Vteich kirjoitti:
No, miten meni ihmisten Housenation? Kertokaa kokemuksia. Itseltä jäi väliin koko lauantaipäivän pilanneen todella pitkäksi venähtäneen tappokrapulan takia. Perkele, harmittaa.
Housenationissa oltiin. Pääsin vasta joskus noin kymmenen maissa perille, sisälle. Olin toki aiemmin paikalla, mutta ulkona oli aivan kammottavan pitkä jono. Useamman sadan metrin mittainen. Odottaa sai jonossa sen puolisen tuntia. Monet vielä pidempään. Ei näin. Jos koko hemmetin tapahtumasta pulittaa sen 30 euroa ja saa vielä viileässä illassa jonotella iäisyyksiin asti, niin joku kusee ja pahasti. Onneksi ei sentään satanut. VIP:t tietysti pääsivät jonon ohi sisälle, onni heille.
No, kun päästiin sisälle, niin lisäyllätys oli luvassa. Narikkamaksu: 3 euroa. Mitä prklettä?! Tuollainen ryöstöhinta huonosta ja epäkohteliaasta palvelusta, narikassakin sai jonottaa minuuttitolkulla. Eikö tuokin hemmetti olisi voinut sisältyä ryöstöhintaisen lipun hintaan. No, mene ja tiedä.
Itse tapahtuma osin näistä johtuen avautui hieman hitaanpuoleisesti. Kaapelitehdas on aika kolkko paikka ja mitään dekoja ei pahemmin ollut, mitä nyt muutama hassu himmeli. Sellainen teollisuushalli todellakin. Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta Kaapelilla minulla siellä isommalla puolella, Umo:n puolella olen kaiketi käynyt aiemmin, muistelisin.
Musiikki ei siinä vaiheessa iltaa minua napannut. Kovalla se oli, joten tulpat oli jatkuvasti päässä, onneksi. Turhan paljon kaikkea kiksuntyyppistä, tai jotain teknoa, joka ei oikein säväyttänyt. Ei siis suoranaisesti vikaa, mutta ei vaan kolahtanut. Oma olotilakin saattoi vaikuttaa, mene ja tiedä. Alkoi jossain kohtaa hiipiä fiilis, että tuli tehtyä hukkareissu.
No, acid houset jyrähti sitten liikkeelle, kun Hardfloor aloitti vuoronsa. Alkusetti oli jokseenkin puuduttavaa teknomaista jytkettä ja ehdin jo pettyä tuohonkin esiintyjään. Odotin jotain menevämpää. Kaverin kanssa hiippailtiin hetkeksi toisaalle juomaan bisseä, hänellekään kun se mätkytys ei oikein napannut. Palattiin kuitenkin tovin päästä jo takaisin ja setti oli parantunut ja olikin jo paljon monivivahteisempaa ja rullaavampaa. Aloin päästä vähitellen meininkiin mukaan, kun tanssahteli siinä hieman ja sai hien virtaamaan. Eipä tuo Hardfloor minulle mitään suurenmoisuutta esittänyt, oli kuitenkin loppupeleissä ihan ok, osa porukasta siellä tuntui olevan enemmänkin fiiliksissä siitä. Ehkä sitten enemmän house ja teknoväkeä kuin minä. Aloin siinä odottelemaan Suomen ylpeys Tripteaserin full-on psytrance tykitystä, joka alkoi yläkerrassa.
