisi. Ja tosi Heep-faneillehan on järjestelty Salossa tuota vuotuista Easy Livin`-tapahtumaa, jossa kaikki yhtyeen kynnelle kykenevät entiset vanhat soittajapierut kokoontuvat yhtyeen true-fanien kanssa pitämään hauskaa keikkojen, yhteislaulujen ja yleisen tarinoinnin voimin, joten Suomi avaa tämän bändin fanille yllättäviäkin mahdollisuuksia.

Tämä on niin totta kuin olla voi. Olisit maininnut vielä K-kauppiaspäivät! Sielläkin Heep on käynyt vetäisemässä parit jämerät setit lihamestareille ja kenkävastaaville. Ei taida olla sellaista yleisötilaisuutta tässä maassa, jota Uriah Heep ei tarpeen tullen taipuisi tahdittamaan. Ja jos yhtyeen perinteinen vierailutahti pitää, niin Heep nähdään vielä monituiset kerrat Suomessa, ennen kuin Box joutuu siihen lopulliseen boxiin,

 

[Stonewall]

Kävin maistelemassa Uriah Heepiä lauantain konsertissa Lappi Areenalla ja kyllähän sedät jaksaa heilua. Puolentoista tunnin setissä oli mukana viisi biisiä uusimmalta julkaisulta ja täytyy kyllä sanoa, ettei tämä kokoonpano taida enään alkuperäisen tapaan hittejä tehdä. Mukavaa ränttätänttää toki. Uudet biisit eivät edes oikein tee uruille oikeutta, kuten urkuhevin pioneerin kuuluisi, vaan ovat jotenkin tavanomaisempaa mättöä.
Mutta oli kyllä makeaa nähdä ja kuulla klassikot livenä. Olen vuosikymmeniä kuunnellut UH:ta, vaikken toki mikään ykkösfani olekaan ollut. Hienoja kappaleita ja meno veti vertoja puolet nuorempien rokkareiden esiintymiselle. Siellä hopeatukat moshasivat ja heiluivat. Saa nähdä kauanko jaksavat maailmaa kiertää.

 

[Pavlikovsky]

Heep oli juuri Suomessa kolmen keikan verran esittämässä oikeastaan samaa settilistaa mitä joulukuussa Jyväskylässä ja Rovaniemellä ja tuli itsekin käytyä tsekkaamassa taas iloiset heavyrock-veteraanit. Show kulki tutulla kaavalla eli ensin vedettiin uudemmat vedot promomielessä pois alta ennen kuin kallistuttiin yhä enemmän ikivihreisiin ja pakollisiin. Kyllä tuo pumppu on 45 vuoden jälkeen edelleen hyvässä vedossa ja bändi pelaa lavalla hienosti yhteen. Mick Box on nyt saanut bändiinsä todella ammattitaitoisia muusikkoja, joiden kanssa uuden musiikin säveltäminen on varmasti helpointa kuin koskaan Heepin historiassa.

8.5 Tavastialla muuten perinteinen Easy Livin´-tapahtuma eli todellisten Heep-fanaatikkojen kokoontumisajo. Paikalla itseoikeutetusti kultavuosien legendoja eli Ken Hensley, Paul Newton ja Lee Kerslake. Kovat ja lämminhenkiset kinkerit tiedossa. Kolmikolta irtoaa varmasti nimmaria, selfietä ja juttuseuraakin keikan jälkeen, joten Demons And Wizards-älppärit mukaan, jollei niissä jo entisiä puumerkkejä ole.

 

[Klose16]

Heep on kyllä hieno. 70-luvun tuotanto pärjää vertailussa melkeinpä mihin tahansa muuhun aikansa jättiläiseen. He onnistuivat luomaan musiikkiinsa sellaista tarvittavaa mystiikkaa. Fantasia on monille etunenässä Tolkienia mutta minulle ennemmin David Byron ja UH:n nostalgiamaisemia. Salisburysta ainakin Sweet Freedomiin toimii milloin vain hienosti. Myöhempi tuotanto ihan pimennossa.

 

[oiler99]

Urkuhevi raikaa kesäkuussa Suomen kamaralla, kun Uriah Heep ja Deep Purple saapuvat heittämään kaksi keikkaa Helsingissä ja Oulussa.

10.6. Rockin' Hellsinki, Kaisaniemen puisto
11.6. Rockin' The North, Raatin stadion, Oulu.

Vanha liitto liikkeellä: Deep Purple ja Uriah Heep yhteiskeikalle Suomeen - Soundi.fi

 

[Pavlikovsky]

Heep vetää tänään järjestyksessään 77. keikkansa Suomen maaperällä. Se on melkoinen määrä yhdelle yhtyeelle lajiskenestä riippumatta ja kun yhtye edustaa legendaarisuudessaan saarivaltion vanhan koulukunnan rockia, niin asiaa voi pitää merkittävänä. Tänään mukana talkoissa Peer Günt ja Deep Purple, joista Purple toki siis brittiläisenä rock-mammuttina on myös Suomessa lapannut ahkeraan, mutta ei ihan Heepin luvuille sentään sekään yllä. Moni muukin aikalainen vanhan polven jytäbändi on Suomessa aina korkeintaan käynyt kääntymässä ja kun vanhan koulukunnan rock on välillä ollut todella underground-juttua, niin eipä noille kysyntää aina juuri ole ollut.

On Heep itsekin joutunut Suomessa kiertämään kaiken maailman lallien taloja ja power parkeja sekä mitä ihmeellisempiä keikkapaikkoja, mutta yhtye on nyt tukevoittanut jälleen Suomessa asemaansa ja Kaisaniemeä sekä huomista Raatin stadionin keikkaa voi pitää kovana tekijänä bändille, joka on kulkenut välillä vauhdilla kohti auringonlaskua. Jokaisella suomalaisella rock-ihmisellä varmasti jonkinlainen side on Heepiin jossain muodossa siinä missä yhtyeellään Suomeen, sillä valmistuttaahan Grand Old Man Mick Box kitaransakin Suomessa. Ei olisi Box varmaan vuonna 1972 Turun Ruisrockissa Ruissalossa arvellut, että Suonesta tulee hänen yhtyeelleen näin merkittävä työllistäjä vielä yli neljänkymmenen vuoden jälkeenkin.

Heepin nykymeno on erittäin asiallista muutenkin. Alkuperäisyysaste bändissähän on toki valitettavasti ollut jo ajat pieni, mutta Box on maltillisesti uudistanut ja nuorentanutkin yhtyettä, vaikka mistään poikabändistä ei voida puhua. Uudet levyt ovat kuitenkin ehtaa urkutamppausta ja vokalisti Bernie Shaw on paras mahdollinen vastike David Byronille ja niille hankalasti laulettaville Heep-klassikoille, joista Byron teki taidetta. Tämä pumppu kannattaa edelleen nähdä, homma on niin rock kuin voi vain olla!

 

[Musta Nuoli]

Heep on kyllä kova. Pari vuotta sitten katsastin yhtyeen Salossa, ja hyvin toimi. Kunnon menoa ja yllättävänkin poikamaista virnettä ikämiesten suupielissä. Tai eihän bändistä ole kuin osa ikämiehiä, mutta silti.