Uranvaihto / uusi työpaikka uudella alalla

[Jerry100]

Joo, olen kyllä totakin funtsinut aika paljon. Mutta ei vaan oikein kuulu mun tyyliin lähetellä jotain pinkille paperille tulostettuja sydämenmuotoisia ja hajuvedeltä tuoksuvia hakemuksia. Ehkä olen sitten tylsä, mutta yritän vältellä latteuksia. Virkamiestyyliin koitan esitellä itseni lyhyesti ja tehokkaasti.

Tapoja on monia, ehken itse ainakaan lähtisi tekemään mitään sellaista mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti ja tehdä susta stereotyyppisen homon koska homofoobikkoja tämä maa on täynnä. Millä muulla tavalla voisit herättää mielenkiinnon haastattelijassa?
Yksi hyvä vinkki on ainakin se että soitat sinne työpaikkaan ja esität kiinnostunutta, puhelun lopuksi sanot sille että laitan hakemuksen tulemaan, näin nimesi jää taatusti mieleen. Tässä yksi esimerkki miten tehdä itsestäsi kiinnostavampi hakija. Aika harva soittaa nykyään koska se on sitä epämukavuusalueelle menoa, on vaan yksinkertaisesti helpompaa ja kliinisempää laittaa kirjallisesti asiansa ja odottaa yhteydenottoa.

 

[sampio]

Sen verran lisään tuohon eiliseen avautumiseeni, että oma hyvinvointi on toki koko perheen hyvinvointia edistävää. Sehän on suoraan puolisolta ja lapsilta pois, jos isukki on koko ajan kireä, eikä millään tavalla kiinnostunut yhteisistä jutuista ja lapsien touhuista. Mulla meni tähän tyyliin hetki ja kyllähän se tuntui itsestäkin aika pahalta. Vielä enemmän ärsytti se, kun sai kuulla vihjailuja siitä, miten itseään ei pidä liiaksi ajatella vaan perhettä. Toki näin, mutta ensin pitää olla oma pää kunnossa, jotta voi huolehtia muista. Siksi on mun mielestäni parempi tehdä irtiotto jollain tapaa ja tuulettaa päätään, jos vain elämäntilanne sen jotenkin sallii.

Joskus on tietysti niinkin, että kyse on vain omasta haikailusta ja haihattelusta, miten kaikki voisi olla paremmin jos ja jos. Silloin on parempi keskittyä elämään tätä päivää ja lopettaa lässyttäminen. Ei aina voi ajatella niinkään, että pitää tehdä irtiotto, jos on itse lapamato ja paskahousu. Ylös, ulos ja lenkille, valitus seis ja perheen pariin sohvan pohjalta. Olen tämänkin vaiheen käynyt lävitse ja kun iskostin realiteetit takaraivooni, alkoi myös tapahtua. Turha vinkua uuden alan tai työpaikan perään, jos ei ota ensimmäistä askelta siihen suuntaan.

 

[shineman]

Syksy ja sateet, pimeää ja ahdistavaa.. Nyt on nimittäin lähellä että siistit toimistotyöt saavat jäädä ja tilalle jotain "oikeaa työtä". Tietäis vaan mitä.

Tilanne on mennyt nyt sellaiseksi, että olen aikalailla kyllästynyt katsomaan tuota pomon rumaa naamaa, ja kun kohta lähestyn jo neljääkymppiä niin olen joka tapauksessa ajatellut että (ainakin) kerran olisi uran vaihto edessä. Tässä hommassa painuu kasaan, enkä missään tapauksessa ajatellut tästä eläkkeelle jäädä. Eikä nämä hommatkaan nappaa juurikaan enää kymmenen vuoden istumisen jälkeen. Helppoa ja siistiähän tämä on ollut, mutta kun luonne on enemmän semmoinen varastomies, niin ei vaan kiinnosta. Viime aikoina on myös ns. talon edut huvenneet käytännössä olemattomiin, samassa suhteessa työmotivaation suhteen.

