Uranvaihto / uusi työpaikka uudella alalla

[Datsun]

Hei.

Onko Jatkoajassa ihmisiä jotka olisivat tehneet jonkinlaisen uranvaihdon ja haluaisi kertoa tästä? Kuinka pitkään meni asiaa pohtiessa, pitikö mennä takaisin koulun penkille, muuttuiko tulotaso, kaduttaako nyt vaiko ei jne jne.

Mun taustani lyhyesti: Datsunista tuli markkinointitradenomi vuonna 2000. Siitä saakka olen ollut maahantuonti ja markkinointiyrityksessä erilaisissa töissä, olen vuosien varrella pikku hiljaa edennyt nykyiseen asemaan avainasiakaspäälliköksi. Työssä eikä työnantajassakaan ole suuremmin vikaa, mutta koko ajan tympäisee useammin ja useammin, ja ne hyvät hetket ovat jäämässä aika vähiin. Eniten tympii myyminen, se on varsin vastenmielistä vaikka näytöt ovatkin vuosien varrelta varsin kovat. Toiseksi ankeinta on kvartaalitaloudessa toimiminen ja jatkuvan kasvun ja säästöjen tavoittelu.

Palkka on kuitenkin varsin hyvä, ja edut (terveydenhoito, hammashoito, auto jne.) jopa erinomaiset.

Jotenkin tekisi niin mieli haistattaa pitkät koko markkinataloudelle ja lähteä tekemään jotain...jossa on oikeasti jotain järkeä ja asioilla jotain merkitystä. Mitä ihmettä se sitten on?

Mä käsittääkseni voisin olla päiväkodissa töissä. Tykkään mukuloista (niin, eikä ole pedo-historiaa tai muutakaan rekisteriä, pervot!) Totta kai, kouluun pitäisi mennä takas mutta ei sekään kai mahdoton ajatus ole. Duunia löytyisi täältä pääkaupunkiseudulta aivan varmasti. Mulla ainakin on sellainen käsitys että miespuolisista "tarhatädeistä" on kovasti pulaa. Mutta palkka. Aika olematon.
Toinen puuha josta voisin pitää kovasti olisi kirjastohommat. Olen joskus ollut työharjoittelussa kirjastossa ja tykkäsin ihan sikana. Rauhallista ja kai aika stressitöntä puuhailua. Mutta ilmeisesti tämä on se kaikkein huonoiten palkattu duuni maailmassa. Ja ehkä ihan aiheesta!

Entäs poliisin hommat? Säbäjoukkueeni toinen molari lähti 39-vuotiaana poliisikouluun. Mä olen sentäs 5 vuotta nuorempi. Mä saattaisin olla varsin kiinnostunut liikkuvan poliisin hommista. Mutta jotenkin ahdistaa niin kovasti. Ei taida Datsunista enää poliisiksi olla. Vaikka sotilaspoliisi onkin, heh. Ja taas se palkkataso. Jotenkin pitäisi perheenkin elää, vaimon tulot kun ovat tällä hetkellä vähän heikohkot.

Mikä voisi olla sopiva ammatti joka jollakin tavalla liittyy liikenteeseen? Onkohan liikenneturvalla tms. jotain mielenkiintoisia työpaikkoja tämmöiselle teknisesti hyvin rajoittuneelle ihmiselle?

Tässä linkki Uranvaihtajan 10 suurinta virhettä

Puuh. Takaisin myyntihommien pariin.

 

[Ruutiveijari]

Vaihdoin alaa, mitään uraa en ollut edes rakentanut. Tai edes alkua sille. Koulutukseltani tuolloin datanomi ja töissä erään suomalaisen teleoperaattorin palveluneuvojana ja oman osastoni esimiehenä. Viihdyin jossain määrin duunissani, mutta asiat menivät tasaisesti alaspäin. Viihtyvyys laski ja kyttääminen lisääntyi. Päätin, että en minä halua elämästäni päiviä tuhlata tälläiseen paskaan.

Joten alkoi pohdinta. Tiesin, että opiskelemaan haluan takaisin. Olin tuolloin 25 vuotias. Tiesin myös, että haluan opiskelemaan yliopistoon sen salliman vapauden vuoksi. Pitkään kirjoja pyöriteltyäni päädyin valtiotieteelliseen, se tulisi olemaan minun päämääräni. Ja sitä päämäärää kesti viikon. Nimittäin hyvän työkaverin suosituksesta ja oman perehtymisen jälkeen kohde vaihtui oikeustieteelliseen. Ajattelin, että ala suo paljon mahdollisuuksia. Sekä yhdeksi rattaaksi valtion koneistoon, omaan firmaan, vapaaehtois- ja järjestöduuniin ja mitä ikinä muuta keksiikään.

