Nostellaampa ketjua tuolta arkistojen synkästä pimeydestä omalla raapustuksellani.
Liikuntaa nyt on tullut harrastettua oikeastaan melkein koko ikä, mutta jonkinmoiseksi urheiluksi voidaan varmaankin laskea noin viisi tai kuusi viimeisistä vuotta. Nämä vuodet on vedetty suurimmaksi osaksi salibandyn parissa, mutta kyseisen periodin alussa roikkui myös jalkapallo mukana kuvioissa.
Ja vammoja löytyy, lasinen kun olen. Järkyttävän suurilta tälleiltä nyt sentään on luojan kiitos vältytty, mutta pienemmät vaivat on syönyt terveitä päiviä pois melko makoisella tahdilla.
Historiasta löytyy mm. lievä polvivamma joka syntyi futiskentällä kun polvi kolahti vastapelurin polveen harhautustilanteessa. Kuten eräässä kirjoituksessa ylempänä kerrottiin, yhteentörmäys oli voimakkuudeltaan lähes minimaalinen, mutta ilmeisen "hyvään" kohtaan isku osui. Pelata tuolla aikanan koitin, ja kun polven puolen lonkka rupesi vaivaamaan jäin lopulta huilaamaan. Melkein kuukausi siinä meni, että vaiva parani pelikuntoon, ja tuonkin jälkeen sai pitkään vöyhöttää pelikentillä polvituen kanssa.
Nelisen vuotta sitten - jo jalkapallon jättäneenä - pelasin melkein kokonaisen kauden salibandyä alaselkä vaivaisena. Välillä huilattiin viikko reeneistä, että oltiin viikonloppuna pelikunnossa. Tuon kauden aikana juostiin peruslääkäreillä ja ensin epäiltiin selkärankareumaa, reumaa kun tuppaa suvussa kulkemaan aika paljon. Epäilyt osottautuivat kuitenkin vääriksi ja lopulta kauden loputtua tie vei lähetteen kautta selkävaivoihin erikoistuneelle fysioterapeutille ja vika löytyi lopulta erittäin nopeasti. Ilmeisesti jonkinasteinen välilevyn pullistuma alaselästä löytyi, vaikka tuota nimitystä hän ei suoranaisesti käyttänytkään, eikä kaikki oireet aivan täsmännyt. Sen hoidossa menikin sitten oikeastaan koko seuraava kesä.
Nyt muutamana viime vuotena, kun lajin parissa on menty erittäin kovaa oikein urheilumielessä on suuremmilta vaivoilta vieläkin vältytty. Toissa kaudella venälti ilmeisesti nivelsiteet ranteesta. Ja kyllä, vamma sattui pelitilanteessa, eikä koti sohvalla tai tietokoneen ääressä. Muutama viikko taisi tuon kanssa mennä, että pystyi teippausten ja tuen kanssa pelaamaan.
Viime kaudella murtui ennen kesätreenejä käsi intin sählyissä ja se olikin ensimmäinen luunmurtuma ikinä, muta sepä ei jäänyt ainoaksi, sillä kauden alkupuoliskolla murtui nenä. Kulmaväännössä kova isku kyynärpäästä nokkaan ja kyllä siinä jonkin aikaa otettiin lukua maton pinnassa. Sieltä kun vihdoin pääsi ylös, huomauttivat pelikaverit, että äijän nenä on vinossa kuin Ian Laperrierellä. Vaikka murtuma ei suuri ollutkaan, ja vaikka olinkin pelaamassa jo noin kolmen viikon jälkeen tapahtuneesta niin uutta tälliä nenään en mielelläni ottaisi. Loppukaudesta pikkuvammoja sitten sateli enemmänkin: lieviä revähdyksiä, puujalkoja sekä mystinen kipu polvitaipeessa jonka takia jalka ei tupannut suoristumaan kunnolla. Tuota vaivaa olen jo pitkään ihmetellyt, sillä kipu heräsi aivan yhtä äkkiää ja oli kovimmillaan erittäin voimakasta. Samainen polvituki auttoi kummallisesti ja rauhoitti kipua, koska polven ja polvitaipeen alue pysyi tukevampana eikä äkilliset liikkeet enää vihlonut niin pahasti ja vaiva meni pikku hiljaa ohi. Tiedä sitten oliko kyseessä jokin tulehdus vai mikä lie.