Ja sitten on se toinen puoli; miten hoitaa homma kivuttomasti, mistä uusi työ (tosin pieni tovi menisi ihan vaikka koti-isänä) ja mikä sitten olisi se ala? Tottakai perheen ja lasten hyvinvointi on se ensisijainen juttu mikä pistää miettimään, ja täällä päin ei noita työpaikkoja kuitenkaan ihan joka kulmalla ole. Kuitenkin talot ja vaimon työt ym. sosiaaliset verkostot pitävät täällä..

Ei tähän nyt kukaan varmaan pystyne vastaamaan, mutta jotain muutosta olisi saatava aikaiseksi. Kymmenen vuotta vielä tässä, niin sittenpä tilanne uuden työn suhteen ei ainakaan helpompi ole.

 

[pernaveikko]

Tottakai perheen ja lasten hyvinvointi on se ensisijainen juttu mikä pistää miettimään, ja täällä päin ei noita työpaikkoja kuitenkaan ihan joka kulmalla ole. Kuitenkin talot ja vaimon työt ym. sosiaaliset verkostot pitävät täällä..

Hankala tilanne, mutta käy myös tämä asia silti ihan kunnolla läpi. Eikö todella paikkakunnan vaihdos ole mitenkään mahdollista? Ei sen varmaankaan tarvitse ensi kuussa tapahtua. Entäs ensi syksynä vaikka?

 

[Luu2]

Syksy ja sateet, pimeää ja ahdistavaa.. Nyt on nimittäin lähellä että siistit toimistotyöt saavat jäädä ja tilalle jotain "oikeaa työtä". Tietäis vaan mitä.

Tilanne on mennyt nyt sellaiseksi, että olen aikalailla kyllästynyt katsomaan tuota pomon rumaa naamaa, ja kun kohta lähestyn jo neljääkymppiä niin olen joka tapauksessa ajatellut että (ainakin) kerran olisi uran vaihto edessä. Tässä hommassa painuu kasaan, enkä missään tapauksessa ajatellut tästä eläkkeelle jäädä. Eikä nämä hommatkaan nappaa juurikaan enää kymmenen vuoden istumisen jälkeen. Helppoa ja siistiähän tämä on ollut, mutta kun luonne on enemmän semmoinen varastomies, niin ei vaan kiinnosta. Viime aikoina on myös ns. talon edut huvenneet käytännössä olemattomiin, samassa suhteessa työmotivaation suhteen.

Ja sitten on se toinen puoli; miten hoitaa homma kivuttomasti, mistä uusi työ (tosin pieni tovi menisi ihan vaikka koti-isänä) ja mikä sitten olisi se ala? Tottakai perheen ja lasten hyvinvointi on se ensisijainen juttu mikä pistää miettimään, ja täällä päin ei noita työpaikkoja kuitenkaan ihan joka kulmalla ole. Kuitenkin talot ja vaimon työt ym. sosiaaliset verkostot pitävät täällä..

Ei tähän nyt kukaan varmaan pystyne vastaamaan, mutta jotain muutosta olisi saatava aikaiseksi. Kymmenen vuotta vielä tässä, niin sittenpä tilanne uuden työn suhteen ei ainakaan helpompi ole.

Oho! Ihan kuin olisi omasta näppiksestä kirjoitettu. Voin allekirjoittaa tekstisi melkein sanasta sanaan. Ainoa ero taitaa olla, että itsellä on ikää ja työkokemusta nykyisestä toimistotyöstä muutama vuosi vähemmän. Asuinpaikkakin on sama, joten samat ongelmat työn tarjonnassa myös minulla.

Toisaalta omalla työpaikalla on tulossa isoja uudistuksia, jotka toisaalta tuo (toivottavasti) pientä piristystä arkeen. Mutta, jos hommat on edelleen samaa tasoa parin vuoden päästä, niin alan vaihto lienee minullakin edessä.

 

[SamSal]

tekstiä

Ei muuta kuin rohkeasti tutkimaan koulutusmahdollisuuksia.

Itse olin n. vuosi sitten aivan loppu vuorotyöhön, mutta kun oli alle 1v. lapsi ja vaimo kotona hoitamassa vielä eskari-ikäistäkin mukulaa, niin ei vaan uskaltanut lähteä turvallisen palkkapussin ääreltä.