Tuolloin, ensimmäisenä hakuvuotena, olin toivottoman myöhässä. Pääsykokeeseen oli aikaa noin kuukausi. Ostin kirjat, luin huonolla tekniikalla, vastasin mitä sattuu ja ulkopuolelle jäätiin. Joten päätin seuraavana vuonna päästä sisään. Mitä ikinä se vaatisikaan. Tein kalenteriin sen vajaan vuoden ajalle itselleni aikataulun. Aloin säästämään ja irtisanouduin duunista 2007 alussa. Laskin, että lukisin täysillä sen noin kolme kuukautta mitä aikaa on, mistään muusta välittämättä. Liityin myös Pykälän valmennuskurssille.

Ja sitten luettiin, 8-12h päivässä. Tehtiin tehtäviä, luettiin, tehtäviä, luettiin, harjoitustenttejä, luettiin, luettiin ja luettiin. Ja sisään päästiin, yhden pisteen marginaalilla.

Nyt alkaa opinnot olemaan vuotta vaille valmiita, valmistun noin neljässä vuodessa. Nopeamminkin olisi onnistunut, mutta mitä sitä turhaan kiirehtimään. Duunissa olen toista vuotta eräässä asianajotoimistossa avustajana ja viihdyn hyvin. Veri vetää kuluttajaoikeuksien puolelle ja aihetta käsittelevään projektiin pääsin juuri noin viikko sitten.

Ja päivääkään en ole katunut, vaikka käytännössä kaikki piti riskeerata. Yksi elämä, riskejä pitää ottaa.

 

[Zamboni]

Mulle tuli heti mieleen autokoulun opettaja. Siitä vaan Hämeenlinnaan uudelleenkoulutukseen. Tutkinnonkin taitaa saada alta parin vuoden. Tuossa vielä hamkin esittely.

Liikenneopettajankoulutus

 

[mjr]

Minulla on toistaiseksi aikamoisen onnistunut uranvaihdos takana. Olin yliopiston jälkeen kuutisen vuotta hommissa IT-alalla, missä oli toki puolensa, mutta lopulta jatkuva stressi ajoi perusteelliseen burnoutiin, ja puolen vuoden sapatin jälkeen aloitin aivan kokeeksi ATK-tuntiopettajana. Kokemus oli hyvin positiivinen ja myös oppilaitos suhtautui aivan myönteisesti, ja palkkasivat päätoimiseksi opettajaksi ensin määräaikaisilla sopimuksilla ja nyt työsopimus on sitten vakinaistettu sillä ehdolla, että pätevöidyn kolmen vuoden sisällä. Palkka on toki alempi, eikä opetusala ole IT-työhön nähden kovin arvostettu, mutta omissa silmissäni työ on paljon mielekkäämpää ja hallittavampaa, eikä tietysti haittaa, että vuodessa on 12 viikkoa lomaa, etenkin kun perheessä on kaksi pientä lasta. Aika on arvokkaampaa kuin raha. Eiköhän se ole aika normaalia nykyajan elämää, että alat ja urat vaihtuvat usein.

 

[Evil]

Mikä voisi olla sopiva ammatti joka jollakin tavalla liittyy liikenteeseen?

Bussikuski?

Minä en ole varsinainen alanvaihtaja, kun alaa ei edes ollut. Lukion jälkeen pidin opiskelusta 11 välivuotta tehden puolen vuoden - vuoden pätkissä erilaisia hanttihommia. Nuoriso-ohjaajana, kirjastosetänä, musiikkiliikkeen myyjänä, päiväkotisetänä, kouluavustajana... Viimeksi mainittu tuotti hyvät työkokemuspinnat, kun päätin kolmenkympin lähestyessä hakea yliopistoon kasvatustiedettä lukemaan. Siitä on nyt se 7 vuotta, ja gradu on par'aikaa arvioitavana. Tosin olisin ehkä valmistunut aiemminkin, mutta 2-3 vuotta tuosta ajasta on mennyt - yllätys yllätys! - hanttihommissa. Postimiehenä, puuseppänä, kerhosetänä, opettajan sijaisuuksissa...

Poikamiehenä olisin voinut elelläkin duunista toiseen ajelehtimalla, mutta kun perhettä on tullut, akateeminen loppututkinto on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Työtilanne miespuoliselle luokanopettajalle P-Karjalassa näyttää kohtalaisen hyvältä, joten opiskelua en kadu nyt ja tuskin myöhemminkään.

Ihmisen työura kun on keskimäärin se 40 vuotta tai enemmänkin, on masokismia kitua koko tuo aika duunissa jota vihaa tai jossa ei pätkääkään viihdy. Opiskelkaa siis, rohkeasti kiinni siihen juttuun mikä tuntuu kiinnostavalta. Vaikka joskus se tarkoittaisi pienempää palkkaa, saattaa pidemmän päälle silti jäädä voitolle. Ainakin tunnepuolella.

