Luita, sormia, varpaita, jänteitä, nivelsiteitä on mennyt varmaan liki viitisenkymmentä. Mutta kaikkein ihmeellisin juttu tapahtui silmälasien kanssa. Pelasimme hömppäjalkapalloa, jolloin meillä oli kävelykenkiä ja farkkuja yllä. Silloin minulla rillitkin päässä, eikä piilolinssejä.
Kulmapotkussa meitä oli kohdallaan minä ja kohtuullisen pienikokoinen kaveri, joka oli päättänyt ottaa keskityksen. En tiedä miten asia tapahtui, mutta tuo tyyppi olkapäällään, päänsivulla, kyynärvarrella tai jollain muulla, millä survoi minun silmälasit kulmakaarien alle. Niitäpä sitten piti vuoronperään yrittää kiskoa irti. Laseja ei enää voinut korjata ja verenpurkaumien vuoksi näytin panda -karhulta yli kuukauden päivät.
En ole maailman paras korkeushyppääjä, mutta sain kumminkin A –poikana sivulajissani ylitettyä 190 senttiä eli yli oman pituuteni.
Lajivalmentajahan on tietenkin sitä mieltä, että enemmänkin pitää mennä. Käskynä oli kovempi kohtaamisnopeus ja rajumpi ristiselän taitto. Tein käsketyt ja oman tutun tekniikan hajottamisen. Repäisin kunnon selkäkaaren ja tulin patjalle aivan holtittomasti. Oikealta tulevana löin itseäni oikealla polvella keskelle otsaa – taju meni puoleksi minuutiksi.
Moniko muu jatkoaikalainen kehtaa myöntää, että on kolkannut itsensä?
Naiset, olen tyrmäävä mies.
Kulmapotkussa meitä oli kohdallaan minä ja kohtuullisen pienikokoinen kaveri, joka oli päättänyt ottaa keskityksen. En tiedä miten asia tapahtui, mutta tuo tyyppi olkapäällään, päänsivulla, kyynärvarrella tai jollain muulla, millä survoi minun silmälasit kulmakaarien alle. Niitäpä sitten piti vuoronperään yrittää kiskoa irti. Laseja ei enää voinut korjata ja verenpurkaumien vuoksi näytin panda -karhulta yli kuukauden päivät.
En ole maailman paras korkeushyppääjä, mutta sain kumminkin A –poikana sivulajissani ylitettyä 190 senttiä eli yli oman pituuteni.
Lajivalmentajahan on tietenkin sitä mieltä, että enemmänkin pitää mennä. Käskynä oli kovempi kohtaamisnopeus ja rajumpi ristiselän taitto. Tein käsketyt ja oman tutun tekniikan hajottamisen. Repäisin kunnon selkäkaaren ja tulin patjalle aivan holtittomasti. Oikealta tulevana löin itseäni oikealla polvella keskelle otsaa – taju meni puoleksi minuutiksi.
Moniko muu jatkoaikalainen kehtaa myöntää, että on kolkannut itsensä?
Naiset, olen tyrmäävä mies.