Keväällä alkoi sitten YT:t ja pitkän pohdinnan jälkeen pyysin vapaaehtoisesti irtisanomista. Toukokuussa kuin työvelvoite loppui hain heti putkiasentajan koulutukseen ja samalla kävi vielä julmettu tuuri että pääsin kesäksi töihin.

Nyt olen pari kk opiskellut ja ainoa-asia mikä kaduttaa on miksi en tehnyt tätä 5v. sitten. Rahaa tulee paljon enemmän mitä osasin ajatella. Kaikkine kulukorvauksineen melkein 90% kk palkasta mitä sain entisestä työstä.

 

[pot67]

Nyt alkaa itsellä olla se tilanne, että pro gradun pitäisi olla jouluna valmis. Sitten byrokratian jälkeen saan KTM-paperit kouraan.

Töitäkin pitäisi saada, ja vieläpä aika lailla omalta alalta. Tällä hetkellä on eräs kiinnostava paikka jo haussa. Viime viikolla kävin haastattelussa, tänään soitettiin, että jatkoon on päästy ja psykologiset testit odottavat ensi viikolla. Alkaa pikkuhiljaa jo vähän kuumottaa, kyseessä olisi siis vakituinen työpaikka, ja etenemismahdollisuut on vain itsestä kiinni. Olisi todella hienoa päästä koulun penkiltä kyseiseen työpaikkaan, vaikka se edellyttäisikin muuttoa eri paikkakunnalle.

 

[Pöyristyttävä]

Kieltämättä kyllä viime aikoina on ollut vaisu fiilis mennä töihin, en oikein osaa selittää asiaa. Pahimpina päivinä sitä vain saattaa hukkua ajatuksiinsa ja havahtua siihen ettei ole hirveän paljon aikaan saanut. Olen miettinyt johtuuko se työstä, työympäristöstä vai jostain aivan muusta. En ole oikein vielä päässyt asiasta kärryille, sillä toisinaan (kuten esim. tällä viikolla) duunissa on silti ihan kivaa ja homma sujuu. Toisinaan taas tuntuu ettei motivaatio riitä oikein muuhun kuin pakollisen tekemiseen.

Pohdin tuossa yksi ilta mitä vaihtoehtoja sitä olisi, SamSalin mainitsema putkiasentaja kävi mielessä potentiaalisena vaihtoehtona ja tutkailinkin koulutusmahdollisuuksia. Tuo olisi jotain aivan muuta tähän tämän hetkiseen konttorityöhön nähden. Sitten muistin, että lapsuuden (ja vähän myöhemminkin) haaveammattina on ollut veturinkuljettajan työ. VR:llä taitaa olla hakuja aina loppukesästä ja alkuvuodesta joten jos homma jatkuu duunissa kuten viime aikoina niin voipi olla että hakupaperit lähtee.

 

[Creed Bratton]

Sitten muistin, että lapsuuden (ja vähän myöhemminkin) haaveammattina on ollut veturinkuljettajan työ. VR:llä taitaa olla hakuja aina loppukesästä ja alkuvuodesta joten jos homma jatkuu duunissa kuten viime aikoina niin voipi olla että hakupaperit lähtee.

Suosittelen tuota harkitsemaan vielä kerran jos toisenkin, koska ainakin Uudellamaalla uudet veturinkuljettajat joutuvat ihan koiran hommiin uran ensimmäisten vuosien aikana. Koiran hommilla tarkoitan sitä, että esim. huomisen päivän työvuoro selviää tänään klo 12 ja pahimmillaan teet aamulla 4 tuntia töitä ja illalla toiset 4 tuntia. Eli jos jotain harrastuksia tms tällä hetkellä löytyy niin veturinkuljettajan arjessa ne kait voi aikalailla unohtaa.

No toisaalta nämä jutut on tutuilta kuultu, eli 100% faktaa ei ole itsellä kertoa.

 

[obi-wan]

Nyt tuli taas kipinä työhakemusten postitteluun. Meikäläinen on siirtynyt alun myyntihommista puhtaasti organisaation asiantuntijatehtäviin tässä kahdeksan vuoden aikana mitä tässä talossa on tullut vietettyä.