 

[TosiFani]

...Siitä on nyt se 7 vuotta, ja gradu on par'aikaa arvioitavana. Tosin olisin ehkä valmistunut aiemminkin, mutta 2-3 vuotta tuosta ajasta on mennyt - yllätys yllätys! - hanttihommissa. Postimiehenä, puuseppänä, kerhosetänä, opettajan sijaisuuksissa...

Itse olen vaihtanut pariin kertaan uraa eli yo-merkonomi on pohjakoulutus ja työpaikka oli Porin Ässät ry, sen jälkeen Raumalle opettajaksi lukemaan, mistä yrittäjyyden kautta erityisopettajan hommiin lastensuojelulaitokseen. Minusta kannattaa tehdä työksi sitä mistä pitää, elämä on paljon mukavampaa.

Evil on nopea opiskelija, itsellä on tuo gradu vähän vielä vaiheessa, 18. opiskeluvuosi menossa... No, muutama vuosi sitten lääninhallitus linjasi opetuksen lastensuojelulaitoksissa kunnan järjestettäväksi ja tällainen kasvatustieteiden yo sai lähteä. Siitä lähtien olen tehnyt "hanttihommia" eli olen toiminut samassa laitoksessa ohjaajan äitiyslomasijaisena. Nyt jätän nämäkin hommat mikäli saan aikuisopiskelijatuen, niin siirryn päättämään opiskeluni Raumalle. Mahtaa olla mukava mennä nuorten opiskelijoiden pariin opettelemaan opettamista...

 

[Realcowboy]

Näin aikoinaan Turun Sanomissa ketjun aiheeseen liittyvän jutun, löytyi vielä arkistosta.

Itsellä ei hyvin epäkäytännöllisenä ihmisenä ole haluja ruumiilliseen työhön, sen sijaan olisi haluja siirtyä nykyistäkin teoreettisempaan toimenkuvaan. Voi olla mahdollistakin.

 

[hanu]

Minä olen ollut ATK-hommissa oikeastaan koko aikuisikäni, joten omasta puolestani olen hieman väärä henkilö vastaamaan tähän. Vaikkakin hyppäsin ohjelmistotalosta heidän asiakkaakseen kuuden vuoden hulluttelun jälkeen. Olen kokeillut budjettivastuita ja esimiestehtäviä, mutta nyt olen toistakymmentä vuotta ollut isohkon yrituksen atk-suunnittelijana asiantuntijatehtävissä, ja koen, että tässä pysyn, jos markkinavoimat suovat. Aikanaan hävisin ison kasan rahaa, kun hyppäsin siitä +100 matkapäivää hommasta pois, samaten olisin voinut hypätä konsulttihommiin ainakin tuplapalkalla myöhemminkin. Ehkä vieläkin, vaikka +50v ikää ei ole tänä päivänä varsin hyvä meriitti. Mutta kun en halua, teen projektipäällikön hommia isoissa IT-projekteissa, osaan meidän firman liiketoiminnan 23v kokemuksella. Vaikka olen uusimmasta tekniikasta pudonnut aika huolella, niin silti linkki tietotekniseen osaamiseen ja toisaalta käytännön duunien ymmärtämiseen pitävät minut tärkeänä työnantajalle. Vaikkei meilläkään juuri kehuta, niin haukutkin tulevat aiheesta.

Mutta kuukaututissiteestä tamppooniin. Emäntä on kasvatustieteiden maisteri ja teki kymmenisen vuotta duunia kansalaisopistossa opettajana ja lopuuaikoina myös linjavastaavana. Taloustilanteen myötä viihtyminen heikkeni vuosi vuodelta. Reilu kymmenen vuotta sitten rakkaani lähti kouluttautumaan, toki opettajaksi edelleen, alalle, jonka hän koki omakseen. Pyörittää tänä päivänä omaa, yksityistä koulua, antaa yksityistunteja, pitää kursseja jne. alalla, jonka hän kokee omakseen.

Naiseni oli Slummi-Suomessa n. ½vuotta kolmen vuoden ajan (silloin toki sain pillua ainakin viikonloppuisin), vaikeampaa oli 8kk auskultointijakso Cornwallissa tuossa pari vuotta sitten. Hänellä on ollut oma firma nyt vajaan kymmenen vuotta, palkan maksu edes itselle on ollut välillä hyvinkin satunnaista. Nyt alkaa pikkuhiljaa mennä paremmin, mutta ei tuolla nyt ainakaan rikastu. Minun omistusosuuteni on 25% firmasta, mutta osinkotulot ovat tasan samat kuin Oriveden jäähallin osakkeesta.

