Kyllä UL:n päteminen ja suoranainen lukijoille vittuilu sekä tahallinen provoaminen on tosiaan täysin suunniteltu juttu. Jo kannessa ilmestyvä "eri mieltä jo vuodesta 1898" ehkä kuvannee firman slogania paremmin kuin yksikään teksti. Lehdelle on myös tyypillistä, että se ottaa jonkun tietyn asian tai ilmiön hampaisiinsa ja lehti tuhlaa sivutolkulla tekstiä ko. asiaan mukamas monipuolisesti, vaikka taustalla on silkka vittuilu. Kalen touhut, liigaa koskevat asiat, nyt viimeisenä TPS, mäkihyppy, hiihdon doping, suomalainen futis, yleisurheilu. Lehdellä on harvoin mitään myönteistä sanottavaa ja skeptisyys loistaa pitkälle asiassa kuin asiassa. Lehti kuvittelee välillä myös itse keksineensä keinot eri asioiden hoitoon ja ihmettelee jutuissaan miksei näin ole jo toimittu. UL sisältää kyllä paljon ristiriitaisuuksiakin. Joku entinen-toimittaja Timo Innanen saattoi syväluotaavasti spekuloida jotain HJK:n pelitapaa useamman sivun verran ja heti seuraavalla sivulla Gert Remmel on pätemässä miten Suomessa ei tajuta sitä tuota eikä tätä ja peli ei ole mitään tuuria vaan kaikki perustuu loogisuuteen, mutta siis Suomessa ja tarkemmin Veikkausliigassa ei tätä tajuta yms.
Esko Seppänen oli jo rasittava loppuaikoinaan lehdessä liian läpinäkyvällä piikittelyllä ja taisi Esko kasvaa tavallaan egonsa kanssa ulos lehdestä siinä missä joku johtavakin varmaan. Samuel Savolainen on nyt yrittänyt ottaa tuota Eskon tonttia varsin kyynisenä lätkätoimittajana ja on siinä kai osittain onnistunutkin, mutta ylen pehmotoimittaja Ilkka Palomäen kannattaisi jättää ne kovistelu artikkelit tekemättä, ei Palomäen mukanokkeluus riitä oikeasti mukavan provosoivaan tekstiin vaan tekstistä paistaa läpi se, että "kirjoita nyt oikein ilkeästi sinne sarjajumbo Sportista". Ika Lehkonen on lehdelle hyvä haku piikikkyydessään, vahvoja persooniahan tuo lehti kaipaa siinä missä U-Sanomat jyllää Rantasellaan. Remmel nyt on ihan oma lukunsa, mies menee jo sirkuksen puolelle joten hänen juttujaan ei kannata tosissaan lukea, parempi toimittaja lehdessä futikseen on Topias Kauhala hyvine henkilöjuttuineen.
Lehti tuntuu etsivän väkisin jotain mukamas tunnettuja lajitaktikkoja, jotka laukovat omien lajiensa kohdalla miten asiat ovat mahdollisimman suoraan toki. Tuomas Virtanen (kuka?) on nyt varmaan jo neljättä lehteä putkeen hokenut miten Suomessa ollaan mäkihypyssä jäljessä joka osa-alueella. Tämä lienee jo kaikille selvä, joten kappaletta voisi vaihtaa. Se kuka mua tuolla remmissä ärsyttää on kaiken tietävä yksilöurheiluguru J. Kupila, jonka tehtävä on aina päteä huimissa U-studioissa otsikoilla "muhiiko yu:ssa kesän sensaatio" yms. ja sitten mies latelee peruslatteuksia putkeen jollekin Palomäelle, jotka osaisi Pihtiputaan mummokin kertoa. Lisäksi Kupila tuputtaa omia vankkoja mielipiteitään aina yhden kolumnin verran kuinka tavoite/maali ei ole tärkein vaan se matka ja kuinka mitatitilastoja ei saisi enää tutkia vaan se elämys on tärkein. Ja tätä ei taaskaan Suomessa tajuta.
Ehkä kaikesta huokuu se, että tätähän lehti haluaa. Montaakin kestotilaajaa voi vituttaa jokaviikkoinen vittuilu, kyynisyys, haukkuminen, sensaatiohakuisuus ja vihjailu, jota lehti tarjoaa torstaisin uuden kappaleen verran, mutta tässähän se lehden suola saattaa juuri olla. Ei ruoho sen vihreämpää aidan toisella puolen ole. U-Sanomat harrastaa ihan samaa paskan jauhamista ja kohu-uutisointiaan, joten näistä kahdesta valitsen UL:n ja olen myös itse tilaaja.