Nyt paikkakunnan myyjä on hipsimässä vuoden vaihteessa muualle ja tiedän että tuo homma tullaan tilapäisesti minulle sälyttämään. Ja kun se on viimeinen homma mihin suostuisin siirtymään.

Olen tässä viimeiset 2,5 vuotta opiskellut työn ohessa. Reilu vuosi vielä jäljellä ja tässä jo miettiikin että olisiko sittenkin se opintovapaa se tapa millä tämä loppuun viedään. Vai tuo uuden työn hakeminen.

Kovin vaikeaa

 

[SamSpade]

Ei ole nyt ajankohtaista mutta olen aina miettinyt että jos työt loppuisivat näistä myynnin asiantuntijahommista niin alkasin lukemaan Panostajaksi.
Räjäyttelet asioita ilmaan ja siitä vielä maksetaan rahaa.

 

[Prof. Puck]

Ei ole nyt ajankohtaista mutta olen aina miettinyt että jos työt loppuisivat näistä myynnin asiantuntijahommista niin alkasin lukemaan Panostajaksi.
Räjäyttelet asioita ilmaan ja siitä vielä maksetaan rahaa.

Jos en olisi niin vanha ja laiska ja mukavassa duunissa, niin minä puolestani saattaisin innostua uudelleen lapsuusajan vanhasta haavesta lähteä opiskelemaan meribiologiksi... siis Jacques Cousteaun jalanjäljissä...

 

[Monipuolisenhuono]

Olin ollut myynnissä (myymälä, kenttä, avainasiakaspäällikkö) 13 vuotta ja viimeiset 2 vuotta oli kyllä tuskaa kun huomasin että en halua enää tehdä tätä hommaa. No sitten kävi niin että jäin työttömäksi ja oli sitten aikaa miettiä että mitä että. Nyt olen sitten "asiantuntia" firmassa mikä on 24/7 auki, ei tarvitse myydä mitään kenellekkään. Ja parasta on se että tästä tykkään ja ei yövuorot nyt niin pahoja ole. Kävi siis onni onnettomuudessa.

 

[adston]

Olen opiskellut ja työskennellyt tietotekniikka-alalla useampia vuosia kunnes jäin työttömäksi puoli vuotta sitten. Tämän jälkeen aloin opiskelemaan kiinteistöalan kiemuroita ja sitten tajusin että tämähän on se ala missä minä haluan työskennellä. Viimeiset pari kuukautta on ollut armoton työnhaku päällä ja tällä viikolla on tullut kutsu kahteen haastatteluun. Eli ei muuta kuin uutta uraa kohti.

 

[Fordél]

Oon miettinnä, että jos nyt saisi valita uran uudestaan ja jätetään pois kaikki haihattelut huippu-urheilijasta niin lähtisin varmaan opiskelemaan graafikoksi. En ole erityisen hyvä esimerkiksi piirtämään, mutta mulla on mielestäni aika hyvä visuaalinen silmä ja suuri intohimo tällaisiin asioihin. Aina kun oon jotain ton suuntasia juttuja tehnyt niin huomaa kuinka niihin uppoutuu ja niitä jaksaa pipertää vaikka koko päivän. Ois siis hiton hieno tehdä erilaisia ulkoasujuttuja, oli ne sitten kirjojen kansia, julisteita, nettisivuja jne. Varmasti kyseessä olisi vaativa työ, mutta ainakaan ihtohimon puutteeseen se ei kaatuisi.

Vielä tässä vaiheessa työuraa ei oikein viitsi lähteä vaihtamaan ja tekemään näin totaalista käännöstä uralla vaan on parempi katsoa ensin tämä kortti kunnolla. Ehdottomasti graafikon-homma on vakavasti otettava vaihtoehto ja täytyy kypsytellä rauhassa asiaa.

Ja kävi muuten hauska juttu kun googletin sanan graafikko. Silmään pisti heti ensimmäiseksi osoite Jukka Fordell's Portfolio (linkki vie ko. henkilön nettisivuille). En siis luonnollisesti (ja valitettavasti) ole ko. henkilö enkä ole törmännyt edes koko nimeen ennen äskeistä googletusta. Enne?