Mutta tuo elämäni valo on onnellinen siinä, mitä nykyään tekee. Se on tärkeintä. Minun tuloni helpottivat häntä varmasti paljon tuossa muutosvaiheessa, mutta olen ihan varma että tuo saamarin nainen olisi tehnyt sen joka tapauksessa. Olen onnellinen, että pystyin auttamaan pahimman yli.

Yesterday is history, tomorrow is mystery, today is a gift. Thats why it's called (a) present.

Ammatin vaihto on asennekysymys, mulla emäntä teki sen +40v vanhana, onnistui ja on tyytyväinen. Me olemme molemmat valinnoillamme hävinneet rahaa vähän vitusti vimmeisen 30v aikana, mutta sille rahalle olemme kokeneet saaneemme vastinetta aika helvetisti. Tuo yrttimaan hoito tässä illalla oli minulle paljon mukavampaa kuin ilta vaikkapa Hotelli Haagassa, noista saatanan hyttysistä huolimatta.

t. hanu

 

[sampio]

Jotenkin tekisi niin mieli haistattaa pitkät koko markkinataloudelle ja lähteä tekemään jotain...jossa on oikeasti jotain järkeä ja asioilla jotain merkitystä. Mitä ihmettä se sitten on?

Minä en kovin pitkälle urallani ehtinyt, kun jo päätin hypätä tuosta pyörästä pois. Nuorempana ajauduin kaupalliselle alalle, koska en päässyt ekalla yrittämällä opiskelemaan haaveilemaani alaa. Avautui sitten paikka amk:sta ja sain tradenomin paperit kouraan muutaman vuoden päästä. Opiskeluaikaisesta firmasta aukesi paikka ja vietin valmistuttuani pari vuotta kyseisessä lafkassa. Koko ajan oli sellainen olo, että täällä ollaan todellakin vain töissä ja tämä on väliaikaista, vaikka hommani pyrin hoitamaan hyvin. Viimeisen vuoden loppumetreillä iso kansainvälinen pulju osti meitin ja mullekin tarjottiin korulauseiden kera alueen esimiehen tehtäviä, mutta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Muutimme paikkakunnalta, kun vaimokin oli alkanut kyllästyä omaan alaansa. Vaimo opiskeli hiukan ja minä etsin itseäni Jyväskylässä.

Mulla meni valmistumiseni jälkeen viitisen vuotta epäröidessä ja ihmetellessä. Töitä piti tehdä, mutta mitä rahakkaampi ja kovempi duuni, sitä suurempi oli kuvotukseni. Minä olen sen tyylinen jannu, että en pysty teeskentelemään yhtään tai sopeutumaan, jos jokin tökkii pohjimmiltaan. Tein ensimmäisen vakituisen työpaikkani jälkeen lähinnä hanttihommia varastoilla yms. ja kokeilin kerran vielä oman alani duunia, mutta enemmän viihdyin fyysisissä paskaduuneissa, kun mulle itselleni täysin sisällyksettömissä hevonpaskabingokokouksissa ja myynti- ynnä muissa karkeloissa.

Viimein vaille pari vuotta sitten tajusin laittaa sähköpostia paikallisille rehtoreille ja pääsin tekemään sijaisuuksia yläkouluille. Huvittavaa, että heti ensimmäinen oppitunti tuntui todella sujuvalta ja kaikinpuolin mielekkäältä kokemukselta, vaikka olin aivan pihalla kaikesta enkä ollut ehtinyt valmistautua tuntiin millään tapaa. Se vain natsasi. Ensimmäinen vuosi meni uhkarohkeasti lyhyillä sijaisuuksilla, mutta täällä päin on onneksi pulaa luotettavista sijaisista, joten töitä riitti. Viime syksynä sain määräaikaisen paikan tuntiopettajana ja jatkoa on kaiketi luvassa. Olen tykännyt homman raskaudesta huolimatta tästä aivan älyttömästi. Koen, että saan olla tekemässä jotain oikeasti merkityksellistä, vaikka ehkä osuuteni nuorien elämässä on lähinnä hyttysen paskan verran. Onhan se kuitenkin aika huikeaa lähteä töihin, kun ei ole kertaakaan ahdistanut mennä duuniin ja joskus jopa odottaa tiettyjä tunteja ja päiviä. Tykkään vuorovaikutuksesta ja esilläolosta. Pikkuhiljaa pitäisi suunnitella avoimen opintoja ja ehkä ensi keväänä hakua yliopistoon.

Hienoa, jos joku jaksaa puurtaa itselleen sisällyksettömässä työssä toimeentulonsa vuoksi. Minä en sellaiseen kykene, vaan otan mielummin hiukan tiukemman talouden, jos vastapainona on työ, josta pidän ja enemmän vapaa-aikaa.

