Ulkomaille lähtö voi olla hyvä veto, mutta yhtälailla se arki sielläkin alkaa potkia. Voi tulla koti-ikävä yllättävän äkkiä, mitä olen ulkomailla asuneiden juttuja kuunnellut, jos sinne kovin eväät levällään lähtee. Toki maiseman vaihtaminen varmasti jo itsessään tekee joskus hyvää ja voi olla suotavaa. Jos perse kestää ja sopiva paikka löytyy, niin lähtekää kaikki ehdottomasti tai muuttakaa vaikka Suomen sisällä. Tai edes sitä työpaikkaa vaihtakaa, kouluttautukaa tai hankkikaa mielekäs ja haastava harrastus. Itsensä kiduttaminen on perseestä.
Me teimme pienimuotoisen irtioton tuossa rapiat kuusi vuotta sitten. Mulle tarjottiin ekaa esimiesasemaa duunissa, johon olin opinnoistani siirtynyt. Inhosin duuniani, varsinkin kun toimenkuva alkoi rajusti muuttua ison kansainvälisen toimijan ostettua lafkamme. Olimme ostaneet rempattavan okt:n ja vanhin lapsi oli syntynyt. Periaatteessa homma oli hienosti, mutta en mä vain niistä kuvioista nauttinut. 2006 päätimme vaihtaa maisemaa kokonaan. Myimme kämpän, jätin duunin ja muutimme Jyväskylään, jossa vaimo aloitti vuoden erikoistumisopinnot. Itse söin myyntivoittorahoja hetken ja tein sitten alani ulkopuolisia duunarihommia.
Vuoden jälkeen palasimme tutuille konnuille, mikä oli lopulta ihan hyvä ratkaisu, kun tänne itsekin olin jo ehtinyt juurtua ja paljon sukulaisia ynnä kavereita täällä möllöttää. Silti tuo vuosi oli todella tärkeä hapenhaukkaus. Sain siinä kelailtua, että kenen elämää minä oikein elän. Omaaniko vai jonkun toisen käsikirjoittamaa? Saimme etäisyyttä tiettyihin juttuihin ja elelimme keskellä kaupunkia ilman autoa, mitkä eivät nyt liittyneet sinänsä toisiinsa. Hienoa aikaa kerrassa. Mulle syntyi aika romanttinen suhde Jykylään tuon vuoden aikana, siihen paikkaan vain linkittyy se vapauden ja helpotuksen fiilis, minkä sinne muutto sai aikaan.
Sain tänne palattuani oman alani duunia, mutta sama paska fiilis palasi, kun isossa rahoituslaitoksessa aloitin väkertämään. Ei vain ollut mua varten. Irtisanoin itseni koeajan puitteissa ja menin reiluksi vuodeksi varastopihalle myymään lautoja. Siinä sitten mietin, että mitä minä liki kolmekymppinen ja jo kahden lapsen isä oikein elämältäni haluan. Kotona meni ja menee edelleen hyvin, mutta itseäni en kyennyt hirveästi arvostamaan, kun tiesin kykeneväni paljon parempaan, yhtään ammattitaitoisia duunareja aliarvioimatta.
Muutama vuosi sitten heitin syksyllä papereita paikallisiin kouluihin sijaisuuksia ajatellen, ja niitä alkoi tulla pikkuhiljaa. Ilmeisesti olin suht luotettava jamppa, koska parhaimmillaan kolme varareksiä saattoi soittaa sijaiseksi. Heti eka tunti tuntui kaikessa kohmeudessaan sellaiselta, että jumankauta, tämä on sitä. Siitä vain jollain tavalla nautti. Kai se on jotain tiedonjaon ja esiintymisen symbioosia, mikä siinä natsaa. Sekä toki selkeästi hahmottuva vuosi ihan perusduunin ulkopuolelta.
Sain tuntiopen pestejä peräkkäisinä vuosina ainepaleteilla, jotka eivät juuri päteville kelpaa. Aika raskastakin oli tuo, kun identiteetti vaihtui hissasta liikuntaan ja siitä elämänkatsomustietoon. Seuraava askel tuli eteen siinä, että kuinka pitkään aion roikua epäpätevänä talossa. Kyse oli mulle sekä rehellisyydestä oppilaita ja heidän vanhempiaan kohtaan, vaikka he eivät epäpätevyyttäni olisi koskaan tietäneetkään välttämättä, että itsekunnioituksestani. Nuorempana olin yliopistoon kokeillut, mutta parhaimmillaan pisteellä parilla jäänyt ulos. Helsinkiin kokeilin viime vuonna pikalukujen kera, mutta tänä vuonna sitten natsasi sekin paremmalla keskittymisellä. Aika mielenkiintoinen vuosi varmasti tulossa, mutta kerrankos tuota. Hupaisaa, että nyt kai pitäisi fokusoida hirveästi duunin ja opiskelujen suorittamiseen, mutta mulla tämänkin vaiheen selkiytyminen sai aikaa samanlaisen fiiliksen kuin aiempi muutto Jyväskylään, kaupallisen alan jättäminen ja ekat sijaisuudet. Energiaa vapautui ja sitä on tullut purettua salille sekä purtsille aikalailla. Lisäksi tekisi mieli aloittaa vaikka mitä painia sekä uintia, mutta jos nyt niistä himmaisi.
Mutta joo, irtiotto kannattaa toisinaan. Suosittelen, kunhan ei aiheuta turhia ristiriitoja läheisimpiensä kanssa. Jos muksujen koulut tai puoliso eivät estele, niin kannattaa repäistä. Vaikka sitten alan vaihto, ellei kaupungin tai maan.