 

[juza]

Maanantaina alkaisi uudet hommat. Olo on vähän niinkuin varmaan oli Baumgartnerilla kun pallosta hyppäsi.
Olen ollut nykyisessä firmssa siitä asti kun meitä oli vain kolme (olen kuitenkin ollut aina vain töissä) ja nyt meitä on jo sata. Aika monenlaista on ehtinyt tekemään ja kokemaan.

Vielä 2kk sitten en ollut edes miettinyt muita hommia, kunnes hyvin asiansa osaava headhunter soitti ja pyysi haastatteluun, kävin "huvikseni" haastattelu ja testikierrokset ja sitten tarjottiin hommia. Ensimmäisen tarjouksen torjuin helposti, en kyllä edes odottanut vastatarjousta. Toista mietin jo ihan tosissaan ja otin asian avoimesti esiin nykyisissä hommissa. Päädyin jälleen kieltäytymään. No, sitten tuli ns. mafiatyylinen tarjous joka tiputti leuan pöytään ja sai vaimon itkemään onnesta.

Tässä sitä sitten ollaan. Työ ei kuulosta erityisen miellyttävältä, mutta palkkaus ja edut ovat sellaiset, että toivon sen kompensoivan. Saa nähdä kauanko sellaista työtä jaksaa, toisaalta vaatimustasokin on varmasti melkoinen työnantajalla.

Ruuhkavuosi talonrakennusprojekteineen huipentuu siis aikamoiseen hyppyyn tuntemattomaan. Toivottavasti voin vuoden päästä kirjoittaa valinnan olleen onnistunut.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Ei ole nyt ajankohtaista mutta olen aina miettinyt että jos työt loppuisivat näistä myynnin asiantuntijahommista niin alkasin lukemaan Panostajaksi.
Räjäyttelet asioita ilmaan ja siitä vielä maksetaan rahaa.

Kaverini on ylipanostaja ja hän on kertonut, että aika pienet on piirit ja sisään on vaikea päästä, ellet tunne jotain panostajaa. Ja siltikin aika huonosti pääsee piireihin.

 

[Cocktus]

Kaksi ja puoli vuotta olen tahkonnut myynnin assistenttina, mutta tammikuun lopussa tälle tarinalle tulee loppu. Nykyisessä yrityksessä minua jo hieman kalasteltiin myynti-insinöörin hommiin. Sinänsä mielenkiintoista, mutta jonkun aikaa harkittuani tajusin, että tämä olisi johtanut urakehityksessä minua väärään suuntaan. Minulla ei ole kaupallisen alan koulutusta, olen valmistunut tuotekehitysinsinööriksi ja haluan työskennellä tekniikan ja suunnittelutyön parissa. Mikäli olisin ottanut työn vastaan, olisi luultavasti ollut verrattain vaikeaa saada sen jälkeen muuta kuin kaupallista työtä.

Pienen, mutta onnellisen sattuman kautta päädyin haastatteluun eräälle merkittävälle insinööritoimistolle ja he päättivät luottaa kykyyni imeä uutta tietoa. Minulla ei siis ole ennestään kokemusta suunnittelutöistä, mutta halua on oppia. Se riitti tulevalle työnantajalle.

Mukavaa päästä töihin alalle mihin on tullut hankittua koulutus. Palkka ei kauheasti noussut, mutta pystyn sen nielemään jotta pääsen haluamaani hommiin. Ja olin kuitenkin jo saanut neuvoteltua normaalia korkeamman palkan nykyisen työnantajani kanssa, koska tarkoitus oli tosiaan ylentyä kolmen vuoden "sisäänajon" jälkeen. Nyt vaan kärsimättömänä odottelen töiden alkua.

FUCK YEAH!

 

[Fordél]

Kaksi ja puoli vuotta olen tahkonnut myynnin assistenttina, mutta tammikuun lopussa tälle tarinalle tulee loppu. Nykyisessä yrityksessä minua jo hieman kalasteltiin myynti-insinöörin hommiin. Sinänsä mielenkiintoista, mutta jonkun aikaa harkittuani tajusin, että tämä olisi johtanut urakehityksessä minua väärään suuntaan. Minulla ei ole kaupallisen alan koulutusta, olen valmistunut tuotekehitysinsinööriksi ja haluan työskennellä tekniikan ja suunnittelutyön parissa. Mikäli olisin ottanut työn vastaan, olisi luultavasti ollut verrattain vaikeaa saada sen jälkeen muuta kuin kaupallista työtä.