 

[Fordél]

Hienoa, jos joku jaksaa puurtaa itselleen sisällyksettömässä työssä toimeentulonsa vuoksi. Minä en sellaiseen kykene, vaan otan mielummin hiukan tiukemman talouden, jos vastapainona on työ, josta pidän ja enemmän vapaa-aikaa.

Tämä on tosiaan asennekysymys. Olen itsekin paljon miettinyt sitä, että jaksaako tehdä työtä, jossa ei näe konkreettisia tuloksia vaan se yleensä on tosiaan sitä jauhantaa kokouksissa yms. Toisaalta pystyn aika hyvin asennoitumaan siihen, että tämä on vain työtä ja sitten on muu elämä erikseen. Mulla on tottakai omat tavoitteet työelämässä, mutta missään vaiheessa en anna sen nousta elämää hallitsevaksi asiaksi. Kuhan saan riittävän toimeentulon, jotta voin vapaa-ajalla tehdä mitä haluan, asua kuten öpaut haluan jne. Missään vaiheessa en anna sen viedä multa vapaa-aikaani eli musta ei tule koskaan uraohjusta, joka puurtaa 12h:n päiviä.

Itse koen myös työn elämää tasapainottavaksi asiaksi. Ilman työtä ei elämässä olisi rytmiä vaan se tasapainottaa päiviä, luo niihin rytmiä ja antaa vapaa-ajalle oman tärkeän arvon eli luo tärkeää kontrastia. Tällä hetkellä työ tasapainottaa hyvin elämääni vaikkakaan en siitä saa suuremmin elämääni sisältöä. Olisihan se hieno tehdä sellaista työtä, jossa pääsisi todella toteuttamaan itseään ja näkemään työnsä tuloksia. Toisaalta silloin voisi olla, että työ alkaisi viemään liikaa itseään, jolloin työn ja vapaa-ajan raja hälvenisi.

No mutta seuraavat vuodet teen vielä näitä hommia ja katson pääsenkö vaikka viiden vuoden sisällä sellaisiin hommiin, jossa voisin toteuttaa paremmin itseäni. En ole lyönyt mitään lukkoon ja ihan hyvin voisin vaihtaa tulevaisuudessa alaa. Voisin hyvinkin toteuttaa vaikka unelmani puusepän hommista, päästä urheiluseuraan töihin jne. eli tehdä vaikka täydellisen täyskäännöksen uralla. On siis hyvä asennoitua siihen, että tämä ei ole tässä vaan uusi työpaikka uudella alalla voi olla jossain vaiheessa edessä. Tätä vahvistaa täällä kerrotut hienot ja rohkeat tarinat uranvaihdoista. Kannattaa tosiaan kuunnella itseään ja tehdä tarvittaessa rohkeita ratkaisuja (niihin on yleensä mahdollisuudet).

 

[Jerry100]

Ammatin vaihto on asennekysymys, mulla emäntä teki sen +40v vanhana, onnistui ja on tyytyväinen. Me olemme molemmat valinnoillamme hävinneet rahaa vähän vitusti vimmeisen 30v aikana, mutta sille rahalle olemme kokeneet saaneemme vastinetta aika helvetisti. Tuo yrttimaan hoito tässä illalla oli minulle paljon mukavampaa kuin ilta vaikkapa Hotelli Haagassa, noista saatanan hyttysistä huolimatta.

Melkein voi olla kateellinen sinulle, olet tajunnut jotakin ja tehnyt asialle jotain, mitään ei tässä maailmassa saa jos ei ole valmis luopumaan. Rahahan ei kuitenkaan loppupeleissä ole suurin asia kun mietitään uraa ja duunipaikkaa.
Edelle menee viihtyvyys yms tärkeät asiat.
Tärkeintähän on tässäkin asiassa että itse on onnellinen ja tyytyväinen valintoihin mitä on tehnyt.

 

[kakkonen]

Entäs poliisin hommat? Säbäjoukkueeni toinen molari lähti 39-vuotiaana poliisikouluun. Mä olen sentäs 5 vuotta nuorempi. Mä saattaisin olla varsin kiinnostunut liikkuvan poliisin hommista. Mutta jotenkin ahdistaa niin kovasti. Ei taida Datsunista enää poliisiksi olla. Vaikka sotilaspoliisi onkin, heh. Ja taas se palkkataso. Jotenkin pitäisi perheenkin elää, vaimon tulot kun ovat tällä hetkellä vähän heikohkot.

Kaverilla on tällainen projekti kesken, IT-hommista poliisiksi. On tuossakin puolensa, kaippa se poliisin homma on osin kutsumusammatti? Palkkataso on suht pieni mutta onhan tuolla myös etenemismahdollisuuksia ja kuten tässäkin ketjussa todettua niin ei kai se liksa niin määrää jos duuni on mielekästä.