Jos kukaan on tänne asti jaksanut lukea, niin tiedotan nyt että tässä kappaleessa käsitelläänkin sitten nykyistä vaivaani. Nykyinen vaiva johtaakin jo viime talven puolelle jolloin oikeassa takareidessä tuntui lievää kipua ja kireyttä aina salitreenien alussa, mikäli kyseinen paikka ei ollut äärimmäisen hyvin lämminnyt. Kuitenkin reenien ja pelien edetessä vaivasta ei ollut tietoakaan. Salitreenien alkulämmöt kun tykkään kovaa kuitenkin vetää, korostui aiempien lämmittelyjen vaikutus ja ne olikin usein tehty ainakin niin riittävästi, että treenien alku selvittiin vain tuolla pienellä kivulla ja kireyden oloisuudella. Kuitenkin noin kolmisen viikkoa sitten, ilmeisen heikkojen alkuverryttelyn jälkeen pienissä "herätespurteissa" vihlaisi takareittä samasta paikasta erittäin voimakkaasti. Pari päivää sillä pystyi harjoittelemaan kunhan sen vain sai lämpimäksi, mutta sen jälkeen vaiva alkoi vaikuttamaan niin, ettei yksinkertaisesti pystynyt juoksemaan kovaa ilman kipua jalassa. Lopulta luovutin ja aloitin uuden huilausjakson.
Nyt on kaksi viikkoa oltu rasittamatta jalkaa ja kyllähän tuo on parempaan suuntaan kieltämättä mennyt. Sinänsä vamma on hieman kummallinen, ettei itse takareiden venyttäminen tuota oikeastaan minkäänlaista kipua, mutta kun hieman nojaan eteenpäin oikea jalka maassa niin että takareiden lihas "kiristyy", aiheuttaa se kivun. Tätä kipua siis esiintyy enemmän juuri näin kotioloissa, eikä esimerkiksi kävely, kevyt hölkkääminen tai edes kevyt pyöräily tuota mitään ongelmia. Kävin urheiluhierojalla ja herra totesi, että vaivannut puoli oli totisesti enemmän tukossa kuin normaalisti, mutta mitään suurempaa hän ei osannut siltä istumalta sanoa. Hoitona olen tässä kotioloissa saanut lotrata kylmägeelien kanssa aika mukavasti. Muuta nyt en ole oikein vielä keksinyt. Torstaina jalka tuntui sen verran hyvältä, eikä kipuakaan "nojailussa" syntynyt, joten päätin käydä heittämässä aivan pienen lenkin. Lenkki oli pituudeltaan noin 20 minuuttia, ja temmoltaan kutakuinkin reippaan kävelyn oloista, mutta silti seuraavana päivänä takareisi oli - jos ei nyt kipeä - niin ainakin arka. Joten nopeasti pääteltynä höntyily ei kannata edes kevyille lenkeille vielä.
Ja jos joku on jaksanut lukea vielä tänne asti, kyselisin tässä vielä että miten tuota vaivaa kannattaa jatkossa hoitaa. Mitää poppakonsteja ei taida tietenkään löytyä, mutta jos vinkkejä löytyy niin vastaan otan mielelläni.
Kylmää + huilia -> kevyttä lämpöä (niin liikuntaa kuin myös aivan lämpögeeliä/mitälie linimenttiä) + kevyttä venyttelyä. Tuollaiset ohjeet olen jo saanut, että jos täältä tietäviä herroja löytyy niin onko tuo kunnollinen resepti.
Ja jos joku on jaksanut vielä tänne asti lukea niin toteampa vain, että teksti on niin pitkä vain koska minulla on aivan helevetin tylsää.