Pienen, mutta onnellisen sattuman kautta päädyin haastatteluun eräälle merkittävälle insinööritoimistolle ja he päättivät luottaa kykyyni imeä uutta tietoa. Minulla ei siis ole ennestään kokemusta suunnittelutöistä, mutta halua on oppia. Se riitti tulevalle työnantajalle.

Näin se kannattaa munkin mielestä tehdä ja onnittelut sulle hyvästä valinnasta. Uran alkuvaiheessa täytyy olla rohkea ja uskaltaa tehdä koviakin päätöksiä, jotta ohjautuu oikealle uralle. Toki onhan se aina mahdollista tehdä täyskäännöksiä myöhemminkin, mutta mitä enemmän tulee työvuosia mittariin, sitä vaikeampaahan se aina on. Itsellä oli vähän samanlainen tilanne, mutta ehkä toisin päin. Koulutus veti vähän toiseen suuntaan ja mielenkiinto toiseen. Päätin seurata mielenkiintoa ja vaihdon duunia pikkasen epävarmempaan duunipaikkaan. Näin sain kuitenkin jalan niiden ovien väliin, joita haluan jatkossakin kolkutella. Jos kaikki menee putkeen, saan jatkaa tämän alan hommissa keväänkin jälkeen, jonka jälkeen uskon jo vakiinnuttavani asemani näissä hommissa.

 

[shineman]

Syksy ja sateet, pimeää ja ahdistavaa.. Nyt on nimittäin lähellä että siistit toimistotyöt saavat jäädä ja tilalle jotain "oikeaa työtä". Tietäis vaan mitä.

Tilanne on mennyt nyt sellaiseksi, että olen aikalailla kyllästynyt katsomaan tuota pomon rumaa naamaa, ja kun kohta lähestyn jo neljääkymppiä niin olen joka tapauksessa ajatellut että (ainakin) kerran olisi uran vaihto edessä. Tässä hommassa painuu kasaan, enkä missään tapauksessa ajatellut tästä eläkkeelle jäädä. Eikä nämä hommatkaan nappaa juurikaan enää kymmenen vuoden istumisen jälkeen. Helppoa ja siistiähän tämä on ollut, mutta kun luonne on enemmän semmoinen varastomies, niin ei vaan kiinnosta. Viime aikoina on myös ns. talon edut huvenneet käytännössä olemattomiin, samassa suhteessa työmotivaation suhteen.

Ja sitten on se toinen puoli; miten hoitaa homma kivuttomasti, mistä uusi työ (tosin pieni tovi menisi ihan vaikka koti-isänä) ja mikä sitten olisi se ala? Tottakai perheen ja lasten hyvinvointi on se ensisijainen juttu mikä pistää miettimään, ja täällä päin ei noita työpaikkoja kuitenkaan ihan joka kulmalla ole. Kuitenkin talot ja vaimon työt ym. sosiaaliset verkostot pitävät täällä..

Ei tähän nyt kukaan varmaan pystyne vastaamaan, mutta jotain muutosta olisi saatava aikaiseksi. Kymmenen vuotta vielä tässä, niin sittenpä tilanne uuden työn suhteen ei ainakaan helpompi ole.

Sorry pitkä (oma) lainaus, mutta ajattelin, että ei tarvitse kahlata viime syksylle asti jos joku taustoja haluaa lukea..

Niin, tilanne kehittyi nyt sitten sen luontoiseksi, että juuri ennen pääsiäistä sanoin sitten itseni nykyisestä työstäni irti. Helvetin pitkä ja tympeä talvi takana. Nyt kevään tultua tuntui sitten juuri oikealta ratkaisulta lähteä katselemaan vähän uusia mahdollisuuksia. Vielä vappendaaliin asti tätä pakkopullaa ja vapaus koittaa.