 

[eagle]

Toinen puuha josta voisin pitää kovasti olisi kirjastohommat. Olen joskus ollut työharjoittelussa kirjastossa ja tykkäsin ihan sikana. Rauhallista ja kai aika stressitöntä puuhailua. Mutta ilmeisesti tämä on se kaikkein huonoiten palkattu duuni maailmassa. Ja ehkä ihan aiheesta!

Kiireetön ja stressitön, riippuu kirjastosta. Palkka todella surkea, jopa yliopistokoulutetuille henkilöille. Jos siihen tyytyy, niin sitten ihan leppoista hommaa jossain pienemmässä kirjastossa. Kuitenkin jos jossain isossa kirjastossa painat duunia sillä palkalla, niin aika lose-lose tilanne.

 

[Jerry100]

Kiireetön ja stressitön, riippuu kirjastosta. Palkka todella surkea, jopa yliopistokoulutetuille henkilöille. Jos siihen tyytyy, niin sitten ihan leppoista hommaa jossain pienemmässä kirjastossa. Kuitenkin jos jossain isossa kirjastossa painat duunia sillä palkalla, niin aika lose-lose tilanne.

No ei kai se nyt niin huono voi olla mitä annat ymmärtää? Kai se liksa nyt kakkosella sentään alkaa?

 

[Arzei]

No ei kai se nyt niin huono voi olla mitä annat ymmärtää? Kai se liksa nyt kakkosella sentään alkaa?

Taitaa mennä ykkösen ja kakkosen väliin...

 

[sampio]

Niin, ja iltaduunia myös, jos se on kriteeri. Itse tykkään siitä, että duunit loppuvat pääsääntöisesti kolmen pintaan. Kaksi-, kolme- ja sekavuorotöitä olen kokeillut, enkä välttämättä enää halua uudestaan niihin.

 

[pernaveikko]

En suunnittele uranvaihtoa, mutta jos en pääse ajoissa eläkkeelle, joskus noin vähän viidenkymmenen jälkeen, niin koen epäonnistuneeni.

Teen merkityksetöntä IT-hommaa kelpo palkalla, työtahti on olematon ja mistään en stressaa. Sen suhteen kaikki on siis hyvin ja uramahdollisuudet ovat vaikka mitkä. Melko moni tuntuu haluavan alalta pois, toisaalta itse olen ollut vasta pari vuotta.

En vain ymmärrä mitä järkeä työnteossa on paitsi se raha, koska keksisin kyllä muutakin tekemistä. Ajoissa eläkkeelle jääminen on taatusti mahdollista, vaatii se tietenkin hieman suunnitelmallisuutta sun muuta.

Jos lähtisi pienipalkkaiseen mukamielenkiintoiseen hommaan, niin sitten se ei varmaankaan olisi taloudellisesti kovin järkevä ratkaisu.

 

[Hemingway]

Melko moni tuntuu haluavan alalta pois, toisaalta itse olen ollut vasta pari vuotta.

En vain ymmärrä mitä järkeä työnteossa on paitsi se raha

Jos sinulle tulee seinä vastaan täydellisen tympääntymisen tai vaikka masennuksen muodossa, niin sen jälkeen kyllä tajuat, mikä merkitys on sillä, että työhön on kiva mennä.

Uuta tyttöäkin on aina kiva panna aikansa, mutta kun suhde etenee, niin sitä huomaa kaipaavansa muutakin.

 

[.creep.]

Minulla on uran vaihtaminen vielä kesken, sillä olen edelleen koulunpenkillä, mutta kerron nyt kuitenkin. Vuonna -98 kirjoitusten jälkeen suoraan ns. valmiiseen pöytään perheyritykseen. Seuraavan vuoden keväällä intti puolessa vuodessa pakettiin ja takaisin hommiin. Autonrattia tuli loppujenlopuksi käänneltyä kymmenen vuotta erillaisilla menopeleillä aina pakettiautosta rekkavetureihin.

Noin vuosi ennen lopettamistani alkoi hommat ahdistaa oikeen kunnolla. Perheeseemme oli juuri syntynyt toinen lapsi ja oma-aika alkoi olemaan kortilla. Tuntui siltä kuin olisin elänyt kaksoiselämää: viikolla rekka-kuski ja viikonlopput kirjoja lukien, elokuvia katsellen ja bändihommissa. Mietin, että mitä järkeä on tehdä n. 10h työpäiviä hommissa mitkä eivät kiinnosta paskan vertaa. Työkaverit, vaikka olivatkin mukavia tyyppejä, eivät tuntuneet ikinä olevan samalla aaltopituudella. Reilu parikympisenä kaiken pystyi kestämään, mutta iän karttuessa asia alkoi vaivaamaan.

