Öppnas här - täällä avaudutaan
Alotetaan vaikka sanomalla että Urama on mielestäni hyvä ja asialleen harvinaisen omistautunut valmentaja ja arvostan sitä että mies on nostanut Lukon edes playoffeihin ja pois siitä kaameasta suosta, jossa oltiin Toivolan aikaan. Tässä on nyt kuitenkin kolmas kausi menossa jolloin paketti lähtee hiljalleen romahtamaan kevätpuolella, ns. kriittisellä hetkellä. Pidän Uraman "sattuu ja tapahtuu" pelityylistä, joka tuo mieleen ne iloiset vuodet 90-luvun puolivälissä, jolloin hyökättiin ja otteluissa maaleja tehtiin 5-15 molempiin päätyihin. Se on parhaimmillaan äärimmäisen viihdyttävää katsella. Oikeastaan Uraman aikakaudella nyt on ensimmäinen hetki että usko siihen, että "tästä vielä noustaan" on mennyt - kolmas kerta putkeen kevätkausi näyttäisi menevän perseelleen. En ole itse mies, joka ensimmäisenä on valmentajalle ovea näyttämässä, mutta joku järki tässä touhussa on toki pidettävä. Psykologisesti tämä kolmas romahdus lienee rankka pelaajistolle ja vaikea uskoa että saman valmentajan johdolla tästä enää tällä kaudella noustaan kun ei avaimia ongelman ratkaisemiseksi ole aiemminkaan löytynyt. Ei kai kukaan enää usko että tällä samalla miehistöllä + valmentajalla tästä noustaan enää tällä tai ensi kaudella taistelemaan mestaruudesta? Sama porukka, jonka kevätkauden voitto/tappiosarake on enemmän pakkasella kuin Stanley Cup -voittaja Nolan Prattin +/- tilasto? Kolmas kerta kyllä toden sanoo, ja nyt valitettavasti näyttää siltä että Uraman johdolla kannu jää haaveeksi. Kun koko joukkuetta ei voi vaihtaa, on valmentajan vaihtamisen toki oltava realistinen vaihtoehto.
Tällä hetkellä sukelletaan syvällä ja näkisin kaksi ulospääsyä tilanteesta. Vaihtoehto A olisi kartoittaa mahdolliset vapaina olevat valmentajat. Jos on mahdollisuus ns. "vaihtaa parempaan", tulisi tätä vaihtoehtoa vakavissaan harkita. Tämä kausi on vielä pelastettavissa (vrt. Jokerit & Westerlund).
Vaihtoehto B olisi jatkaa samalla porukalla mutta pistää pakka sekaisin ja pyrkiä rakentamaan radikaaleilla muutoksilla kolme ratkaisuihin kykenevää kenttää. Tällä hetkellä painitaan jälleen saman ongelman kanssa kuin Toivolan aikana; kaikki munat on yhdessä korissa. Lukolla on McLeanin kenttä ja siipirikkona pelaava Lindgrenin kenttä. Kun nämä kentät pelataan pois, ei ratkaisupotentiaalia alemmista kentistä löydy. Esim. Petruzalek on koko kauden mennyt täysin hukkaan Lindgrenin kentässä. Mies, joka kykenee tekemään ketjukavereistaan parempia paahtaa samassa kentässä Lindgrenin ja Tukosen kanssa? Lindgren & Tukonen olisivat luultavasti samat pongot saalistaneet vaikka toisessa laidassa viilettäisi Tuomainen tai geneerinen Akatemia-peluri. Samoin McLean ja Morrison -tutkapari näkyy ratkovan otteluita ja löytävän toisensa vaikka laidassa viilettäisi kuka tahansa puukäsi. Itse pyrkisin levittämään ratkaisupotentiaalia laajemmalti ja samalla tasoittamaan kolmen kärkiketjun peliaikoja.
Hyökkäyskolmikot esim:
Tuomainen/Kivimäki - McLean - Morrison
Elo/Keränen - Lindgren - Nurmi
Petruzalek - Kauvosaari - Elo/Keränen
Tuomainen/Kivimäki - Jasu - Kangasmäki
Jokainen kenttä olisi takuulla vaarallinen ja ratkaisuja syntyisi laajemmalti -> itseluottamus nousisi ja kenties, kenties, tämä viheliäinen kierre katkeaisi.
Toinen vaihtoehto lienee takoa päätä seinään kuten ennenkin ja tippua sijoille 5-8 pleijareiden eka kierroksella. Mut hei, ens kaudella tavoitteena välieräpaikka?