Tulevasta ei eksaktia tietoa ole, kesän ajattelin katsella ihan rauhassa, tehdä piha- ja remppahommat rästistä, lomailla ja syksyn tullen murehditaan sitten jos murehdittavaa on.

Ihan tyhjän päälle en sentään näillä näkymin jää. Freelancer-hommaa voi tehdä edelleen ja talveksi on kyllä hommaa tarjolla. Vähän jännä, mutta ihan helvetin hyvä ja helpottunut fiilis. Melkein voin suositella, jos jollain saman suuntaisia ajatuksia on.

Nyt ei tämän enempää aiheesta irtoa, katsellaan mitä tuleman pitää. Arskat päähän ja terdelle!

 

[Kayaker]

Minä kokeilin tuossa viime kesästä syksyyn kokonaan uutta alaa, mutta se oli epäonnistunut kokeilu. Tein samanlaisia hommia kun mistä minulla oli pitkä kokemus, mutta ihan eri alalla. Sanoin itse itseni irti vähän ennen koeajan loppumista, olin muutaman kuukauden vapaaherrana, ja sain paikan entisen pitkäaikaisen työnantajani pahimmalta kilpailijalta. Eli mun kohdalla toteutui sanonta "suutari pysyköön lestissään ".

Mutta siihen epäonnistumiseen vaikutti myös se, etten viihtynyt kyseisessä firmassa pätkän vertaa, enkä sietänyt sen putiikin toimariakaan. Itse asiassa ihmettelinkin ettei hän antanut minulle kenkää, käyttäydyin häntä kohtaan sen verran tylysti moneen otteeseen kun koko tyyppi ärsytti minua sen verran paljon. Syyllistyin lopuksi vielä Raimo Summasen malliseen käytökseen, kun en suostunut kättelemään häntä kun viimeisen kerran poistuin paikalta.

Nyt viihdyn uudessa hommassani erittäin hyvin, totean kyllä että hyvää kannatti odottaa.

 

[Glove]

Olin ollut koulutustani vastaavassa työssä IT-alalla vuosia kunnes suuri tuotannollis-taloudellinen kenkä pyyhkäisi firmassa ja lensin monen muun ohella pihalle. Meillä oli muutaman kuukauden ikäinen tyttölapsi ja jäinkin kotiin hoitamaan tyttöä lapsen äidin palatessa työelämään. Tämä tapahtui alkuvuodesta.

Pienehköllä paikkakunnalla ei juuri työpaikkoja ollut tarjolla, joten piti ottaa vastaan sitä mitä sattui saamaan. Meninkin sitten syksyllä VR:lle vaihtamaan ratapölkkyjä ja kiskoja kun semmoinen työmaa oli lähialueella. Työ oli välillä fyysisesti melko raskasta, mutta mikäs siinä oli ollessa kesäisessä Suomen luonnossa.

Aikanaan tämä määräaikainen pesti sitten loppui ja tein semmoisen erehdyksen, että menin työpaikkaan, jossa jo työhaastattelussa pomo tuntui vastenmieliseltä. Mutta pakko oli jotain keksiä, asuntolaina oli maksettava. Jaksoin reilun vuoden vittumaista pomoa ja häivyin lopulta maisemista. Tässä sitten vinkki muillekin, jotka haluavat pois töistä, mutta pelkäävät karenssia: Kun sanot itsesi irti, hommaa heti työvoimakoulutuspaikka. Karenssipäivät kuluvat, kun olet koulutuksessa. Itselläni jäi yksi päivä karenssia kurssin jälkeen.

Kun mitään muuta ei sitten koulutuksen jälkeen ollut tarjolla (paitsi lisää koulutusta jos olisin halunnut jatkaa,) löysin itseni hieman jopa omaksi yllätyksekseni taksin ratista. Kuukauden päästä tulee viisi vuotta täyteen ja kesäkuussa ensimmäinen yrittäjänä. Hakemallakaan en löydä tästä duunista muita huonoja puolia kuin satunnaiset hyvin hiljaiset päivät, jolloin ajoja ei ole, ja hieman epäsäännölliset työajat. Muuten tykkään työstäni ja tunnen olevani mieleisellä alalla. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja maisemat työpaikan ikkunassa tuppaavat vaihtumaan jatkuvasti.