2007 keväällä työpaikalta haki useampi kaveri yhteishaussa kouluun ja melkein kaikki pääsivät, jos ei ensimäiseen vaihtoehtoon, niin ainakin johonkin kouluun. Aloin miettiä olisiko minulla mitään mahdollisuutta päästä kouluun kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kun kevään 2008 haku alkoi lähestyä aloin miettiä kuumeisesti opiskelupaikkaa mihin voisin hakea. Lopulta niitä ei ollut paljon, koska perheen takia muuttaminen ei tullut kysymykseenkään. Lopulta en saanut kasaan sopivia vaihtoehtoja, kuin yhden: valokuvaus.

Olin ostanut ensimmäisen kamerani n. vuotta aikaisemmin, joten en pitänyt kouluun pääsyä realistisena, mutta ajattelin kuitenkin hakea etten joutuisi katumaan myöhemmin. Kaverit pudisteli päätään, että "et sitten yhtään vaikeampaan paikkaan laittanu papereita". Lopputuloksena sisään kouluun 13 muun kanssa 350 hakijan joukosta.

Kaksi vuotta koulua takana ja en ole katunut hetkeäkään. Leipä tulee olemaan tiukalla tulevaisuudessa, mutta sitä ei jaksa murehtia tällä hetkellä.
Eli summa summarum ikinä ei ole liian myöhäistä ja aina kannattaa yrittää.

 

[puuha-pete]

Varsinaisesti en todellakaan voi puhua uranvaihdosta, mutta jossakin määrin uudesta työpaikasta uudella alalla. Maalaistalon poikana ja tulevana maata tonkivana kaverina, vedin melko yllätyksellisesti kesken intin liiketalouden AMK:n, jossa nyt sitten lupsakan tahdin siivittämänä ollaan loppusuoralla. Tätä kautta päädyin töihin vakuutusten maailmaan, jossa taas kohta puoleen mennään työharjoitteluun.

Alkuun oli suhteellisen vaikea päästä sisään työympäristöön, joka koostui lähes yksinään 30-55 vuotiaista naisista, mutta ennen pitkää omaperäisellä duunilla sai arvostusta työkavereilta, tosin pitkäksi osin oman ammattitaidon takia, mutta myös ilmeisesti ihmisenä. Ala itsessään on perseestä, mutta kyllä siellä viihtyy, kun ei keskity liiaksi kahviautomaattiin.

Aiemmin olen työskennellyt maanrakennushommissa, kuivatuotetehtaalla ja sitten vakuutusalalla. Erikoinen oli fiilis kun ei ollutkaan työpäivän jälkeen helvetillinen nälkä ja väsymys työstä, vaan normaali konttorirotan arki-ilta. Kyllä ainakin liikunta maittasi tuona kesänä.

Pohdintana tästä, alan vaihto ei ole mitenkään mahdottomuus, kannattaa kuitenkin tosiaan pohtia, miten pystyt mahdollisimman hyvin hyödyntämään osaamisen muilta aloilta.

Todellakin hyvä työympäristö menee palkan edelle. Tämän kokee ainakin sitten, kun oikeasti et viihdy duunissa.

 

[pernaveikko]

Jos sinulle tulee seinä vastaan täydellisen tympääntymisen tai vaikka masennuksen muodossa, niin sen jälkeen kyllä tajuat, mikä merkitys on sillä, että työhön on kiva mennä.

Kyllä minä sinänsä ihan viihdyn töissä eli ei tässä mikään seinä ole tulossa vastaan ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Haluaisin vain viihtyä paremmin jossain aivan muualla. Hyvin palkattua mielekästä työtä kun ei vain ole oikein olemassa, niin kuin tavallisia töitä, unohdetaan ne urheilijat ja muut. Mitä enemmän liksaa, sitä enemmän sitä myyntipaskaa ja kokoustamista, IT-paskaa ja vastaavaa, niin kuin tässä on jo tullut ilmi.

 

[Gellner]

Hei.

Onko Jatkoajassa ihmisiä jotka olisivat tehneet jonkinlaisen uranvaihdon ja haluaisi kertoa tästä? Kuinka pitkään meni asiaa pohtiessa, pitikö mennä takaisin koulun penkille, muuttuiko tulotaso, kaduttaako nyt vaiko ei jne jne.

Ehdottomasti suosittelen uranvaihtoa! Itse kitkuttelin viitisen vuotta duunissa, joka ei napannut, mutta jossa oli huiput työkaverit. Etenin jonkin verran tuossa isossa firmassa, mutta duuni nyppi päivä päivältä enemmän, mutta en vain saanut lähdettyä firmasta pois, sillä olihan se vakituinen duuni. Taloon tuli sitten yt-neuvottelut, ja oma toimenkuvani lopetettiin kokonaan. Minulle tarjottiin vielä paskempaa duunia talosta, mutta onneksi älysin kieltäytyä ja lähteä pois koko puljusta.