Ylhäällä on aika pienet ne tanssitilat, mutta sinne mahtui kyllä, koska väkeä ei ollut pakkautunut niin paljon. Ilm. psykeporukka on vähemmistöä tollaisissa tapahtumissa. Tripteaser on yleensä toiminut minulle hyvin, varsinkin Konemetsässä tänäkesänä oli oikein mainio setti. MYös nyt alkoi ihan lupaavasti, mutta homma jotenkin lässähti ja menetti potkuaan. Syy varmaan siinäkin, että pojilta katosi bassot jonnekin ja juttu latistui. Alkoi taas vähän hiipiä sellainen tunne, että tapahtuma ei oikein ole mieleeni. Lähdin siirtymään sivummalle, koska toisella puolen oli alkamassa jossain vaiheessa se, mitä olin eniten odottanut, eli Vibrasphere suoraan Uppsalasta. Siellä oli vielä Proteus meneillään ja yritin päästä sisään siihen juttuun, mutta edelleen tuo Proteuksen heittämä piripolkka ei oikein ole minun juttu sekään. Kova meininki kyllä miehen heittäessä biisejä, sitä en kiistä. Turhan kaukana tuo tuollainen hardtrance-kulttuuri minusta. Epäselvää kakofoniaa ja mukarankkaa, tässä minun mielipiteeni. Ihan rennolta hepulta se Proteus vaikuttaa, ei sillä ja varmasti on kannuksensa ansainnut.
No, vähitellen saundi alkoi muuttua ja Vibrasphere ilmestyi esiin (tai puolet siitä, sillä toinen jäsenistä ei juuri Ruotsin ulkopuolella osallistu keikkailuun). Vibraspheren letkeä ja progressiivista, psykedeelistä ja houseakin oivallisesti yhdistelevä materiaali alkoi samantien livenäkin vetää vahvasti mukaansa ja pian huomasinkin tempautuneeni savukoneen runsain mitoin tuprauttaman sumun keskellä, syvälle musiikin uumeniin. Korvatulpatkin päässä kuuli oikein mainiosti eri tasot, eikä ne todellakaan haitanneet nautintoa. Setti koostui uutuuslevyn kappaleista pitkälti, mikä ei ollut laisinkaan huono asia tällä kertaa. Mukana oli jotain biisejä, mitä en ole aiemmin kuullut, mutta ei haitannut pätkääkään sekään. Homma muuttui diipimmäksi ja diipimmäksi koko ajan ja viimeistään singlenäkin julkaistun Landmarkin hurjan kiihkeän rytmin myötä olin ihan myytyä miestä ja kaikki se aiemmin kropassa vellonut ankeus huuhtoutui pois. Tätä on progressiviinen trance parhaimmillaan, sitä totesi eräs kaverini myös ja totta vie oikeassa oli. Biisit oli muutenkin miksattu mukavasti uusiksi ja venytettyjä, eikä mitään suoria kopioita albumilta. Maksimoi aivan uudenlaisen Vibrasphere kokemuksen.
Setti kesti n. puolisentoista tuntia, mutta ihan hyvin olisi melkein puoli tuntia vielä lisää jaksanut tanssia, kun vauhtiiin pääsi. Poket rupesi hätyyttelemään porukkaa alas siinä, ehdin kuitenkin Vibraspheren Rickard Berglöfiä siinä kiitellä lyhyesti ja vaikutti erittäin sympaattiselta kaverilta. Oli silminnähden hyvillä fiiliksillä, kun näki, miten voimakkaasti menossa porukka oli. Jos joku vielä väittää, että suomalaiset ei osaa jorata ja eläytyä tanssiin ja mennä sen mukana, niin ei tiedä mitään. En allekirjoita suomalaisen jäykkäperseisyyttä, tai sitten reiveissä pyörii hieman vapautuneempaa porukkaa (en ota kantaa eri päihteiden vaikutuksella tähän asiaan).
Jotain muuta vielä soi jonkun aikaa alakerrassa, mutta en jaksanut juurikaan innostua siitä enää. Olin väsynyt, poikki, mutta onnellinen. Vibrasphere lunasti odotuksensa (vaikka pientä chillraitaa olisin toivonut tulevan) ja pelasti illan, muutoin olisi jäänyt vain luu käteen.
Kokonaisuudessaan tälläinen tapahtuma ei oikein säväyttänyt ja porukka suurimmaksi osaksi aika erihenkistä, kuin minä. Ei sinällään paha. En kuitenkaan toiste lähde tälläiseen kalliiseen tapahtumaan, ellei löydy ihan joku ehdoton esiintyjä, nyt löytyi.
Tässä tälläistä pientä mielipidettä ja fiilisten tynkää nukutun (lyhyen) yön jälkeen