 

[iibor]

Nostetaas ylös vanhaa ketjua.

On ollut jo pitkään kiinnostuksena lähteä kokeilemaan myyjän uraa. Kaikenlaista on tullut tehtyä, raitiovaununkuljettajasta turvatarkastajaan, mutta nyt tuntuu siltä, että hanttihommat riittää. Tiedostan myyjäntyön vaatimukset ja haasteet sekä sen, että varsinkin alussa voi saada pahastikin näpeilleen. Olen käynyt oikeastaan kaikki huonot puolet läpi myyjän työssä mielessäni ja edelleenkin olen sitä mieltä, että tuohon hommaan sopisin.

Yksi varma paikka mulla jo on, mutta odotan vastausta vielä kahdesta isommasta firmasta, joissa olisi kunnon pohjapalkka sekä kunnon edut(auto, tietokone, puhelin). Jännittäviä aikoja tässä elellään. Motivaatio uuden oppimiseen sekä työntekoon on tällä hetkellä järkyttävän korkea!

Löytyiskö palstalta veteraanimyyjiä, joilla olisi aloittelijalle hyviä vinkkejä? Vinkkejä siis mielellään työssä pärjäämiseen, ei niitä äläsaatanaedeslähdeyrittämään -neuvoja.

 

[Pulle Nah]

Kuuntele aidosti, mitä asiakas on vailla ja tarjoa siihen tarpeeseen, minkä kuulet. Sinä olet tuotteesi asiantuntija ja asiakkaan kertoman perusteella suosittelet sopivinta.



Vältä tuoteoksennusta, keskity olennaiseen eli asiakkaaseen.



Tuli vähän lyhyesti mutta en jaksa kännykällä naputella nyt enempää. Jatkan myöhemmin, jos kaipaat tarkennusta.



Tsemppiä myyntityöhön!


Sent from my RM-821_eu_finland_207 using Tapatalk

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hyviä myyjiä ei ole koskaan liikaa. Keskinkertaisillekin on töitä yllin kyllin. Vuodesta toiseen hyvää tulosta tekevä myyjä arvostetaan missä tahansa järkifirmassa todella korkealle. Taustaksi sen verran, että tehnyt myyntiäkin matkan varrella, pääosin b2b-bisneksessä, mutta viime vuodet pääosin muita tehtäviä.

Myyntihommia ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole arvostettu Suomessa siinä missä monissa länsimaissa on pitkään ollut tapana. Vaikka tilanne on 2000-luvulla jo muuttunut, niin silti myyntitöihin ei ole varsinaisesti tunkua ainakaan akateemisten vastavalmistuneiden keskuudessa. Pätee jopa kauppakorkean käyneisiin. Myynnillä on jotenkin epä-älyllinen maine ns. oppineiden porukoissa. Myyminen jotenkin mielletään epämääräiseksi koijaroinniksi, jossa pärjäävät vain sutkit vilunkityypit ja kulmahousuternot. Tuollaisiakin myyjiä on, mutta jotkut epämääräiset pikkubisnekset ja puolilaittomuudet poislukien mielikuva on totaalisen väärä. Jokainen normaali yritys tarvitsee myyntitaitoisia henkilöitä, joilla on kyky luoda asiakassuhteita ja saavuttaa omassa verkostossaan luottamus.

Toivotan tsemppiä iiborille myyntitehtävissä. On jo merkittävä etu jos olet analysoinut ambitioitasi ja olet motivoitunut yrittämään myyntiä. Oikea asenne auttaa tässäkin. Sen verran vinkkinä, että ole kärsivällinen äläkä lannistu. Vaikka olisit kohtalaisen lahjakaskin, niin oppiminen vaatii aikaa. Siis sekä myyntiä ja asiakkaan kohtaamista koskeva oppiminen että myynnin taustalla olevan toimialan ja ydinbisneksen haltuun ottaminen. Riippuu tietysti itse hommista ja alasta tarkemmin. On myös hyvä merkki jos työnantaja tarjoaa myynti- ja muuta koulutusta. Tähän kannattaa tarttua.