Hetken mielijohteesta päätin hakea kouluun lukemaan alaa, joka oli jo pitkään kiinnostanut ja jota oli harrastuksenomaisesti tehnytkin ilman mitään korvausta. Pääsin kouluun sisään ja reilussa puolessa vuodessa aukesi työharjoittelupaikka tältä alalta. Harjoittelu meni hyvin ja minulle tarjottiin hommia osa-aikaisesti koulun ohessa tuosta lähes unelmieni työpaikasta. Koulu on nyt jäänyt hieman taka-alalle, kun olen puskenut duunia niin paljon. Palkka on selvästi parempi kuin vanhassa työpaikassani, ja tienaan pienemmällä työmäärällä enemmän. Mutta ei se palkka ole minulle tärkeintä, pääasia, että saan tehdä sitä mistä nautin. Kertaakaan ei ole nyppinyt lähteä töihin ja seuraava tavoitteeni onkin saada kokopäiväinen työ tältä alalta. Alanvaihto ja opiskelu siis tosiaan kannattaa, iästä riiippumatta. Itsekin olen jo yli kolmikymppinen. Onneksi tuli ne yt:t, tiedä missä sitä nitkuteltaisiin ilman niitä.

 

[cottonmouth]

Viimein vaille pari vuotta sitten tajusin laittaa sähköpostia paikallisille rehtoreille ja pääsin tekemään sijaisuuksia yläkouluille.

Ensimmäinen vuosi meni uhkarohkeasti lyhyillä sijaisuuksilla, mutta täällä päin on onneksi pulaa luotettavista sijaisista, joten töitä riitti. Viime syksynä sain määräaikaisen paikan tuntiopettajana ja jatkoa on kaiketi luvassa.

Pikkuhiljaa pitäisi suunnitella avoimen opintoja ja ehkä ensi keväänä hakua yliopistoon.

En tiedä mitä ainetta opetat, mutta kannattaa ehdottomasti hakea yliopistoon ja pyrkiä suorittamaan muodollinen pätevyys. Toki sijaisuuksi riittää aina, pitempiäkin, myös epäpäteville, mutta onhan tuo tavallaan vähän löysässä hirressä roikkumista. Mitään varsinaista tuntiopettajuutta virasta puhumattakaan ei voi edes hakea ja onhan ketjussa jo yksi esimerkki, joka joutui siirtymään muihin hommiin virallisen pätevyyden puuttuessa. Hienoa kuitenkin, jos oikea ala on löytynyt ja onnea jatkoon/-opintoihin.

 

[TosiFani]

En tiedä mitä ainetta opetat, mutta kannattaa ehdottomasti hakea yliopistoon ja pyrkiä suorittamaan muodollinen pätevyys. Toki sijaisuuksi riittää aina, pitempiäkin, myös epäpäteville, mutta onhan tuo tavallaan vähän löysässä hirressä roikkumista. Mitään varsinaista tuntiopettajuutta virasta puhumattakaan ei voi edes hakea ja onhan ketjussa jo yksi esimerkki, joka joutui siirtymään muihin hommiin virallisen pätevyyden puuttuessa. Hienoa kuitenkin, jos oikea ala on löytynyt ja onnea jatkoon/-opintoihin.

Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa hoitaa se muodollinen pätevyys, työpaikan varmuuden lisäksi se näkyy tilipussissa. Itse olin töissä yksityisellä ja pystyin neuvottelemaan palkan ilman VES:a, mutta kunnallisella häviät vuodessa ison summan rahaa epäpätevänä. Kannattaa ottaa vaikka markkinahintainen laina, jos ei muuten pysty opiskelemaan, korot maksaa epäpätevä-pätevän palkan erotuksella.

 

[SamSpade]

Hei.

Onko Jatkoajassa ihmisiä jotka olisivat tehneet jonkinlaisen uranvaihdon ja haluaisi kertoa tästä? Kuinka pitkään meni asiaa pohtiessa, pitikö mennä takaisin koulun penkille, muuttuiko tulotaso, kaduttaako nyt vaiko ei jne jne.

Mun taustani lyhyesti: Datsunista tuli markkinointitradenomi vuonna 2000. Mikä voisi olla sopiva ammatti joka jollakin tavalla liittyy liikenteeseen? Onkohan liikenneturvalla tms. jotain mielenkiintoisia työpaikkoja tämmöiselle teknisesti hyvin rajoittuneelle ihmiselle?



Puuh. Takaisin myyntihommien pariin.

Tuonne töihin. Tunnen parikin jotka ovat liikenneturvalla töissä, mielenkiintoista ja melko leppoista puuhaa.
http://www.liikenneturva.fi/www/fi/liikenneturva/index.php